Vuosi 2013 pistetähän pian pakettihin

Vuosi alakoo lomautuspäivillä – ja talavises maisemas toisin ku tuleva vuosi. Oli lunta ja pakkaasta.

HPn testailua 005

Yks työkaveriista sanoo ittensä irti. Se aiheutti hämmästystä ja kummastusta ja pisti miettimähän omiaki työkuvioota. Löysinki jo yhyren kiinnostavan työpaikan, mutta ku kyselin tarkemmin, en sitte kumminkaa laittanu hakemusta. Olis ollu ehtootyötä.

Helemikuus tehtihin Pännäs päätös kasata oma lehti arpajaasvoittorahoolla. Minä lupauruun laittamahan sen painokuntohon. Olin tosi innostunu.

Maalliskuus mulla oli talaviloma, käytihin flikan ja vävypoijan työnä kyläälemäs. Saatihin kunnolla lunta, tuo kyläälyreissu oli pelijättävä ku välillä tuntuu, jotta tietä ei näjy ja kolaria oli matkan varrella. Lunta piisas vielä myöhemminki. Yhyren työpäivän aikana oli tullu niin paksu kerros, jotta kotia päästäkseni jouruun käyttämähän niin lapiota ku kolaaki jotta sain auton kaivettua esille.

003

Maalliskuus alootti myös Hätävara – mun pyörittämäni kioski työmaalla. Tästä vaatimattomasta alootuksesta se on laajentunu jo aika palijo…

002

Pääsiääsen aikahan mulla oli synttärit ja flikka tuli käymähän kotona. Pääsiääslauantaina istuttihin omalla takapihalla paistamas nuotiomakkaroota.

Huhtikuus sain ku sainki Waldemarin neuleasun valamihiksi nimppariiksi.

001

Intologialle (Pännän leherelle) lyötihin aikataulu lukkohon. Niin tuo neuleasu ku lehtiki meni välillä yötöiksi. Työmaalla vaihtuu toimitusjohtaja.

Toukokuus luonto ilahrutti: käki, haarapääsky, räystäspääsky, teeret, peippoonen. Toukokuus vietettihin niin äitienpäivää, hääpäivää, poijan syntymäpäivää ku vanhemman varalapsenlapsen häitä. Jatkot oli ikimuistooset! Sain myös opastusta uusihin työtehtävihin, istutin kesäkukat, joista erityysmaininta pitää antaa kukontöyhrölle, muratille ja tulitorville. Ne kaikki oli samas asetelmas ja kesti komiana koko kesän.

023

Kesäkuus käytihin kattomas UIT:n Ilometriteheras, töis otettihin käyttöhön liukuva työaika, mikä on lisänny ainaki mun työviihtyvyyttä tosi palijo. Viivi (velijenflikan koira) vietti meillä juhannusta.

001

Heinäkuus kesäloma alakoo verisesti, ku jouruun tekemähän tapon omalla kotopihalla. Tapoon elämäni ensimmääsen (ja toivottavasti viimmeesen) kyyn.

002

Nuoret tuli käymähän, veivät mut kokeelemahan frisbiikolffia, vietettihin velijen perheen kans yhteestä krilli-iltaa ja käytihin Särkynehen sillan markkinoolla.

Loman kruunas hammassärky – juurihoito alootettihin (se on muuten vieläki kesken).

Ostin ompelukonehen siinä kuvitelmas, että mä jotenki mystisesti olsin alakanu tykkäämähän neulomisesta. (En ollu.)

Käytihin Ylivallin Fällyteatteris kattomas Mummukuume (hauska!).

Ongellaki keriittihin käyrä ennen loman loppumista niin heinä- ku elokuunki puolella. Kaloja ei juuri saatu, mutta sitä luonnon kauneutta ja sielun voitelua sitäki enemmän. En ollu muistanukkaa, kuinka mukavaa se on.

010

Elokuus parin työkaverin perheesehen syntyy vauvat, töihinpaluu oli hikinen ku ei ollu sijaasta. Silloon mun mielestäni pomon kans puhuttihin, jotta mun titteli muuttuus myyntiassistentiksi, mutta nyt ku oli kehityskeskustelu, sitä pohorittihin aina vain… Niimpä vaihroon takaasi vanhan toimistosihteeri-tittelin. Ihan sama, ku ei se vaikuta töihin eikä palakkahan.

Syyskuu haiskahti homehelta. Nimittään flikan ja vävypoijan työnä. Meinas mennä elämä aika lailla sekaasin ku tieto homeongelmasta tuli. Asiat kuitenki sujuu yllättävän kivuttomasti ja remonttia päästihin tekemähän.

023

Omenapuu teki ennätyssaron ja piirakka toisensa jäläkihin paistuu maisteltavaksi ja pakastettavaksi. Intologia tuli painosta justihin ennen ku Pännän uus lukuvuosi alakoo. Koko kevät ja kesä sitä väännettihin ja hiottihin. Se oli rankka, mutta opettavaanen vääntö. Ja Pännäläästen kiitos on korvannu koko vaivan.

INTOlogia001 (459x640)

Lokakuus homesremontti jatkuu, isäntä oli viikkokunnas Oulus. Samahan aijanjaksohon osuu myös koulupuukootustapaus flikan koululla. Mä pelekäsin flikan puolesta. Sen jaksamisen puolesta.

Marraskuus voitin Yhteeshyvän kyselystä kulttuuripaketin valittemahani Sokos Hotellihin (voitto on vielä lunastamata). Ku isäntä kotiutuu homesremontista, sillä oli draivi päällä ja pistettihin saman tien omaki huusholli hyrskyn myrskyn ja tehtihin pintaremonttia.

Käytihin pikaasesti myös Oulus synttäriillä, parturis ja kasaamas parit kaapit.

Joulukuus olin käsitöineni myijääsis, jokka oli hilijaasen puolohooset. Vasta myijäästen jäläkihin, ku remontti oli saatu valamihiksi, pystyyn keskittymähän jouluvalamisteluuhin. Ensi stressasin kauhiasti, mutta loppujen lopuksi ei haitannu yhtää. Ihan hyvin kerkesin ja meillä oli kaikkien aikojen hauskin jouluaatto. Joulutunnelmaki oli mun mielestäni kohorallansa vaikka pihalla oli märkää ja pimiää.

Joulutuluvat pyhkii keskustas oopperakatsomon alimpia penkkiriviä. En muista, jotta olis ennen ollu joulun aikahan tuluvia.

***

Kaiken kaikkiansa on ollu niin ylä- ku alamäkiäki – niin ku elämäs aina.

Pahinta aikaa oli varmasti tuo syksy ku murehriin nuorten homestalua ja siihen tuli vielä tuo puukootuski.

Hienoja, toteutunehia juttuja on ollu kevään ja kesän lehtiprojekti ja syksyn kotiremppa.

Kaikkista parasta on kuitenki ollu se, jotta me ollahan nähty meirän nuoret tämän vuoren aikana poikkeuksellisen monta kertaa – vaikka välillä ikäviiski merkiis. Mutta yhyres oleminen ja tekeminen on mulle aina isoo asia.

Jos ny yhtäkkiä räknäsin (= laskin) oikeen, niin tänä vuonna oon tänne kirijannu lukeneheni 55 kirijaa.

***

Mitä sitte orotan uurelta vuorelta? Töis toivon, jotta pikku hilijaa alakaas näkyä elpymisen merkkiä. Mennehet yt:t on kuitenki jättäny alitajuntahan pienen peloon. Jokapäivääses työs se ei näy, mutta aina aijoottaan se muistuttaa olemasolostansa.

Lapsille toivon jaksamista nyt ku kummanki koulu alakaa olla loppusuoralla. Sen jäläkihin toivon tietysti, jotta löytyys töitä.

Ittelleni toivon ryhyristäytymistä kuntooluhun. Hyvin alakanehen vuoren kuntoolut tyssäs ku seinähän syksyllä… Samoon kuvittelen nyt täs vaihees, että teen niin käsitöitä ku korttiaki jemmahan, jos vaikka taas torimuijaksi rupiaasin johonaki vaihees. Vaikka ei sunkaa se toivominen mitää auta. Pitää vain ottaa ittiänsä niskasta kii ja nostaa persus penkistä ja lähtiä mittaamahan maantietä tai salille vääntämähän rautaa.

***

Teille toivon syrämmen lämpyä, ystävien halauksia ja kaikkia hyvää tulevalle vuorelle! 

Mainokset

Erja Vanhala ja Sanna Hälvä: SYÖ tai ITKE ja SYÖ – Kokemus syömishäiriöstä

Tämä kirija on tositarina anoreksiahan sairastunehen ja siitä selevinnehen Sannan elämästä.

Erja Vanhala on yks Sannan hoitohon osallistunehista nuorisopsykiatrian osaston sairaanhoitajista.

Kirijas on asiatietua, mutta kirijoottajien lisäksi äänensä saa kuuluvihin Sannan vanhemmat ja pikkuvelii, joka Sannan sairastues oli vasta 12-vuotias.

Anoreksia – niin ku mikä muu sairaus hyvänsä – vaikuttaa koko perheen elämähän. Ja vaikka läheeset tekis mitä, tähän sairautehen ei oo ihimeparannusta. Ainut tie terveheksi on nuoren oma ymmärrys sairaurestansa ja halu parantua siitä.

Ritva Kokkola: Murhattu mieli

Asta Ojala on opettaja. Hän on muuttanu Kemihin hoitaaksensa työnsä ohella leskeksi jäänyttä enuansa.

Yhtenä aamuna ennen koulun alakamista Asta Ojala teköö virheen, joka saa suunnattomat mittasuhteet.

Saako yläasteikäästä ojentaa kun hän käyttäytyy koulun sääntöjen vastaasesti? Ilimeesesti ei…

Pikkupuuhastelua

Aamulla vaihteeksi satoo, ku heräsin. Totesin siinä, jotta tänään(kää) ei vierä petivaattehia pihalle tuuleentumahan. Vaihroon vain lakanat Metkunkarvattomihin.

Kun sain petin petattua, lähärettihin kauppahan. Jääkaappi on vielä joulun jäliiltä niin täynnä, jotta ei palijo muuta tuotu ku leipää ja maitua.

Takaasi tulles poikettihin Tokmannille. Ostin sieltä ittelleni puolehen hintahan Polan villapairan, mihinä on tuupihuivi joukos. Pairan hinnaksi jäi 14,98 €. En tämän kokoosena tykkää poikkirairoosta, mutta valikooma oli niukanlaanen ja loppujen lopuksi tykkäsin kuitenki tästä enämmän ku yksfärisestä ankianharmaasta.

??????????????????????????????? 

Täski tuli ilimeesesti mun varijo kuvahan, ku näyttää ihan paskaaselta (= likaaselta) tuo toinen puoli pairasta. Helemas ja toises hias färit näyttää oikeelta.

Kauppareissulta kotiuruttua pistin Metkunkarvalakanat pyykkikonehesehen. 

Ennen joulua kattelin vessahan sellaasia kylttiä, jokka kertoos, mikä hantuuki (= pyyheliina) roikkuu mihinäki naulas, mutta en vissihin osunu oikeesihin kauppoohin ku en löytäny. Niimpä tein ne itte.

Mulla oli joskus vuosia takaperin Johan Puun huutokaupasta ostettuja, läpivärijättyjä faneerisyrämmiä, johonka kirijoottelin maalitussilla tekstit ja kiinnitin naulakkohon kakspuolohoosella tarralla. Ei ollu kovin vaativaa askartelua. Tosin käsialahan olis voinu kiinnittää enämmän huomiota…

Hantuukinaulakko Isäntä ja emäntä Naama ja käret Tutut ja vierahat

Hauska joulu

Pyhänä vielä tein loppuhun viimmeeset joululahajat (= vävypoijan sukat). Flikan sukat olin teheny aikaasemmin, mutta prässäämätä ja paketoomata neki oli vielä.

???????????????????????????????

Nuoret tuli maanantaiehtoolla kahareksan mais. Olin teheny italialaasta makaroonilaatikkua Tillariinan ohojeella http://tillariina.blogspot.fi/2013/12/helppo-uuniruoka.html – Sai tosi hyvän vastahanoton. Niin hyvän, jotta flikkaki halus reseptin 🙂

Koristelivat vielä kuusen ehtoon mittahan – palijo muuta ei sitte tehtykää. Sekametelisopan tein valamihiksi jotta on kylymää aattona.

Joulu 2013 003

Aattoaamuna pistin kinkun uunihin joskus puoli kuuren mais. Siinä vaihees ku istuttihin jo syömäs, tajusin, jotta en ollu lämmittäny ollenkaan pernalootaa! Oikeen hetken aikaa harmitti, mutta ähkinästä päätellen jokahinen sai vattansa täytehen, vaikka yks sortti pöyrästä puuttuuki.

Ruoka meni niin jäsenihin jotta isäntää  lukuhun ottamatta käyymmä kaikki vähä pötköllänsä. Ku siitä päästihin tolopillensa, keitettihin kaffeet ja lähärettihin äiteen työnä käymähän. Hoitajat jakoo asukkahille välipalaa: joulutorttu, piparkakku ja brandylla terästettyä klökiä. Äitee maistoo juomaansa ja irvisti, ku oli kuulemma niin pahaa. Juomata jäi…

Äiteen tykyä tultua pistettihin sauna lämpiämähän. Saunan jäläkihin korkattihin Pännälääsiltä saatu kuohuviinipullo ja pistettihin flikka joulupukiksi. Siitä se hauskuus sitte alakooki. Metku nimittään innostuu ihan hirviästi lahajojen aukoomisesta. Se olis halunnu aukaasta kaikki paketit. Me nauroomma sen touhuulle aiva mahamma kipiäksi:

???????????????????????????????

Näin perusteellisesti Metku aukoo paketit 😀

???????????????????????????????

Eihän tälle voinu ku nauraa! Meillä ei oo tälläästä paperisilippua ollu ikänä laattialla eres silloon ku muksut oli pieniä.

Ja ku muiren lahajat oli kattottu, oli aika alakaa tuhota omaa lahajaa:

Joulu 2013 024 Joulu 2013 025 ??????????????????????????????? Joulu 2013 027 ??????????????????????????????? ??????????????????????????????? Joulu 2013 030 ??????????????????????????????? Joulu 2013 032

Tämä purulelu kesti Metkun käsittelyä vajaan vuorokauren. Ensi siitä natustettihin nuo piikit poikki ja lopuksi koko rengas pistettihin palooksi.

Aattoehtoon riehuminen vei mehut Metkusta ja joulupäivän se melekeen vain torkkuu. Flikkaki otti päiväunet, ku sillä raukalla oli kurkku kipiä ja lämpyä. Tänään jo lähtivät ajelemahan takaasippäin, ku vävypoijalla on jo huomenna työpäivä.

Kaiken kaikkiansa mulla ainaki oli aiva maharottoman hauska joulu, kiitos Metkun ja kaikkien muirenki rakkahien!