Palautetta Päätalo-instituutilta

 

Osallistuun kirijallani johonaki vaihees Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilipaaluhun.

Sinne sai lähettää omakustanteesen kirijansa ja niitä sitte pistettihin paremmuusjärijestyksehen. Osallistunehia kirijoja oli ollu kaiken kaikkiansa 155 kpl, enkä ollu palakittujen joukos.

Mutta pieneltä palakkiolta tuntuu se, jotta ovat vaivautunehet tekemähän kaikista kirijoosta palauttehen. Eikä tää ny ihan huonokaa oo – kait? Kirija on jo sen verran vanha juttu, jotta oon saanu siihen etääsyyttä enkä enää oo niin vereslihalla nuotten arvostelujen kans. Tuo lopun naistenlehtien kirijoottajapalstojen rakkauslyriikka tietysti vähä särähti, mutta mä yritän tsempata ittiäni, jotta eikös naistenleherillä just oo palijo lukijoota! 😀

No, mitä mä täs seliittelen, lukekaa itte:

Kokoelma koostuu rakkausrunoista, jotka on ryhmitelty neljän otsikon – Tuli, Vesi, Maa, Ilma – alle. Runot kertovat hyvästä rytmitajusta ja kyvystä pelkistää sanottava oleelliseen, turhia sanoja ei juuri ole. Kuitenkaan teksti ei ole liian tiiviiksi karsittua vaan säilyttää hengittävän rytminsä hyvin. sama luontevuus löytyy myös lyhyistä, muutaman sanan mittaisista runoista, jotka rakentuvat näppärästi jonkin vastakohtaisuuden varaan: ”Aina kun/ ajattelen sinua,// teen sen/ koko vartalollani.” Kielikuvat ovat enimmäkseen tarkkoja, jos kohta muutaman kerran lipsahdetaan epäaitouden puolelle: ”kosketuksesi kaiku/ kiirii koko vartalooni”. Mukaan on mahdutettu onneksi myös surun, epäuskon ja kyllästyksenkin tuntoja antamaan vastapainoa kokoelmaa enimmäkseen hallitsevalle rakkauden hurmalle: ”Olet kuin simpukka;/ kaiken pidät/ sisälläsi.// Epäilen, josko/ sitä helmeäkään/saan koskaan nähdä.” – Teos on taitavaa työtä, mutta jää hieman ohkaiseksi sisällöltään. Arjen särmää voisi olla enemmän, nyt runot tuovat tutunomaisuudessaan mieleen lähinnä naisten viihdelehtien lukijapalstojen rakkauslyriikan – tosin kuitenkin sieltä paremmasta päästä.

2012-03-30 Neljä elementtiä 001

Michael Hingson ja Susy Flory: 1463 porrasta

 

Kirija perustuu tositapahtumihin 9.11.2001.

Michael Hingson syntyy vuonna 1950 liki kaks kuukautta ennen laskettua aikaa. Keskoskaapis hänelle annettihin puhurasta happia, jotta keuhkot kehittyys. Siitä seuras se, jotta vielä kehittymäs oleva silimään verkkokalavojen suonisto vauriootuu ja Michael sokeutuu.

Hänellä oli viisahat ja rohkiat vanhemmat, jokka ymmärsi, että sokeurestansa huolimata Michael on ihan tavallinen poika. Sen takia hän on voinu ja uskaltanu teherä elämäsnänsä kaikenlaasta.

Vuoren 2001 marraskuus hän työskenteli tietoturvaohojelmistoja ja verkkotallennusjärijestelmiä toimittavas Quantum ATL -nimises yritykses, jonka toimisto sijaatti World Trade Centerin ykköstornin 78. kerrokses.

Tuona kohtalokkahana syyskuun aamuna Michael saapuu opaskoiransa Rosellen kans toimistollensa vähä ennen kahareksaa ja jo vajaan tunnin päästä toimistos olevat havahtuu kovahan äänehen, rakennuksen tärinähän ja siihen, jotta koko torni kallistuu monta metriä.

He eivät tierä, mitä on tapahtunu, mutta Michaelin työkaveri David kertoo, jotta heirän yläpuolellansa olevista kerroksista on ikkunat lentäny säpälehiksi ja ikkuna-aukoosta tuloo savua.

Michael on kuitenki luottavaanen, koska Roselle on rauhallinen. Koira ei vaistua välitööntä vaaraa, mutta tietenki he päättävät lähtiä pois rakennuksesta sulijettuansa ensi tietokonehet ja palavelimet. Sitten he kuitenki alakavat tulla levottomiksi ja päättävät lähtiä  ennen ku saavat sen tehtyä.

Hissit ei toimi, joten heirän on lähärettävä rappusia pitki alaha monen muun pelastautumahan pyrkivän ihimisen kans. Porraskäytäväs Michael alakaa aavistella mitä on tapahtunu, sillä hän haistaa sielä lentopetroolin hajun.  Noin viis minuuttia myöhemmin heirät ohittaa kaks palovammoja saanutta naista.

Portaikkohon he eivät kuule, kuinka toinen lentokone osuu kakkostornihin.

Heirän jatkaes matkaansa alahapäin vastahan tuloo 30. kerroksen kohoralla palomiehiä, jokka on matkalla ylähäpäin.

78 kerroksen laskeutuminen kesti kaikkiansa liki tunnin. Kun he pääsevät pihalle ja vähä etäämmälle WTC:stä, kakkostorni romahtaa.

Roselle pelekää ukkoosta, mutta nyt se on rauhallinen kaikista katastrofiäänistä huolimata ja luotsaa Michaelia kakkostornin romahruksesta syntynehen pölypiliven läpi. Roselle on töis eikä anna minkää häiritä keskittymistänsä.

Vasta jäläkihinpäin Michael saa tietää, jotta heirän tornihinsa osunu kone törmäs kerroksihin 93-99, kun taas kakkostornihin osunu kone suoraa 78. kerroksehen.

Juhannusvieras lähti

 

Vähä jännitti, kuinka Viivi viihtyy meillä yön, mutta ei siinä ollu mitää ongelmaa. Sinne se kaivoo pesän mun peiton alle jalakoopäähän.

001
Täs kuvas on väsyny Viivi lampahantalijan päällä mun lukutuolisnani 🙂

 

Aamusta heräsin ukkoosen jyrinähän ja kävin nyppimäs johorot irti. Sen jäläkihin jatkoomma vielä pari tuntia unia.

Aamupalan jäläkihin käytihin Viivin kans reirun 6 km:n lenkki. Siitä toinnuttuani tein plättytaikinan. Herkuttelimma niitä kermavaahron ja mansikkahillon kans.

Ehtoopäivällä käytihin Viivin kans toinen, vajaan 4 km:n lenkki. Pian sen jäläkihin sitä tultihinki jo hakemahan kotia.

Ehtoosta oon laittanu isännän venettä nettihin myintihin. Seki tuli siihen tuloksehen, jotta jos se kerran kahares vuores vierähän vesille, niin on se aika tarpeetoon kapistus.

002

Samalla kuvasin pihamarkilta vähä muutaki.

003
Tälläänen apilamätäs oli ulukokartanon pääryllä.
 
004
Päivänkakkarat ja ”hunajakukat” on kylyvääntyny ihan itteksensä samalle päärylle.

Juhannusvieras

 

Käytihin aamupäivällä kaupas vähä hakemas evästä. Kotia tultua tein lasagneten uunihin ja ajattelin, jotta ku kerran uuni on päällä, niin teempä sitte raparperipiirakan samahan syssyhyn. Tämä on tehty sillä Marikan herkullisella ohojehella. Muutaman palan pelastin pakkaasehen vierasvaraksi, loput saarahan herkutella täs jussina.

006

Viivi tuli meille ehtoopäivällä juhannuksen viettohon.

001

002

Huomaa, jotta sillä on nimenomahan emäntä, sillä se on selevästi enämmän mun ku isännän kaveri.

003

Tänään se on ollu oikeen hellyyrenkipiä ja viettäny sylis suurimman osan aijasta.

004

Pihalla ollahan käyty monikertoohin, mutta lenkillä vain ehtoolla. Seki jäi Viivin päätöksestä aika lyhkääseksi. Kun se sai asiansa toimitettua, se tuumas, jotta ny piisaa tätä lajia ja kääntyy kotia.

005

007

Se on nukkunu mun sylis monehen otteehin ja käytihimpä me päivällä tunnin tirsoolla sängyn päälläki. Viivi tuli shaalin alle mun kylykeheni kiinni. Ihan hirvittää, jotta me yöllä nukumma sen littihin, kun se on niin pikkuunen.

010 011 012

Nyt se nukkuu mun lukutuolis lampahantalijan päällä.

Liukuen juhannuksehen

 

Meillä otettihin tästä päivästä alaaten käyttöhön liukuva työaika. Aamuliukuma seittemästä yhyreksähän ja ehtoopäivällä kolomesta kuutehen. Töis pitääs olla yhyreksän ja kolomen välillä.

Hetihän me sitte kokeeltihin, miltä se tuntuu luistella pois töistä vähä aikaasemmin. Timo oli tullu jo seittemäksi töihin ja lähti yhyreltä.  Tero tuli kahareksalta ja lähti kolomelta. Niillä oli vissihin sovittuna ylityövapahia. Mä olin varttia vaille kahareksasta varttia vaille nelijähän. Että voi olla ihiminen varttitunnistaki iloonen. Olin kotona jo siihen aikahan ku normaalisti vasta pääsen lähtemähän työmaalta.

Kaiken lisäksi koin onnistumisen iloa tänään ku opiin jotaki uutta asiasta, joka jäi mun hoitohoni pomon lähärettyä eläkepäiville.

Tänään on satanu vettä koko päivän – aamulla kaatamalla ja myöhemmin melekeen sumuna – ja on ollu kylymä ku vertaa vielä eilisehenki.

Ehtoolla mulla oli palaveri tuon lehtijutun puittehis Pännäringin vetäjän kans. Käytihin läpi mun tekstit ja hänen lehtehen tulevat alootussanat. Korijattavaa löytyy aina ku on usieet silimäpari kattomas.

Huomenna meille on tulos pieni, nelijalakaanen juhannusvieras. Viivi-neiti tuloo meille hoitohon, ku emäntänsä menöö juhannusta juhulimahan. Sitä ennen pitää käyrä heti aamusta kaupas kaikkien muiren pitäjäläästen kans yhtä aikaa. Jokahinen hamstraa ruokaa niin ku se olis justihin loppumas koko mailmasta. Mä yritän pitää järijen käres ja suunnitella syömiset etukätehen.

Tuula-Liina Varis: vaimoni

Piti taas kaivella omasta kirijahyllystä lujettavaa, ku en keriinny heti kirijastohon.

Tämä kirija kertoo Petestä ja Pipasta. Pete on uppoutunu työelämähänsä juoruleheren päätoimittajana. Pippa on jääny kiinni suruhun yli kymmeneksi vuoreksi. Heirän lapsensa syntyy vammaasena ja kuoli puolivuotiahana.

Pippa ei selevinny siitä koskaa. Hän jää pois töistä, erakootuu kotia eikä välitä hoitaa ittiänsä.

Pete häpee Pippaa, kun tämä on syöny ittensä yli satakilooseksi. Peten mielestä menestyvä mies ei voi näyttäytyä sen näköösen vaimon kans. Pete tuntoo toisinaan suorastansa vihaavansa Pippaa, ompa joskus lyönykki tätä.

He nukkuvat eri huonehis, Petellä on suruhe sihteerinsä kans ja Pippa on Petelle lähinnä korinhoitaja.

Pete haaveeloo, jotta Pippa vaan katuaas johonki pilaamasta hänen elämäänsä. Ja niin sitte käyki. Pian Pete huomaa olevansa epäältynä Pipan katuamisehen liittyen ja koko elämä alakaa mennä raiteeltansa.

Ramaasoo

 

Eilinen virkistyspäivä oli vissihin niin perusteellisen virkistävä, jottei mua väsyttäny yhtää ehtoolla. Solokkasin täs konehella yhtehen asti yöllä.

Sen jäläkihin kyllä sammuun ku saunalyhty. Ja nukuun yli yhyreksähän aamulla.

Mutta kun nukkuu niin myöhälle, on aiva ku takus koko päivän ja tuntuu, jotta se menöö ihan haaskeelle, ku ei heti aamusta alakaa töihin.

Tänään tosin ei ollu muuta tähärellistä ku pestä pyykit, laittaa ruoka ja käyrä äiteen työnä.

Mutta ennen ku äiteen työ keriittihin, niin kello oli jo puoli kolome. Lähärettihin käyttämähän äitejä vähä pihalla ja eikö vain takaasi tulles saatu vettä niskahamma. Äiteen oli takki aiva läpimärkä ja housunpultukki märijät. Onneksi oli eres lämmintä, jottei tartte pelijätä sen tulevan kipiäksi.

Kotia tultua istahrettihin kattomahan jotaki luonto-ohojelmaa ja mua rupes ramaasemahan (= väsyttämähän) niin armottomasti, jotta aiva pilikiin koko ohojelman aijan. Niin näytti väsyttävän isäntääki.

Ehtoolla tuli serkun mies käymähän. Sillä oli isännälle asiaa. Keitin kaffeet ja tein muutaman voileivän. Siinähän se ehtoo sitte meniki höväätes.