Tein sitte hyvää soppaa!

Eileen oli pitkästä aikaa niin hyvä sää aamusta, jotta sain petivaattehet tuulettumahan. Tänä aamuna pesaasin lakanat ja toisen konehellisen sekalaasia käyttövaattehia.

Siinä pyykkitouhuus kattelin, jotta alakaa tulla tirpuusia ruokintapaikoolle niin, jotta voin ruveta niitä pongaamahan. Ensi tuli kaks fasaanikukkoja ja käpytikka, toisella ruokintapaikalla oli lisää fasaania ja pikkuvarpuusia niin, jottei ruokintakippua palijo näkyny niitten alta. Ja voi ihime! Toinen käpytikka tuli sinne automaatille.

Fasaaniemäntä tuli evästelöhön vasta sitte, ku (k)ukot oli häipyny toiselle ruokintapaikalle. Tiaasia ei yleensä montaa oo yhyrellä kertaa kipolla. Ne käy hakemas siemenen ja menöö syömähän johonki muolle, mutta sekajyväkipon ympäristös niitä oli enimmillänsä 7 yhtä aikaa. Sinitiaasia pruukaa olla enämmänki mutta tänään en nähäny ku yhyren ainuan. Eikä vihervarpuusia ny näkyny vaikka niitä on tuos muutama ollu aikaasemmin.

Mutta olipa hyvä pongauspäivä: 15 pikkuvarpuusta, 8 keltasirkkua, 7 talitiaasta, 5 fasaania, 2 käpytikkaa, 2 viherpeippua ja 1 sinitiaanen. Käpytikasta räpsiin kuvia sen ku kerkesin, mutta kuvista tuli hyvin rakeesia ku pistin täyret tsuumit (= zoomit) päälle ja kuvasin paskaasen (= likaisen) klasin (= ikkunan) läpi. Kyllä niistä ny kumminki linnun tunnistaa. Ja näköö kuinka komia sen höyhenistö on ja miten tairokkahasti se käytti pyrstyänsä tukena.

Siinä kuluu tunti ihan huomaamata ja maha alakoo murajamahan niin, jotta oli siirryttävä köökin puolelle. Mä oon kakarasta asti keränny ruokareseptiä, vaikka tierättä, jotta minen oo mikää ihimeerentekijä keittiön puolella. Nyt olin kattellu viirentoista vuoren takaasen reseptin: Kahden kaalin juustokeitto (Yhteishyvä 1/01 Ruokalehti). Yksinkertaasta, niin jotta tälläänen käretöönki kokki osaa (ja viittii) ja tuli niin heleskutin hyvää, jotta tästä tuli eherottomasti mulle uus suosikki! Maistuu isännällekki ja kehuu jopa hyväksi. (Se on palijo sanottu mieheltä, joka tykkääs syörä vaikka joka päivä pernoja ja rupisoosia.)

Siinä ne mun viimme aikaaset saavutukset sitte onki. Ehtoopäivän oon viettäny färitellen.

 

Aamuherätys

Heräsin puoli kuuren aikahan vessahan. Isäntä seisoo porstuas (= eteisessä) ku olin menos vielä takaasi maata. Se kysyy, jotta mikä täälä huutaa. Mä en kuullu heti mitää, kun mun korvat vielä nukkuu. Sitte näin ku pihalla väläkkyy oranssiset valot. Isännän auto sielä huusi. Oli lyöny varaashälyyttimen päälle. Ketää eikä mitää näkyny, ihan itteksensä se sielä rokkas. Eikä ollu ensimmäänen kerta.

Isäntä sammutti hälyyttimen ja meni kaffeenkeittohon. Mä menin vielä takaasi petihin ja nukuun peräti puoli yhyreksähän asti.

Tänään on rätkiny räntää koko päivän. Tiet alakaa olla aika surkias kunnos, varmahan kymmenen sentin sohojokerros rupiaa olemahan tuos meiränki tiellä. Ei oo aura-autoja näkyny ja nyt on menos pakkaaselle, niin jotta kohta on myöhäästä enää auran kans lähtiäkkää liikkeelle.

Aamupäivällä soitin terveyskeskuksehen. Tällä kertaa en varaallu lääkärille aikaa, vaan kysyyn, olisko niillä tarvetta konttorirotalle. Kuulin nimittään vähä vihiä, jotta sielä on jo kesälomia suunniteltu ja yks sijaanen otetahan. Valitettavasti vastaus oli, jotta heillä on vakinaanen sijaanen. (Vakinaanen sijaanen? Käykähän se ihan ammattinimikkehestä?)

Vähä veti taas mieltä matalaksi ja niimpä mä ajattelin, jotta lähären ihan vain huvin vuoksi ja harrastuksen kannalta käymähän Tokmannilla. Isäntä lähti joukkohon, mutta ei sille Tokmanni kelevannu, Sopurahahan asti piti päästä. En sieltä kumminkaa löytäny kaikkia tarvittemaani, mutta isäntä kyllä kantoo mun koppahan kaiken aikaa jotaki.

Samalla käytihin viereesellä kirpparilla, mutta en ollu yhtää sillä päällä, jotta olsin eres hypistelly mitää. Kävelin hyllyjen välit melekoosen rivakasti läpi ja totesin, jotta yllättävän palijo on tyhyjiä myintipaikkoja. Ei kai kirpparitoiminta alakaa hiipua?

Kotia tulles piti poiketa kumminki sinne Tokmannille, jotta mä sain ne mitä tarvittinki.

Flikan puolesta jännitettihin, ku sillä oli tänään työhaastattelu. Elämänsä ensimmäänen sellaanen. Tähän asti se on vaan jotenki aina saanu töitä sen kummemmin hakemata. Ens viikolla kuulemma kuuluu, saako paikan. Sillä on vain siinä mieles kinkkinen paikka, jotta sillä on ens viikolla toinenki työhaastattelu ja se haluaas luonnollisesti kattua senki ensi ennen ku teköö päätöksensä. 

Roope Lipasti: Linnan juhlat

Hannu nauttii Linnan juhulien kattelemisesta. Se on niin juhulallinen tapahtuma, jotta sitä varte pitää oikeen pukeutua.

Mutta oikiastansa hän toivoos joskus saavansa kutsun juhulihin. Hän haaveeloo, mitenkä ylypiä hän olis, kun sais vierä Maria-vaimonsa presirentinlinnahan.

Tosielämä on kuitenki toista: Hannu irtisanotahan, Maria lähtöö tennisvalamentajan matkahan ja tupa menöö myintihin.

Korkianpaikankammoonen Hannu päätyy kerrostaloon katolle aikomuksena päättää päivänsä. Silloon paikalle ilimaantuu Mikko, persoonan treenaaja, joka saa Hannun puhuttua pois katolta. Siitä alakaaki sellaanen pyöritys, jotta oksat pois.

Tää toimiis mun mielestä elokuvanaki. Tuli mielehen Arto Paasilinnan Hurmaava joukkoitsemurha -kirijasta tehty tv-ohojelma. Täs oli sen verran päätööntä meininkiä, jotta kattoosin varmahan, jos tulis telekkarista. 😀

Ystäväkirija

Löysin tämän ystäväkirijan Tarun Valo-plokista ja koska mä tykkään aina kaikista tällääsistä, niin pistän tänne, vaikka mulla ei mitää mailmoja syleeleviä vastauksia ookkaa.

En jatka haastetta, mutta jos joku muuki tykkää pohtia näitä, niin siitä vain. Musta olis hauska lukia teirän ajatuksia.

Perheeseeni kuuluu 

Aluunperin mies ja kaks mukulaa, mutta se on ny laajentunu käsittämähän myös muksujen avopuolisot.

Ammattini

Niin. Työtöön ei taira kelevata ammatiksi? Toimistontäti oon ollu tähänastisen ikäni, nyt on vähä suunta hukas, mitä mä oikiasti tahtoosin. Tai tahtominen ja osaaminen on kaks eri asiaa.

Harrastukseni

Nyt on tainnu ykkösharrastukseksi nousta tuo färitteleminen. Ainaki tuntuu siltä, jotta siihen mä käytän eniten aikaa. Sitte lukeminen ja vielä vähä saan teherä käsitöitäki ku flikka tilas parit ylipolovensukat. Kun saan ne tehtyä, meinaan teherä ittellekki. Löysin nimittään Life with Mari-plokista aiva ihanan ohojehen.  Kirijoottaminen, mun suuri rakkauteni sen sijahan näyttää lopahtanehen kokonansa.

Erityistaitoni

Tätähän sitä on mietitty palijoki viimme aikoona varsinki työnhaun kannalta. Ei mulla oo mitää erityystaitoja.

En osaa

On hirmuusen palijo asioota, joita mä en osaa. Ensimmääsenä tuloo mielehen täyrellinen laulutairottomuus. En viitti enämpää eres lujetella. Tuloo ittellekki vain paha mieli.

Oudoin tekemäni asia

Mä teen varmahan palijo omituusia asioota, jokka ei tietysti mun omasta mielestäni oo omituusia. Silti tairan olla keskivertotylysä enkä keksi tähän kyllä mitää erityysen outua juttua.

Jos saisin 10 miljoonaa

Lopettaasin työnhaun. Perustaasin firman. Joko aiva pienen putiikin tai sitte kaikki haavehet saman katon alle: kirpputori-kenkä-/laukkukauppa-käsityöliike-kirija-/askartelutarvike-/lahajatavaraliike. Vaatekauppaki täältä puuttuu, mutta niihin mulla ei oo mitää intohimua, vaan voishan seki mennä siinä sivus. Muutama työpaikkaki siinä tulis samalla, ku palakkaasin ammatti-ihimiset tekemähän työt.

Tai sitte mä heittäytyysin selijälleni soffalle ja passoottaasin ittiäni muilla. Olsin ku Ellun kana, en munisi enkä kotkottaasi.

Saattaas siitä muksuullekki joku lantti herua…

Jos saisin päivän olla mies

Varmahan tarkastaasin pitkin päivää, onko ne munat vielä tallella. En haluaasi olla mies!

Hävettää tunnustaa

Ja sen takia en tunnustakkaa.

Elämän tarkoitus on

Se ei oo mulle vielä seliinny. Kuolla pois?

Pakolliset pois heti aamusta

Kyllä kunnon yöuni teköö ihimeetä ihimiselle! On tahtonu viimme aikoona jäärä yöunet lyhkääsiksi ku oon heränny aamusta aikaasin. Nyt sain nukuttua vartin yli kahareksahan enkä oo eres kuullu ku isäntä on nousnu.

Niimpä mä sainki tartuttua heti aamusta töihin. Tosin uuni mun olis pitäny joka tapaukses putsata, vaikka olsin ollu kuinka väsyksis, ku laitoon ehtoolla K2R:ää ja annoon vaikuttaa yön yli. Mun piti putsata tuo uuni jo heti joulun jäläkihin, mutta se heti on näköjään mulla nykyään aika venyvä käsite. Sykäyksen tälle offensiiville antoo tietenki Oulus suoritettu harijoottelu. Tää ei oo mikää – varsinkaa maksettu – mainos, mutta totesin tuon K2R:n tehokkahammaksi ku Mr. Muscle, jota flikalla oli. Tai sitte se johtuu siitä, jotta sielä ainehen annettihin vaikuttaa vain puoli tuntia, kotona mä muhitin myrkkyjä uunis koko yön.

Kun sain uunin putsattua, päätin tarttua toisehen hommahan, jonka olin vähä unohtanu… Nimittään isännän ammattiosaston kirijanpito. Siinä ei montaa kuittia oo kirijattavaksi, mutta kyllä mä sen kans varmahan kolomisen tuntia sain kulumahan.

Sen jäläkihin oliki jo kilijuva näläkä. Se vaimennettihin kanalla ja riisillä.

Soittivat mulle teekoosta: 3.2. pääsen näyttämähän tuota kaviaani (= kaviotani). Vaikka en oo ny perijantain jäläkihin harrastanu liikuntaa enkä rasittanu ittiäni juuri muutenkaa, niin kyllä se kipu tuntuu. On varmahan ihan aiheellista käyrä se tutkituttamas.

Ehtoolla ku tulin konehelle, sähköpostis oli viesti mun ammattiosastolta. Järijestävät hykieeniapassikouluutuksen eikä se tuu kustantamahan ku passin hinnan, 6,-. Ja kaffeet (mä en muuten juo kaffeja) saa vielä kaupanpäälle. Harkitten vakavasti kurssittautumista. Ei siitä varmahan ainakaa haittaa olsi, vaikka en nyt ainakaa justihin keksi, jotta siitä olis mulle erityystä apuakaa työnhaus. Paitti ehkä siinä mieles, jotta osoottaa jonkimoista aktiivisuutta työttömyysaikana.

Allison Pearson: Kate Reddy – täydellä teholla yötä päivää (Uraäidin päiväkirja)

Pitkästä aikaa oikeen hauska ja viihryttävä kirija.

Kate on töis lontoolaases pörssiyritykses ja nauttii työstänsä. Katella on kaks lasta, kuusvuotias Emily ja vajaan vuoren ikäänen Ben. Perheen ja työn yhtehensovittaminen ei onnistuusi iliman miehensä Richardin ja lastenhoitaja Paulan apua.

Täs on niin huluvattomasti ylilyören kuvattu kaikkia kommelluksia ja sattumuksia, jotta niille ei voi ku nauraa. Samalla tietää, jotta ei ne oo ihan tuulesta temmattuja. Samaa tasapainoolua se oli ittelläki ku muksut oli pieniä, vaikka mun työ ei ollu ollenkaa niin vaativaa ku Katen työ eikä vieny niin totaalisesti mun aikaani.

Se taas ei naurattanu oikiastansa ollenkaa, ku kirijas käsiteltihin miesten ja naisten ”tasa-arvua” työelämäs.

Loppuratkaasu oli vähä pliisu, mutta onneksi sen jäläkihin tuli vielä yks luku, joka pelasti lässährykseltä.

Kuntosalilta jonokirijalle

Tänä aamuna heräsin jo kahtakymmentä vaille kuus. Näin jotaki ikävää unta ja totesin, jotta taitaa olla viisahinta nousta ylähä ku on saliaamuki. Kerkesin hetken färitellä ennen ku isäntä nousi ylähä.

Kahareksan jäläkihin oltihin salilla kymmenkunnan muun ihimisen kans. Kotia tultihin ruokakaupan kautta. Ostin sitä uutta Kiehu-maitua ja kokeelin teherä pernankryynipuurua (= Helmi-puuroa). Se ei tosiaankaa palanu pohojahan! Ainut huono puoli siinä on, jotta se ei oo laktoositoonta. Meirän huushollihin sitä ei kannata kovin useen ostaa, jos tahtoo saara happia.

Mun ei koipi tykänny taas ollenkaa kuntosalilla käymisestä. Toissapäivän lenkistä se ei ollu moksiskaa, niin jotta mä kuvittelin sen olevan paranemahan päin. Väärin luultu! Salilla se tuli niin kipiäksi, jotta mä muistin jopa soittaa terveyskeskuksehen. Aikaa sieltä ei saanu. Pistivät jonokirijalle. Kuulemma 1-4 viikkua voi mennä ennen ku ilimoottavat aijan. Tuskin tuo ongelma siihen mennes itteksensä poistuu, ku se ny on kumminki vaivannu jo ainaki syksystä asti.