Tämä kaivettihin omasta kirijahyllystä välipalalukemiseksi kun en oo keriinny käyrä kirijastos. Oon lukenu tään vuosia sitte ja tykkäsin silloon ja huomasin tykkääväni yhä erelleen.
Kallehan on jo aikuunen mies, mutta tämä kirija ei vanhene. Jari Tervo kertoo poikansa ensimmääsestä elinvuoresta rehellisesti, hauskasti ja rakastavasti.
On uusien vanhempien huolta vauvasta, on valavottuja öitä, lapsen ja vanhempien kärttyysyyttä, tasapainoottelua töiren ja perheen välillä ja palijo, palijo rakkautta. Ihastuttava kirija, kerta kaikkiaan.
Rautalinnun räpiköönnit 
One Reply to “Jari Tervo: Kallellaan”