Kuutamoyö

Viimme viikonloppuna yritin kuvata valtavaa kuuta, mutta eihän se kuvis näytä yhtää siltä, mitä se oli palijahin silimin katteltuna.

039 040 046 052 053

Mainokset

Pian jo taas viikonloppu!

 

Komiat säät on vetäny mua harvinaasen palijo pihalle. Pyhänä pesin pyykit ja sitä ripustaesnani jäin aina samalla pihalle lujeskelemahan.

Ku pyykkikopat oli tyhyjänä, mentihin äiteen työ – polokupyörillä. Käytettihin äitejäki pienellä happihyppelyllä, mutta ei tehty kovin pitkää lenkkiä, jottei se aiva nääntyysi.

Maanantaina vein Lauralle sen jutut korijattuuna. Saa vielä tarkastaa, jotta kaikki on niinku pitääki. Kotia tultua kävin omia tekstiäni läpi ja yritin valita sieltä sopivia lehtehen. Palijo on tullu kirijootettua kaikenlaasta näiren 7 vuoren aikana. Likikää kaikkia en eres muistanu. Oli oikiastansa aika hauska lujeskella niitä.

Tiistaina Tuija tuli meille ja tehtihin pieni lenkki, tavanomaasta lyhkääseet kylläki, ku Tuija vielä kärsii mikreenin jäläkimainingiista. Lenkin jäläkihin tietysti asiahan kuuluvat palautusevähät: teetä ja pullaa…

Eileen jatkoon nuotten omien tekstieni kans. Valittin 6 tekstiä ja yritin kattella niihin sopivia kuvia. En löytäny oikeen hyviä, niimpä tänään sitten piirsin parihin juttuhun kuvittelut.

Helteet on helliny enkä vielä valita, ku ei tartte teherä mitää fyysisesti raskasta. Toista se on isännällä, kun se on yhyrellä kattotyömaalla. Tuuli ei kuulemma sinne passaa, mutta sääsket sielä viihtyy. Ja kun sillä on aurinkoihottumaa, on vain pirettävä pitkähiaasta paitaa vaikka kuinka olis kuuma.

Pyörääly 2013

Tämän kevään pyöräälykauren alootus meni luvattoman myöhälle. Eikä ainakaa voi huonoja säitä syyttää. Syytän siis Pännän leheren tekua. Siihen on menny kaikki vapaa-aika. Tai oikiastansa oon itte valinnu, jotta teen mieluummin sitä ku mitää muuta…

26.5. käytihin äireen työnä pyöräällen 10,18 km, keskinopeus 15,3 km/h. Perillä käveltihinki pieni lenkki äiteen kans, mutta ei tullu askelmittaria joukkohon. Eikä se varmahan ollu ku joku kilometrin-puolentoista lenkki. Pyörätuolin ja liki satakiloosen muorin lykkääminen hietatiellä käy kyllä ihan kuntoolusta. Tosin isäntä tyyräs pyörätuolia ja mä vain kävelin vieres.

2.6. äiteen työnä pyöräällen. Tehtihin kotomatkalla vähä ylimääräästä lenkkiä ja saatihin kasahan 14,72 km. Keskinopeus oli vain 14,8 km/h. Samalla käytettihin äitejä vähä ulukona. Tällä kertaa mä olin pyörätuolin sarvis. Arviolta joku 1,5 km:n lenkki.

9.6. sää vielä suosii pyöräälyä. Niinpä käytihin taas äiteen työnä ja tehtihin sama koukkaus kotomatkalla ku viimme kerrallaki. Pyörän mittarista oli virta vähis. Se näytti matkan pituureksi vain 40 metriä. Jos mä kumminki uskoosin tuota viimme kertaasta mittausta ja sanoosin, jotta torellinen matka oli 14,7 km. Nyt oli askelmittariki mukana ja äiteen kävelytyksestä tuli 4349 askelta ja 3,1 km.

8.7. Ei oo oikeen nyt tuo pyöräälykipinä iskeny. Tänään päätin kumminki lähtiä asioolle polokupyörällä: pankki-kirijasto-apteekki-ruokakauppa. Ajotietokones tosin on hajalla eikä se näyttäny ku puolet kilometriistä. Aikaasempien mittausten perusteella arvelisin, jotta jotaki 9 km tuli tänään.

9.7. No niin, nyt mulla on uus, hieno mittari, jonka telinehen isäntä tosin asenti väärin päin, niin jotta lukemat on musta poispäin. Mutta saahan sen kattottua sitte kotia tultua. Pakkoko sitä ajaes on vaharata. Tänään pyöräälin kaharesti. Aamupäivällä 12,5 km ja ehtoopäivällä 7,6 km. 

24.7. Palijopa oli siitä uuresta mittarista ilua! Joko mä en osannu laittaa sitä oikeen telinehesehen tai sitte se nollas itte ittensä (minkä se teköö, jos ei ajon jäläkihin paina yhtä nappia). Niimpä mulla ei oo ny torellisia lukemia, vaan vähä arvuutellen heitän, jotta 12 km.

25.7. Käytihin kaupoolla pyöräällen. Mittari ei erelleenkää suostu toimimahan kunnolla ja niimpä mä sitte vain vanhojen mittausten perusteella arvelisin, jotta 7,8 km kertyy matkaa.

26.7. Teimmä Poijanluoman lenkin. 18,09 km. Tällä kertaa mittari jopa pelitti ja näytti keskinopeureksi 17,4 km/h.

27.7. Erkin synttäriillä. Mittari taas krenas, mutta suunnillensa 10 km.

20.8. Ompa taas lipsahtanu melekeen kuukausi erellisestä pyöräälystä. Tänään en sattunehesta syystä halunnu lähtiä kävelemähän (vesikellot molemmis isoosvarpahis), niin tein sitte Poijanluoman lenkin pyöräällen. Mittari ei taaskaa mitannu metriäkää, mutta se on tuo sama 18,09, mitä erelliskerrallaki jonsei se jostain syystä oo venyny tai kissahtanu (= kutistunu).

25.8. Mentihin äiteen työ pyöräällen. Koska mittari ei toimi ja siltarempan takia jouruttihin kiertämähän vähä piremmän kautta, veikkaan matkan pituureksi 11 km.

Kukitusta

 

Tänä aamuna päätin, jotta nyt meillä pistetähän kesäkukat ku on kerran näin komia sää. Käytihin ensi Tokmannilla kattomas, mutta sielä oli aika surkiat valikoomat. Otettihin kuitenki kesäkukkamultaa sieltä kun sai kolome 24 litran pussia kympillä.

Käytihin vielä kaupan puolella ja sielä treffasin serkkuni, jonka kans tuloo aiva liika harvoon nähtyä. Puhuttihin niin kauan, jotta meirän miehet kerkes aiva kyllääntyä…

No, kun päästihin jatkamahan matkaa, niin mentihin Akrimarkettihin. Vähä oli sieläki kukanplantut kärsiny kuumuuresta ja kuivuuresta, mutta kyllä mä sieltä sitte ostin kumminki 10 orvokintainta, kukoontöyhrön, 2 tulitorvia, ulukomuratin, 2 verpeenaa, 4 neilikkaa ja 4 kesäharsua.

Kotia tultua syötihin ensiksi ja sen jäläkihin rupesin istutuspuuhihin. Siinä ei kauaa menny, niin jatkoon vielä kukkapenkin perkaamisella. Pakkaa vain tulla aina kukanlehtiä joukos, ku yrittää nyppiä heinää pois.

Seuraavaksi katkoon tuluppaanien varret kun ne on jo kukintansa kukkinu. Sen jäläkihin haravoottin terijoen salavien alta puronnehet oksat pois. Ne on niin kovia roskaamahan, jotta joka viikko sais haravoora yhyren kottikärrykuormallisen.

Siinä haravooresnani havaattin, jotta meirän lehemus ja vaahteraki kukkii. 🙂

Ehtoolla tein taas muutaman tunnin hommia leheren kans ennen saunahan menua.

Ja joka välis oon istunu pihalla lukemas ja nauttimas komiasta säästä.

Elizabeth Adler: Rakkaus Pariisissa

En keriinny viikolla kirijastohonkaa. Kaivoon tämän vanhan kirijan hyllystäni. Rupesin lukemahan sitä samoohin aikoohin ku luin Adan reissuplokista mm. Pariisin kuulumisia. 

Huomas kyllä, jotta tää oli vanha kirija. En nimittään ihan kauhiasti enää innostunu niistä kaikista kommelluksista ja parisuhureväännööstä, mitä täs oli. Vaikka ihan viihryttävähän se kaiken kaikkiansa oli, ku ei ollu muutakaa lujettavaa.

Lara haluaa uusia  häämatkansa Ranskahan miehensä Billin kans. Hän haluaa kokia sen kaiken ihanan uurestansa ja käyrä samoos paikoos ku ensimmääselläki kerralla, yöpyä samoos hotelliis ja syörä samoos ravintoloos.

Mutta Bill ei lähärekkää. Hänellä on suhure nuoren kolleekansa kans.

Lara lähtöö mökille miettimähän elämäänsä. Sinne hän joutuu kuttumahan remonttimiehen, ku kuistin laattia pettää.

Dan on nuori ja komia – ja pian parin välillä alakaa kipunoora. Lara päättää lähtiä Pariisihin. Ei yksin, vaan Danin kans.

Matka ei suju ihan suunnitelmien mukahan. Vastoonkäyminen toisensa jäläkihin kohtaa matkalaasia ja koetteloo heiränki väliänsä. Dan ei tierä, jotta matkan piti olla Laran ja Billin toinen häämatka ja kun se seleviää, hän on tietysti loukkaannuksis. Ja matkan aikana Lara tajuaa, jottei se ensimmäänenkää häämatka ollu niin ihana ku hän on muistavinansa. Hän on vain mielesnänsä siloottanu ja kullannu ne muistot.

Kaiken huipuksi Bill ilimestyy Pariisihin kun rakastajatar on lempannu hänet.