Rauhallinen päivä

Oli oikia päätös mennä autolla töihin. Aamulla tie oli paikka paikoon jääs, ku menin ja takaasitulles satoo vettä.

Mulla oli rauhallinen työpäivä. En osallistunu hintalapporallihin, vaan sain purkaa kaikes rauhas kaks rullakkua ja hinnootella poistuvia elokuvia. Monella muulla näytti (ja kuuluu) olevan hektistä ja jo aamusta kuullosti siltä, jotta joillaki oli pinna kiriällä. Silloon on parasta pysyä pois tieltä. 😀

Töitten jäläkihin kävin kotona syömäs ja heti sen jäläkihin lähärettihin tyhyjäämähän loppuja kamoja pois kirppikseltä. Aika lailla ollahan kumminki saatu vähennettyä tavaraa, ku ennen kirpparirulijanssia äiteen tavaroota oli nelijäs komeros, piirrongis, yöpöyrän looras ja tv-tason looras. Nyt kaikki meni kevyesti yhtehen komerohon ja sielä on meiränki tavaroota ja sinne jäi vielä tilaaki. Niin, ja sielä on Ruottin velijenki perintökamat ja usieet (= useampi) isännän takki. Oikiastansa on menny paremmin ku osasin orottaakkaa! Harmi vain, jotta tuo kirppari ny loppuu. Olsin voinu vielä jatkaa tuvan tyhyjennystä.

Kotia tultua mulla oli kiirus käyrä kattomas työkkärin sivuulla omasta suunnitelmasta, onko sinne kirijattu mun työkokeelu ens kuukaureksi. En nimittään oo saanu siitä tietua, ku posti ei kulije. No sieläkää ei näkyny mitää, joten mun piti soittaa työkkärihin. En saanu kiinni sitä ihimistä, joka asiaa hoitaa, mutta onneksi joku vielä vastas, vaikka kello oli melekeen nelijä. Kuulemma heillä näkyy kirijattuna se jatkosopimuski ja kirije siitä on lähetetty mulle 25. päivä. Se ei vain oo ny pääsny perille. Huh! Voin siis mennä huomenna töihin.

Ehtoo on menny täs taas lujeskelles, kutoes ja telekkaria kattelles. Kahareksalta nukkumahan, jotta jaksaa aamukuureksi töihin. Viimme yönä ei uni oikeen ollu kunnollista. Ehtoosta ei vielä väsyttäny ja yöllä heräälin monikertoohin.

Valoja

Heräsin puoli seittemältä ja totesin, jotta vois jo nousta ylähä, ku huomenaamulla on siihen aikahan oltu jo puoli tuntia töis. Paremmin unettaa tänä ehtoona, ku ei nukkunu puolille päivin. Isäntä jäi vielä maata.

Mä latasin pyykkikonehen valamihiksi. Ja kaffeenkeittimen. Palijo muuta en keriinnykkää, ku isäntäki jo nousi.

Laitoon heti pyykkärin töihin. Hain kaapista puisen arventtitähären (= adventtitähden), jonka mä pruukaan (= tapaan) tällätä (= laittaa) joko olohuonehen tai keittiön klasille. Sen saa ripustettua tai laitettua pöytätelinehesehen. Tänä vuonna se roikkuu keittiönklasilla.

Parvekkehen pöyrälle nostin ”valopuun”, joka meillä on ollu jo vuosia. Itte kyhätty härpäke korallikanukan oksista ja siihen kieputetut kukan malliset valot. Ihime kyllä, ne valot on kestäny jo ties kuinka monta vuotta. Tietysti ne ei parvekkehella oo niin pahasti tuulille ja rusakonhampahille alttihina ku pihalla olevat valot. Ja ku kerran alakasin joulua laittamahan, niin päätin saman tien paketoora lahajat.

Färittelemähänki oon keriinny ja pistin taas tavaraa romulaarihin myintihin. Hierovas tuoliski oon istunu ja melekeen nukahtanu siihen. Se on ollu monta kuukautta niin lastattuna äiteen tavaroolla, jotta en oo pääsny lähellekkää. Nyt sitä voi taas käyttää. 🙂

Isäntä vaihtoo autohonsa jarrupalat ja mun piti käyrä polokemas jarrua, jotta se sai ne ilimattua. Muuten mulla on ollu oikeen sellaanen vapaapäivän tunnelma, ku ei tarvinnu eres keittää. Vanhaa ruokaa oli sen verran jälijellä, jotta pistettihin se tasapaloohin ja aiva riittävästi tuli maha täytehen.

Oon keriinny lujeskelemahan ja vähä jopa pitkästymähänki. Tosin eres se ei oo saanu mua ryhtymähän esim. siivous- tai muihin kototöihin…

Kattoon äsköön täsmäsään ja tulin siihen tuloksehen, jotta meen huomennaki autolla töihin. Vettä ja lunta ja tuulta on luvas. 

Anne Tyler: Elämän tikapuilla

Delia on vajaat nelikymppinen perheenäiti. Perheesehen kuuluu lääkärimies Sam ja kolome jo melekeen aikuusta lasta. Muksut pitää äitejä lähinnä palavelijana ja Sam on aina oikias (omasta mielestänsä). Elämä on arkista ja uomihinsa juuttunutta.

Yhtenä kevääsenä lauantaiaamuna Delia on tekemäs perheen tavanomaasia ruokaostoksia, ku kauppareissulla tapahtuu jotaki yllättävää. Delian mielestä se on hauskaa ja piristävää, mutta sillä on seurauksensa.

Kesällä perheellä on tapana lähtiä rantalomalle. Siitä lomasta tuloo Delian osalta vähä pirempi. Heille tuloo Samin kans riitaa ja Delia lähtöö kävelemähän rantaa pitki. Ensi takaasi rantamökille, sieltä yhtäkkisen päähänpiston seurauksena mökkiä korijaamahan tullehen miehen kyytis aiva vierahasehen kaupunkihin, johonka hän päättää jäärä ja aloottaa uuren elämän. Ku Delia näköö leheres ittestänsä annetun katuamisilimootuksen, hän tajuaa, jottei perhe tierä eres minkä väriset silimät tai hiukset hänellä on. 

Joululahajaostoksilla

Tänä aamuna ku heräsin, täälä oli aavemainen tunnelma. Ensi havaattin, jotta puutarhas tuijahan ja riippapihilajahan asennetuus valoos osa lampuusta on ouron himmeetä. Seuraavaksi yritin sytyttää olohuonehen lamppua. Kyllä se syttyy, mutta valua ei siitä juurikaa tullu, vain sellaanen punertava hämärä. Keittiön valoki oli ihimeen vaisu.

Kattoon naapurihin ja totesin, jotta niitten ulukovalot näyttääs kyllä palavan ihan normaalin kirkkahina. Sitte alakoo valot räpsymähän ja isäntä sanoo, jotta tietokones piti outua ääntä. Minä tietysti pelekäsin, jotta meillä kytöö oikosuluku johonaki ja humahtaa koko tupa palamahan. Nypiin kaikki tepselit irti koskettimista ja kuuhoolin ja haistelin. Mitää ei kumminkaa tuntunu löytyvän.

Meille ei tuu mitää ”ilimajohtojakaa” enää, mutta isäntä lähti kattelemahan pihalle ja sanoo, jotta tien toisella puolella roikkuu johto irti kiinnikkehistä. Ehkä se vika oli siinä.

Puoli kymmeneltä meni sähköt poikki kokonansa. Eikä vain meiltä, vaan kaikista huusholliista, jokka täs näköetääsyyrellä on. Se helepotti, ku ajatteli, jotta vika ei ookkaa vain meillä.

Torettihin, jotta se on sitte sama, vaikka lähärettääs kauppahan. Matkalla huomattihin, jotta sähköt on pois aika isoolta alueelta. Vasta lähellä keskustaa alakoo näkyä valoja.

Ensimmääsenä käytihin kirppiksellä. Se oli jo melekeen tyhyjä. Minä en aio tyhyjätä hyllyjä ennen ku maanantaina ku on viimmeenen päivä. Nyt oli menny aika kivasti tavaraa, ku ei sielä enää oo montaa paikkaa, mistä ostaa. 😀

Kovasti yritti kirpparinpitäjä saara mua jatkajaksi siihen. Ihimiset on kuulemma ollu pahoollansa, ku kirppari loppuu. Vähä yllytyshullu mä oon. Vaikka sanoon ei, niin pikkuusen se ajatus jäi kumminki kaivelemahan takaraivos. Mutta järki sanoo, jotta yrittäjäksi ei nuon vain ruveta. Pitääs olla vähintään toiminimi ja kaikki muut asiat kunnos ensi. Niin ja tietysti pitääs olla rahaa, millä lähtiä sitä pyörittämähän, koska mä jo tietääsin, mitä muutoksia mä sinne haluaasin. Ja kai sitä pitääs jotaki tietääkki asioosta.

No se siitä. Tosiasia on, jotta ei musta yrittäjäksi olsi. Nyt vain on tuo työtilanne sellaanen, jotta näinki pähkähullulle ajatukselle antaa tilaa pienes pääsnänsä.

Kirpparilta jatkettihin ruokakauppahan. Nyt, ku ollahan kaharestansa, me käyrähän kaupas pari kertaa viikos ja ostosten loppusumma on vähintäänki puolittunu. Käytihin vielä Tokmannilta hakemas linnuulle sekajyviä, ku en muistanu eileen niitä ottaa.

Tuuli jatkoo puhaltamistansa ja alakoo sataakki. Me toivottihin, jotta kotona olis jo sähköt, jotta sais lämmintä ruokaa. Oli onneksi! Eikä se ilimeesesti tuosta roikkuvasta johorosta ollu kiinni, ku aina vain se siinä näytti retajavan.

Ruaan jäläkihin lähärettihin vielä kaupungis käymäs. Ei ollu ku kaks asiaa: joululahaja, joka oli ny alennukses ja kilon paketti irtoteetä Prismasta. Muolta ei saa niin isoja pakkauksia. Nyt mulla piisaa taas juotavaa pitkäksi aikaa. 🙂

Kotia tultua en oo teheny mitää. Jotenki tää pimiä sää lannistaa eikä huvita mikää. Olis pitäny vaihtaa lakanakki, mutta mihinä ne petivaattehet ny tuulettaa ku tuuloo ja prääsää vettä? Olokohot! Ei ne ny niin paskaaset (= likaiset) oo.

Jonku luonto-ohojelman tuos ehtoopäivällä kattoomma ja mä kuroon sen aikaa taas vaihteeksi sukkaa. Nyt orottelen seuraavan luonto-ohojelman alakamista ja meen laittamahan saunan lämpiämähän, niin jotta sinne saa mennä sitte ku Avara luonto loppuu.

Järijestelyä

Tänä aamuna olis väsyttäny. Näin justihin jotaki unta niin, jotta ku rario alakoo soimahan, mä en eres heti tajunnu sitä.

Korvat heräs vissihin vasta vähä myöhemmin, ku olin jo keittiös ku vasta havahruun siihen, jotta pihalla tuuloo melekoosen lujaa. Päätin siis vaihteeksi mennä autolla töihin. Laiskistunkahan mä ny, ku en oo koko viikolla viittiny pyöräällä? Ensi pelekäsin liukasta, sitte satoo vettä ja nyt tuuli niin perusteellisesti.

Työt alakoo tavallisehen tapahan kuormien purkamisella. Taas meni palijo aikaa hyllyjen järijestämisehen, jotta sai tilaa uusille tavaroolle. Ehtoopäivällä uuret kuormat oli pureettu ja ruvettihin tyhyjäämähän varastohon jäänehiä. Sain laittaa yhyren hyllyn pääryn oman mieleni mukahan ja pomo lupas pyytää iltavuorolaasia kattelemahan siihen vielä aiheesehen sopivaa täyrennystä.

Sen jäläkihin pyysin lupaa siirtää työvaateosastolle sellaasia miesten aluusasuja, jokka oli ihan työkäyttöhön suunniteltu. Tarvittin nimittään miestenvaateosastolle tilaa sukkia varte. Pomo kävi kattomas ja totes, jotta hyvä tuli, vaikka mun mielestäni erelleenki on liika palijo tavaraa liika pienes tilas. Se vain totes, jotta näin se pakkaa olemahan kaikis vastaavis liikkehis. Tilasta on jatkuvasti pulaa.

Niitä sukkia varte jouruun tosin hakemahan vielä yhyren korin erellisten välihin ja luulen, jotta siitä tekstiilivastaavalla tuloo sanomista. Sitä väliä ei varmahan olisi saanu tukkia, mutta emmä niille oikeen muutakaa paikkaa keksiny. En voinu laittaa niitä samanmerkkisten, mutta palijo halavempien sukkien kans samahan koppahan, koska joku olis varmasti kattonu halavempien sukkien hinnan ja napannu ne kallehemmat ja sitte se olis ollu meirän syy, ku tuolla lailla huijatahan.

Kotia tultua söin vain voileivän ja kävääsin suihkus, jotta kehtasin lähtiä sinne oppilasyhyristyksen illalliselle. Ruoka oli hyvää ja sitä tuli syötyä aiva liikaa, niin jotta meinaa olla maha melekeen kipiä. Mutta ku kaikkia piti maistaa 😀 (Tai melekeen kaikkia. Mitää raakaa kalaa min’ en syö enkä oliivia.)

Kello on ny puoli ykstoista ja tuntuu siltä, jotta pian vois mennä maata ja nukkua toooosi, tosi pitkähän. Jos selekä- tai päänkipu ei sitä estä. 

Pientä piperrystä

Eilinen päivä mulla meni niitä tarijoustuottehia kattelles, mutta kyllä mä ne taisin lopuuksi kaikki löytää ja saara esille. En tosin havaannu, oliko tekstiilien vastaavalla pääs kalijuja paikkoja, jos se oli raastanu hiuksiansa niitä kattellesnansa. 😀

Tänään otin aamusta kosmetiikkarullakon pureettavaksi. Se oli virhe! Siinä meni nimittään melekeen koko päivä. Pienen pieniä pakkauksia kutistemuovis ja paffis – eikä hyllyys yhtää tilaa, jonsei ensi järijestäny koko hyllyä uurestansa. Tosin työkaverit sanoo, jotta mieluummin hitahasti ja kunnolla ku hosuen heittämällä. No, siinä suhtees mä kyllä tein justihin niin. Ainaki hitahasti. En sen jäläkihin keriinny enää purkaa ku puolet toisesta rullakosta.

Mä eileen sanoon isännälle, jotta kroppa alakaa vissihin tottumahan tähän työntekohon, ku ei oo enää täysraato töistä tullesnansa. Ei olsi pitäny mainita, ku tänään oon ollu väsyksis koko päivän.

Viirestä asti oon jo haukotellu ja mua paleltaa aiva tolokuttomasti. On kyllä paleltanu joka ehtoo, mutta tänään on pitäny pistää aina vain lisää vaatetta päälle ja sittekki on kylymä. Käret on ku jäänklaparehet. Mutta eikähän se tästä taas ku pääsöö peiton alle lämpöösehen.

Tekstiiliä!

Olipa komia kuutamo aamulla ku menin töihin! Kuu näytti valtavan isoolta ja oranssinkeltaaselta. Olis tullu hienoja kuvia, ku osaas kuvata.

Työpäivä alakoo rullakon purkamisella ja hyllyjen täyttämisellä. Mulla meni yhyren vaivaasen rullakon kans nelijä (4) tuntia! Keksihylly piti järijestää uurestansa, jotta sai kaikki sopimahan.

Pomo nakitti mulle torstai-sunnuntai -tarijousten tekstiilien ettimisen. Sanoo, jotta hän laittaas mun tärkiää sinne, kun oon teheny sielä niin hyvää työtä. Mä hölömistyyn niin, jotten hoksannu sanua, jotta eilinen epätoivoonen tarijoustuotteeren ettiminen kyllä mun mielestä toristi ihan päinvastaasta.

Sain viiren minuutin perehrytyksen, ennen ku Lauran työvuoro päättyy. Ei hyvää päivää, mikä työmaa! Mulla menöö hirmuusesti aikaa, ku plärään rekit läpi ja ettin sieltä ne tarijouksehen tulevat. Eikä mulla oo harmaata haisuakaa, mihinkä mä ne laitan, ku joka paikka on yhtä täynnä. Ja esillehän ne tietysti pitääs saara, mitä hyötyä siitä tarijouksesta muuten on.

Lisäksi ne listat on niin pienellä präntillä, jotta kapula ei lue niitten enaria, vaan mun pitää ne syöttää käsin ja siinähän menöö aikaa. Totesin kumminki, jotta helepompi mun on kattella niin päin, jotta tierän, kuinka monta vaatetta mun pitääs mistäki sortista löytää. Tai onko niitä ylipäätänsä jälijellä, jotten turhaa kattele.

Pari sivua vasta sain tänään käytyä läpi enkä niistäkää kaikkia löytäny. Varmahan ainaki 5-6 sivua on vielä jälijellä.

Mun täytyy aamulla Lauralta pyytää lisäohojeeta ja kysyä pomolta, saisinko mä mennä suoraa jatkamahan sitä hommaa. Muutenhan päivä alootetahan rullakootten purkamisella, mutta jos mä tämän kerran saisin laistaa sen… Ei sillä, jotteiko se olsi tärkiää ja kyllä mä siitäki työstä tykkään, mutta ku on enää huominen aikaa ettiä kaikki tarijouksehen tulevat.

Kotia tultua luin ensi päivän postin ja ku isäntä meni puupinolle, niin mä menin färittelöhön siksi aikaa.

Käytihin saunaski tänään tavallista aikaasemmin, jotta mä pääsen aijoos maata. Nukkumisesta on tullu tosi tärkiää viimme aikoona. 😀 Mutta vaikka tänä aamunaki olis teheny mieli jatkaa unia, niin ei töis kyllä kerkiä väsyttää.