Myin auton

Jos erellinen yö oli kylymä, niin viimme yönä sen sijahan oli melekeen kymmenen astetta lämmintä.

Kerkesin taas aamulla färitellä hyvän aikaa ennen ku isäntä heräs.

Posti toi Mairen uuren kirijan Päläkähröksiä. Kiitos palijo! Tehtihin vaihtokauppaa, vaikka Mairen kirija on palijo arvokkaheet kun se opus, jonka sille lähetin.

Laitoon vaihteeksi konehellisen pyykkiä, ku kaikki jumppavaattehet oli pesemätä. (Minkä tähäre kursivootuna, se seleviää myöhemmin.)

Kattelin kopallisen kirpparille vietävää. Onneksi äiteen vaatetavara alakaa kohta olla kaikki sielä. Enää pari pleiseriä ja paitapuseroa, jokka pitää ensi silittää. Jotaki pientä oli taas menny, äiteeltä vähä vaatetavaraaki, mikä on oikeen positiivista. Sais mennä vaikka kaikki, vaan ei taira aika piisata. Mutta se on sitte sen aijan mures. 

Hajettihin ruokakaupasta vähä täyrennystä ja tultihin kotia syömähän.

Laitoon vielä toisen konehellisen pyykkiä peseentymähän. Itte asias pyykinpesu on niitä harvoja kototöitä, joista mä tykkään. Sen takia varmahan, kun sen työn hoitaa suurimmaksi osaksi kones. 😀

Aurinkoonen ja kohtuullisen lämmin sää houkutteli pihalle. Haravoottin sempramäntyjen (= sembramäntyjen) alta isoon kasan hakoja (= neulasia). Ne purottaa niitä joka vuosi aiva mielettömät määrät. Pihatie oli niin ruman näköönen, ku pihilaja ja terijoen salavat oli purottanu siihen lehtiänsä. Sen haravoottin. Isäntä tuli häsyyhin mönkijän kans ja keräs kasat peräkärryyhin ja vei moskat takapihan puitten juurelle katteeksi ja lannootteheksi.

Marja soitti ehtoolla, mutta jostaki syystä meirän puhelu loppuu yhtäkkiä. Puhelimesta kuuluu vain ku faksin kilijuntaa. 😦 En tierä, oliko vika sitte täälä pääs, ainaki kuuluvuus oli tosi huono. Flikka yritti soittaa monikertoohin sillä välin, ku puhuumma Marjan kans. Puhuun flikanki kans varmahan ainaki puoli tuntia. Ikävää vain, jotta silläki on kuulemma tunnit teatterilla vähentyny ja ny pitää ruveta hakemahan soviteltua päivärahaa. Sillä on aina ollu töitä käret täynnä. Ikävää, jos senki työt rupiaa hupenemahan. 

Ehtoolla sain Tuijan rantehenlämmittimet valamihiksi, Pitää vielä vähä silittää niitä, jotta voin ottaa niistä kuvat ja kysyä, kelepaako, ennen ku laitan postihin.

Myin tuos ohimennen yhyren autonki. 😉 Oon nimittään laittanu feispuukkihin myintihin jotaki sellaasta tavaraa, mitä ei kirpparille viitti vierä. Eileen laitoon kaks pienoosmallia sinne ja toiselle löytyy heti ostaja. Lupas tulla huomenna hakemahan.

Ja sitte tuo syy nuohin kursivoontiihin. Mun ploki on vain tälläänen kaurapuuronfärinen ja arkinen. Nää ainaaset kauppareissut ja pyykinpesut on tylysää lujettavaa. Mulle eherootettihin, jotta rupiaasin kirijoottamahan tänne tarinoota murtehella. En kumminkaa syttyny ajatukselle, ku mä oon tämän aloottanu nimenomaan sillä, jotta tämä on ikään ku päiväkirijaa ittelle – mitä mulle kuuluu.

Ne toisen tyyppiset kirijootukset – tai murto-osa niistä – löytyy Rakkausrunojen sivuulta. Mä oon halunnukki pitää ne erillänsä paitti jotaki oon tuonu tänne silloon ku oon kokenu sen tarpehelliseksi.

Mitä mieltä te ootta, kaipaasko nämä höpinät uuristamista? Pitääskö mun tarinoora tänne vähä muustaki ku kalasonkien pesusta? 

Mainokset

Hikinen urakka

Viimme yönä oli mittari käyny pakkaasella, -0,8 näytti ollehen alimmillansa. Aamullaki oli seittemän aikoohin vielä -0,6.

Tänään oli kuntosalipäivä. Kahareksalta oltihin salilla, ei ollu hirviää tungosta.

Kotia tultua laittelin taas vähä kirpputoritavaraa. Ruoka kuitattihin eilisen ruaan lopuulla. Isäntä meni kaatamahan yhyren männyn takapihalta. Se on kasvanu pihilajan ja vaahteran välis niin, jotta kaikki kolome puuta on muotopuolia. Sitte se rupes nokikolariksi ja putsas pannuhuonehen tornin. Samalla se oli torennu, jotta meirän ulukokartanon katto on pakko uusia viimmeestään ens kesänä. Kauan siitä on puhuttu, mutta ku – aina on tuntunu siltä, jotta siihen ei vain löyry rahaa. Nyt on pakko löytyä. Sielä on jo reikiä. Onneksi alla on vanha päretkatto, jotta ehkä se vielä talaven yli pitää.

Päätin hakia pelekuunan (= pelargonian) ja muratin pihalta tupahan. Niitten juuret oli niin solomus, jotten olsi repimätä saanu irti, niin laitoon samahan ruukkuhun. Niin ne oli viimme talavenki.

Sitte katkoon kirsikkapuun oksat. Se on katkeemisensa jäläkihin lykänny kannon juuresta melekoosen pensahan. Mun piti saara se karsittua, jotta pääsisin sen juurella kasvanehisihin kieloohin käsiksi. Oli tarkootus siirtää ne ulukoterassin erustalle. Mutta kieloosta ei ollu näkyvis enää ku muutama kuivanu lehti. Niitten juurakot kaivoon ylähä ja yritin tonkia vielä puun juurten seasta lisää, mutta en löytäny. Kolome alakua siirsin, loput jäi löytämätä.

Ja kun ny kerran olin jo katkoonu oksat ja kaivellu puun juurta, niin päätin ryhtyä kaivamahan vihiroon ja viimmen sitä vuosikauret tappotuomiolla ollutta vitsausta irti. Oli muuten maharotoon urakka! Sielä risteeli juuria pitkin kasvimaata ja tuntuu ku olis kivehen iskeny lapiota ku osuu johonki paksumpahan juurehen.

Isäntä tuli kattomahan mun ähellystäni ja totes, jotta hän voi kaivaa sen ylähä. Mutta ei sekää saanu sitä irtuamahan ennen kun se haki mönkijän ja kiskoo sillä sen verran sitä kantua, jotta sai lapiolla katkaastua alimmaaset juuret.

Ei mikää maharottoman isoo juurakko ollu, mutta niin tihiäs ristihin rastihin meneviä juuria, jotta oli ku jättikokoonen tippaleipä. Osa juurista menöö ties kuinka kauas ja ne jäi maahan. Toivottavasti se ei niistä enää alakaa lykkäämähän uutta vesaa.

Oltihin kumpiki hiestä märkiä ennen ku saatihin kanto irti ja kuoppa täytettyä. Samalla puolitettihin ruohosipulimätäs ja istutettihin se puun paikalle.

Ehtoopäivällä soitti lakinainen perunkirijootusasioos. Mun pitää toimittaa sille ny kaikki paperit ennen perunkirijootusta, jotta se saa käyrä ne läpi ja valamistella asian maharollisimman pitkälle. Samalla perunkirijootuksen kellonaika aikaastuu puolitoista tuntia. Mulle se ei tee mitää, mutta velii joutuu pistämähän liikkehen aikaasemmin kiinni, jotta pääsöö paikalle. Tosin perunkirijootus kuulemma voirahan pitää, vaikkei paikalla olsi muita ku minä kun mun on kuulemma merkitty ilimoottajaksi. (Hyvä tietää, mä luulin, jotta se oli velii.) 

Monenmoista pientä

Jos itte nousoo ennen seittemää ja toinen vasta yhyreksän jäläkihin, jää siihen aika monta hetkiä ku pitää olla hilijaa, jottei herätä toista… Toisaalta mä nautin siitä, jotta saan olla ittekseni aamulla, mutta jos mä oon kuvitellu tekeväni jotaki päivän mittahan, tykkääsin alaata heti aamusta. Siihen mennes, ku toinen nousoo, mun intoni on jo hiipunu.

No, tänä aamuna istuun färittelemäs. Kuutaki yritin tähystellä, mutta meillä oli kaksinkertaanen kuunpimennys, ku oli niin paksu piliviverho, jotta ei näkyny eres kajastusta. Harkittin myös lääkäriaijan varaamista, kun tuo koipi tuntuu aina vain vaivaavan. Se sama jalaka, jonka silloon työmaalla klosastelin. Olisko siinä tullu jotaki polovehenki. Mutta harkittin vasta. Täytyy kai siirtyä toimintahan, jos se vielä jatkoski vaivaa. Tänään on vaivannu polovitaipehen lisäksi kantapää. Siinä tuntuu kävelles kipua. Vanhuus, se vanhuus! Tietysti lääkäri ensimmääseksi totiaa, jotta pitää laihruttaa, jottei oo jalaat niin kovilla. Kai mä ny ittekki sen tierän, mutta…

Postin joukos tuli lasku kiviveistämöltä. Päätin käyrä hauralla ”tarkistamas” onko kaiverrus oikeen, ennen ku käyn maksamas laskun. Samalla kertaa käytihin oikaasemas isännän mumman ja paapan hautakivi, kun se kenas pahoon kallellansa. Siitä on ollu puhetta jo vissihin kevähästä asti, mutta on aina vain jääny. Kivi saatihin oikaastua. Vein kynttilän anopin hauralle ja toinen jätettihin tuohon mumman ja paapan hauralle.

Kirkos oli hautajaaset menos, aukaastu hauta oli likellä äiteen hautaa, mutta koska saattoväkiä ei vielä näkyny, mentihin viemähän äireellekki kynttilä. Nimi ja päivämäärät oli oikeen.

Hautuumaalta jatkettihin kirijastohon. Piti jo viimme viikolla käyrä, mutta unohrin. Nyt oli viimmeenen palautuspäivä, niin oli pakko muistaa.

Seuraava pysährys oli pankilla. Käyyn maksamas sen kiviveistämön laskun. On sitä myöte selevää perunkirijootuksehen.

Pankilta jatkettihin kirpparille. Jotaki pientä oli menny, mutta äiteen vaaterekki alakaa olla ääriänsä myöte täynnä ja vielä on yks paffiloorallinen pelekkiä vaattehia. Sen jäläkihin olis vielä kaikki täkit ja filtit ja lakanat ja hantuukit ja karteekit… Huh huh, sanon minä. Loppuu aika ja loppuu tila.  

Kirpparilta vielä kierros ruokakauppahan ja Tokmannille. Kello tais olla puoli kolome ennen ku oltihin kotona. Isäntä lähti kaivamahan pernoja ja minä keitin. Otin eileen pakastimesta jauhelihaa soosia varte ja sitä paistellesnani totesin, jotta ei se liha ainakaa parane pakkaases. Syöres mun mielestä tuntuu ihiran maku, vaikka oli sitä köykääsempää jauhelihaa, johona rasvaa on alle 10%. Ehkä mä tuon jauhelihan jatkos mieluummin vain kulloostaki tarvetta varte enkä haali sitä pakastimehen. Sitä paitti se on aina jääs siinä vaihees, ku sitä tarttis. Nykki oli vielä osittaan jäinen, vaikka oli toista kellonympärystää ollu jääkaapis sulamas.

Syötyäni menin pesemähän parvekeruukut. Tupahan tultuani pistin tiskit koneehin ja konehen töihin. Empä sitte muuta taas oo tälle päivää tehenykkää. Paitti pyykit hain narulta. Olivat sen verran tuorehen tuntuusia, jotta ripustin vielä pesuhuonehen narulle.

Ens yöksi on luvattu pakkaasta. Mittari näytti äsköön (yhyreltätoista) +2,7 astetta. Kävin nakkaamas porraspään kukille peiton päälle ja toin terassin kukan tupahan. Pitää vissihin pian ottaa porraspäästäki kukat lämpöösempähän. 

Tilasin satehen

Ei taira olla varmempaa tapaa tilata saret ku pestä auto tai ripustaa pyykit narulle. Mä tein tänään tuon jäläkimmääsen. Siinä vaihees aurinko vielä paistoo, mutta hetken päästä isäntä huikkas, jotta sielä sataa… No nyt kyllä taas paistaa aurinko, jotta se oli vain sellaanen kuuro.

Hinnoottelin kopallisen vaattehia (äiteen ja omia) kirpputorille vietäväksi ja hain puorista kaks auton pienoosmallia. Pesin ne ja kun ne on kuivanu, mä kysyn poijalta, tahtooko se säilyttää ne, vai pistetähänkö myintihin.

Ruaaksi tein valakosipulista jauheliha-pernalootaa. Nyt tuli hyvää, vaikka itte sanonki. Poikaki tykkäs. 🙂 Isäntä ei kommentoonu muuta ku jotta aika voimmakkahasti maistuu valakosipuli. No niinhän sen pitää maistuakki, jos se kerran mainitahan ruaan nimeski. Höh!

Ruaan jäläkihin iski taas sellaanen matalapaine, jotta ei huvittanu niin mikää. Tiskikonehen laitoon hyrskyttämähän ja tyhyjäsin sen ku kipot oli vähä jähtyny ja sillä välin oli jo uuttaki tiskiä kertyny. Latasin ne koneehin. Parvekeruukut kävin tyhyjentämäs kasvimaalle, vaikka samettiruusut oli vielä komeeta, mutta krassit oli niin rumia, jotten keherannu niitä enää kattella. Mitää muuta en oo teheny. Alakaa jo ittiäki ärsyttää tämä vetelä olotila. Timolle jo tuola kommentoonki, jotta täs alakaa tuntia ittensä ihan ylijäämäihimiseksi.

Ostin eileen leipomavärkkiäki ku pakastimes ei oo enää mitää vierasvaraa, mutta eilinen päivä meni irtokarkin mettästykses ja tänään ei vain huvittanu. Minkähän tekosyyn mä keksin huomiselle…

Laskut maksoon ja tiliotetta tarkastaesnani tajusin, jotta mulle tuloo ny varmahan viimmeeset korootetut päivärahat. Muistaakseni niitä on maksettu jo yli 60 päivää.

Kyllä tämä niukkuus kovasti kannustaas työntekohon, kun vain olis niitä töitä… Mieluusti sellaasia, jokka oikiasti kannattaaski.

Työkokeelu ei mun mielestäni oo mikää torellinen vaihtoehto. Työnantaja saa ilimaasen työntekijän puoleksi vuoreksi, mutta työtöön saa vain päivärahan ja muistaakseni 9 euron ruokarahan. Kovin kaukaa ei siis työkokeelupaikkaa kannata hakia. Eikä kukaa takaa, jotta sen puolen vuoren jäläkihin olis töitä tieros. Työnantajahan ottaa vain uuren työttömän työkokeeluhun. Ei sillä oo mitää velevoottehia työllistää.

Mitä sokurijuurikkahat maksaa?

En tierä, oliko viimmeöinen uni enne mun tulevasta urasta maatalousalalla vai onko tuo tavarootten hinnoottelu tullu jo unihinki. Joka tapaukses seisoon jonku miehen kans pellolla sokerijuurikaskasan vierellä ja mun tehtävä oli hinnootella se kasa. Mitää en näköjään tuottehesta tienny, ku kysyyn, jotta voiko sitä sellaasnansa käyttää makeutuksehen. Isäntä kuoraasi yhyren pienen, retiisin kokoosen juurikkahan ku karamällin ja näytti sitä mulle, jotta ei sovellu sellaasnansa käytettäväksi.

Tuosta rankasta työstä uupunehena heräsin tähän päivähän vasta puoli kahareksalta. Aamupäivällä käytihin ruokakaupas ja heittäyryyn aiva holtittomaksi. Tokmannilla oli ananassiireri (= ananassiideri) kolomenkymmenen prosentin alennukses. Ostin kokonaasen pullollisen nautittavaksi saunan jäläkihin isännän kans tasan.

Isäntä ei ollu vielä tyytyväänen tähän kauppareissuhun. Oikiastansa se oli aika kiukkuunen, kun se ei saa täältä haluamiansa IRTOkarkkia, niin eikähän niiren peräs pitäny lähtiä vielä kaupunkihin!

Virallinen syy oli HongKongis myitävät elektrooniset hiirenkarkoottimet, ku meillä on jo yks hiiri pyyrystetty tänä syksynä vaatehuonehesta. Ja siinä HongKongin lähellä on sitte mukavasti Tokmanni ja MiniMani, johona molemmis myirähän irtokarkkia…

Mun ostokset jäi vähääsiksi: uus kuramatto terassille HongKongista (3,99 €).  

Olin suunnitellu tälle päivää pernoja (= perunoita) ruaaksi, mutta kauppareissun aikana oli alakanu saret ja totesin, jotta eipä huvita mennä pernamaalle. Tein ”mitä kaapista löytyy” -pataa riisistä, kolomen juuston kermasta ja lihasta. Voin sanua, jotta ei ollu hyvää, mutta sai sillä mahansa täytehen.

Ehtoopäivällä olin jotenki tympääntyny olohoni. Mikää ei huvittanu enkä mitää saanu aikahan. Mitä ny vähä paperia järijestelin taas mappiihin. Alakaa aharistaa tämä työttömyys. Sieltä vireohaastattelupaikastakaa ei oo mitää kuulunu enkä oo jaksanu perähän kysellä.

Mä vaihroon hilijattaan puhelinliittymää, kun vanhas liittymäs ei tahtonu olla kenttää täälä kehitysalueella. Tai niin mä ajattelin. Nyt oon ruvennu miettimähän, jotta mahtaako vika sittenki olla puhelimes. Mulla on ny sama liittymä ku isännällä. Sillä toimii ihan hyvin, mutta mulla ei taharo löytyä kenttää ja puhelut rätäjää ja pätkii. Pitää kattella sopiva paikka huushollis ja pitää päänsä tarkasti oikias asennos, jottei oo niin palijo häiriöötä. Eiku nythän mä sen hokasin – mun puhelujani tietysti salakuunnellahan!

Väsyväsyväsy

Tänään oltihin salilla jo heti kahareksan jäläkihin. Ei ollu kovin palijo väkiä. Mitä ny koululaasia kävi, mutta neki pienis ryhymis, yks porukka kerrallansa.

Mä olin ajatellu, jotta meen kirpparille vasta huomenna, mutta isäntä oli menos sinne tänään. Se oli kattellu kartanolta jotaki turhaa tavaraa.

Mä kävääsin pikaasesti suihkus ja niin lähärettihin tavarakuorman kans. Jotaki pientä oli menny, mutta sinne laitoon toivehikkahasti taas lisää vaatetavaraa.

Kirppikseltä tulles maha jo muraji. Isäntä oli tuonu krillattavaa ja se oli luvannu hoitaa tänään ruokapuolen. Mä tein taas vain salaatin. Ruoka meni niin totaalisesti jäsenihin, jotta meinasin aiva nukahataa. En kuitenkaa sallinu ittelleni sitä ylellisyyttä, Yritin sinnitellä väsyn ohi, jotta yöllä uni piisaas vähä piremmäksiki aikaa. Viimme aikoona on menty pääsääntöösesti alle 8 tunnin unilla, normaalisti jää 5-7 tuntihin. Sen takia en halua mennä kovin aikaasin maata, jotten herää olemattomiahin aikoohin.

Nyt kuitenki väsyttää taas siihen mallihin, jotta on viisahinta siirtyä makuukamarin puolelle. Hyvää yötä 🙂

Liiketoiminnan laajennus

Eileen ehtoolla mietiin, jotta mitähän jos vuokraas toisen myintipaikan kirpparilta ja siirtääs vaatetavaran sinne ja jättääs muun roinan nykyysehen paikkahan. Ei tuo vaatetavara lopu muuten ikänä, kun ei sinne maharu ku muutama rettu kerrallansa.

No ei ku sanoosta tekoohin. Loppujen lopuuksi mulla on ny kolome (3!) paikkaa. Sain nää kaks uutta puolentoista paikan hinnalla. Nyt mahtuu tavaraa! Paitti jottei vieläkää mahtunu kaikki. Äiteellä on ihan uskomatoon määrä hyväkuntoosia takkia ja ne vie palijo tilaa.

Pitkää villakangastakkiakaa ei oo varmahan käytetty ku korkeentaan johonaki talaviaikaasis hautajaasis. Olsin ottanu sen ittelleni, mutta oli liika suuri.

Seuraavaksi lähtöö omastaki kaapista isoo kasa vaattehia. Kaks entistä luottovaatetta mua kirpaasoo, mutta ku ei maharu enää ylle, niin ei maharu. Turha mun on orottaa, jotta mä enää laihtuusin niihin.

Tänään on ollu kaiken kaikkiansa hyvä päivä. Kerkesin aamulla färitellä varmahan tunnin verran ja kutua Tuijan toisen rannekkehen valamihiksi ennen ku isäntä nousi ja sitte tuo kirppariasiaki meni nuon mukavasti. Niin, ja sen toisen rantehenlämmittimen sain valamihiksi ehtoolla ja kerkesin aloottaa vielä uusiaki ku Tuija pyysi, jotta tekisin heti kaharet.