Johan oli tauti!

Oon näköjään erellisen päivityksen teheny viimme lauantaina. Sen jäläkihin oonki ollu melekeen viis päivää pois mailmankartalta.

Lauantaiehtoolla rupes viluttelohon ja yskittöhön. Oli pientä lämpyä. Pyhä ja maanantai meni melekeen koomas. Kuumet oli korkeemmillansa yli 39 astehes. En juurikaa poistunu sängystä, jonsei ollu aiva pakko. Totesinki kaharen päivän aktiivisen makaamisen jäläkihin, jotta mun on ihan korvanleherekki araat kun oon niin tivihisti maannu pää tyynys.

Tiistainaki kuumet nousi ehtoosta vielä 38 asteehin, niin jotta jouruun peruuttamahan eilisen Helsingin reissuni. Olis ollu se työnantajan järijestämä työnhakuvalamennus. Kattoon viisahimmaksi pysyä kotona siinä kunnos, ku en ollu juuri syönykkää mitää monehen päivähän. Ei ollu eres näläkä. (Se, jos mikä kertoo, jotta oon ollu oikiasti kipiä, ku ei ruokakaa maistunu.)

Eilisen päivän lämpölukemat pyörii 37,5 asteen paikkeella. Viimme yö oli ensimmäänen yö sairastumisen jäläkihin ku oon tuntenu nukkuvani enkä puronnu tierottomuutehen. Ja tänään olo on ollu jo ihan kohtuullinen. Mitä ny hikiä pukkaa, jos vähäki yrittää teherä jotaki. Ja ärhäkän sorttista tuntuu tää tauti olovan. Se nimittään on ny isännäs.

Viimmeeksi muistaasin olleheni yhtä huonos kunnos näin alakuvuoresta -87. Jaa jotta mistäkö mä sen niin tarkkahan muistan? Flikka oli silloon ihan pieni ja mä sairastuun angiinahan. Kuumetta oli yli 40 astetta.

Täs taurin aikana tuli tieto tuosta kampurajalaastaki. Rönkkenkuva oli ollu normaali ja kipu johtuu ny vain tuon tukisiroksen venähryksestä.

Työpaikkavahti oli puolestansa pitäny silimänsä auki sillä välillä kun mä oon nukkunu monta voorokautta. Se oli löytäny vaikka millä mitalla hajettavia työpaikkoja. Siinä on mulle tuleville päiville askaresta, ku teen hakemuksia.

Ikävin uutinen orotti feispuukis: parilta työkaverilta oli tullu tieto, jotta firmas on alaannu taas yt-neuvottelut. Taas yhyreksän ihimistä saa kenkää ja lopuulle tarijotahan 90 päivän lomautuksia. Tietystikkää, luonnollisestikkaa yt:t ei koske kaikkia tälläkää kierroksella.

Ittekseni totesin vain, jotta kyllä tais olla onni onnettomuures, jotta pääsi pois jo viimme kerralla. Ei sitä hermoprässiä enää haluaasi käyrä läpi. Murehruttaa työkaverien osalta, kuinka tuloo käymähän ja järkyttää suorastansa tämä tahti, millä neuvotteluja polokaastahan käyntihin tuon tuosta. Toki siitä puhuttihin jo erellisten neuvottelujen aikana, jotta varmahan keväällä tuloo uuret neuvottelut, mutta näin pian! Erellisten alakamisesta on 2 kuukautta. ”Meiltä yt:t liukuhihnalta”. Vaikka Linrahan (mä tierän, jottet sä loukkaannu, kun mä kirijootan sun nimen niin ku se täälä sanotahan) oikiastansa selevitti, mitä yt:t tarkoottaa:  https://saukkorauta.wordpress.com/2015/01/27/konsulent-konsultti-karmesaho-ja-yt-sanasto/ Mä onnetoon oon käsittäny tuon kirijaanyhyristelmän aiva turhan nekatiivisesti 😉

On muuten varmasti työmotivaatiot kohorallansa työntekijööllä! Sympatiat heille jokaaselle.