Remppaviikko nro 2

Muutaman päivän tyhyjäkäyntiä lukuhun ottamatta remontti on eristyny päivä päivältä:

Remppaviikko 2 001

Isäänpäivän kunniaksi isäntä maalas keittiön seinät… Päivää juhulistettihin ainuastansa jäätelöllä, ku ei kukaa ollu viittiny tämän sotkun keskellä ruveta teköhön kakkua. Päivä 8: sunnuntai, isäänpäivä 10.11.

Remppaviikko 2 005

Maanantai oli mattopäivä. Voi että oli nautinto tassutella pehemoosella, lämpöösellä ja äänettömällä alustalla laminaatin jäläkihin! Käveleskelin ihan vain huvikseni ympäri keittiötä 😀 Päivä 9: maanantai 11.11.

Remppaviikko 2 009

Tiistaina ei tapahtunu remontin suhtehen oikeen mitää ku jalakalistoja ei ollukkaa myymälän hyllys vaan ne piti tilata. Päivä 10: tiistai 12.11.

Remppaviikko 2 013

Olohuonehen tyhyjennys on alakanu.

Remppaviikko 2 017 Remppaviikko 2 018 Remppaviikko 2 020

Toisin sanoen romut on siirtyny flikan kämppähän, mun työhuonehesehen – ja keittiöhön. Täs näkyy vähä nuota jalakalistoja, joita jouruttihin orottelemahan pari päivää. Päivä 11: keskiviikko 13.11.

Remppaviikko 2 023

Olohuone on tyhyjennetty kirijahyllyn osia lukuunottamatta ja rappukäytävän kairet on irrootettu. Päivä 12: torstai 14.11.

Perijantaina oli vuoros katon pesu, maton ja seinämaalin valinta. Ehtoolla kerkesin teherä jonku kortinki myyjääsiä varte.

Remppaviikko 2 026

Tänään katto sai uuren färin. Kolomehen kertahan verettihin, jotta varmasti peittyy kunnolla. Isäntä meni telan kans erellä, mä tasoottelin pensselillä peräs. Koko kämppä valakeni ja tuntuu heti palijo isoommalta ja korkiemmalta ku ei ollu tumma katto painamas niskahan. Päivä 14: lauantai 16.11.

Mainokset

Remonttikuumet jatkuu – viikko 1

Mun piti viimme pyhänä pestä keittiön klasit ja hakia Tokmannilta karteekit (= verhot), mutta klasit on vieläki pesemätä ja karteekit ostamata. Syystä että – isäntä yllätti mun pyhäaamulla eheroottamalla, jotta uusittaas keittiön laattia ennen joulua.

Mä en toista eherootusta jääny orottamahan, vaan rupesin välittömästi tyhyjentämähän keittiötä, jottei remontin aloottaminen ainakaa musta jää kii… Olin luullu, jotta se oli kolome viikkua flikan työnä remontootuansa saanu hetkeksi aikaa kylläksensä, mutta päinvastoon sille oliki jääny remonttivaihret päälle. Ja kuten arvata saattaa – eihän mulle piisannu (= riittäny) pelekkä laattiaremontti. Mun mielestäni ei kannata alaata ollenkaa, jonsei käyrä läpi kaikkia kolomia kohoretta: katto, seinät ja laattia…

Laitoon tuohon erellisehen postauksehen meirän tuvan muoronmuutokset ulukuapäin. Nyt on keittiön muutoskuvien aika.

Keittiö 1990

Tämän näköönen se oli alakujansa. Lakatut puolipaneelit ja yläosas vaalia tapeetti. Tosin tuos ikkunaseinällä ei oo ollu koskaa tapeettia, se on ollu aina vain maalattu. Tämä kuva on vuorelta 1990, ku meirän naperot on iältänsä 5 kk ja toinen pikkuusta vaille 4 vuotta.

Keittiö 2001

Ensimmäänen remontti tehtihin v. 2001 ku flikka pääsi ripiltä. Tapeetti vaihtuu sinikuvioosehen, paneelit maalattihin vaaliansinisiksi ja laattiahan laitettihin vaalia laminaatti.

Päätettihin nyt pistää hävityksehen tuo puunfärinen vitriinikaappiki, jonka isäntä on teheny jätepuun paloosta 80-luvun alakupuolella ja jonka ovihin mä oon joskus harijootellu koristemaalausta.

Remontti 2013

Tästä lähärettihin liikkeelle viimme pyhänä. – Päivä 1, sunnuntai 3.11.

Remontti 2013

Laminaatit ja paneelit on saanu kyyttiä, laattia on revitty auki – se on naraannu ja isäntä päätti villata ja levyyttää sen uurestansa. – Päivä 2, maanantai 4.11.

Remontti 2013

Koko huusholli on sekaasin. Keittiön tavarat aharettihin mikä minnekkäki. Suurin osa olohuonehen puolelle.

Remontti 2013

Laattia on levyytetty tukkohon – tuon uretaanin merkitystä tuos seinäs en tierä… – Päivä 3, tiistai 5.11.

Remontti 2013

Katto on maalattu ja seinät levyytetty sisustuslevyyllä (ei tarvinnu ruveta nyrhimähän vanhoja tapeettia irti). – Päivä 4, keskiviikko 6.11.

Remontti 2013

Levyjen saumat on kitattu. Päivä 5, torstai 7.11.

Perijantaina ja lauantaina ei tapahtunu näkyvää muutosta ku vuoros oli lähinnä hiomista ja kittaamista ja lisää hiomista. Ja sitä hiomapölyä on ny sitte joka paikas paksu, harmaa kerros…

Lauantai vietettihin huonekalukaupoos kattellen uutta vitriiniä tuon työkalukaapiksi vieryn vanhan tilalle. Pitkällisen kiertelyn päätteeksi valittihin Kaluste-Kaveriilta jurvalaasen E.J. Hiipakan valamistamat Tähti-vitriinit (2 kpl) http://www.hiipakka.net/fi/tuotteemme/Olohuone/Vitriinit/T%C3%A4hti Aluun perin oli mieles Jyskistä sellaaset halapiskaapit, mutta päätettihin kuitenki luopua niistä ja maksaa puolta enämmän – nää tuloo olemahan meillä luultavasti niin kauan ku meki oomma.

Kerkesin lauantaina pistää korttipajanki käyntihin ku ei mulla oikeen nuos remonttihommis oo mitää tekua.

Meirän taloo

Ajattelin esitellä teille meirän huushollin muoronmuutokset ulukuapäin.

Kotitalo 60-luvulla

Tälläänen se oli mun lapsuuresnani: harmaa, päretkattoonen tupa pieniruutuusine klasiinensa.

Kotitalo 1978

70-luvulla tehtihin remonttia: laitettihin pellikatto, klasit uusittihin ja seinät sai hirvittävän neonviheriän värityksen (faari oli varmahan saanu maalit halavalla). Siihen aikahan oli kylläki vissihin muotia teherä mitä hirvittävimmän färisiä tupia. Tällä kylällä oli toinen, joka oli neonturkoosi.

Kotitalo 1984

80-luvulla oli saatu jo kattohonki maalia ja tupa färitetty – onneksi – perinteesen punaaseksi. Täs vaihees meillä oli yläkerras pieni keittokomero, olohuone ja makuukamari sekä pari alkovia, jokka toimitti komerooren virkaa.

Kotitalo 2001

80-luvun loppupuolella me ostimma huushollin omihin nimihimmä ja tupahan tehtihin laajennusosa. Muori ja faari jäi asumahan alakertahan ja me kortteerattihin ylähäkerras.

 

Flunssankarkootusateria

Maanantaiaamulla mulla oli heti ensimmääseksi ohojelmas juurihoito – osa III. Onneksi hammaslääkäri kysyy multa, onko hampahas ollu tuntemuksia. Kerroon, jotta se on aristanu ja tykytelly. Lääkäri jopa kuunteli mua ja otti huomiohon sen, mitä kerroon. Muus tapaukses olis hoito voinu loppua tähän ku juuret kuulemma näytti jo siistiltä. Nyt hän kuitenki totes, jotta laitetahan vielä lääkkeet ja väliaikaanen paikka. Seuraava käynti meni niinki kauas ku tammikuun puolehen välihin.

Vielä mun pitää kehua tämä meirän uus terveyskeskushammaslääkäri, kun mä oon aina pelijänny melekeen enämmän sitä puurutuspiikkiä ku porauksen aiheuttamaa kipua, mutta tämä hammaslääkäri osaa torellaki pistää niin, jotta mä en eres huomannu sitä. Aiva mahtavaa! Ja hän kertoo, mitä on tekemäs: nyt putsatahan juurikanavat, nyt huuhrellahan, nyt laitetahan lääkkehet jne… Jos hammaslääkärikäynti voi olla miellyttävä, niin tämän lääkärin vastaanotolla se on.

Pari päivää mun oli poski paisuksis ja vähä porotti (= jomotti), mutta sen jäläkihin ei enää mitää. Oon voinu syörä taas näkkileipää ja pestä hampahat iliman kipua. Maanantaiehtoo ja tiistaiehtooki meni vielä tuota hammasta poties niin, jotten lähteny salillekkaa. Isäntä kävi yksin.

Keskiviikkona suunnattihin puhelinyhtiölle kun mun nettiyhteys pitääs olla 5 mekaa, mutta mittaamalla sain korkeemmillansa 4,5 ja alimmillansa alle 1. Vikanumerohon soittaesnani epäälivät, jotta ongelmana on mun moreemi. Neuvoovat, jotta sen voi käyrä mittoottamas tuola puhelinyhtiön myymäläs ja sieltä voi saara heirän laittehensa lainalle, jotta voi verrata.

Okei, mä kasasin kaikki 3 moreemiani mukahan ja suuntasin kaupunkihin. Yks moreemiista ei eres ”keskustellu” netin kans, toinen toimii, mutta ei antanu täysiä ja kolomantehen niillä ei ollu sopivaa muuntajaa enkä mä ollu hoksannu ottaa omaa joukkohon. Sain ufon näköösen laittehen sieltä koekäyttöhön ja kuinka ollakkaa – nyt tuloo yli viittä mekaa joka mittauksella. Pitääskähän mun lopuuksi uskua, jotta vika tosiaanki on mun vanhentunehes purkis? (Tai epäällä, jotta ne on tilapäisesti nostanu mun yhteyren nopeutta, jotta ostaasin uuren moreemin…)

Oliskahan se ollu torstai ku töistä tulles mua orotti melekoosen mukava yllätys: kirijet Yhteeshyvältä:

img004

 

Pääsin sitte ehtoolla Pännäs jo trossaalemahan (= kehuskelemahan) tuolla. Mä kyllä vastaalen melekeen joka kuukausi niiren kyselyyhin ja lähetän ristikon ratkaasun, mutta oon ajatellu, jotta ne yhteystierot kysytähän lähinnä mainostarkootuksis. Yllätys oli siis suuri – ja mieluusa.

Sitte alakoo tietysti pohtiminen, jotta mihinkä ja koska… Kysyyn isännältä, jotta teatteria vai konsertti? ”Se riippuu…” Mihinkä asti sä oot valamis lähtemähän? ”Ei sunkaa sen oo väliä.” Käykö mun synttäriviikonloppu? *nyökkäys* Kattelin jo vähä tarijontaa, mutta ei ollu vielä niin kauas ku synttäriille asti. Pitää kattua johonaki vaihees myöhemmin.

Perijantaiehtoo meni kauppareissulla. Isäntä ei ollu kuulemma keriinny käyrä päivällä kaupas eikä se ehtoollakaa lähteny mun kans, ku tuli justihin Syrämmen asialla. Niimpä mä otin sellaasen asentehen, jotta mulla ei oo mikää kiirus enkä suostu ärsyyntymähän väenpalijouresta. Käyyn ensi ruokakaupas ja sitte kiertelin vielä kaikes rauhas Tokmannilla.

Eileen aamusta olin aika lailla virtaa täynnä ja kannoon ensimmääseksi petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan ja ajattelin, jotta olokohon pyhä jos tahtoo. Mulla on petivaattehien vaihtopäivä ny.

Pistin lakanat peseentymähän ja pesin makuukamarin klasin ja vaihroon karteekit (= verhot). Verhoja valitesnani totesin, jotta oon sitte keväällä siivonnu vähä isoommalla kärellä eikä mulla ollukkaa enää kun nuo yhyret talaviverhot. Huomenna siis suunta taas Tokmannille. Ainaki keittiöhön ja työhuoneesehen pitää saara uuret verhot.

Isäntä oli tuonu jo aiemmin possun ulukofileepihiviä ja ajattelin, jotta ne on ny jalostettava ruaaksi ennen ku itte kirmaavat jääkaapista pihalle. Ajattelin teherä oikeen herkkuruokaa ja laittaa valakosipuli-kermapernat niille seuraksi. Vasta ku rupesin paistamahan lihoja, havaattin, jotta niiski oli valakosipuli-yrttimarinoonti. Tuumasin, jotta tästä tuloo ny sitten flunssankarkootusateria. Näin pyhäänpäivän aikana siitä valakosipulista voi olla hyötyä kyllä vamppyyrienki karkootukses 😉

Mihinkää kokkiohojelmahan mun ei kuitenkaa kannata haaveella, ku en hoksannu eres kokeella, onko pernat kypsiä ku otin ne uunista 1½ tunnin pouhuutuksen jäläkihin. Ei ollu. Kovia klaparehia olivat erelleenki. No, liha kyllä oli onnistunu ja olihan siinä salaattiaki lisukkeheksi. Mutta kyllä mun pisti vihakseni! Meni mun herkkuateriani vähällä pilalle. Kyllä niitä ny kumminki syötihin, vähä vain piti enämmän pureskella. Loput pistin vielä reiruksi puoleksi tunniksi uunihin. Nyt ne on varmahan kuivia käpäköötä.

Ruaan jäläkihin kannoon petivaattehet tupahan ja petasin sänkyhyn puhtahat lakanat. Sen jäläkihin mun oli tarkootus pistää korttipaja käyntihin. Oon nimittään ilimoottautunu maaseutunaisten joulumyyjääsihin ja sinne olis hyvä varmahan olla jotaki myitävääki. En kuitenkaa keriinny tekemähän ku yhyren kortin ku puhelin soi. Isännän velijen vaimo soitti.

Olivat tullehet Vaasasta hauroolla käymäs ja kysyyvät, passaako meille tulla. Tottahan toki – siitä on aika pitkä ku ollahan viimmeeksi nähty. Piti äkkiä truihoja vähä enimpiä sotkuja lymyhyn ja kattella, mitä pakastimesta löytyy tarijolle. Vierahat oli tosin omavaraasia: tulivat jäätelöpaketin ja suklaalevyn kans. Ja kukkapuskan. Aili sanoo, jotta se puska oli hänen mielestänsä ”mun näköönen”. Ku epäälin, jotta se tarkootti nimenomaan tuota rottaa, se väitti, jotta ei ollu eres havaannu sitä 😀 Uskoosko tuota?

Pyhäinpäivä 001 Pyhäinpäivä 002 Pyhäinpäivä 004