Pienet, suuret ilot

Se tapahtuu aamulla ku olin härin tuskin vielä hereellä. Meirän ruokintapaikan rippeellä oli tonkimas lintu, jota en ollu ikänä nähäny. Taas piti yrittää ottaa tuntomerkit tarkasti ylähä ja selevittää, mikä se on. Osoottelin sitä kamerallaki, mutta ei tsuumi riittäny. Kuvista tuli suttua, mutta kyllä niistä ittelle oli muistinvahavistukseksi. 

Järripeipoksi me sitte se ynnä ja yhyres isännän kans tuumattihin. Niin on nätti lintu tämäki. http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/kuvahtml/1frimon058.html

Töihin päästyäni ihaalin kiiltävää Gorillaani. Poijan kaveri kävi sen lauantaiehtoolla myllyttämäs (= vahaamas ja kiilloottamas konehella). Eikä eres ottanu siitä mitää. Mä tosin oon jo keriinny sotkia sen helemat, ku maanantaina satoo.

Gorilla

No, ei se hieno kiilto nyt niin näykkää täs kuvas ku mitä mä luulin…

Päivällä mua ilahrutti asiakas, joka antoo hyvää palautetta suoraan mulle. Sanoo, jotta oon tukkukaupan puolella ensimmäänen, joka paneutuu asiahan. Olipa mukava kuulla.

Iltapäivällä mua ilahrutti, jotta ku olin aamulla pääsny aijoos töihin, pääsin lähtemähän jo kolomelta ja kerkesin käyrä kirijastos ennen kun se meni nelijältä kii. Nyt on lukemista vapuksi.

Seuraavaksi ilahruun ku poika tuli töistä. Se totes, jottei hän aiva paska työntekijä taira olla, ku pomo kiitteli ja antoo vähä ”simarahaaki”, vaikka työnantajan ei tarttisi harijoottelijalle mitää maksaakkaa. Kun se vain sais nyt ne paperit koulusta, niin sillä vois olla työpaikka tieros… Kaiken kaikkiansa on hyvä fiilis tästä päivästä.

Hauskaa vappua! – Pistin näin juhulan kunniaksi oikeen liputuksen (= pyykit narulle).

Aamuvirta meni hukkahan

Heräsin tänään jo puoli kuurelta ja päätin hyöryntää liukumaa menemällä aiemmin töihin, jotta pääsen lähtemähän hyvis aijoon salille. Mutta meni aiva haaskeelle mun aamuni ku meirän verkkoyhteyret alakas pelittämähän vasta puoli kymmenen jäläkihin. Tai no, sain mä käytyä vanhoja mappia läpi, jokka on aina niitä ikuusuus- ja ”sitte ku” -töitä. Lähärin kumminki kolomelta jo pois niin ku olin suunnitellukki.

Oltihin salilla vähä yli nelijä. Se oli oikeen hyvä aika. Ei ollu montaa noukkaa paikalla eikä tarvinnu jonotella millekkää laitteelle. Pelekäsin, jotta mulla ei oo jaloos yhtää voimmaa eilisen intervallin (turhan hieno sana mun hyssytelylleni) jäläkihin mutta ihimeesti jaksoon. Olin oikeen tyytyväänen. Ja joiski laittehis huomasin, jotta saan pistää lisää painoja. Isäntä meinas, jotta kyllä mun käsivarsis jotaki tapahtuu ku kiskon ylätalijaa. En keherannu sanua, jotta allit ne vain täräjää… Seki oli mukavaa, jotta päivän kuntooluosuus oli suoritettuna jo puoli kuutehen mennes. Jäi olovanansa pitkältä ehtoota.

Shauna Reid: Dieettitytön huimat seikkailut

Tää tositapahtumihin perustuva kirija on saanu alakunsa austraalialaasen Shaunan pitämästä plokista. Hän on sinne purkanu tuntojansa laihruttamisesta ja elämästänsä muutenki.

Kirija alakaa vuonna 2001 ku Shauna järkyttyy pyykkiä ripustaesnansa omien aluushousujensa kokua (52). Niiren rinnalla siskoon pikkuhousut näyttää lastenvaattehelta. Se saa hänet päättämähän, jotta nyt on aika teherä asialle jotaki.

Hän liittyy Painonvartijoohin ja saa tueksensa ja tsemppariksensa pikkusiskoonsa Rhiannonin. Alakupunnitukses Shaunan painoksi toretahan 159,5 kg. Hänellä on tavoottehena purottaa painostansa 84,5 kg. Rhiannonista tuloo Shaunan tärkeen tukija laihruttamisen kivikkoosella poluulla.

Keväällä 2003 Shauna painaa vähä yli sata kilua ja he päättävät Rhiannonin kans lähtiä pariksi vuoreksi Skotlantihin ja teherä sieltä reissuja ympäri Eurooppaa. Shauna ei ollu ikinä uskonu voivansa kokonsa takia matkustaa, mutta tämä reissu muutti Shaunan elämän ihan kokonansa.

Hauskana yksityyskohtana laitan tähän lainauksen kirijasta, ku sisarukset matkusti Venäjälle ja samalla reissulla poikkesivat Suomeski:

”Kuka olisi uskonut, että suomalaiset ovat niin hyviä suklaan teossa? Ihastuin Fazerin minttusuklaaseen, Geisha-levyjen selkeään pähkinäisyyteen ja Tuplan sitkeän mallasmaiseen sisukseen, oli se sitten mitä hyvänsä.” 

”Venäjällä ja Valko-Venäjällä olisi vyötärölläni pitänyt olla jonkinlainen levähdystauko, sillä siellä suklaa maistuu mullalta, soralta ja ehkä entisten diktaattorien jäänteiltä. Onneksi olin salakuljettanut rajan yli tusinan verran suomalaisia herkkuja. Matkan hintaan sisältyvät ateriamme olivat kaikkialla hirveitä, ja olen varma, että se ei johtunut niinkään venäläisestä ruoasta kuin säästömajoituksestamme. Yhdellä aamiaisella Pietarissa tarjolla oli vain kylmä makkara ja lusikallinen herneitä, joten elin mieluummin Geisha-levyillä, votkalla ja Tescosta ostamallani mantelipussillisella.”

Ja kuinka Shaunan painonpurotuksen kävi? Se kannattaa lukia tästä kirijasta. Viihryttävää, mutta myös samaastuttavaa, jos ikänä on yrittäny painuansa purottaa ja tapella kaikkia kiusauksia vastahan.

Rinkuloota

Aamu oli sen verran harmaa, jotta päätin heti ruveta leipomahan. Jostaki syystä mun munkkirasvani ei vain kuumentunu kunnolla ja rinkulat jäi vähä vaaleeksi. Ei tuo näytä haittaavan, hyvin on teheny kauppansa.

Vappu tulos

Rinkularallin ohella laitoon joka välis pyykkikonesta päälle ja kävin ripustelemas pyykkiä narulle. Ne eiliset pyykit sai pistää uurestansa pesuhun. Niis oli niin pistävä sianpaskan haju, jottei puhettakaa, jotta niitä vois käyttää. Sama juttu tänään – pihalla haisi niin jotta henkiä salapas. Siispä pyykit ripustettihin tupahan kuivamahan. Tosin se haju tunkeutuu kyllä sisälle asti mutta ei sentäs yhtä väkevänä.

Kun sain rinkulat paistettua, pistin pernakattilan tuleelle ja tein juustoosia jauhelihapiffiä uunihin paistumahan. Piffiille tein raejuustokastikkehen, pernoolle ruskian soosin ja salaattia lisukkeheksi.

Ku viimmeesekki pyykit oli narulla, laitoon työvaattehet kuntohon huomiselle, lakkasin kynnet ja sitte lähärettihin äiteen työ. Mentihin pyörillä kun halusin testata uutta mittaria. Toimii 😀 Vietihin äiteeki pienelle lenkille. Ei oltu kauaa, kun niillä oli ruoka-aika tulos. Eikä muutenkaa, ku ei äitee oo ollu koko talavena pihalla, niin heleposti saa kylymää. Nähtihin isännän velijen vaimoki samalla reissulla. Se on töis toisella osastolla, mutta oli piipahtamas tuola Lintulan puolella. Kertoo, jotta on elokuus häät tulos ja kyseli oululaasten osootesta.

Kotia tultua pullotin siman ja laitoon tiskarin töihin. Ehtoo on menny paikkoja järijestelles ja täs konehen ääres. Oikeen mukava viikonloppu ja oon itteheni tyytyväänen, ku ei aiva menny velttooluksi.

Isäntä istutti perunat. En muista koska olis viimmeeksi näin aikaasin istutettu. Huomenna kuulemma on porkkanan ja hernehien vuoro.

Ihan itte asensin

Kyllä kunnon yöunet teköö ihimeetä! Nukuun viimme yönä liki 8 tuntia ja heräsin vain pari kertaa, mutta nukuun uurestansa melekeen saman tien. Olsin nukkunu varmahan pitempähänki, mutta ku tunsin, jotta pää on tulos kipiäksi, niin tierän, jotta silloon mun on noustava heti eikä hetken päästä.

Aamupalan jäläkihin lähärettihin kauppahan. Meirän sima- ja rinkulavärkit oli vielä kaupas. Muutenki piti täyrentää yhtä sun toista, jokka on joutunu orottamahan tilipäivää. Pyykinpesuaineeta, siivousvälinehiä jne. Kotia tultua pistin siman tuleentumahan, mutta päätin, jotta näin komiaa päivää en haaskaa hellan ääres seisten. Leivon rinkulat tuonnempana. Jos leivon.

Menin ruaan jäläkihin pihalle katkoomahan viimmevuotisia kukanronttoja ja haravoottin Terijoen salavien alta risut pois. Sen jäläkihin istuun varmahan ainaki tunnin terassilla lukemas.

26.4.2014 004

Iränsinililijat kukkii paitti altahan ympärillä, niin pitkin nurmikkua.

26.4.2014 003

Tästä kuvasta vasta hoksasin, jotta pioonin juuresta jäi moskat perkaamata. No, huomenna sitte.

26.4.2014 002

Ulukokartanon seinustalla alakaa tuluppaanit kukkia.

26.4.2014 001

Viinimarijapuskat on paris päiväs lykänny oikeen kunnon leheren aluut.

Tupahan tultuani päätin pistää pyykkikonehen päälle. Kun sain pyykit narulle, niin eikähän tuonne kartanon taakse alaattu ajamahan lietettä. Tuuliki kääntyy sopivasti puhaltamahan meille päin, niin jotta varmahan on ny hajustettua pyykkiä… En tierä, sielä ne roikkuu vielä narulla.

26.4.2014 007

Ehtoopäivällä päätin olla kätevä emäntä ja asentaa kauppareissulta ostamani polokupyörän mittarin itte. Ku isäntä vain vahtas televisiota, niin ajattelin, jotta ei kai se ny niin monimutkaanen juttu oo, jottenko mä ittekki sitä saisi. Ja sain kans! Niin – ja toimiiki vielä. Eikä katkennu ku yks kynsi 😀

26.4.2014 005

Viikon täyreltä töitä

Oon ihan tosisnani urakoonu töis ja omasta mielestäni saanu palijo aikahanki. Tosin ne työnantajan listat multa puuttuu erelleenki, jotta mulla ei oikiasti oo mitää käsitystä, palijoko oon teheny ja palijoko on vielä tekemätä. Meirän asiakasnumeroonti ku on ”aakkosnumeerinen”, niin mulla ei oo harmaanta hajuakaa eres meirän asiakkahien lukumäärästä. Sielä ku on monta eri numeroontisysteemiä. Eri osastoolla on erilaaset numerosarijat ja neki on tuosta järijestyksestä johtuen rekisteris sikin sokin. Mä en ymmärrä, minkä tähäre tuollaanen lokiikka on pitäny pistää rekisterihin, joka perustuu nimenomaan numeroontihin. Sitä asiakasnumerua mä asiakkahaltaki ensimmääseksi kysyn, jos mun pitää niitten tietoja hakia. No se siitä ja loput kirijehes.

Maanantai meni täs kotona oleelles, tiistaina käytihin salilla, keskiviikkona olin lenkillä, eileen oli Pännän viimmeenen kokoontuminen tällä erää. Meirän ryhymän vetäjä ilimootti lopettavansa tähän lukukautehen. Onneksi jatkaja on tieros. Hän kävääsi eileen meirän kokoontumises tutustumas porukkahan ja kuuntelemas vähä, minkämoista sakkia me ollahan. Toivottavasti ei pelijätetty sitä karkuhun 😀 Mä ainaki haluaasin jatkaa kirijoottamista, mutta iliman persauksille potkimista se ei taharo enää luonnistua. Aina on niin palijo muutaki. Ja se vaatii hilijaasuutta ja omaa rauhaa, jotta pystyy keskittymähän. Mua häirittöö varsinki alootusvaihees kaikki äänet ja joskus jopa toisen läsnäoloki. Sitte ku vain pääsöö alakuhun ja tekstiä alakaa pärvötä, niin en mä enää kuule enkä näje, mitä ympärillä tapahtuu. Ja oon kiukkuunen, jos mun tullahan keskeyttämähän ku silloon se hentoonen punaanen lanka yleensä katkee ja katuaa.

Tänään puntaroottin töiren jäläkihin pitkähän ja hartahasti, jotta lähärenkö kauppahan ostamahan simavärkit vai meenkö lenkille. Lenkki voitti ku oli niin komia sää. Sain vielä lenkkikaverinki. Serkku tuli vastahan, oli menos lenkille toisehen suuntahan, mutta päättiki lähtiä mun kans purulle. Kierrettihin se ja höväättihin niin, jotta olin aiva henkämästyksis (= hengästyksis). Mutta mukavaa oli vaihteeksi kävellä toisen kans eikä aina vain yksin.

Outi Pakkanen: Korttelin kuningatar

Oon kerta toisensa jäläkihin tykänny Pakkasen dekkariista.

Täs kirijas Anna törmää kotinurkillansa vanhahan luokkakaverihinsa. He eivät Sallan kans ollu silloon oikiastansa tekemisis. Salla oli syrijähänvetäytyvä ja eristäytyny. Eikä vaikuta muuttunehen siitä miksikää.

Pian Annalle seleviää, jotta Sallan perheen naiset (Salla, äiti Meri ja pikkusiskoo Inari) asuuvat kaikki samas jugendtaloos, jota hän on aina ihaallu ja johona olis halunnu asua, jos olis ollu varaa. Joka nainen asuu omas kerrokses, heillä ei oo rahasta pulaa. Paitti Inarilla, jonka kaikki rahat meni ex-miehen yrityksehen. 

Inari on aikoonansa ollu malli. Yhä erelleenki luurankomaisis mitoos, pukeutuu näyttävästi. Salla puolestansa on pyöriä ja paksujalakaanen ja pukeutuu ankiasti, arkisesti ja järkevästi. Meri taas on ollu kuuluusa laulaja joka miehensä kuoltua vetäytyy melekeen kokonansa julukisuuresta.

Jotta kuvio olis maharollisimman koukeroonen, Inarin teini-ikäänen tytär asuu isänsä ja tämän uuren vaimon kans. Inari puolestansa pitää hauskaa nuoren miehen kans, joka onki – yllätys, yllätys – ex-miehen nykyysen vaimon pikkuvelii 😀

Mutta kuka – tai ketkä – kuoloo ja miksi ja kenen toimesta?