Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa

Kyllä se on niin, jotta mun ei pitääsi ikänä tarttua kirijahan, joka on saanu jonki sortin palakinnon. Tämä kirija on palakittu 2012 Stig Sjödin -kirijallisuuspalakinnolla ja on ollu August-palakintoeherokkahana.

Mä harvoon jätän kirijaa kesken, mutta tätä en jaksanu lukia ku vähä yli 50 sivua. Pahootteluni kirijaalijalle.

Mutta varmasti on hyvä kirija ku kerran viisahammat on sen niin arvioonu.

Kuvakertomus

Tää mun plokini temppuuloo erelleenki. Exploreris se toimii ihan kummasti, mutta täälä Cromes se näyttää ihan oikialta. Sen takia en oo palijoosin viittiny täälä käyräkkää. Nyt on niin pitkä aika erellisestä päivityksestä, jotta en enää tierä, mitä kirijoottaa. Niimpä päätin pistää eres kuvia.

Kaulahuivit 002

Virkkasin Ninnulle huivin synttärilahajaksi.

Kaulahuivit 001

Ja kun kerran äiteelle tein huivin, niin pitihän mun teherä Waldemarilleki niistä haalarien langanlopuusta.

002

Tämä on otettu työmaan pihalta kantatielle päin. Juu, sielä sumun seas kulukoo autoja, mutta niin sakia sumu oli jotta yhtää ei eroottanu eres valoja.

003

Piti kuvata näitä meirän auringonkukkia. Yleensä oon nähäny, jotta niis on yks kukka varres. Näis oli osas 5-7 kukkaa auki yhtä aikaa.

Ensimmäinen ompelutyö 003

Sen ompelukonehenki sain vihiroon koekäytettyä. Täs on ensimmäänen, hurijan vaativa ompelustyö: verho vessan ikkunahan. 

Amiraali 001 Amiraali 002 Amiraali 003 Amiraali 004

Ja lisää auringonkukkia. Tai tuota amiraaliahan mä yritin kuvata. Pääsin puolen metrin päähän, mutta ku rupesin räpläämähän kameraa ja kattelemahan, mistä sen makrotoiminnon saikaa päälle, niin perhonen päätti tietysti häipyä.

INTOlogia001 (459x640)

Ja viimmeesenä, mutta ei suinkaa vähääsimpänä saavutuksena lehti, jota on pakerrettu keväästä asti. Viimme viikolla alakoo Pännä ja olimma open kans siinä uskos, jotta lehtehen lähettämäsnäni aineestos oli jotaki pahasti pieles eikä lehti kerkiä valamistua ensimmääselle kokoontumiskerralle. Yritin tavootella Jussia painosta, mutta en saanu kiinni, jotta oltaas voitu kattua, mikä siinä oli vialla.

Yllätys oli sitte suurempi, ku viimme viikon maanantaina opelle soitettihin, jotta lehti on valamis. Hain ne heti ja töistä mennesnäni piipahrin open työnä viemäs sille yhyren kappalehen, jota yhyres vähä käymmä läpi.

Torstaina jaoomma paikalla ollehille kirijoottajille omat kappalehensa. Kaks ei ollu paikalla, saavat lehtensä myöhemmin.

Mutta porukkahan tuli kaks uutta kirijoottajaa, mikä on oikeen positiivista! Meitä on nyt jo 12.

Olimma open kans päättäny tämän leheren ulukonäön ja vaikka painosta varovaasesti sanottihin, jotta se on aika värikäs, niin Pännäs sen vastahanotto oli ilahruttavan positiivinen. Joku näki siinä ruskan färit, joku toinen joulun färit ja suunnitteli jo niitä joululahajooksi 🙂

 

Joku mättää

Nimittään tään sivuston kohoralla. Tää on ihan kummallinen ja sisähänkirjautues tuloo vain valakoonen sivu, johona on näkymätööntä pränttiä, joka tuloo näkyvihin, ku vie kursorin kohoralle… Tai sitte vika on selaames. Tää ongelma näkyy Exploreris, mutta Chromes sivu näyttääs ihan oikialta. Mä luulin ensi, jotta on kyse WordPressin ongelmasta enkä sen takia oo täälä palijo käynykkää. Nyt oon miettiny, jotta ku viimme aikoona on tullu niin hirmuusesti päivityksiä, jotta olisko niis menny joku asetus pielehen ja seannu tään näkymän. No, en ny murehri sitä sen enämpää.

Näköjään on viikko siitä ku oon tänne viimmeeseksi kirijootellu. Lenkillä oon erelleenki yrittäny käyrä joka toinen päivä. Ja omenapiirakoota oon leiponu pakkaasehen kaikkiastansa 7 pellillistä. Tarkalleen ottaen ei sielä pakastimes kyllä niin palijua oo. Joka pellillisestä on pitäny tietysti jättää maistiaasia ja yks pellillinen meni työmaalle.

Pännän leheren kans tuli vähä takapakkia. Kirijapaino pyysi lähettämähän tekstit wordina, ku pdf:s oli kuulemma jotaki häikkää. En tierä mitä, ku mulla ja Pännän vetäjällä se näkyy ihan oikeen. Yrityksistä huolimata en oo saanu kirijapainosta Jussia kiinni jotta olsin voinu kysyä, mikä on ongelman nimi. Ens torstaina alakaa taas kurssi ja olis kiva saara vähä väliaikatietua ku kumminki orottavat jo kiihkiästi saavansa valamihin leheren tutkaaltavaksi. Äsköön laitoon sähköpostia. Toivotahan, jotta sitä kautta sais kii ku ei kerran puhelimella saa.

James Patterson: Kuka kuolee ensin?

Taas näitä lempikirijaalijan karmivan kauheeta dekkaria.

Tämän kirijan päähenkilö on San Franciscon poliisin ylitarkastaja Lindsay Boxer. Hän joutuu selevittelemähän hääparien murhia. Kolome paria tapetahan raa’asti heti häiren jäläkihin.

Työpariksi Lindsaylle määrätähän Chris Raleigh. Virallisten tutkimusten rinnalle Lindsay kerää kokohon ”Naisten murhakerhon” eli kolome ystäväänsä, joitten kans hän pohtii murhia.

Tutkinnan ohes Lindsayn pitää huolehtia omasta jaksamisestansa. Hän saa nimittään kuulla olevansa vakavasti sairas. Hoitamattomana sairaus voi johtaa kuolemahan.

Kun syyllinen on saatu kiinni ja syytettä ollahan jo nostamas, kääntyy kaikki vielä päälaellensa. Kuka on murhaaja?

Surullinen pandakarhu

Jaahas, taas on viikko lusittuna. Kuinka ne menööki näin nopiaa?

Viimme viikonloppuna nautiin komiasta säästä ja meirän auringonkukkamettästä. Että usko, kuinka hyvälle tuulelle ja hymyylevääseksi mä tulin istuesnani terassilla ja kattellesnani näitä auringonkukkia ja jos jonkilaasten pörriäästen hyörimistä niis. Ja nää on ihan ”vahinkokukkia”. Linnut on ne viimme talavena kylyväny.

Auringonkukkametsä 001

Etualalla ”vahinkopellavaa”, jokka alootteloo kukintaansa. Isäntä oli tyhyjänny keittiön kaapista päiväysvanhat pellavansiemenet kasvimaan reunahan ja nehän rupes siinä kasvamahan, vaikkei niitä eres peitelty kuinkaa.

Auringonkukkametsä 002 Auringonkukkametsä 003

Tiistaina mulla oli heti aamusta tunnin aika hammaslääkärihin. Nyt alootettihin se varsinaanen juurihoito. Lääkäri oli uus, vasta virkahan valittu. Tykkäsin rauhallisesta tyylistä ja siitä, jotta se kertoo aina, mitä se on tekemäs. Yks juuri oli niin pahoon tulehtunu, jotta ei saatu vielä kerralla kuntohon. Uus aika on lokakuun loppupuolella. Puurutus kesti yli puolehen päivähän ja sen jäläkihin alakoo särky. Otin kotia päästyäni särkylääkkehen ja sen voimmalla mentihin salille.

Oikeen hävettää sanua, mutta erellisestä käynnistä oli melekeen päivällensä puoli vuotta. Lenkillä oon yrittäny ny käyrä joka toinen päivä. Lisäksi oon yrittäny räknätä kaloria ja pysyä siinä 1200 kaloris. Eileen mulla oli kumminki niin surkia olo, jotta päätin lohoruttautua jäätelöllä. Paitti jottei meillä ollukkaa. Mutta jo syntisistä ajatuksista rangaastihin, ku puntari näytti tänä aamuna kolomesataa krammaa enämmän. 😀

Tiistaina mun alakoo vasempahan lapahan pistää ja se sätii niskahan asti niin jottei tahtonu päätä saara käännettyä. Keskiviikkoehtoolla olin niin tuskaanen, jotta mulle tapahtuu sellaanen vahinko, mitä ei yleensä. Unohrin ottaa meikit pois naamasta nukkumahan mennes. Torstaiaamulla mua katteli peilistä surullinen panrakarhu. Ei menny niin ku elokuvis, jotta meikit on pysyny koko yön paikoollansa ja tukka vain on vähä seksikkähästi pörrös. Minkähän takia ei?

Oon yrittäny venytellä ja pistää Voltareenia ja eileen ehtoolla laitoon kahareesti länget kaulahan ja lämmön kans hieroon (tai tuo ei hiero, se hakkaa). Silti yö oli aika pirullisen kivulias. Aina heräsin ku yritin vaihtaa asentua. Viiren jäläkihin oon sitte nukahtanu niin jotta heräsin vasta puoli seittemältä.

Tiistaina flikka oli soittanu isällensä. Sanoo, jotta heillä työhuonehen komerot haisoo homehelta… Ne teki jo sielä ennemmin vessaremontin, ku sielä oli vuotua. Se vessa on tuon työhuonehen seinän takana. Ilimeesesti se kosteus oli sittekki levinny kauemmas ku mitä ne oli hoksannu.

Se on aika pirullinen juttu, jos siitä tuloo vielä homesremontti niille. Vakuutusyhtiöstä oli sanottu, jotta myijä on vastuus viis vuotta myinnin jäläkihin, mutta ku flikka oli soittanu sille, se oli sanonu, jotta hänellä on nykyyseski kämpäs putkiremontti menos. Saa nähärä, mitä siitä seuraa. Murehruttaa vaikka kuinka tierän, jottei se mitää auta.

Loppukevennykseksi pari kuvaa eilisaamulta. Ku ajoon työmaan pihahan, näin kuinka aurinko justihin osuu näihin loistavan värisihin horsmihin. Mun oli pakko kaivaa kamera laukusta ja kastella kengät ja housunpultut (pultut = lahkeet) märijäs nurmikos ku menin niitä kuvaamahan.

Horsmat 001 Horsmat 002

On muuten ollu aiva uskomattoman hieno syyskuun alaku kelien puolesta. Päiväsaikahan ku aurinko paistaa, on lämmintä ku kesällä. Oikiastansa vain aamuusin ja ehtoosin tajuaa, jotta eletähän kuitenki jo syksyä. Ehtoolla seisoon hetken parvekkehella kattelemas tähtiä. Näin kaks tähärenlentua, mutta empä sitte keriinny toivua mitää ku ne oli niin nopeeta välähryksiä.

 

Leena Lehtolainen: Jonakin onnellisena päivänä

Tykkään Leena Lehtolaasen kerronnasta. Sitä on heleppo lukia vaikka täski kirijas tapahtuu kaikkia kauhiaa.

Kirijan päähenkilö on outokumpulaanen Marjukka, jonka äiteen elämänhallinta on vähä sitä sun tätä ja isä on häipyny kuvioosta jo Marjukan olles vielä vauva. Ku äitee viihtyy yhä enemmän viinaksien paris, huushollin pyörittäminen ja myöhemmin syntyvistä pienemmistä kaksoossisaruksista huolehtiminen jää Marjukan vastuulle.

Äitee menöö äärestä laitahan ja hurahtaa uskohon. Hän menöö naimisihin ankaran uskovaasen leskimiehen kans, jolla on myös lapsia. Isäpuoli piiskaa puoliraavahat mukulat vähimmästäki syystä.

Äitee ei erelleenkää taharo osata tarttua kotitöihin ja niin Marjukka on ku piika isoolle uusioperheelle, joka vain vieläki kasvaa.

Ylioppilaskirijootusten jäläkihin Marjukka menöö töihin paikallisehen korinkoneliikkeehin. Yhtäkkiä Marjukka huomaa lupautunehensa vaimoksi liikkeen toiselle omistajalle, ittiänsä palijo vanhemmalle Juhanille. (Liikkeen toinen omistaja on Juhanin äitee.) Hän ajatteloo sillä lailla pääsevänsä kotohelevetistänsä, mutta huomaaki pian olevansa toisenlaases vankilas.

Sitte liikkeehin ilimestyy myyntierustaja, joka mullistaa Marjukan – ja kaikkien muittenki läheesten elämän.

Läpi Marjukan tarinan säilyy kuitenki yks tärkiä ihiminen, ystävä Taina.

Kirija on Marjukan kirije rakastetullensa, jonka hän tapaa vuosia myöhemmin jäätyänsä leskeksi ja muutettuansa Helsinkihin. Sen on tarkootus seliittää, miksi Marjukka ei pystyny jakamahan elämäänsä tämän kans, vaikka rakastiki.