Heräsin puoli seittemältä. Maisema oli ihan valakoosena sumusta. Pikkuhilijaa aurinko kumminki alakoo voittaa ja päivä on ollu lämmin ja ihana. Ja täynnä lehtikirvoja! En muista koskaa aikaasemmin, jotta niitä olis ollu tuollaasia määriä.
Päätin, jotta keitän ennen ku lähäretähän kylille. Tein eileen aloottamani palapaistisoosin valamihiksi ja tarijoolin sen pernavoin kans. Miesväki antoo kovasti kehuja. (Pareet oliki, ku soosi tehtihin oikeen pitkän kaavan mukahan. Ensi ruskistin lihat, sitte haurutin uunis maustehien kans varmahan ainaki 5 tuntia.) Poika tosin kerkes syömähän vasta ehtoolla, ku oli koko päivän kaverin autoa laittamas.
Me syötihin isännän kans kaharestansa päivällä ja lähärettihin sen jäläkihin ensi kirijastohon. – Joo, mä tierän, jotta mulla olis ny ihan omastaki takaa lukemista vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta mä haluan käyttää kirijastua, jotta lainausluvut pysyy eikä leikkuri osu siihen. Se on nimittään ollu kakarasta asti mulle tärkiä paikka. Ja nuota omia kirijoja mä voin lukia aina silloon, ku kirijaston kirijat on lujettuna eikä uusia oo vielä hajettu.
Seuraavaksi kurvattihin pankille. Vielä viimmeenen Lintulan lasku maksuhun…
Sieltä kirpparille. Tänäänki oli joku justihin penkoomas meirän hyllyllä ku mentihin. Jäätihin kattelemahan muitten hyllyjä, jottei vain hätistettääsi maharollista ostajaa pois. Nyt en havaannu ottaa ”tuoteluetteluani” joukkohon ja piti vähä muistella, mitä sieltä olis menny. Ainaki iankaikkisen vanha matkarario, lasten termospullo, pannunaluunen, pari tölökkiä ja sitruspuristin oli hävinny. Tuo rario on ollu mulla joskus nuorena. Se oli aluunperin puhtahan valakoonen, mutta nyt sen kuoret oli ihan kellastunehet. Komiasti siitä kumminki kuuluu vieläki, ku sitä testasin. Täytyy ens kerralla muistaa kattua tarkemmin, oliko jotaki muutaki ostettu.
Kotia tultua pistin pyykkikonehen päälle. Poika toi taas kerralla isoon kasan pyykkiä. Kaks konehellista niistä tuli. Ja justihin, ku menin ripustamahan ensimmäästä konehellista, alakoo ripottelemahan vettä. Samalla paistoo kumminki aurinko. Vettä tuli niin vähä, jottei pyykit juurikaa kastunu.
Oon kattellu lisää kirpparille vietävää. Pari laatikollista äiteen tavaroota on taas lajiteltu joko roskihin tai kirpparille. Oon huomannu, jotta ronskimmalla kärellä luokittelen ny roskaksi ku aluus. Aluuksi tuntuu pahalta pistää pois mitää, mikä muistutti äiteestä. Mutta nyt on järki voittanu tuntehet ja roskat joutaa roskihin, vaikka äitee olis niitä säilyttänykki.
Ja lisää paperia on mapitettu. On työnhakukoulutusta ja työhakemuksia ja mitä kaikkia oonkaa vain kasannu tuohon hyllyn reunalle, jotta mä sitte laitan ne järijestyksehen, kun saan nämä äiteen asiat ensi pois käsistäni. Mutta kun se kasa vain kasvaa ja kasvaa, niin kohta mä en enää tierä, mitä siinä on ja mistä mitäki löyrän, jonsen niitä järijestä.
Ja mun sormet syyhyää. Ihan hirvittävästi. Nimittään päästä tekemähän jotaki nuosta Sirkan langoosta. Sielä oli aiva ihania lankoja vaikka millä mitalla. Nyt pitää vain ensi saara nuo sukat valamihiksi, jokka mulla on puolimoos.