Kangaskaupoolla

Nyt kun mulla on se ompelukones, niin pitihän mun tietysti päästä kangaskauppahan hakemahan harijootusmateriaalia. Otin pari valamihiksihinnooteltua palaa (á 3,-) 023

Flikka tykkää nuosta ukuliista, niin ajattelin sen kämppähän teherä tuosta pöllööt verhot. Ja joko samasta tai sitte tuosta puukuvioosesta yläkerran vessahan verhon.

024

Tästä suunnittelin verhoa saunan klasihin. Tää myitihin kilotavarana 10,-/kg, mutta on köykäästä kangasta ja hinnaksi tuli vain 1,58 €.

025

Tämä taas on tykkyä (= tukevaa) japanilaasta puuvillakangasta. Meillä rupiaa tyynynliinat olemahan vähis ja ajattelin tästä kokeella niitä. Tämä oli jo kallihimpaa (39,-/kg) ja sitä oli yi puoli kilua, niin tälle tuli hinnaksi 20,90 €. Mutta sitä on sen verran runsahasti, jotta jos onnistuu, niin voi olla, jotta muksukki saa uusia tyynynliinoja. 😀

Mä en oo ikänä tuntenu mitää vetua kangaskauppoohin ku en oo tuosta ompelemisesta ollu kiinnostunu. Mutta nyt ku pääsin Eurokankahan loorille kollaamahan, niin meinas ihan hulluus iskiä. Onneksi kerkesin ottaa järijen hännästä kiinni ja muistuttaa, jotta jos frouva ny ensi kokeelis näillä, onnistuuko se yhteestyö tuon uuren konehen kans yhtää paremmin ku vanhankaa kans.

Tänä päivänä en vielä alaannu värkkäämähän enkä huomennakaa, ku meen Raijan kans syöpööttelemähän. Mutta jos näistä joskus tuloo jotaki esittelykelepoosta, niin lupaan, jotta saatta ne(ki) nähäräksennä.

***

Eurokankahan jäläkihin piipahrettihin Sopurahas ku päätin hakia äiteelle sareviitan ja kummisaappahat jotta voin vierä sitä huonommillaki ilimoolla pihalle. Löysinki sellaaset kalossimalliset matalat kummikengät. Ajattelin, jotta ne vois olla helepot pukia sille. Sen on jalaat aika lailla paisuksis, ku aina istuu pyörätuolis. Yritän vielä tällä viikolla keriitä sitä ulukooluttamahan.

***

Kotia tulles poikettihin vielä Tokmannille, ku tarttin (?) uuren ripsivärin. Loppujen lopuksi mä otin kaks eri merkkistä, ku vain niihin oli selevästi merkitty, jotta ovat vetenkestäviä. Sitte mä kiertelin vähä sielä vaatepuolella, ku en tämän loman aikana oo ostanu ittelleni yhtäkää uutta vaatetta. Kirpparilta kyllä isoon kasan, mutta nehän on käytettyjä ja halusin ihan vain ittiäni ilahruttaakseni saara ihkauusiaki rettuja.

018

Tanttu 5,-

020

Toppi 7,-

Onkireissu

Isäntä eherootti aamupäivällä, jotta lähärettääs ongelle. Siitä oli jo ennemminki puhetta, mutta on vain taas jääny. Ajettihin Alajoen perinnealueelle.

003

Paikalla oli jo kaks autokuntaa: perhe, joka oli eväsretkellä ja yksin liikkeellä oleva nuori mies.

004

Kovin oli hoitamatoonta ja niittämätööntä…

007

Laituri oli kuitenki hyvä ja sieltä oli mukava onkia.

006

Vastarannalla näkyy Osuuspankin Alajokisauna lintutorniinensa.

008 009

Jokiranta kasvoo jättipalasamia ja elämänlankaa

010

Välillä vähä piskotteliki

001

Mä sain ensiksi ihan kivan kokoosen ahavenen (ja sekös isäntää harmitti). Tämä päästettihin takaasi jokehen.

Sen jäläkihin tuli pienempi ahaven, joka oli nielaasnu koukun mahahan asti. Se jouruttihin lopettamahan. Onneksi meille tuli sen eväsretkellä ollehen perheen pikkupoika kalakaveriksi ja se lupas vierä sen lopetetun kalan kissiille.

002

Saimpa mä vielä särijenki. Seki pääsi kuvauksen jäläkihin takaasi vetehen.

Tää hävis kyllä kirkkahasti sille isoolle särijelle, minkä isäntä sai. Loppujen lopuuksi se sai 3 ahaventa ja sen isoon särijen, jotta kyllä se tämän kalakilipaalun voitti kirkkahasti. Sen kalat lähti kaikki kissinruaaksi.

Mä niin nautin siitä rauhasta, jonka mä saavutan tuola veten ääres! Olsin viihtyny kauemmanki, mutta isäntä kyllääntyy ku kala lakkas syömästä ja alakoo piskottelohon. Ja sen rupes tulohon jo näläkäki ku ei havaattu ottaa evähiä joukkohon.

 

Uus romunkeräyspiste

Oon mainoksen orija. Tänään tuli Jyskin mainos, mihinä oli sellaanen näppärä pikku naulakko, minkä halusin taltuttamahan kampauspöyrälläni lojuvaa kaaosta.

Olin suunnitellu jotta laitan lisää koukkuja seinähän, jotta saisin kaikki kihartimet ja kähertimet siististi rivihin eikä ne lojuusi pitkin pöytää ja laattiaa. Tuos naulakos oli koukkujen lisäksi hyllytilaa ja muutama pikku loota, joihinka oon heikkona. Mä tykkääsin kaikenlaasista lipastoosta ja lokerikoosta…

Poikettihin sillä reissulla kumminki ensi äiteen työnä. Valitettavasti tänään satoo, jotta ei päästy sitä ulukooluttamahan. Sen olis selevästi teheny mieli pihalle kastumisen uhaallaki, mutta me ei haluttu kastella sitä eikä kastua ittekkää.

Sieltä jatkettihin Jyskihin. Hylly löytyy, mutta aurinkotuolia ei. Se oli nimittään toisena mun hankintalistallani. En mee enää filtin päälle aurinkua ottamahan! En sen jäläkihin, kun se kärmes tuli pihahan. Aurinkotuolia ei löytyny, vaan se olis pitäny tilata. Mä ilimootin, jotta näkemätä en ota mitää, kiitos vain.

002

Vastakiinnitettynä –  vielä iliman rojua.

003

Ja sitte ”romutettuna”.

004

Hylly on täynnä tavaraa, mutta pöyrälle tuli tilaa, mikä oli tarkootuski. Lämpörullat vielä hakoo paikkaansa. Ne on ny majaallu tuola laattialla villakoirien joukos reilun vuoren.

Kotia tulles piipahrettihin vielä Tokmannilla. Sielä on jo pitkähän myity Koneen kynsilakkoja 3 kpl 5,-. Mulla taitaa olla niitä nyt nämä mukahan lukien jo 15 kpl… Nää kun on ollu hyvin kestäviä lakkoja eikä torellakaa oo hinnalla pilattuja.

001

Tällä kertaa hempiän kesääsiä pastellifäriä.

Mummukuumetta

Pistin tänään heti aamusta pyykkikonehen töihin. Kun sain lakanat pestyksi ja ripustetuksi narulle, oli vuoros kokkaaminen.

Ruaan kans pääsin helepolla ku eileen oli niin isoja perunoota, jotta niistä jäi tälle päivää pyttipannuvärkit.

Syötyämmä rupesimma valamistautumahan kesäteatterireissulle. Käytihin Jalasjärven Ylivallis kattomas Fällyteatterin esitys Mummukuumetta. Voi että oli taas hyvä esitys! Sai nauraa aiva hervottomasti, välillä meni osa vuorosanoostaki ohi ku yleesö niin hekotteli.

Näytös oli loppuhunmyity. Olin jo aiempien vuosien kokemuksesta oppinu, jotta liput kannattaa varata etukätehen. Lippukassalla sitte kyllä meinas tulla jo pikkuusen hiki, ku mun nimiä ei löytyny listalta. Flikka selas vihkuansa ainaki kolomehen kertahan ennen ku varaus löytyy.

Ja hikiä pukkas muutenki, ku aurinko paistoo ja lämpötila oli varmahan likellä hellerajaa. Mutta mua se ei haitannu muuten ku jotta pää rupes tulemahan kipiäksi. Onneksi siitäki selevittihin, ku kietaasin väliaijalla Burana-Capsin naamarihin.

Mun oli tarkootus ottaa kamera joukkohon, jotta olis saanu kuvata eres sitä ympäristyä, jos ei esitystä olsi saanu kuvata, mutta vasta ku oltihin jo matkalla, muistin, jotta kamera on kotona…

Kones

Mä en tierä, mistä mä yhtäkkiä sain päähäni, jotta mä haluan ompelukonehen.

Mun vanhasta konehesta kärähti moottori vuosia, vuosia sitte ja silloon päätin, jotta uutta en hanki kun en osaa ommella enkä eres tykkää siitä.

Se ajatus tais kumminki herätä siinä kohtaa ku mietiin, mikkä karteekit (= ikkunaverhot) vaihran klasiihin ku ehtoot alakaa pimetä. Vanhat verhot rupiaa olemahan sen näköösiä ja kuntoosia, jotta pitääs vähitellen uuristaa.

Kaupoosta ei kuitenkaa taharo saara valamisverhoja, jokka käyys meille. Ne on aiva liika pitkiä meirän matalis huonehis olevihin matalihin klasiihin. Nykki mulla on täs työhuonehen klasis yks valoverho poikittaan, ku ovat niin pitkät, jotta olis ollu puolen metrin laahukset laattialla.

Ja niihin iän ikuusihin kappaviritelmihin mä oon kyllästyny. Sitä paitti kappa maraltaa ennestänsäkki matalaa ikkunaa.

Yks perustelu oli, jotta aina sitä tahtoo siunaantua jotaki korijattavaaki. Tähän asti oon neulonu käsin, mutta nyt mä päätin ensi vain vähä kattella mainoksia ja vertaalla konehien hintoja.

Itte asias kävin melekeen saman tien vertaa.fi -sivustolla, joka kertoo, jotta Prismasta löytyys Singeri 79 eurolla. Ei ku heti eileen aamusta sinne! Ja käytihin vielä niin onnellisesti, jotta isäntä maksoo tämän! (Seliitys on varmahan se, jotta kyse on KONEHESTA. Jos mulla olis ollu joku samanhintaanen vaatet, niin varmahan olsin saanu maksaa itte, mutta konehet – kaikenlaaset konehet – on miehen heikko kohta ja sen takia ihan eri juttu.)

002

Mitää en oo vielä kokeellu teherä, ku ei oo huushollis tilikun tilikkua. (Munhan ei pitäny ikänä enää mitää neulua…) Ohojekirijaa oon vasta tavaallu. Täs(ki) on ihan liikaa toimintoja mun tarpeesihin. Mulle piisaas suora tikki ja siksakki. Sen enempähän mun ei tairot riitä.

***

Tänään on siskoon miehen syntymäpäivä. (Tai siis eileen – näköjään on vuorokausi keriinny vaihtua tätä kirijottaes.) Otettihin kuntoolun kannalta ja käytihin pyöräällen sielä. Vietihin vain ruusupuska, ku ei muutakaa keksitty. Itte asias isäntä sitä eherootti. Yllättäen mä sitte kuitenki sain maksaa nää kukat… 😉 (Ruusuusta ei vielä oo konehellista versiota olemas – ainakaa kukkakaupas.)

No joo – siitä lähärettihin Ilikansiltaa pitki ja torettihin, jotta ooperarannas oli vihkiminen menos. Ei jääty vahtaamahan ja häiriköömähän vaan jatkettihin matkaa. Takaasi tulles käväästihin ruokakaupas. Ehtoo on mennyt täs lähinnä hoinaalles (= oleelles).

Aamulla pesemäni pyykit käyn hairaasemas (= hakemas) pois narulta ku kuulin, jotta johonaki jyräjää. Ajattelin, jotta pareet hakia ne heti ennen ku kerkiävät kastua. Tietokonehenki pistin kii ja nypiin johorot irti. – Eikä siitä ukkoosesta sen koommin kuulunu mitää.

Piristystä pikkurahalla

Käytihin eileen Tokmannilla. Löysin sieltä poistopöyrästä tyynynpäällisiä kaharen euron kappaleshintahan. Uusiin soffatyynyt:

001

Nää kolome oli hyvin sellaasta klusua (= ohkaasta ja vetelää) kangasta, mutta ei kai tuohon hintahan voi palijo vaatiakkaa. Olis näköjään pitäny silittää ensi, mutta ku olin niin innokas näkemähän, miltä näyttävät…

Ja makuukamarin tyynynpäällisen:

002

Tämä sen sijahan oli oikeen kunnollista, tykkyä (= tukevaa) pumpulikangasta.

Nämä kaikki siis yhtehensä 8,-

Villiintymähän päin

Meillä tuo luonnonvaraasten eläänten invaasio alakoo siitä tappamastani kyykärmehestä.

Sen jäläkihin oon pongannu siilin (joita en oo nähäny tällä markilla ainakaa 40 vuotehen). Tosin se ei kauaa täs viihtyny, se tuli velijen tontin puolelta, oikaasi meirän puutarhan läpi ja jatkoo tietä pitki seuraavaa naapuria kohti. Mä toivottaasin siilit kyllä kovasti tervetullehiksi. Ainaki vanhan uskomuksen mukahan ne pitää kärmehekki loitolla. Ja jonsei niitä niin ainaki etanat ja kotilot, joita niitäki on täs ihan liikaa.

Sitte näin oravan. Se luultavasti käy varpuusten pesillä. Mutta oravaakaa en oo täs nähäny ku yhyren ainuan kerran aiemmin. Joskus yli 30 vuotta sitte. Eihän meillä oo eres kovin montaa isua puuta täs. Toisaalta voi olla, jotta se on asustellu tuola kummiserän markilla mettikös. Nyt ku tuvas on uuret asukkahat, ne on raivannu sitä villiintynyttä pusikkoa. Voi olla, jotta orava on sieltä ottanu hatkat. Ei sekää ollu täs kauaa. Jostaki tuosta terassin nurkalta se lähti ja kipitti ensi poppelihin ja jatkoo sieltä matkaa velijen plassille.

Ja punatulukkujen viheltelyä kuuluu aina vain. Näköhavaantoja en oo enää niistä saanu, mutta äänen oon kuullu. Se tarkoottaa, jotta neki on löytäny jostaki tästä likeltä hyvän pesäpaikan. Ilootten jo etukätehen ajatuksesta, jotta niitä olis enemmänki täs ens talavena. Niitä on aikaasempina vuosina näkyny vain ihan satunnaasesti.

Niin joo – ja naapuri oli nähäny ketun ulukokartanonsa takana!