Toukokuus1994 Widéniillä on vietetty isännän 62-vuotispäiviä. Solveig oli tuntenu ittensä välillä vähä väsyneheksi ja jotaki kipujaki oli ollu, mutta hän ei niihin sen kummemmin kiinnittäny huomiota ku ei ne vaivannu jatkuvasti.
Mutta synttärien jäläkeesenä yönä Solveig herää ja tuntoo mahan yläosas parikymmensenttisen kovan kohouman. Se sai hänet hakeutumahan lääkärihin heti seuraavana aamuna.
Solveigilla toretahan lymfooma, imukurossyöpä. Sitä on kahta sorttia Hodgkinin tautia ja akressiivisempaa non-Hodgkinia. Solveigin oma oli tuota pahemmansorttista.
Hän piti päiväkirijaa koko aijan ja niiren muistihinpanojen perusteella on kirijoottanu tämän kirijan, johona hän kertoo miten sairauren hoito eteni potilahan näkökannalta.
Rautalinnun räpiköönnit 
Ain pittää pittää toivoo yllä.