Hetken hilijentyminen

Tänään heräsin vartin yli seittemän. Kerkesin tunnin färitellä ennen ku isäntä nousi. Sen jäläkihin alakasin ryskäämähän tätä työhuonesta järijestyksehen, ku Elisa oli tulos hakemahan äiteen kaffetkalustoa ja halus nähärä, olisko mulla muuta hänelle. Piti siivota enimmät sotkut pois ja järijestellä loput äiteen tavarat näytille.

Kiiruhulla petasin sängyn ja vasta sitte muistin, jotta olis pitäny vaihtaa petivaattehet. En ruvennu enää aukoomahan petiä, vaihroon vain tyynynliinat.

Isäntä oli toivonu italianpataa ruaaksi ja sitä saa mitä tilaa. Ruaan jäläkihin kerkesin vielä hetken järijestellä ja färitelläkki ennen ku Elisa tuli. Se oli ajanu vähä mutkan kautta oijeti meille. Oli ajanu ensimmääsen risteyksen ohi ja kiertäny sitte piremmän kautta. Tuumas vain, jotta tulipahan tehtyä saitsii’inkiä.

Kaffetkalusto lähtöö kohti Espoota ja sinne matkustaa myös Arapian Onkija-seinälautanen. Hyvä niin, jotta eres jotaki taas sai pois.

Ku Elisa lähti, mä alakasin valamistautua kynttiläkirkkohon. Viimmeesen virren aikana kirkosta sammutettihin valoja, niin jotta alttarilla palavat kynttilät eroottuu paremmin. Oli jotenki niin kaunista ja rauhoottavaa. Pelekäsin, jotta alakaa rääjyttää, mutta onneksi ei. Sai kumminki hetkeksi hilijentyä ja muistella.

Äiteen nimi lujettihin vielä viimmeesen kerran ja jokaaselle viimme pyhäänpäivän jäläkihin kuollehelle sytytettihin muistokynttilä. Ne sai vierä hauroolle. Ku Erkin väjestä ei ketää ollu paikalla, mä vein senki kynttilän. Tosin tuuli sammutti kynttilät heti kirkon portahilla, mutta onneksi mulla oli sytkäri joukos.

Treffasin kirkos Lauran, Pännärinkikaverin. Hänen velijensä oli kuollu elokuus. Veimmä yhyres kynttilät ensi hänen velijensä hauralle, sitte mun siskoon ja hänen miehensä hauralle ja vielä äiteen ja velijen vaimon hauroolle.

Laura lähti kotia ja mä jatkoon vielä mumman, anopin, appiukon (jota en oo siis koskaa nähäny, ku on kuollu jo niin aikaa sitte) ja isännän mumman ja paapan hauroolle.

Kyllä kirkkomaa oli komia, ku joka puolella paloo kynttilät hauroolla. Yritin ottaa kuviaki, mutta ei niistä kovin kasevia tullu.

Isäntä oli keriinny jo sammuttamahan saunan ku tulin kotia, mutta emmä olsi enää niin myöhän piitannukkaa mennä saunoomahan.

Nyt pitää pian mennä maata. Pitää alaata totuttelemahan varahaasempihin ylähänousuuhin.

Hikiliikuntaa

Tänään piti orotella vähä salille pääsyä ku sielä oli koululaasia puoli kymmenehen asti. Onneksi niistä tierootetahan etukätehen ilimootustaululla, niin ei tuu mentyä pahimpahan ryysiksehen. Eikä sielä enää ollukkaa ku kaks ihimistä ku mentihin, niin jotta pääsi hyvin laittehille. Jostaki syystä nyt kumpiki totes treenin jäläkihin, jotta tuli oikeen kunnolla hiki. Mäki oon ny muutamana kertana yrittäny vähä hölökätä juoksumatolla. Emmä jaksa ku minuutin – puolitoista kerrallansa, mutta ajattelin, jotta jos joka kerta jaksaas vähä kauemman. Ja nyt oli tilaa teherä venyttelykki jo salilla.

Meirän oli meininki mennä samalla kertaa kirpparille ja kauppahan, mutta torettihin, jotta pitää käyrä kotona ensi suihkus ja syömäs, jotta kehtaa mennä ihimisten ilimoolle.

Kun sain syötyä, soitin sille työkkärin ihimiselle, joka oli teheny sen lausunnon mun työkokeelusta, kun se yks lause sielä jäi vaivaamahan mua. Hyvä oli, jotta soitin. Se lause olis evänny multa kulukorvauksen. Sielä oli ihan asialtaanen ihiminen toises pääs. Se sanoo heti, jotta hyvä ku havaattit, se on hänen mokansa ja hän teköö siihen heti korijauksen, niin jotta se näkyy maanantaina työttömyyskassaski. 

Sitte kirppikselle. Mulla oli kopallinen täynnä: isoo kasa (pääasias) virkattuja liinoja, päiväpeitto, lakana ja tyynylliinoja. Nyt ei ollu menny palijo mitää, mutta päätin vielä jatkaa kuukaurella. Vähä tosin huolestuun meirän kirpparin kohtalosta, ku omistaja ei enää antanu vuokrapaikkaa ku marraskuun loppuhun. Ei sunkaa ne vain suunnittele lopettavansa? En keherannu suoraa kysyä.

Kauppa oli täynnä väkiä. Näläkäkuolema uhkaa ku huomenna ei pääsekkää ostoksille. Ittekki tuli kerättyä vähä tavallista enämmän, ku piti ajatella taas evähien tekua. En yhtää tierä, mitenkä sielä on tauot enkä sitä, minkämoiset säilytys-/lämmitysmaharollisuuret on, niin keräsin kaikkia sellaasnansa syötävää eväsvärkkiä.

Poikettihin vielä Tokmannille. Hain hautakynttilöötä ja ostin polokypyörähän patterikäyttöösen lampun. Oon sitä mieltä, jotta ku ei työmatka oo tuon pireet (n. 2½ km/suunta), niin on melekeen nolua (= noloa) mennä autolla. Tosin sen jo ilimootin isännälle, jotta vesisateella tai yli kymmenen asteen pakkaasella en mee pyörällä. Enkä ehkä vielä ensimmääsenä työpäivänä, jotten heti haisisi kovin hieltä, ku kumminki pukkaa jännityshikiä iliman liikuntaaki.

Ehtoopäivällä Jorma kävi ”ostoksilla”. Haki äiteen vanhan, messinkisen morttelin. Oli äsköön laittanu feispuukkihin kuvan, kun se oli putsannu ja kiilloottanu sen. Ei olsi samaksi tunnistanu.

Muuten täs on taas menty ehtoo vanhan kaavan mukahan: telekkaria ja käsitöitä.

Esteetöön näköala

Tänään oli harmaan lämpöönen aamu. Päätin, jotta on hyvä pestä keittiön klasit.

Sitä ennen hain postin ja nyt sielä oli vihiroonki se kauan orotettu työkkärin päätös. Ei kestänykkää ku vähä toista viikkua. Soitin saman tien Tokmannille ja ilimootin, jotta tuun sovitusti maanantaina töihin. Oikeen nauratti, ku pomo kysyy, jotta ”mihinkä aikahan sä haluaasit tulla töihin?” Ei oo vielä ollu sellaasta työmaata, johona olis kysytty, koska mahtaasin olla menos. 😀 Tuumasin, jotta se on ny ihan sun päätettävis ja mä tuun silloon ku sovitahan. Pyysi tulemahan kahareksaksi, jotta hän kerkiää vähä valamistella, mitä mulla rupiaas teettämähän.

Klasia pestensäni totesin, jotta aika ja aurinko on teheny tehtävänsä: sälekaihtimista krapaji muoviosia ja joku metallitappi, ku niitä imuroottin. Isäntä laittoo ilima-aukkoohin kärpääsverkkua kun nuo keittiön klasien välit tuppaa olemahan kärpäästen lempipaikkoja justihin sen takia, kun niihin paistaa aurinko.

Mun oli tarkootus pestä vain keittiön klasit, mutta ku isäntä meni pesemähän alakerran ikkunoota ulukua, niin pakkohan munki oli sitte tarkentaa suunnitelmaani. Pesin ensi olohuonehen ikkunat ja totesin, jotta yhyres ulukoklasis on kaks raitioonta (= halkeamaa) omituuses paikas likellä alapokaa. Tää taloo alakaa käyrä kallihiksi, jos kaikkehen pitää löytyä rahat, mikä huutaa korijaamista! Isäntä tuumas, jottei taira kymppitonni piisata, jos kaikki klasit uusittaas. Mistä sellaaset rahat löytyy?!

Olohuonehesta siirryyn pesöhön pukuhuonehen klasit, sitte makuukamari ja viimmeeseksi pesuhuones. Nyt on melekoosen esteetöön näköala eres osasta klasiista.

Vielä jäi pesemätä flikan kämpästä ja työhuonehesta. Totesin kumminki, jotta saavat olla. Flikan kämpäs ollahan vain silloon, ku nuoret tuloo tänne. Ja silloon ne vetää pimennysverhot etehen, jotta on aiva sama, mihinä kunnos sielä on klasit. Ja työhuonehen laattialla on vielä erinääsiä tavarakasoja, niin jotta olis ollu kova raijaaminen ennen ku olis pääsny pesöhön. En viittiny. Olokohot toistaaseksi.

Karteekia (= ikkunaverhoja) en vaihtanu ku pukuhuoneehin. Muut kävin vain purahuttamas pihalla ja jätin hetkeksi tuuleentumahan ennen ku laitoon takaasi paikoollensa.

Ja ku imuri oli valamihiksi esillä, niin isäntä innostuu vielä imuroomahanki. 😀 Ei menny haaskeelle tämäkää päivä. Olin oikeen tyytyväänen, jotta tuli sittekki pestyä usiemman kämpän klasit ku kerran alakas.

Kun sain klasinpesuvehkehet pois, laitoon kluurut (= rätit) pyykkikoneehin ja täyrennykseksi yhyren äiteen täkin, jonka vien johonaki vaihees kirpparille. Sen jäläkihin keitin. Tosin mulla ittelläni oli jo niin kova näläkä, jotta söin eiliset ruaanjämät pois ja isäntä sai tuorehempaa ruokaa.

Tänään oon hinnootellu äiteen tuukia (= liinoja) isoon kasan. Ne lähtöö huomenna kirpparille.

Färittelin aina joka välis. Tiskikonesta oon larannu sitä mukaa ku tiskipöyrälle on ilimestyny kippoja. Meillähän ei siis kukaa muu osaa täyttää konesta…

Ehtoolla oon istunu telekkarin ääres sukankutimella. Nyt alakaa olla jo niin palijo myijääsihin tavaraa, jotta pitääs ymmärtää lopettaa. Ehkä seuraavaksi pitääs miettiä jo joululahajoja. Vakio on ainaki flikalle ja vävypoijalle teherä villasukat. Niillä ku on se neliijalakaanen sukantuhooja, niin aina tuloo hävikkiä sukkarintamalle.

Sijaastoimintoja

Viimme yönä mittari oli käyny melekeen kuures pakkaasastehes. Päätin, jotta nyt on aika aloottaa pikkulintujen ruokkiminen. Tintit kopisteli terassilla siihen mallihin, jotta ne oli samaa mieltä. Tosin en vieny niille ku talipalloja vasta täs vaihees. Samalla laitoon lyhtykoukut jo valamihiksi lammen ympärille ennen ku maa on aiva jääs.

Aamupäivällä lähärettihin kirpparille. Käytihin vain ensi viemäs Mairelle yks äiteen kanavatyö, jonka se osti.

Kirpparilla laittelin täyrennystä hyllyyhin. Jotaki pientä oli menny. Vielä pyörährys ruokakaupan kautta ja kotia keittämähän.

Mä taas harkittin tekeväni jotaki hyöryllistä, mutta ku ei sen enämpää haravoominen ku klasienpesukaa innostanu, päätin siivota jääkaapin hyllyt ja larata tiskikonehen täytehen, jotta sai pistää sen päälle. Uutta kirpparikamaa oon hinnootellu ja tietysti istunu färittelemäs.

Posti ei tuonu tänäänkää vielä työkkärin päätöstä työkokeelusta. Ajattelin, jotta mun pitää pistää myymäläpäällikölle väliaikatietoja, jottei sen tartte ihimetellä, ku ei kuulu mitää.

Samalla vilikaasin työpaikkoja. Yks löytyy. Se oliki aika mielenkiintoonen. Titteli oli tallentaja ja työaika klo 15-22! Osa-aikatyö 5-7 h/ehtoo. Päätin kumminki, jotta ei tuo ota jonsei annakkaa ja laitoon hakemuksen matkahan. Tosin mä laitoon aiva liika suuren palakkatoivehen, kun ajattelin kokoaikatyön palakkaa… Pelasin sillä varmahan itteni pihalle siitä työstä. Mutta se on ny lähetetty eikä takaasi saa.

Siitä nuo netis täytettävät lomakkehet on paskamaisia, jotta useen huomaa vasta jäläkihinpäin omat virheensä. Ku hakemuksen teköö paperilla, sen lukoo torennäköösesti usiamman kerran läpi ja teköö korijauksia ennen kun sen laittaa matkahan. Nuosta nettihakemuksista ei jää ittelle minkäämoista tulostetta. Välttämätä ei eres muista, mitä on tullu sinne sepustaneheksi. 

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Vilja ja Aleksi on nuori lestaariolaaspariskunta, joille on alle kymmenes vuores siunaantunu nelijä lasta.

Vilja teköö raskaustestin ja totiaa sen näyttävän plussaa. Ultras seleviää, jotta tällä kertaa on tulos kaksooset.

Viljasta tuntuu, jotta elämä on koko aijan raskahana olemista tai raskahaksi tulemisen pelekua. Hän miettii, mitenkä pitkä on vielä niihin vuosihin, ku ei enää voi saara lapsia.

Hänestä tuntuu, jotta hän on karottanu ittensä. Lupaava taiteelijan ura on vaihtunu suurperheen äiteen työhön.

Viljan fysiikka on ollu koetuksella ja tieto kaksoosista taitaa olla liikaa…

Kirijan kieli on runollista, mun makuhuni jopa liika runollista romaaniksi. Kirija on mun mielestäni rakenteheltansakki turhan sirpaleenen, se hyppii Aleksin ja Viljan ajatuksis, nykyhetkes, menneesyyres, on plokikirijootuksia kommenttiinensa ja sitte jotaki, josta en oikeen pääsny käsityksehen, oliko se Viljan ja Aleksin lasten leikiistä.

Oli palijo lainauksia Raamatusta ja virsistä. (Iliman, jotta niitä olis mitenkää eriksensä lainauksiksi merkitty.)

Lopun epilooki (= epilogi) oli vertauksellinen. Ihan ymmärrettävä sellaanen, mutta jotenki mun makuhun ehkä liikaa venytetty. Täs pieni makupala kirijan kaunihista kielestä, joka olis mun mielestä toiminu ihan runona:

Olen meri. Olen lempeä maininki ja kuohuva tyrsky. Olen kaisloihin kohiseva aalto. Olen rantahiekkaan katoava aalto. Olen jääpeite ja hiljaisuus.

Olen vuorovesi. Olen kasvava hiekka ja katoava ranta. Olen veteen peittyvä rantakivi. Olen rannasta paljastuva isokivi. Olen veden viiruja vaikertava kallioranta.

Huomaan, jotta täs tekstis toistuu monesti sanat mun mielestä. Mutta ne on pakko pitää sielä, koska tämä tosiaan on vain ja ainuastansa mun mielipiteeni.

Ku ei huvita!

Nousin seittemältä, jotta keriittihin kahareksaksi salille. Se oli hyvä ratkaasu, sielä oli vain kolome ihimistä meirän lisäksi, mutta puoli kymmeneltä, ku lähärettihin pois, niin oikiastansa joka laite oli täynnä. Yhyreksän jäläkihin tuli monta porukkaa peräjäläkihin.

Mun oli tarkootus taas venytellä kotona, mutta enhän mä muistanu… Käytihin nimittään vaan pikaasesti siistiytymäs ja vaihtamas vaattehet ja lähärettihin kauppahan hakohon ruokatarpehia. Ja kotia tultua rupesin heti kokkaamahan.

Ruaan jäläkihin väsährin niin, jotta päätin hetken färitellä ennen ku alakaan millekkää. Siinä vaihees mä vielä kuvittelin, jotta mä ”ihan kohta” meen joko haravoomahan tai rupian pesöhön klasia. No ihan niin se ei sitte menny…

Mä totesin, jottei mua huvita mennä pihalle palelemahan (pohojoostuuli, lämpötila +2) enkä samasta syystä tarkene ruveta aukoomahan klasiakaa. Jatkoon färittelyä.

Ja aina välillä hinnoottelin tavaraa kirpparille, jotta näyttääs siltä, jotta mä muka teen jotaki… Kopallinen on huomista varte kasas.

Ajattelin kumminki aamulla nukkua justihin niin kauan ku unettaa, ku kirppari aukee vasta kymmeneltä. Ei oo mikää kiirus. 

Vähä piti hymyyllä

Tämä aamu alakoo pyykin keräämisellä pesuhuonehen naruulta, jotta pääsin suihkuhun. Mulla oli nimittään hammaslääkärille aika.

Isäntä lähti mua kuskihin, ku oli puhet käyrä samalla reissulla kirpparilla. Hammas tuli nopiaa paikattua ja ihan pikkuusen piti hymyyllä hammashoitolan vessas omalle peilikuvallensa ja kattua, miltä se näyttää.  Ainaki paremmalta ku ennen. 🙂

Kirpparilla oli iloonen tapaaminen: pikku V. äiteensä kans. Torettihin, jotta meillä on vierekkääset myintipöyrät. Höpöteltihin niin pitkähän, jotta isäntä oli painunu jo autohon istumahan ja puhaji mulle, jotta hän meinas tulla ilimoottamahan, jotta tuu taksilla peräs. 😀

Onneksi oli ruoka eiliseltä valamihina, niin päästihin heti syömähän.

Siivoolin vähä, ku Jorman piti tulla hakemahan mortteli (= huhmare), jonka se varas tuolta feispuukin kautta. Miestä ei kumminkaa kuulunu sovittuna aikana enkä mä sitte enää lähteny haravoomahankaa, ku aurinkoki katos näkyvistä. Ehtoolla oli tullu feispuukis viestiä, jotta ei menny ihan niin ku piti, mutta kyllä hän käy ostoksensa hakemas tällä viikolla. Lupas ilimoottaa tarkemmin, ku tietää, koska on tulos.

Laittelin uutta kirpparitavaraa. Lelut oli melekeen kaikki menny, niitä pitää kattella lisää. Oon keriinny färittelemähän, lukemahan ja kutomahan. Ja vahtaamahan telekkaria. Ja hermoolemahan tulevaa…