Ei tartte ajatella

Oon yrittäny pitää itteni työn touhus, jotten muistaasi ajatella. Se on tänään onnistunu pitkälle ehtoohin.

Aamulla jouruun hetken orottelemahan isännän ylösnousemusta ennen ku pääsin kantamahan petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan.

Sen jäläkihin raivasin huushollia, imuroottin, pesin laattiat ja pyhiin pölyt. Isännän kunniaksi on kyllä sanottava, jotta kun se kuuloo mun imuroovan, se ottaa toisen imurin ja imuroottoo puoli huushollia. Siivouksen jäläkihin käytihin kaupoos.

Meni vähä myöhälle tänään syöminen, mutta sitä paremmalta maistuu. Ostin viikolla Tokmannilta puolehen hintahan torttupohojan, jonka parasta ennen päiväys oli johonaki joulukuulla. Tein siitä isännälle nimipäivä”kakun”. Kostutin säilykemanrariinien liemellä, laitoon panaania ja säilykemanrariinia päälle, vispasin kermaa ja koristelin strösseliillä ja manrarariinilohkoolla. Ei se kaunis ollu, mutta hyvältä maistuu. Itte asias se on jo melekeen syöty (= isäntä syöny, mä oon ottanu kaks pientä siivua). Poika ei oo ollu eres kotona, niin jottei se oo vielä saanu maistaakkaa. Voi olla jottei saakkaa, jonsei pian tuu.

Ruaan jäläkihin pistin lakanapyykin koneehin ja rupesin putsaamahan lamppuja. Meillä on nimittään muutama plafonri ja yks seinälamppu, joittenka kupuuhin kärpääset aina päätyy kuoleentumahan.

Ehtoopäivällä istahrin kutomahan, mutta mä meinasin simahtaa siihen paikkahan, niin jotta oli pakko lähtiä taas liikkeelle. Kuvasin nuo eileen tekemäni kortit. Ne pitääs vielä pakata myintikuntohon.

Tämän päivän leheres oli juttua, kuinka kaikki käsitöistä saatava myintitulo olis ilimootettava verootukses. Niiv’ vissihin! Arvakkaa, oonko pitäny kirijaa ostamistani langoosta? Tasan tarkkahan en. Enkä meinaa pitää kirijaa myintituloostakaa. Kattotahan sitte, jos mun pitää myöhemmäs vaihees yrittää sillä saara silavaa leivän päälle. Sitte täytyy hinnootteluki muuttaa niin, jotta niistä kärsii maksaa veron.

Tosin yrittäjäthän on meille harrastelijoolle kiukus, kun me kuulemma syörähän heirän elantuansa hinnoottelemalla omat työmmä liika halavooksi. Ja kehtaamma vielä perustella sen sillä, jotta se on harrastus. Oo täs ny sitte mieliksi kaikille. Yhyrelle kumarrat, niin toiselle pyllistät.

Saunas alakoo taas tulla kaikenlaasta yt-juttua mielehen. On se piru, jottei ajatuksiansa pysty yhtää kääntämähän muolle! Tämä asia ei nyt vain märehtimällä muutu miksikää.

Niin joo, sen verran mä oon selevittäny, jotta jos tarijuavat töitä pääkonttorilta, niin sitä ei tartte ottaa vastahan, ku on työskäyntialuehen ulukopuolella. Ei mee päivärahat, vaikka kieltäytyyski. Työskäyntialue kuulemma määritellähän niin, jotta työmatkoohin menöö enintään 3 tuntia/päivä. Tuonne menis yli 3 tuntia/suunta.

Nyt kyllä vähä harmittaa!

Mä oon nimittään teheny tosi palijo korttia myyjääsiä varte (viimmeeksi tänä ehtoona) enkä mä voi esitellä niitä teille ku ei tänne maharu enää kuvia. – Ja vähä senki takia, ku kattoo, millä hauulla tänne plokihin osaatahan. Ylivoimmaasesti eniten tuloo kävijöötä haulla ”joulukortti”. No, tulukaa myyjääsihin kattomahan 😉 Meinasin, jotta en tee enää joulukorttia niitä varte, mutta kun ne nyt kumminki on joulumyyjääset, niin ajattelin, jotta kyllä mä vielä yhyren ehtoon uhuraan niille. Tänään tein kaikkia muita korttia.

Jalaka on melekeen kunnos. Vähä se on vielä paisuksis ja musta, mutta ei enää juurikaa kipiä.

Tänään soitti kansalaasopiston rehtori ja haastoo syömähän 15. päivä. Oppilaskunta tarijuaa meille tilintarkastajille ruaat Erkin Haussis. Totta ihimees mä meen, sielä oon saanu parahia ruokia ikänä.

Iloonen yllätys oli myös se, jotta yhyren kommentoomani kirijan kirijoottaja oli käyny antamas palautetta mun postaukseheni. 🙂

Nyt on ollu niin synkkää ja pimiää niin pään sisällä kun sen ulukopuolellaki, jotta kaikki valonpilikahrukset otetahan ilolla vastahan. 

Tuos ehtoolla havaattin senki, kuinka palijo tää kaikki vaikuttaa mun järijenjuoksuhun ja muistihin. Mä oon kyllä suunnitellu isännälle nimipäiväkakun tekua, mutta oon unohtanu hankkia lahajan… Täytyy yrittää huomenna paikata.

Adventtilimppu

Eilisestä kompuroonnista sain maksaa sen hinnan, jotta ehtoolla ei jalaan päälle palijo pystyny varaamahan painua. Yöki oli meleko tuskaanen ku aina asentua vaihtaes tuli kipiää. Tänään on jo kumminki pystyny kävelemähän klenkkaamata, mutta jalakaterä on ulukosyrijältä nilikkahan asti melekoonen limppu. Jotaki siel’ on nyrijähtäny.

Päivällä käytihin työmaalla vielä keskustelua seuraavahan neuvotteluhun vietävistä ”terveesistä”. Lähinnä kyse on siis säästöeherootuksista, joita ollahan yritetty keksiä. En usko, jotta sillä on mitää vaikutusta irtisanomisihin. Saavappahan vielä viimmeeset vinkit meiltä ihan ilimatteeksi.

Jotenki mä oon nyt vain niin kovin varma siitä, jotta saan lähtöpassit. Täs tuloo kyllä aiva vainoharhaaseksi ja tulukittoo kaikki pahimmin päin. No se siitä, jatketahan tästä aiheesta taas ku tuloo jotaki uutta kerrottavaa.

Ehtoolla oli tämän vuoren viimmeenen Pännärinki. Tammikuun 8. päivä taas jatkuu. Jotenki tuntuu, jotta meillä oli tosi vähä kokoontumisia. Eikä niitä nyt tietysti kovin montaa voinu ollakkaa, ku syyskuun loppupuolella vasta alootettihin eikä eres joka viikko kokoonnuta.

Markus Kajo: Kettusen kootut

Mä kattoon aikoonansa Kettusta palijoki, ku sitä tuli televisiosta. Kajon jutut vain kolahti jotenki mun huumorintajuhun.

Aika on kumminki vissihin teheny tehtävänsä ja musta on tullu kyynisempi. Nää jutut ei enää jaksanu niin palijo naurattaa. Laitan tähän kumminki yhyren, koska en voinu ku nyökytellä tätä lukiesnani:

YLLÄRI

On se hyvä, että elämässä on yllätyksiä. Eräs semmoinen on seuraavanlainen ja aiheuttaa ihmisessä hyvin outoja tuntemuksia. Aiotte juoda ruoan kanssa piimää ja teillä on sitä lasissa. Jostain syystä kuitenkin sekoatte ajatuksissanne ja muistelette että ruokajuomana on maitoa. Sitten ryyppäätte lasista, jossa yllättäin onkin unohtamaanne piimää. – Aijai, että siinä menee mieli nurin. Silloin tuntee itsensä yhtä tyhmäksi kuin silloin, kun kävelee pimeässä portaita ylös ja luulee, että vielä on yksi porras. Mutta ei olekaan, jalka iskee tyhjää. Että voipikin aikuisella ihmisellä olla pimeässä yksin nolo olo.

Ei kannata!

Nimittään putoolla rappusilta. Voin sanua, jotta tuloo kipiää. Mä kokeelin tänään töis.

Mulla oli tulostimien kans ongelmia ja ku lopuuksi sain printattua osan toisehen tulostimehen ja osan toisehen, niin lujeskelin niitä jo kämppähän mennesnäni enkä tierä, astuunko hutihin vai luulinko jo tulleheni alimmaaselle rappuselle. Se tapahtuu niin äkkiä, jotta huomasin vain olevani polovillani laattialla. (Jo toinen kaatuminen tälle syksylle!)

Housunpulttuhun (= lahkeesehen) tuli valakoonen jäläki, sukkahousut pysyy ehejänä, mutta toinen polovi meni verille ja jalakapöytähän sattuu. Justihin äsköön pistin Voltareenia ja ireaalisiteen jalakapöytähän ja Bepantenia haavoohin, jos niistä olis jotaki apua.

Normaalitapaukses olsin varmahan käyny näyttämäs työterveyres, mutta arvaatta varmahan, jotta täs tilantehes en halua kääntää valokiilaa itteheni millää lailla…

Ei ku!

Tänään oli ensimmäänen neuvottelupäivä. Meirän neuvottelijat soitti tilannetierootuksen heti kokouksen jäläkihin. Mutta niin ku nyt tieros oli (vanhasta muistista), niin eihän sielä näin ensimmääsellä kerralla oikiasti päästä vielä asiahan. Sielä käyrähän vain ne perusteet läpi, jokka meille jo kutsus kerrottihin.

Seuraava kokous on ens viikon tiistaina ja viimmeenen 9.12. Tarpehen vaaties voivat kokoustaa vielä yhyren kerran johonaki välis. Kyllä tuloo pitkä kaksviikkoonen!

Vielä eivät oo peruuttanehet meirän kuntosalietua, joten käytihin salilla. Lähärin kolomelta töistä, niin päästihin salille jo nelijän mais. Ei vain oikeen huvittanu. Irveshampahin kyllä annoon rauralle kyyttiä, mutta se oli mua vahaveet. Luovutin – vähä liikaki heleposti. Niskan sain kumminki kipiäksi.

Kotia tultua keräsin pyykit pois narulta, jotta maharuttihin saunoomahan ja suihkuttelemahan. Saunas mulle tuli huono olo. Tierän, jottei johtunu kuumuuresta eikä oo mahatautia. Hermoolu sen sai aikahan.

Pakkasin myyjääsiä varte korttia, niin tajusin siinä, jotta eihän mun kannata enää teherä joulukorttia sinne! Myijääset on 13.12. ja siihen mennes useemmat on jo korttinsa lähettäny. Täytyy jotaki onnittelukorttia tai muita räpellyksiä teherä vielä vähä lisää.

Kipristeli

Pitkän, ihanan viikonlopun jäläkihin oli aika palata arkehen. Mä oon aina tykänny työstäni eikä mun oo koskaa ollu ikävä lähtiä sinne. Tänä aamuna huomasin kuitenki, jotta mitä lähemmäs työmaata pääsin, sitä huonompi olo mulle tuli.

Kyselin heti aamukaffeella työkaveriilta, minkämoiset tunnelmat pääkonttorilla oli ollu, kun ne oli sielä kurssiilla perijantaina. Ei kuulemma kestää havaannu mitää erityystä. Aika moni pelekää työnsä puolesta eikä ilimeesesti halua näyttää kellekkää heikkouttansa.

Paris päiväs oli sähköposti täyttyny siihen mallihin, jotta pian mäki unohrin murehtia ja tein vain töitä niin ku ei mitää.

Huomenna on kuitenki jännittävä päivä ku on ensimmäänen yt-palaveri. Vaikka mä tierän, jotta sielä ei vielä käyrä läpi muuta ku neuvottelujen perustehet, niin siltiki pyysimmä, jotta meirän neuvottelijat soittaas meille alustavasti kuulumisia. Ei tartte jännätä keskiviikkohon asti. Kertokohot sitte keskiviikkona enämmän.

Eileen ehtoolla muistin, jotta Pännähänki pitääs vissihin kirijoottaa jotaki. Tämän kertaanen kotitehtävä oli milijöö-kuvaus. Piti mennä pihalle – tai kattella klasista ja kertua näkemästänsä ja kokemastansa. Mä kävin töiren jäläkihin kirijastos ja kun pääsin kotia, oli jo niin pimiää, jottei sielä enää mitää nähäny. Päätin kirijoottaa muistikuvien perusteella eilisestä komian talavisesta ja aurinkoosesta maisemasta. Raakiles on nyt tuos tulostettuna kypsymähän. Lujeskelen sen huomenna läpi ja korijaalen, mitä nyt korijattavaa havaatten.