Ei tullu varastomiestä

Höh, mun oma kello kääntyy eri suuntahan ku kesäaika. Oon heränny viimme päivinä tuntia aikaasemmin ja vastaavasti ehtoosin on alakanu väsyttää varemmin. Ei sillä eikä millää, jotta siitä mitää haittaa olis. Ihimetyttää vain.

Otin heti aamusta härkää sarvista ja kysyyn siitä mainittemastani ”aiva eri alan” työpaikasta. Se olis ollu varastoapulaasen paikka, mutta jäi sitte hakemata. Oli kuulemma kesätyö. Valitettavasti se tieto ei käyny ilimi mistää kohtaa ilimootuksesta. No, ei sitä auta jäärä murehtimahan, jotta musta ei ny tullukkaa varastomiestä. Rupesin sen sijahan leipuriksi.

Tein ensi juustokakun:

Juustokakku

16-20 annosta

 

Pohja

150 g margariinia

1 dl sokeria

1 kananmuna

3 dl erikoisvehnäjauhoja

½ dl hasselpähkinärouhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

½ tl inkivääriä

 

Täyte

1 tlk persikanpuolikkaita

1½ dl mansikkahilloa

½ dl tomusokeria

360 g maustamatonta tuorejuustoa

500 g maitorahkaa

2 dl vispikermaa

4 kananmunaa

2 rkl sitruunamehua

2 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

2 rkl perunajauhoja

 

  1. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna.
  2. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.
  3. Kiinnitä irtopohjavuoan (halk. 24 cm) pohjalle leivinpaperi. Painele taikina vuoan pohjalle ja n. 5 cm reunoille jauhoja apuna käyttäen. Nosta vuoka jääkaappiin.
  4. Valuta ja pilko persikat ja sekoita niihin mansikkahillo sekä tomusokeri. Sekoita loput täytteen ainekset toisessa kulhossa ja vatkaa sähkövatkaimella parin minuutin ajan.
  5. Levitä pohjan päälle ensin persikka-mansikkahilloseos ja sen päälle juustoseos.
  6. Paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla n. 60 minuuttia. Sammuta uuni ja anna olla uunissa vielä n. 30 minuuttia. Jäähdytä kakku ennen tarjoilua.

Ei ehkä ihan niin hyvää ku olin kuvitellu, mutta tuskin mun tarttoo sitä kompostihinkaa vierä… Sitä paitti mä onnistuun murtamahan tuon täyttehen halakioomille, ku nostin sitä vuaasta tarijoolufarille.

Tänään oli kovin juustopainotteenen tämä leipomuspuoli. Tein nimittään seuraavaksi kinkku-juustopiirakan. Siitä tuli hyvää ja resepti jää varmahan käyttöhön jatkoski:

Ranskalainen kinkku-juustopiiras

(4-6 annosta)

 

Pohja

100 g margariinia

1 dl hiivaleipäjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

3 rkl kylmää vettä

 

Täyte

150 g palvikinkkua

200 g juustoraastetta

1 tlk smetanaa

½-1 dl kermaa

3 kananmunaa

mustapippuria

 

Nypi margariini ja jauhot keskenään ja sekoita joukkoon suola ja vesi. Vältä turhaa vaivaamista. Vuoraa taikinalla paistosvuoka. Kuutioi kinkku ja raasta juusto. Sekoita keskenään smetana, kerma ja munat. Mausta pippurilla. Levitä kinkkukuutiot ja juustoraaste vuokaan taikinan päälle ja kaada niiden päälle munaseos. Kypsennä piirasta 200-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 30 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt.

Isäntä puolestansa päätti vaihtaa molempihin autoohin kesärenkahat. Ja eikös heti alakanu räntäsaret. Sitä on tullu ny niin palijo, jotta maa on jo valakoonen.

Mainokset

Muorit lukkujen takana

Kellonaijan muutos teki sen, jotta heräsin jo seittemän jäläkihin tänä aamuna. Olin hyvin hissuksensa, jotta isäntä sai vielä jatkaa nukkumista. Kun sain eileen puolimoos ollehet sukat valamihiksi, niin pääsin aloottamahan tilaustöitä. 🙂

Ku isäntä nousi, pääsin pyykkäämähän. Poikaki muisti äitejä tuomalla isoon kasan likaasia vaattehia. No, nyt on melekeen kaikki pestynä. Jotaki vielä jäi viikolle.

Ruaanlaitosta pääsin helepolla ku isäntä halus krillata. Mun ei tarvinnu teherä ku salaatti.

Ehtoopäivällä lähärin äiteen työnä käymäs. Isäntä jäi vahtaamahan televisiota. Äitee oli sielä ratkoomas sanahaku-tehtävää, kun menin. Eherootin, jotta käyrähän käveleskelemäs eres käytävä päästä päähän. Mutta! Siinäpä tuliki ihimettelemisen aihetta. Ei päästy käytävähän! Ovehen oli ilimestyny uus lukko. Muorit (ja faarit) on siis lukittu osastollensa. (Sielä on muutamia, jokka tahtoo lähtiä omatoimimatkoolle…)

Mentihin kansliahan ihimettelemähän ja hoitaja tuli meille kertomahan, kuinka ovi aukaastahan. Ei siis tarvita aina hoitajaa päästämähän pois, vaan saatihin koori (= koodi). Osastolle takaasi pääsi entisehen tapahan.

Kun lähärin kotia, mulle käytihin köpelösti: mä en muistanu sitä kooria! Se taas johtuu siitä, jotta koori on tämän vuoren vuosiluku, mutta mä olin aijastani jäliis ja yritin tarijota viimme vuotta! Voi hyvää päivää! Varmahan mun olis pitänykki jäärä sinne osastolle muiren muistivammaasten joukkohon. 

Hellan äärestä

Heräsin puoli kahareksan mais. Tietysti tänään, ku sali aukee vasta kymmeneltä…

No, käytihin Tokmannilla ennen salille menua. Hallilla oli juniorien painikisat, mutta onneksi sali oli käytettävis. Aika vähä oli nyt väkiä. Pääsi hyvin laittehille.

Kotomatkalla käytihin ruokaostokset. Oli kilijuva näläkä, ku päästihin kotia. Onneksi oli taas sen verran eilistä ruaanloppua, jotta saatihin näläkä talttumahan.

Sitte leivoon ”Puolen tunnin pullia”. Ei ne ny kyllä oikeen nisusta käy, mutta ehkä ne tuloo syötyä.

Ja ku uuni oli lämmin, tein cheddarmakaroonilooran uunihin. Siitä tuli hyvää ja varmahan tuloo tehtyä toistekki:

Cheddarmakaronilaatikko

 

5 dl makaronia

400 g jauhelihaa

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 tl suolaa

ripaus chilijauhetta

 

Juustokastike

50 g voita

2 rkl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

250 g Viola ruokacheddaria

 

1. Keitä makaronit kypsiksi. Hienonna sipulit. 

2. Ruskista jauheliha ja sipulit pannulla. Mausta suolalla ja chilijauheella. 

3. Sulata voi kattilassa ja sekoita vehnäjauhot joukkoon. Lisää maito vähän kerrallaan ja sekoita hyvin vispilällä. Kuumenna kastike samalla sekoittaen. Lisää sulatejuusto ja sekoita tasaiseksi.

4. Sekoita makaronit ja jauhelihaseos uunivuokaan ja kaada päälle juustokastike. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Oli tarkootus käyrä tänään äiteen työnä, mutta meni aika tuos touhates niin, jotta jäi käymätä. Täytyy mennä huomenna.

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Oon lukenu aikaasemmin sekä Mielensäpahoittajan että Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike -kirijat.

Nyt ku vertaan näitä kolomia kirijaa, niin oon sitä mieltä, jotta tuo ruskia soosi jäi näistä kolomesta huonoommaksi. Ensimmäänen ja tämä Ilosia aikoja on mun mielestäni ollu parempia.

Nää vain on uponnu mun huumorintajuhuni. Palijo, palijo paremmin kun se kehuttu elokuvaversio. Se oli mulle suorastansa pettymys, vaikka sitä niin ylistettihin.

Tämä oli kumminki oikeen viihryttävä lukukokemus. Tuollaasia Mielensäpahoottajan kaltaasia jääräpäitä on Suomenmaa pullollansa.

”Sanoin että Mölhönperän kautta kannattaa tähän vuodenaikaan oikaista.

   – Miten se on vuodenajoista kiinni?

   Siksi että siellä voi olla pellolla joutsenia. Jos on, niin se pitää merkitä kalenteriin.

   – Sinä itse olet sanonut että kuski valitsee reitin ja radiokanavan, poika sanoi.

   Tietenkin valitsee. Silloin kun minä olen ratissa, mutta mitäpä siitä tulee jos pojat ja emännät alkavat reittiä valitsemaan. Yhtäkkiä pysähdellään lahjatavarakauppoihin, huvipuistoihin, ajetaan kolareita ja tuotetaan kuluja veronmaksajille, joka olen minä.”

Ei taaskaa mitää!

Tänä aamuna väsytti. Heräsin siihen, ku poijan puhelin alakoo soittelemahan herätystä. En olsi jaksanu vielä silloonkaa nousta, mutta kello oli jo puoli yhyreksän…

Ensimmääseksi laitoon pyykkikonehen töihin, sitte tiskikonehen.

Seuraavaksi tartuun luurihin ja soitin työpaikkahakemuksen nro 4 perähän. Valinta oli suoritettu tällä viikolla ja olivat ottanehet siihen henkilön, joka on teheny vastaavaa työtä aiemmin. Eipä siihen oo palijo lisäämistä. Leuka rintahan ja kohti uusia pettymyksiä. Ihan pikkuusen masentaa. Toki säälläki voi olla vaikutusta. Sataa ja tuuloo kylymästi.

Keitin, prässäsin valamihit sukat (4 paria), soitin flikalle ja siivosin yhyren keittiön kaapin.

Ku ei huvittanu teherä enempää, päätin tulla konehelle kattelemahan työpaikkoja. Eipä löytyny yhtää oman alan paikkaa, johonka osaaminen olis riittäny. Yhyren aiva toisen alan työpaikan tulostin. Saatan maanantaina kysellä vähä tarkemmin siitä.

– Heh, kannatti pistää sukkien kuvat feispuukkihin. Sain tilaukset 4 sukkaparista. Kiitos Nina ja Anja. 🙂 Huomenna lankaostoksille, sillä luonnollisestikkaa ei löytyny valamihina just oikian kokoosia ja färisiä, mutta ei haittaa. Kiva vain, jotta on järkevä syy istua kutimella!

Kenties joskus nähärähän

Ihana auringonpaiste taas aamulla, parvekkehen mittaris -6,5 astetta.

Käytihin ensi aamusta kuntosalilla. Ilimiselevästi sielä seuraavat mun plokia, ku juoksumattohon oli ilimestyny ohojeet. 😀

Salilta tultua syötihin ja siivottihin vähä, ku isännän siskoo miehinensä oli luvannu tulla käymähän.

Mulla oli tosin sovittu meno ja siivouksen jäläkihin kävääsin suihkus ja laitoon itteni valamihiksi.

Isäntä lähti hakemahan paneelia. Se meinaa laittaa etelänpuoleesen seinustan ulukofoorin uusiksi.

Mä lähärin pomon läksiääskaffeelle ja käyyn samalla asioolla. Oli kiva nähärä työkaveria ja kaffitella kaikes rauhas, muistella vähä mennehiä ja kuulla, mitä sielä nykyään puuhatahan. Tavallaan mikää ei oo muuttunu, mutta silti kaikki tuntuu erimoiselta. Ihan niin ku en olsi ikänä sielä ollukkaa. Paitti jotta löysin vielä(ki) omia tavarootani kämpästäni. En ollu niitä havaannu aikoonansa ottaa joukkohoni. Nyt toin pois. En usko, jotta tuloo tämän jäläkihin kovin useen käytyä, vaikka lähties sanoonki, jotta kenties joskus nähärähän.

Vierahat oli käyny sillä välin ku olin työmaalla, joten en niitä ny nähäny ollenkaa. 😦