Ei tartte ajatella

Oon yrittäny pitää itteni työn touhus, jotten muistaasi ajatella. Se on tänään onnistunu pitkälle ehtoohin.

Aamulla jouruun hetken orottelemahan isännän ylösnousemusta ennen ku pääsin kantamahan petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan.

Sen jäläkihin raivasin huushollia, imuroottin, pesin laattiat ja pyhiin pölyt. Isännän kunniaksi on kyllä sanottava, jotta kun se kuuloo mun imuroovan, se ottaa toisen imurin ja imuroottoo puoli huushollia. Siivouksen jäläkihin käytihin kaupoos.

Meni vähä myöhälle tänään syöminen, mutta sitä paremmalta maistuu. Ostin viikolla Tokmannilta puolehen hintahan torttupohojan, jonka parasta ennen päiväys oli johonaki joulukuulla. Tein siitä isännälle nimipäivä”kakun”. Kostutin säilykemanrariinien liemellä, laitoon panaania ja säilykemanrariinia päälle, vispasin kermaa ja koristelin strösseliillä ja manrarariinilohkoolla. Ei se kaunis ollu, mutta hyvältä maistuu. Itte asias se on jo melekeen syöty (= isäntä syöny, mä oon ottanu kaks pientä siivua). Poika ei oo ollu eres kotona, niin jottei se oo vielä saanu maistaakkaa. Voi olla jottei saakkaa, jonsei pian tuu.

Ruaan jäläkihin pistin lakanapyykin koneehin ja rupesin putsaamahan lamppuja. Meillä on nimittään muutama plafonri ja yks seinälamppu, joittenka kupuuhin kärpääset aina päätyy kuoleentumahan.

Ehtoopäivällä istahrin kutomahan, mutta mä meinasin simahtaa siihen paikkahan, niin jotta oli pakko lähtiä taas liikkeelle. Kuvasin nuo eileen tekemäni kortit. Ne pitääs vielä pakata myintikuntohon.

Tämän päivän leheres oli juttua, kuinka kaikki käsitöistä saatava myintitulo olis ilimootettava verootukses. Niiv’ vissihin! Arvakkaa, oonko pitäny kirijaa ostamistani langoosta? Tasan tarkkahan en. Enkä meinaa pitää kirijaa myintituloostakaa. Kattotahan sitte, jos mun pitää myöhemmäs vaihees yrittää sillä saara silavaa leivän päälle. Sitte täytyy hinnootteluki muuttaa niin, jotta niistä kärsii maksaa veron.

Tosin yrittäjäthän on meille harrastelijoolle kiukus, kun me kuulemma syörähän heirän elantuansa hinnoottelemalla omat työmmä liika halavooksi. Ja kehtaamma vielä perustella sen sillä, jotta se on harrastus. Oo täs ny sitte mieliksi kaikille. Yhyrelle kumarrat, niin toiselle pyllistät.

Saunas alakoo taas tulla kaikenlaasta yt-juttua mielehen. On se piru, jottei ajatuksiansa pysty yhtää kääntämähän muolle! Tämä asia ei nyt vain märehtimällä muutu miksikää.

Niin joo, sen verran mä oon selevittäny, jotta jos tarijuavat töitä pääkonttorilta, niin sitä ei tartte ottaa vastahan, ku on työskäyntialuehen ulukopuolella. Ei mee päivärahat, vaikka kieltäytyyski. Työskäyntialue kuulemma määritellähän niin, jotta työmatkoohin menöö enintään 3 tuntia/päivä. Tuonne menis yli 3 tuntia/suunta.

Mainokset

Nyt kyllä vähä harmittaa!

Mä oon nimittään teheny tosi palijo korttia myyjääsiä varte (viimmeeksi tänä ehtoona) enkä mä voi esitellä niitä teille ku ei tänne maharu enää kuvia. – Ja vähä senki takia, ku kattoo, millä hauulla tänne plokihin osaatahan. Ylivoimmaasesti eniten tuloo kävijöötä haulla ”joulukortti”. No, tulukaa myyjääsihin kattomahan 😉 Meinasin, jotta en tee enää joulukorttia niitä varte, mutta kun ne nyt kumminki on joulumyyjääset, niin ajattelin, jotta kyllä mä vielä yhyren ehtoon uhuraan niille. Tänään tein kaikkia muita korttia.

Jalaka on melekeen kunnos. Vähä se on vielä paisuksis ja musta, mutta ei enää juurikaa kipiä.

Tänään soitti kansalaasopiston rehtori ja haastoo syömähän 15. päivä. Oppilaskunta tarijuaa meille tilintarkastajille ruaat Erkin Haussis. Totta ihimees mä meen, sielä oon saanu parahia ruokia ikänä.

Iloonen yllätys oli myös se, jotta yhyren kommentoomani kirijan kirijoottaja oli käyny antamas palautetta mun postaukseheni. 🙂

Nyt on ollu niin synkkää ja pimiää niin pään sisällä kun sen ulukopuolellaki, jotta kaikki valonpilikahrukset otetahan ilolla vastahan. 

Tuos ehtoolla havaattin senki, kuinka palijo tää kaikki vaikuttaa mun järijenjuoksuhun ja muistihin. Mä oon kyllä suunnitellu isännälle nimipäiväkakun tekua, mutta oon unohtanu hankkia lahajan… Täytyy yrittää huomenna paikata.

Adventtilimppu

Eilisestä kompuroonnista sain maksaa sen hinnan, jotta ehtoolla ei jalaan päälle palijo pystyny varaamahan painua. Yöki oli meleko tuskaanen ku aina asentua vaihtaes tuli kipiää. Tänään on jo kumminki pystyny kävelemähän klenkkaamata, mutta jalakaterä on ulukosyrijältä nilikkahan asti melekoonen limppu. Jotaki siel’ on nyrijähtäny.

Päivällä käytihin työmaalla vielä keskustelua seuraavahan neuvotteluhun vietävistä ”terveesistä”. Lähinnä kyse on siis säästöeherootuksista, joita ollahan yritetty keksiä. En usko, jotta sillä on mitää vaikutusta irtisanomisihin. Saavappahan vielä viimmeeset vinkit meiltä ihan ilimatteeksi.

Jotenki mä oon nyt vain niin kovin varma siitä, jotta saan lähtöpassit. Täs tuloo kyllä aiva vainoharhaaseksi ja tulukittoo kaikki pahimmin päin. No se siitä, jatketahan tästä aiheesta taas ku tuloo jotaki uutta kerrottavaa.

Ehtoolla oli tämän vuoren viimmeenen Pännärinki. Tammikuun 8. päivä taas jatkuu. Jotenki tuntuu, jotta meillä oli tosi vähä kokoontumisia. Eikä niitä nyt tietysti kovin montaa voinu ollakkaa, ku syyskuun loppupuolella vasta alootettihin eikä eres joka viikko kokoonnuta.

Markus Kajo: Kettusen kootut

Mä kattoon aikoonansa Kettusta palijoki, ku sitä tuli televisiosta. Kajon jutut vain kolahti jotenki mun huumorintajuhun.

Aika on kumminki vissihin teheny tehtävänsä ja musta on tullu kyynisempi. Nää jutut ei enää jaksanu niin palijo naurattaa. Laitan tähän kumminki yhyren, koska en voinu ku nyökytellä tätä lukiesnani:

YLLÄRI

On se hyvä, että elämässä on yllätyksiä. Eräs semmoinen on seuraavanlainen ja aiheuttaa ihmisessä hyvin outoja tuntemuksia. Aiotte juoda ruoan kanssa piimää ja teillä on sitä lasissa. Jostain syystä kuitenkin sekoatte ajatuksissanne ja muistelette että ruokajuomana on maitoa. Sitten ryyppäätte lasista, jossa yllättäin onkin unohtamaanne piimää. – Aijai, että siinä menee mieli nurin. Silloin tuntee itsensä yhtä tyhmäksi kuin silloin, kun kävelee pimeässä portaita ylös ja luulee, että vielä on yksi porras. Mutta ei olekaan, jalka iskee tyhjää. Että voipikin aikuisella ihmisellä olla pimeässä yksin nolo olo.

Ei kannata!

Nimittään putoolla rappusilta. Voin sanua, jotta tuloo kipiää. Mä kokeelin tänään töis.

Mulla oli tulostimien kans ongelmia ja ku lopuuksi sain printattua osan toisehen tulostimehen ja osan toisehen, niin lujeskelin niitä jo kämppähän mennesnäni enkä tierä, astuunko hutihin vai luulinko jo tulleheni alimmaaselle rappuselle. Se tapahtuu niin äkkiä, jotta huomasin vain olevani polovillani laattialla. (Jo toinen kaatuminen tälle syksylle!)

Housunpulttuhun (= lahkeesehen) tuli valakoonen jäläki, sukkahousut pysyy ehejänä, mutta toinen polovi meni verille ja jalakapöytähän sattuu. Justihin äsköön pistin Voltareenia ja ireaalisiteen jalakapöytähän ja Bepantenia haavoohin, jos niistä olis jotaki apua.

Normaalitapaukses olsin varmahan käyny näyttämäs työterveyres, mutta arvaatta varmahan, jotta täs tilantehes en halua kääntää valokiilaa itteheni millää lailla…

Ei ku!

Tänään oli ensimmäänen neuvottelupäivä. Meirän neuvottelijat soitti tilannetierootuksen heti kokouksen jäläkihin. Mutta niin ku nyt tieros oli (vanhasta muistista), niin eihän sielä näin ensimmääsellä kerralla oikiasti päästä vielä asiahan. Sielä käyrähän vain ne perusteet läpi, jokka meille jo kutsus kerrottihin.

Seuraava kokous on ens viikon tiistaina ja viimmeenen 9.12. Tarpehen vaaties voivat kokoustaa vielä yhyren kerran johonaki välis. Kyllä tuloo pitkä kaksviikkoonen!

Vielä eivät oo peruuttanehet meirän kuntosalietua, joten käytihin salilla. Lähärin kolomelta töistä, niin päästihin salille jo nelijän mais. Ei vain oikeen huvittanu. Irveshampahin kyllä annoon rauralle kyyttiä, mutta se oli mua vahaveet. Luovutin – vähä liikaki heleposti. Niskan sain kumminki kipiäksi.

Kotia tultua keräsin pyykit pois narulta, jotta maharuttihin saunoomahan ja suihkuttelemahan. Saunas mulle tuli huono olo. Tierän, jottei johtunu kuumuuresta eikä oo mahatautia. Hermoolu sen sai aikahan.

Pakkasin myyjääsiä varte korttia, niin tajusin siinä, jotta eihän mun kannata enää teherä joulukorttia sinne! Myijääset on 13.12. ja siihen mennes useemmat on jo korttinsa lähettäny. Täytyy jotaki onnittelukorttia tai muita räpellyksiä teherä vielä vähä lisää.

Kipristeli

Pitkän, ihanan viikonlopun jäläkihin oli aika palata arkehen. Mä oon aina tykänny työstäni eikä mun oo koskaa ollu ikävä lähtiä sinne. Tänä aamuna huomasin kuitenki, jotta mitä lähemmäs työmaata pääsin, sitä huonompi olo mulle tuli.

Kyselin heti aamukaffeella työkaveriilta, minkämoiset tunnelmat pääkonttorilla oli ollu, kun ne oli sielä kurssiilla perijantaina. Ei kuulemma kestää havaannu mitää erityystä. Aika moni pelekää työnsä puolesta eikä ilimeesesti halua näyttää kellekkää heikkouttansa.

Paris päiväs oli sähköposti täyttyny siihen mallihin, jotta pian mäki unohrin murehtia ja tein vain töitä niin ku ei mitää.

Huomenna on kuitenki jännittävä päivä ku on ensimmäänen yt-palaveri. Vaikka mä tierän, jotta sielä ei vielä käyrä läpi muuta ku neuvottelujen perustehet, niin siltiki pyysimmä, jotta meirän neuvottelijat soittaas meille alustavasti kuulumisia. Ei tartte jännätä keskiviikkohon asti. Kertokohot sitte keskiviikkona enämmän.

Eileen ehtoolla muistin, jotta Pännähänki pitääs vissihin kirijoottaa jotaki. Tämän kertaanen kotitehtävä oli milijöö-kuvaus. Piti mennä pihalle – tai kattella klasista ja kertua näkemästänsä ja kokemastansa. Mä kävin töiren jäläkihin kirijastos ja kun pääsin kotia, oli jo niin pimiää, jottei sielä enää mitää nähäny. Päätin kirijoottaa muistikuvien perusteella eilisestä komian talavisesta ja aurinkoosesta maisemasta. Raakiles on nyt tuos tulostettuna kypsymähän. Lujeskelen sen huomenna läpi ja korijaalen, mitä nyt korijattavaa havaatten.

Outi Pakkanen: yön yli

Tämän kirijan tapahtumat kiertyy vuosien taakse. Sieltä löytyy syy ja seuraus ku pastori Saara Henriksson löyretähän kuollehena Myllykallion näköalatornin juurelta.

Kirijas on taas tuttuja henkilöhahamoja ja erelleenki Pakkasen teksti viehättää.

Housut pois

Torstai-aamulla lähärettihin ajelemahan Oulua kohti. Isännälläki oli vissihin flikkaa ikävä, kun se ajeli vähä turhan lujaa ja otatti meistä jo Nurmoos kuvan. Taitaa tulla postia peräs jonku aijan päästä…

Kokkolan ABC:llä pirätyttihin syömähän. Noutopöyrän antimet ei oikeen houkuttanu, niin päätettihin tilata annokset. Tilasin aurajuusto-kanapastaa ja isäntä otti jonku piffiannoksen. Ei saatu vielä eres syötyä, ku isännän annos jo tuotihin. Vähä mä ihimettelin, ku ei mun ruokaa tuotu samalla kertaa ja numerolappo vietihin pois pöyrästä. Ajattelin kumminki, jotta eikähän se kohta tuora. Sain salaattini syötyä mutta ruokaa ei vain ruvennu kuulumahan. Pyysin astiakärryjä kulijettavaa flikkaa kysymähän keittiöltä, onko mun annos unohtunu. Flikka tuli hetken päästä sanomahan, jottei mun tilauksesta oo tullu ”bongia” ollenkaa keittiölle.

Sitä oli ruvettu heti tekemähän. Siinä vaihees vasta havaattin, jotta kuitis luki aurajuustokana. Ei siis se halavempi pastaversio, minkä tilasin. Onneksi kuitenki toivat mulle sen kallehemman annoksen ja lupasivat hyvittää sen hinnanki vielä. Eli mä söin ilimaaseksi. Se oli mun mielestäni torella reilu hyvitys. 

Mahat piukeena jatkettihin Oulua kohti. Oltihin perillä puoli kolomen mais. Koira piti melekoosen tanssiesityksen meille 😀 Flikka lähti puoli viireksi töihin, mutta keriittihin ennen sitä hörpätä synttärikaffeet ja -teet ja nauttia flikan leipomista tuorejuustobrowniesta. Nam! (Oli pakko kopsata se resepti ittellekki.) Töiren jäläkihin flikka vielä leikkas niin isännän ku munki hiukset.

Perijantaina flikka meni töihin puoli yhyreksitoista. Sitä ennen se kierrätti meitä teatterilla eikä me voitu ku ihimetellä, kuinka monimutkaanen ja sokkeloonen laitos se on ja mitä kaikkia sielä tarvitahan, osatahan ja teherähän.. Hieno kokemus seki. Tavattihin myös flikan pomo ja pari työkaveria.

Flikka jäi töihinsä ja me lähärettihin takaasi vaihtamahan vaattehia ja tällääntymähän teatteria varte. Flikalla on niin mahtava pomo, jotta oli luvannu sille, jotta saa työaijalla tulla meirän kans kattomahan sen näytelmän. Niin – se näytelmä oli Housut pois. (Mitä te oikeen luulitta? Sehän lukoo jo otsikos 😉 ) Kerta kaikkiaan riemastuttava esitys! Hyvät roolisuoritukset, hyvää musiikkia ja huumoria. Jopa isäntä nauroo niin, jotta joutuu vesiä pyhkimähän silimistä, vaikka mä pelekäsin, jotta se ei kestä kattella puolialastomia miehiä.

Kaiken kukkuraksi mun viereheni tuli istumahan yks nuori komistus, joka oli erellisellä esityskaurella ollu Buddy ”Kone” Walshin (miesstripparin) osas. Nyt siinä oli Petri ”Mauno” Ahonen (Hunksiista). Mutta ei siitä sen enempää, jottei mun mee näppäämistö tilttihin ku kuola alakaa valumahan 😉

Esityksen jäläkihin meirän oli tarkootus mennä vielä syömähän Pannukakkutaloohin, mutta se oli sulijettu vesivahingon takia 😦 Mikä pettymys! Flikan piti kumminki saara ruokaa, ku sen työpäivä jatkuu vielä yli kymmenehen ehtoolla. Kipaastihin äkkiä johonki pitsapaikkahan. Tilasin minirullan (tortillarullan), mutta kun se mulle tuotihin, se oli mun mielestäni aika palijo isoompi ku mini. No ei siinä mitää. Hyvää oli, mutta piti vähä hotkia, ku flikalla oli jo kiirus töihin.

Me jatkettihin isännän kans siitä niille kotia, mihinä vävypoijan alaku (raukka) väänsi ittellensä makaroonilootaa. Mä johonaki välis laitoon tiskikonehen päälle ja kääriin pyykit pois narulta. Pistin uuren konehellisen peseentymähän ja ripustin neki kuivamahan. Flikka teköö niin palijo töitä, jotta tahtoo kototyöt jäärä vähemmälle.

Ku flikka puoli yhyrentoista mais tuli töistä, ei jaksettu kauaa enää höväätä ja koska flikka meni lauantaina jo aamupäivällä töihin, sen piti päästä maata.

Lähärettihin isännän kans lauantaiaamulla kymmenen mais ajelemahan kotua kohti. Tällä kertaa mentihin Kokkolas Shell Vitsarille syömähän. Ne mainosti itte tehtyä ruokaa. Sitä piti kyllä aika kauan orottaa ja oli pirskatin kylymä kämppä, niin jotta tuskin tuloo mentyä enää toiste. Jotenki ny jäi sellaanen näppituntuma, jotta tään reissun suurimmat hankaluuret oli tuola ruokintapuolella 😀

Kotona oltihin nelijän mais. Käyyn ensimmääseksi laittamas linnuulle ruokaa, hain postit loorasta ja lujeskelin ne. Ku tärkeemmät uutiset  (tai ainaki otsikot) oli lujettu, tyhyjäsin reissukassit ja pistin lakanat koneehin (meillä pruukaa olla omat lakanat joukos, jottei flikalle tuu pyykkiä).

Loppuehtoo meniki normaalin kaavan mukahan: Avara luonto ja sauna. Tosin tänään yritin sotkia jotaki färiä päähäni, ku flikka ei keriinny tällä kertaa värijäämähän mun hiuksia. Mutta kyllä se niin on, jotta kun mä yritän tällätä sitä färiä tuohon juurikasvuhun, niin siihen se ei tartu, mutta päänahkahan sitäki hanakammin. No, tuli eres vähä kiiltua hiuksihin.

Ai niin – kun nyt pari päivää olin ollu pois konehelta, niin aukaasin tietysti masiinan – ja mitä mä lujin? Lauantaiehtoolla vävypoijan uus, lukittu polokupyörä oli varaastettu niitten pihasta kun ne itte oli kotona. Niiren olohuonehen ja keittiön klasit on puutarhahan päin. Pihan puolelle on makuukamarien klasit, johona useemmiten on verhot kiinni. Eivät ollehet tietoosia tapahtunehesta. Joku vapaapäivällä ollu poliisi oli ollu koiransa kans lenkillä ja kiinnittäny huomiota ”herrashenkilöhön”, joka oli kanniskellu polokupyörää. Kysees oli ilimeesesti ollu ”poliisin vanha tuttu” ja tämä vapaalla ollu poliisi oli soittanu työvuoros ollehille työkaveriillensa, jokka puolestansa oli tullu paikalle. Olivat palauttanehet polokupyörän oikialle omistajalle ja sitä kanniskellu huumeheppu oli viety poliisitaloon pikku yksiöhön. Ei siis riitä, jotta pyörä on lukus, se pitää vielä kahalita johonki kiintiähän. Ja nuorilla on useen uluko-oviki lukittemata. Kuka vain vois marssia tupahan. 😦

Kaiken kaikkiansa voi sanua, jotta kaikkine kommelluksinensakki tää reissu oli nyt justihin niin oikiahan aikahan, jotta pääsin erohon nuosta työ- tai pikemminki työttömyysajatuksista.

Perijantai – eiku keskiviikko – eiku sittekki perijantai

Mull’ on tänään perijantaifiilikset.

Oon huomisen ja perijantain ylityövapaalla. Lähäremmä flikan työnä käymäs ku sillä on huomenna synttärit.

Perijantaina mennähän kattomahan Housut pois 😀 ja aamusta flikka lupas kierrättää meitä tutustumas taloohin vähä niinku kulissiista käsin.

Tänään oon pakkaallu suurimman osan mukahan otettavista tavaroosta, mutta kaikkia ei ikänä saa valamihiksi asti, ku aamulla vielä tarttoo ainaki hiusjuttuja ja – jos viittin – niin meikkiä.

Waldemarin joulukalenteriki on ny valamis lähetettäväksi, samoon joulukortit. Kerkesimpä vielä teköhön muutaman kortin myyjääsiäki varte ja viimmeestelemähän pari joululahajaa. Niin, ja konehellinen pyykkiäki on pestynä. Hyvä minä! *taputtaa ittiänsä selekähän*