Kuutamoyö

Viimme viikonloppuna yritin kuvata valtavaa kuuta, mutta eihän se kuvis näytä yhtää siltä, mitä se oli palijahin silimin katteltuna.

039 040 046 052 053

Mainokset

Häät 18.5.

En viitti tänne pistää kenestäkää tunnistettavia kuvia, mutta voin laittaa eres kirkon kuvan 🙂

Törnävän kirkko

Pian jo taas viikonloppu!

 

Komiat säät on vetäny mua harvinaasen palijo pihalle. Pyhänä pesin pyykit ja sitä ripustaesnani jäin aina samalla pihalle lujeskelemahan.

Ku pyykkikopat oli tyhyjänä, mentihin äiteen työ – polokupyörillä. Käytettihin äitejäki pienellä happihyppelyllä, mutta ei tehty kovin pitkää lenkkiä, jottei se aiva nääntyysi.

Maanantaina vein Lauralle sen jutut korijattuuna. Saa vielä tarkastaa, jotta kaikki on niinku pitääki. Kotia tultua kävin omia tekstiäni läpi ja yritin valita sieltä sopivia lehtehen. Palijo on tullu kirijootettua kaikenlaasta näiren 7 vuoren aikana. Likikää kaikkia en eres muistanu. Oli oikiastansa aika hauska lujeskella niitä.

Tiistaina Tuija tuli meille ja tehtihin pieni lenkki, tavanomaasta lyhkääseet kylläki, ku Tuija vielä kärsii mikreenin jäläkimainingiista. Lenkin jäläkihin tietysti asiahan kuuluvat palautusevähät: teetä ja pullaa…

Eileen jatkoon nuotten omien tekstieni kans. Valittin 6 tekstiä ja yritin kattella niihin sopivia kuvia. En löytäny oikeen hyviä, niimpä tänään sitten piirsin parihin juttuhun kuvittelut.

Helteet on helliny enkä vielä valita, ku ei tartte teherä mitää fyysisesti raskasta. Toista se on isännällä, kun se on yhyrellä kattotyömaalla. Tuuli ei kuulemma sinne passaa, mutta sääsket sielä viihtyy. Ja kun sillä on aurinkoihottumaa, on vain pirettävä pitkähiaasta paitaa vaikka kuinka olis kuuma.

Pyörääly 2013

Tämän kevään pyöräälykauren alootus meni luvattoman myöhälle. Eikä ainakaa voi huonoja säitä syyttää. Syytän siis Pännän leheren tekua. Siihen on menny kaikki vapaa-aika. Tai oikiastansa oon itte valinnu, jotta teen mieluummin sitä ku mitää muuta…

26.5. käytihin äireen työnä pyöräällen 10,18 km, keskinopeus 15,3 km/h. Perillä käveltihinki pieni lenkki äiteen kans, mutta ei tullu askelmittaria joukkohon. Eikä se varmahan ollu ku joku kilometrin-puolentoista lenkki. Pyörätuolin ja liki satakiloosen muorin lykkääminen hietatiellä käy kyllä ihan kuntoolusta. Tosin isäntä tyyräs pyörätuolia ja mä vain kävelin vieres.

2.6. äiteen työnä pyöräällen. Tehtihin kotomatkalla vähä ylimääräästä lenkkiä ja saatihin kasahan 14,72 km. Keskinopeus oli vain 14,8 km/h. Samalla käytettihin äitejä vähä ulukona. Tällä kertaa mä olin pyörätuolin sarvis. Arviolta joku 1,5 km:n lenkki.

9.6. sää vielä suosii pyöräälyä. Niinpä käytihin taas äiteen työnä ja tehtihin sama koukkaus kotomatkalla ku viimme kerrallaki. Pyörän mittarista oli virta vähis. Se näytti matkan pituureksi vain 40 metriä. Jos mä kumminki uskoosin tuota viimme kertaasta mittausta ja sanoosin, jotta torellinen matka oli 14,7 km. Nyt oli askelmittariki mukana ja äiteen kävelytyksestä tuli 4349 askelta ja 3,1 km.

8.7. Ei oo oikeen nyt tuo pyöräälykipinä iskeny. Tänään päätin kumminki lähtiä asioolle polokupyörällä: pankki-kirijasto-apteekki-ruokakauppa. Ajotietokones tosin on hajalla eikä se näyttäny ku puolet kilometriistä. Aikaasempien mittausten perusteella arvelisin, jotta jotaki 9 km tuli tänään.

9.7. No niin, nyt mulla on uus, hieno mittari, jonka telinehen isäntä tosin asenti väärin päin, niin jotta lukemat on musta poispäin. Mutta saahan sen kattottua sitte kotia tultua. Pakkoko sitä ajaes on vaharata. Tänään pyöräälin kaharesti. Aamupäivällä 12,5 km ja ehtoopäivällä 7,6 km. 

24.7. Palijopa oli siitä uuresta mittarista ilua! Joko mä en osannu laittaa sitä oikeen telinehesehen tai sitte se nollas itte ittensä (minkä se teköö, jos ei ajon jäläkihin paina yhtä nappia). Niimpä mulla ei oo ny torellisia lukemia, vaan vähä arvuutellen heitän, jotta 12 km.

25.7. Käytihin kaupoolla pyöräällen. Mittari ei erelleenkää suostu toimimahan kunnolla ja niimpä mä sitte vain vanhojen mittausten perusteella arvelisin, jotta 7,8 km kertyy matkaa.

26.7. Teimmä Poijanluoman lenkin. 18,09 km. Tällä kertaa mittari jopa pelitti ja näytti keskinopeureksi 17,4 km/h.

27.7. Erkin synttäriillä. Mittari taas krenas, mutta suunnillensa 10 km.

20.8. Ompa taas lipsahtanu melekeen kuukausi erellisestä pyöräälystä. Tänään en sattunehesta syystä halunnu lähtiä kävelemähän (vesikellot molemmis isoosvarpahis), niin tein sitte Poijanluoman lenkin pyöräällen. Mittari ei taaskaa mitannu metriäkää, mutta se on tuo sama 18,09, mitä erelliskerrallaki jonsei se jostain syystä oo venyny tai kissahtanu (= kutistunu).

25.8. Mentihin äiteen työ pyöräällen. Koska mittari ei toimi ja siltarempan takia jouruttihin kiertämähän vähä piremmän kautta, veikkaan matkan pituureksi 11 km.

Kukitusta

 

Tänä aamuna päätin, jotta nyt meillä pistetähän kesäkukat ku on kerran näin komia sää. Käytihin ensi Tokmannilla kattomas, mutta sielä oli aika surkiat valikoomat. Otettihin kuitenki kesäkukkamultaa sieltä kun sai kolome 24 litran pussia kympillä.

Käytihin vielä kaupan puolella ja sielä treffasin serkkuni, jonka kans tuloo aiva liika harvoon nähtyä. Puhuttihin niin kauan, jotta meirän miehet kerkes aiva kyllääntyä…

No, kun päästihin jatkamahan matkaa, niin mentihin Akrimarkettihin. Vähä oli sieläki kukanplantut kärsiny kuumuuresta ja kuivuuresta, mutta kyllä mä sieltä sitte ostin kumminki 10 orvokintainta, kukoontöyhrön, 2 tulitorvia, ulukomuratin, 2 verpeenaa, 4 neilikkaa ja 4 kesäharsua.

Kotia tultua syötihin ensiksi ja sen jäläkihin rupesin istutuspuuhihin. Siinä ei kauaa menny, niin jatkoon vielä kukkapenkin perkaamisella. Pakkaa vain tulla aina kukanlehtiä joukos, ku yrittää nyppiä heinää pois.

Seuraavaksi katkoon tuluppaanien varret kun ne on jo kukintansa kukkinu. Sen jäläkihin haravoottin terijoen salavien alta puronnehet oksat pois. Ne on niin kovia roskaamahan, jotta joka viikko sais haravoora yhyren kottikärrykuormallisen.

Siinä haravooresnani havaattin, jotta meirän lehemus ja vaahteraki kukkii. 🙂

Ehtoolla tein taas muutaman tunnin hommia leheren kans ennen saunahan menua.

Ja joka välis oon istunu pihalla lukemas ja nauttimas komiasta säästä.

Elizabeth Adler: Rakkaus Pariisissa

En keriinny viikolla kirijastohonkaa. Kaivoon tämän vanhan kirijan hyllystäni. Rupesin lukemahan sitä samoohin aikoohin ku luin Adan reissuplokista mm. Pariisin kuulumisia. 

Huomas kyllä, jotta tää oli vanha kirija. En nimittään ihan kauhiasti enää innostunu niistä kaikista kommelluksista ja parisuhureväännööstä, mitä täs oli. Vaikka ihan viihryttävähän se kaiken kaikkiansa oli, ku ei ollu muutakaa lujettavaa.

Lara haluaa uusia  häämatkansa Ranskahan miehensä Billin kans. Hän haluaa kokia sen kaiken ihanan uurestansa ja käyrä samoos paikoos ku ensimmääselläki kerralla, yöpyä samoos hotelliis ja syörä samoos ravintoloos.

Mutta Bill ei lähärekkää. Hänellä on suhure nuoren kolleekansa kans.

Lara lähtöö mökille miettimähän elämäänsä. Sinne hän joutuu kuttumahan remonttimiehen, ku kuistin laattia pettää.

Dan on nuori ja komia – ja pian parin välillä alakaa kipunoora. Lara päättää lähtiä Pariisihin. Ei yksin, vaan Danin kans.

Matka ei suju ihan suunnitelmien mukahan. Vastoonkäyminen toisensa jäläkihin kohtaa matkalaasia ja koetteloo heiränki väliänsä. Dan ei tierä, jotta matkan piti olla Laran ja Billin toinen häämatka ja kun se seleviää, hän on tietysti loukkaannuksis. Ja matkan aikana Lara tajuaa, jottei se ensimmäänenkää häämatka ollu niin ihana ku hän on muistavinansa. Hän on vain mielesnänsä siloottanu ja kullannu ne muistot.

Kaiken huipuksi Bill ilimestyy Pariisihin kun rakastajatar on lempannu hänet.

Oho!

Onko täs tosiaan menny melekeen kaks viikkua, jotten oo mitää tänne keriinny kirijoottamahan?!

Jos sitte aloottaas järijestykses kelaamahan, mitä äitienpäivän jäläkihin on tapahtunu. Kaikkista eniten oon vissihin viettäny aikaa tuon Pännän leheren kimpus. Siihen on kulunu melekeen kaikki vapaaehtoot.

Viimme viikolla olin tiistaiehtoolla parturis hakemas uuren färin päähäni. Keskiviikkona meillä oli se hääpäivä, jota ei ny sen kummemmin juhulistettu. Torstaina oli kokoontuminen tuon leheren teon tiimoolta.

Perijantaina uus tj. piti meille alakuvuoren talouskatsauksen ja kertoo uuresta poonussysteemistä. Poika täytti vuosia ja nuoret tuli Oulusta. Synttärikakku korvattihin vasta lauantaina, ku ei päivänsankari ollu eres kotona ennemmin.

Lauantaina oli varalapsenlapsen häät. Vihkiminen oli yhyreltä päivällä – ja me oltihin tyylikkähästi myöhäs… Ruoka oli hyvää ja tanssimahanki pääsin oikeen kunnolla. Oli oikeen hyvä pänri!

Kotona oltihin yhyreksän mais ehtoolla, mutta mentihin sen jäläkihin aloottelemahan jatkoja ensi velijen työ ja siitä siirryttihin morsiamen vanhempien työ. Istuttihin krillikoras, syötihin makkaraa, lihapullia ja salaattia. Ja peräkonttipaari oli auki koko ehtoon.

Sieltä tulin kotia joskus puoli kaharen-kaharen mais. Isäntä ja vävypoika passitettihin kotia puoli kolomen aikoohin hyvin huonokuntoosina kumpiki… Flikka tuli viimmeesenä puoli viiren mais.

Pyhänä meillä oli aika väsynyttä porukkaa, mutta ei se auttanu, nuorten oli lähärettävä ajamahan Oulua kohti.

Alakuviikosta tein taas lehtijuttuja.

Keskiviikkona mun Helsingin pään pomo kävi opastamas mua niiren töiren osalta, jokka häneltä siirtyy jatkos mulle, kun hän jää eläkkehelle. Vähä hirvittää, seleviänkö ja osaanko mä.

Keskiviikkoehtoolla olimma Raijan kans syömäs Fransmannis. Itte syömisehen ei ihan sitä nelijää tuntia saatu kulumahan, minkä sielä istuumma, mutta höpöttämisehen me saarahan kyllä hurahtamahan yhtäkkiä monta tuntia. Ja joka kerta mä arvostan enemmän ja enemmän meirän 40-vuotista ystävyyttä.

Poijat on teheny tällä viikolla suursiivoja työmaalla, ku tj. on tulos käymähän. Kaks siirtolavaa on saatu täytehen kaiken mailman romua.

Tänään ajattelin pitää ihan Pännävapaan ehtoon. Huomenna taas rupian käymähän läpi näitä viimmeesimpiä korijauksia.

Äitienpäivä

Viimme yönä tais tulla nukuttua univelekoja pois, ku kello oli jo vartin yli kahareksan ku heräsin. Isäntä oli siinä vaihees jo nousnu ylähä.

Ihana, aurinkoonen aamu – ja lämmintä on ollu koko päivän. Hissuksensa nautiskelin aamupalan ja sen jäläkihin alakoo tavanomaanen pyykkirumpa.

Puolilta päivin isäntä krillas ja minä tein salaatin. Ruaan jäläkihin lähärettihin äiteen työ kukkakaupan kautta. Aiva ”pari muutaki” oli samalla asialla. Isäntä osti mulle muksujen puolesta punaasen miniruusun.

Äiteen työnä oli jo vierahia ku mentihin: siskoon poika perheenensä. Sielä oli mukana myös tämä mun vanhempi ”varalapsenlapseni”, joka vihiitähän ens lauantaina. Ei kuulemma yhtää jännitä.

Meirän jäläkihin tuli vielä velii tyttärensä ja Viivi-koiran kans. Oli siinä hetken aikaa hälinää pienes kämpäs. Kahta minuuttia vaille kaks äitee rupes kuitenki kelaamahan pyörätuolillansa, jotta hänet pitää vierä päiväkaffeelle. Ei siinä mikää auttanu, aurienssi oli ohi. 😀

Kotia tultua pistin taas pyykkikonehen rallattamahan, lämmähytin ittelleni teetä ja söin yhyren mansikkatuutin.

Flikka soitti äitienpäiväonnittelut. Oli raukka taas mikreenin kouris. Erellinen särky oli alakuviikosta. Se on surkia vaiva seki.

Poika tais kömpiä ylähä vasta likempänä nelijää, mutta ensimmääseksi se tuli äireen halaamahan ja onnittelemahan 🙂 Ja syötyänsä toi mulle äitienpäivälahajan – valtavan kasan likapyykkiä… Pyykinpesu jatkuu siis yhä vain iltayhyreksältä. Ja vielä jää osa huomisellekki.

Maksoon laskut ja totesin, jotta tilipäivä sais jo kovasti nopiaa tulla taas ennen ku rahat teköö ihan välipään.

Tunnin verran värkkäsin leheren kimpus ja takkusin tulostimen kans. Vaihroon kaikki färit, mutta silti se tulostaa huonosti. Yritin putsata tulostuspäätä ja tulostin testiarkkia, mutta ei se siitä parantunu. Kestääs ny eres tämän lehtisouvin aijan.

Markku Envall: Vastassa kulman takana

Envall on aina ollu yks mun suosikkiaforistikoostani. Täs kirijas tosin oli pirempiä pohorintoja.  Tunnustan, jotta osa meni jo ihan yli hilseen meikälääseltä, mutta oli sielä palijo sellaasta, mihinkä samaastuu tai mikä sai nyökyttelemähän kovasti yksmielisenä kirijoottajan kans. Täs on teille vähä makupaloja niistä, mikkä muhun kolahti.

”Vaikka kirjoittamisessa vuorottelevat tekemisen ja korjaamisen vaiheet, jo tekemisen riemuun tunkeutuu ahdisteleva sivuääni: kestääkö tämä taimi sitä viimaa, jolla arviointi sitä kerran ravistelee.”

Tästä tuli mieleheni kirijan kasaamisvaihe, ku usko ja epäusko vuorootteli: nääkö on ny oikiasti ne tekstit, jokka mä haluan ihimislle tarijoolla…

***

”Käsikirjoitusta rusikoiva ateljeekriitikko tai kustannustoimittaja on kuin metsästäjä, joka ampuu linnunpojan pesäänsä, joskus jopa untuvikon sen kuoriutumisen hetkellä.

Kriitikko, joka ampuu lentävää lintua, antaa sille mahdollisuuden ehtiä haulienkantaman ulottumattomiin, lukijakunnan turvavyöhykkeelle.”

Mähän tarijosin niin maan perusteellisen erinomaasia tekstiäni usiammallekki kustantajalle siinä harhaluulos, jotta ne on hyviä, ku rr-sivuulla niitä oli kehuttu. Kustannustoimittajat oli aika lailla eri mieltä… Mä siis lähetin kirijootukseni lukijakunnan turvavyöhykkeheltä mettästäjien etehen.

***

”Vanha kenraali huojuu kadulla kävelysauvojen varassa.

Ihmisen biologinen kaari: miestä, jota tasavallan armeija kerran totteli, eivät enää tottele omat raajatkaan.”

***

”Koneen alkuperäinen tarkoitus oli säästää työtä ja aikaa. Joka kodin pesukoneen piti vapauttaa lauantaisesta pyykkipäivästä.

Mutta työ ja touhu on meihin sen verran syvälle iskostettu, että pystymme heti tukkimaan sen vapaa-ajan, jonka tekniikalla saamme raivattua.

Pyykkäämisessä se tehtiin seitsenkertaistamalla vaatteiden pesutiheys.”

En tierä, onko se mun kohorallani sitä syvälle iskostettua työtä ja touhua, kun mä oon niin patalaiska, mutta vaikka mulla periaattees on vain yks pyykkipäivä viikos, niin kyllä niitä konehellisia aika monta on sen päivän mittahan.

***

”Sotilaan vapaus

Vapaasti voit valita ampumisen ja ammutuksi tulemisen välillä.

Vapaasti voit valita senkin, ampuuko sinut vihollissotilas vai teloitusryhmä.”

***

”Kuiva kausi

Viljelijällä, ei satoa.

Uskovalla, ei Jumalaa.

Kirjailijalla, ei ideaa.

Rakastajalla, ei kosketusta.”

***

”Uskoa arvostelukykyyni horjuttaa sen muistaminen, miten eri tavoin olen arvioinut samaa asiaa eri vuosikymmenillä. Mutta lopullisesti sen murskaa sen näkeminen, miten erilaisina näen samat tehtävät aamuyön unettomina ja aamupäivän puuhakkaina tunteina.”

Tähän voi samaastua varmasti jokahinen, joka on pyöritelly yöllä valavoesnansa jotaki asiaa, joka sitte aamulla näkyy ihan eri mittasuhtehes.

***

”Otin jätelavalta sukset, kannoin olalla kotiin keskellä kesäkuuta.

Ilmaiset ne eivät olleet. Maksoin ne sillä leimalla, jolla katselijat minut merkitsivät.”

Tää yksinkertaasesti vain kolahti mun huumorintajuhuni.

***

”Jos kaikki puolustusvoimat olisivat puolustusvoimia, sodat olisivat mahdottomia.”

***

”Tarinoiden lukemisessa on karkeistaen kolme eri mallia. Yhdet eivät lue lainkaan. He tyytyvät omaan osaansa haluamatta tai osaamatta ajatella muiden elämää. Toiset ahmivat kirjoja, täyttävät lukemisella vapaa-aikansa. Tarinoilla muista he korvaavat omaa tyhjyyttään. Kirjat ovat heille korvike-elämää. He seikkailevat niissä ja vain niissä. Kolmannet lukevat rinnakkaistarinoita ja vertaiskohtaloita. He lukevat toisista oppiakseen tuntemaan itsensä.”

Tästä tunnistin itteni kakkostyypin diab… ei ku lukijana. Ja omat tekstini sopii varmahan parahiten kolomosille..

 
Niin ku näkyy, tää kirija herätti kovasti palijo ajatuksia – se on hyvän kirijan merkki.