Jennifer Holland: Yllättävät ystävykset – 47 kiehtovaa tarinaa eläinmaailmasta

Kirijahan on koottu tarinoota eri lajien eläämistä, jokka syystä tai toisesta on viihtyny toistensa seuras. Suurin osa elääntarhaolosuhtehis, johona elääntenhoitajat on saattanu yhtehen yksinääsyyrestä kärsiviä eläämiä.

Nää on mun mielestäni sellaasia aiheeta, josta olis voinu saara niin liikuttavia kertomuksia, jotta olis tarvinnu nästyykiä (= nenäliinaa) lukiesnansa, mutta valitettavasti ei täyttäny orotuksia siltä osin.

Eniten mua liikutti näistä tarinoosta kertomus Intiasta vuorelta 2003. Tää on tapahtunu Antoli-nimises kyläs. Sielä lehemät kahalitahan yöksi puuhun kiinni.

Yhtenä yönä tällääsen kytketyn lehemän työ oli tullu leopardi. Kylälääset pyysi viranomaasia kulijettamahan leopardin pois kylän alueelta.

Pyyrystäjät näki jotaki vallan merkillistä: leopardi tuli lehemän työ, hieroo päätänsä sen päähän ja meni sen vierehen makaamahan. Sitte lehemä alakoo nuolla leopardia päästä ja kaulasta ja leopardi selevästi nauttii siitä. Tää toistuu monena yönä.

Jos lehemä sattuu nukkumahan ku leopardi tuli, se herätti nukkujan tönääsemällä sitä jalakahan ja paiskas sen jäläkihin vierehen maata. Muut lehemät ei leopardia kiinnostanu. Ei ruokana eikä kaverina. Vain tämä yks.

Melekeen kaks kuukautta leopardi kävi joka yö iltakahareksasta aamuhun asti nukkumas lehemän kans. Kylälääset ei enää halunnukkaa leopardia vietäväksi pois, sillä ilimeesesti se söi sikoja, apinoota ja sakaalia, jokka normaalisti verootti kyläläästen satua. Tällä kertaa sarosta tuli suurempi ku tavallisesti.

Viimeesenä yönä, jolloonka kaverukset nähtihin yhyres, leopardi kävi lehemän työnä yhyreksän kertaa ennen ku se lopullisesti lähti.

Yllättävät ystävykset095

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Jennifer Holland: Yllättävät ystävykset – 47 kiehtovaa tarinaa eläinmaailmasta

  1. Kirjassa *Yllättävät ystävykset* ei ollut mitään sellaista mikä olisi aiempia näkemyksiäni eri lajien välisestä ystävyydestä juurikaan horjuttanut. Kirja jopa alkoi raamatunlauseella, tottakai, voi ei

    Kirjassa toistuivat usein ne tilanteet joita en itse koe millään tapaa ihastuttavina tai suotavina itse eläimen kannalta. Kirja oli minulle siis pääosin vain surullista luettavaa. Siinä vaiheessa kun eläinten oikeudet alkavat edes jossain määrin totetua, eikä kirjan tarinoiden taustalla olevia ihmisen omia luomuksia kuten eläintarhoja,eläinpuistoja, luonnonpuistoja, delfiinireservaatteja enää ole ja lemmikkien pitoa rajoitetaan ja / tai ajetaan alas, (koska sekin on monen 100% vapauttamista ajavan eo-taistelijan mielestä niille haitallista) niin nuokin sekalajiset ilmiöt toivottavasti katoaa, eikä niitä enää synny. Puhumattakaan ilmastokatastrofista joka ehkä vielä saataisiin jollain tavoin kuriin. Lisääntyvät metsäpalot, tulvat ym kun ovat nekin nykyään useimmiten siis ihmisen aiheuttamia.

    Pelkään kuitenkin että ilmaston ja kuudennen sukupuuton takia nämä sekalajiset tianteet vain lisääntyvät, kun laumoja hajoaa ja eläinten selviytyminen yksilöinäkin alkaa olla vaikeaa. Eli sekin merkitsee vain entistä pahempaa tilannetta koko eläinkunnalle kun ihminen sekaantuu niiden elämään ja niiden omat luonnolliset vaistot ja vietit häviää entisestään.

    Kirjassa oli vain kolme tilannetta villistä luonnosta, yksi niistä ikävä ja huonosti päättynyt leijona Kamunyakin tarina. Jotta lajien välistä ystävyyttä voisin katsoa edes hiukan positiivisemmin, niin niitä olisi pitänyt olla kirjassa ainakin puolet ja kaikki onnellisesti päättyneitä edes jotenkin. Symbioosisuhteet villissä luonnossa ovat tuiki tavallisia mutta se mihin ne siellä liittyy jäi kirjassa vain parin esimerkin tasolle.

    Tämä on epäilemättä sangen myyvä kirja sellaisille lukijoille, jotka tahtovat taas kerran viihdyttää itseään koskettavilla eläintarinoilla. Vain yhdessä kirjan kohdassa yksi kirjan henkilöistä toivoi jotain mielestäni järkevää ollen eläinten puolella ja sanoi: ” On kauheaa kun ihmisten toimien seurauksena syntyy näitä orpoja joita on sitten hoidettava näin.” Olen samaa mieltä.

    Olen myös sitä mieltä ettei ihmisten tarvitse tästä kirjasta mitään eläinten tunteista oppia, sillä niitä tunteita näkee muutenkin ihan vaan luontoa seuraamalla. En näe oikeaksi sitäkään että meidän ihmistenkään pitäisi toisiammekaan loputtomasti hyväksyä. Se vain ei mene niin, vaikka kuinka toivomme.

    Tämä maailma ei ole taivas eikä uskonnollinen utopia, eikä sitä sekalajisten eläinten tarinoilla eläinten elämää taas kerran vinouttaen, myöskään sen kummemmin paranneta, päinvastoin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.