Kuvittelua

Nyt on jotensakki laiskottanu enkä oo saanu tännekkää mitää aikaaseksi. Laitan eres vanhoja kuvia…

006 005 004 003 002 001

Iltaruskoa yritin kuvata yhtenä ehtoona. Feispuukishan te oottaki nää kuvat jo nähäny.

Seuraavat kuvat on Oulun reissulta:

012 013

Remonttihommien uuvuttama Metku.

 

015

Olohuonehesta on käytös vain 1/3…

 

017

Lauantaipäivän hupi: risusavottaa takapihalla.

 

018

Hellyyttävä tunnustus kaaretun puun kannos.

 

021 022 023

Se kutterin ja muun purkujättehen määrä oli ihan käsittämätöön…

 

026 028

Ja kuinka ollakkaa – vaihteeksi Metkukuvia 😀

Sitte aamuruskokuvia työmaan pihalta:

??????????????????????????????? ??????????????????????????????? 037 038 039 040

???????????????????????????????

Flikka tykkää pöllööstä, neuloon sen kämpän pikkuikkunahan pöllöön verhon.

???????????????????????????????

Ja saunan klasihin syksyysen verhon.

 

 

Mainokset

Toisenlaanen päivä

Jos lauantai oli aiva mahtava, niin vissihin mä nautiin siitä liikaa, ku pyhäaamulla mun oli huono olo. Etoo, mutta ei tarvinnu onneksi oksentaa. Muuten otin kyllä äkkilähtöjä vessahan. Yhyrentoista mais, ku tuntuu siltä, jotta ei tartte enää jatkuvasti olla lähtövalamiures, paiskasin soffalle maata ja nukahrin pariksi tunniksi.

Herätes olo tuntuu paremmalta mutta ei teheny mieli syörä vielä mitää. Oli komia päivä ja tekemättömät pihatyöt oli vaivannu jo piremmän aikaa. Päätin pukia lämpöösesti ja mennä hommihin, jos raitis ilima friskaas (= virkistääs). Loppujen lopuksi mä intaannuun niin, jotta tein viis tuntia puutarhahommia ja sain sen suunnillensa talavikuntohon. Sen jäläkihin alakoo jo olla näläkäki.

En tohtinu lähtiä äiteen työnäkää käymähän, jos olis ollu vaikka tarttuvaa sorttia tuo mun mahavaivani. Käyyn maanantaina töiren jäläkihin. Lähärin vähä etuaijas töistä, jotta kerkiääsin olla hetken ennen ku niillä on ruoka. Äiteelle kumminki nuo ruaan ja kaffeen aijat on niin tärkeetä jotta varmahan ainaki kymmenen minuuttia ennen ruoka-aikaa se mulle ilimootti, jotta hänet pitää vierä päiväsalihin.

Vanhaankorilta menin terveyskeskuksehen muka uusimahan reseptiä. Hoitaja ilimootti mulle, jotta tällä saa vielä molempia (verenpaine- ja kilipirauhaslääkkehiä). Mä sanoon, jotta saa sen uusia kun se on kohta menos vanhaksi. Senki Pirkko torppas ja sanoo, jotta se vanhenoo vasta tammikuus. Mä en ollu eres tarkastanu asiaa ku pirin varmana, jotta se menöö marraskuus vanhaksi. Itte mä nyt tairan olla menos vanhaksi, ku tuolla lailla höperehrin.

Eileen olin Tuijan työnä käymäs. Käytihin lenkillä ja uuret lenkkarit tuli torettua hyviksi. Oli mukava toimitella pitkästä aikaa kaikes rauhas.

Tänään kävääsin töiren jäläkihin kirijastos. Oon ollu ny niin hiras lukemahan, jotta laina-aika meni umpehen ennen ku kerkesin kaikkia kirijoja lukia.

Oman näköönen päivä

Tänään on ollu oikeen mukava päivä.

Heräsin ensinnäki vasta puoli yhyreksän mais. Söin aamupalan ensi kaikes rauhas. Sen jäläkihin kannoon petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan.

Sitte lähärin kauppahan. Kävääsin ensi Tokmannilla kattomas, saisko sieltä tulostimehen mustetta. Ei saanu. Piti jatkaa matkaa Seinäjoelle. Väriä ei tuohon Epsonihin ollukkaa joka paikas tyrkyllä. Canonihin ja hp:hen olis löytyny. Onneksi Suomalaanen kirijakauppa pelasti – ei tarvinnu lähtiä Kikanttihin tai Prismahan asti. Siitä ilosta ostin heiltä myös vähä korttivärkkiä. Oon nimittään ilimoottautunu maaseutunaisten joulumyyjääsihin ja sinne pitääs tietysti jotaki teherä myintihinki.

Anttilasta löysin ihanan villapairan ja Supersportin poistomyymälästä lenkkarit puolehen hintahan.

Kävin Lidlis ruokakaupas ja totesin, että selevisin viikonlopun ruokaostoksista puolella siitä, mitä normaalisti osulahan menöö. Paitti jotta kun en sieltä saanu kaikkia, kurvasin kuitenki osulan kautta ja sinne meniki saman verran vaikka ostokset mahtuu kahtehen kätehen… Lidlistä sain sentäs ostoskärryllisen tavaraa.

Kotia tultua laitoon poijan ja mun herkkua: broileripastaa, johona on palijo herkkusieniä ja paprikaa, kermaa ja juustua… Nam!

Ruaan jäläkihin torettihin, jotta nyt on maha niin täynnä, jottei pieni ruokalepo olsi pahitteheksi. Mun ruokaleponi venähtiki puoleksitoista tunniksi.

Siitä toettuani kannoon petivaattehet parvekkehelta tuvan puolelle lämpiämähän. Liinavaattehia mun vissihinki pitääs seuraavaksi ruveta hankkimahan ku taas oli yks tyynynliina ja pussilakana perstunu (= haurastunu, hiutunu) niin jotta repesivät, kun niitä laitoon…

Ehtoosta istahrin kattomahan pari luonto-ohojelmaa, laitoon saunan lämpiämähän ja kävin saunoomas. Saunan jäläkihin kattoon vielä Selviytyjät. Telekkarin ääres oon kutonu palatossuja tuonne myyjääsihin.

Kaupas käyresnäni pistin elämän risaaseksi ja ostin ittelleni yhyren saunasiiderin. Hik!

Valoshow

Viimme viikolla sattuu hupaasa tapaus.

Heräsin kolomen mais yöllä ja havaattin, jotta pihalta kajastaa valua. Iliman silimäklasia ja puoliunes olin varma, jotta sielä on varkahia poijan auton kimpus.

Saatuani klasit päähän ja pelijästyttyäni hereelle totesin, jotta poijan auto on pistäny ihan itteksensä valoshown pystyhyn. Kysees on näyttelyyhin ja äänenpainekisoohin rakenneltu auto, minkä helemoos on väriä vaihtavat alustavalot. Sielä ne räpsyy katokses aiva omaksi iloksensa.

Käyyn herättämäs poijan, jotta se käys sammuttamas ne valot. Pelekäsin tietysti oikosulukua ja tulipalua.

Siinä me seisoomma pakkaasyös aamukolomelta ja totesimma, jotta tais olla tämän yön unet täs. No ei ollu. Puoli nelijähän asti luin ja siitä nukuun kuutehen.

Pelijästys, helepotus, ihimetys

Flikka soitti mulle tänään puolen päivän jäläkihin ja kuullosti kovin vakavalta. Alootti puhelunsa, jotta hän halus soittaa ennen ku kuulen uutisista.

Siinä kohtaa jo syrän jysähti, mutta en osannu orottaa sitä mitä hän kertoo. (Mulla ei ollu rario auki enkä ollu kuullu mitää.)

Heirän koulusnansa oli puukootettu nelijää ihimistä. Flikka halus rauhootella mua ja kertua, jotta hän on kunnos. Tapahtumien kuluusta voi jokahinen lukia leherestä tai netistä tai kattua uutisista, en kertaa niitä täs sen enempää.

Vasta sen puhelun jäläkihin tuli sellaanen shokkivaikutus, jotta täräjin ku horkas ku ajattelin, jotta se olis voinu sattua yhtä hyvin oman mukulan kohoralle. Sen kauhiempaa ei osaa kuvitellakkaa. Yhtä kauhia tilanne on varmahan puukoottajanki vanhemmilla.

Oon yrittäny saara itteni uskomahan, jotta kaikki on hyvin – meirän perheen kohoralla. Silti saan itteni kiinni vähä väliä jossittelusta, joka on aiva turhaa. Suren niiren nelijän perheen kans, joittenka perheenjäsen on sairaalas. Onneksi ei kukaa ruumishuonehella. Murehrin niitä nuoria, jokka joutuu tämän kokemahan. Ei varmasti oo heleppo mennä huomenaamulla takaasi kouluhun.

Mun meni loppupäivä ihan plörinäksi eikä töistä tahtonu tulla enää mitää. Jos mä otin sen nuon, niin kuinka ne paikalla ollehet siitä seleviää. Tapahtuma jättää varmasti pysyvän jälijen monen nuoren herkkähän mielehen. Ja turvattomuuren tuntehen – niin ku flikkaki sanoo, jotta ei muista koska olis ollu näin turvatoon olo.

Seuraavaksi tuli ihimetys, jotta mikä saa nuoren ihimisen – melekeen vielä lapsen – tekemähän tuollaasta. Ei sitä voi käsittää, ei kerta kaikkiansa. Ja vaikka ymmärtää, jotta tekijällä ei oo tietystikkää ollu asiat kunnos, ku on ratkaasuhunsa päätyny, niin sittekki jää vain kysymys; miksi, minkä tähäre? Mikä on niin ylittepääsemätöön umpikuja, jottei siitä näje poispääsyä muuten ku toisia vahingoottamalla?

Pitkästä aikaa

Nyt on ollu niin palijo kaikemmoista, jotten oo keriinny/viittiny palijo täälä käyrä.

Ehtoot menöö yhyres hujaukses eikä oikeen mitää saa kuitenkaa aikaaseksi.

Pyhän aikana olin flikan ja sulhasensa työnä. Sielä on isoo remontti menos. Siihen sekahan mäki sitte tukiin, jotta sain leikkootettua hiukset ja uuren färin päähäni.

No, lauantaina mä sentäs autoon vähä risusavotas ja kokkasin väelle ruaat. Tuota risusavottaa niillä on ihan omalla takapihalla ku sieltä on kaarettu sellaanen mielettömän suuri mänty. Oksakki oli niin painavia, jotta niitä sai oikeen voimmaansa takaa kiskua, jotta sai ne liikkeelle. Flikan kans kirvehillä niitä vähä oksittihin ja pätkittihin. Paksuummat jätettihin moottorisahamiehille.

Poika sai tänään työharijoottelupaikan. Harijoottelu on jo alaannu, mutta saa loppuaijaksi mennä ”oikeehin töihin”. Tähän asti se on ollu koululla.

Töis on ollu kaks torella takkuusta päivää. Hankalia juttuja yks toisensa jäläkihin. Niihin on tuhuraantunu niin palijo aikaa, jotta muut työt sitte vastaavasti kasaantuu.

Mun pitääs keriitä johonaki välis lenkkariostoksillekki, ku mun meni perintölenkkariista pohoja poikki. Rupes sukat kastumahan… Ja uus askelmittariki pitääs hankkia ku viimme lenkillä onnistuun purottamahan mittarini.