Välttelyä

Eileen otin ittiäni niskasta kiinni ja istutin keittiön pöyrän äärehen heti aamusta niin kauaksi aikaa, jotta sain veroeherootusten oikaasut tehtyä. Kauppareissulla vietihin ne jo postihinki, nyt ne on pois mielen päältä vaivaamasta.

Keräälin puutarhasta kynttilälyhyryt pois ja laitoon siman tuleentumahan, mutta ehtoopäivällä en enää keksiny, millä leheren kasaamista olis voinu vältellä.

Tänään taas alootin aamun pyykinpesulla ja plankkaamalla talavikengät kesäteloolle. Sen jäläkihin laitoon ruokaa ja syötyämmä käytihin äitejä kattomas.

Kotia tultua pullotin siman ja maksoon laskut. Sitte oli kumminki pakko tarttua lehtijuttuuhin. Siinä hulahtaa yhtäkkiä monta tuntia, kun niihin oikeen syventyy. Räknäsin tuos, jotta 20 tuntia oon ny teheny eikä vielä oo yhyrenkää kirijoottajan tekstit lopullises muoros. 

Kaiken kaikkiansa oon kumminki tyytyväänen tään viikonlopun aikahansaannoksihini.

Onneksi on perijantai!

Tää viikko on menny niin, jottei oo kotona keriinny palijo muuta ku käyrä vähä kääntymäs.

Tai no – sen aikaa mitä mä oon kotona ollu, oon istunu konehella tuota Pännän lehtä tekemäs. Kolome tuntia saatihin eileen ehtoollaki kulumahan vähä yli kymmenen sivun läpikäymisehen. Ja niin huolellinen kun mä muka oon sen tekemises ollu, niin kyllä vain vielä löytyy korijattavaa. Tänään pirän siitä vapaapäivän ja katton huomenna sitä ihan uusin silimin.

Tämä ehtoo menöö Voice of Finlandia kattelles. Pirän Railion Antille peukkuja. Ja vaikka Antti onki tuosta krannista kotoosin, ei se oo pelekkää kotia päin vetämistä, vaan sillä nyt on yksinkertaasesti niin mahtava ääni, jottei kisas toista sellaasta oo.

Poika lähti tänään Tamperehelle Hot Rod ja Rock -showhun. Niillä on sielä oma osasto. Autua on laitettu kuntohon sen, minkä rahat on antanu myöte. Ei siis kovin palijua…

Ohojelmaa joka päiväksi

Mä kuvittelin pyhän aikana tekeväni vaikka ja mitä. Loppujen lopuksi en saanu teheryksi ensimmäästäkää asiaa. Oli niin palijo kaikemmoista, jotta en osannu tarttua mihinkää.

Eileen päätin teherä oikeen listan kaikista asioosta, jotten pääse unohtamahan mitää tärkiää. Siitä sain sen verran intua, jotta sain heti jo ruksata yli kaks asiaa. Toinen niistä oli puhelinsoitto.

Oon nimittään kansalaasopiston oppilasyhyristyksen tilintarkastaja ja soitin toiselle tilintarkastajalle, jotta koska mennähän kattomahan tilit. Kirsti oli kuitenki keriinny jo käyrä. Sen sijahan sovittihin, jotta mennähän perijantaina Kestikartanohon syömähän. Oppilasyhyristys tarijuaa. Se etuus olis kuulemma kuulunu meille kaiken aikaa, mutta mä en ollu sitä tienny eikä Kirstikää vielä kovin kauaa.

Tänään oli kevään viimmeeset jumpat. Tarkootus olis ens viikosta alaaten ruveta jumpan sijasta käymähän kuntosalilla. Se on jääny taas luvattoman pitkäksi aikaa. Oikiastansa en oo koko talavena käyny ku muutaman kerran.

Huomenna meen omalta osaltani tarkastamahan ne tilit. Samalla jätän sinne printin, mistä seleviää, jotta yhyristys ei enää tartte tilintarkastajia, vaan yks toiminnan tarkastaja riittää. Jos haluavat eherottomasti tilintarkastajan, niin se pitää sitte olla ihan virallinen, auktorisootu tilintarkastaja. Tälläänen maallikko ei enää kelepaa tilintarkastaja-nimikkehellä.

Sieltä tultuani mun pitää pistää ensimmäänen osio (= kaharen kirijoottajan tekstit) Pännän leherestä painokuntohon. Torstaina käymmä nämä kaharen ihimisen tekstit kirijoottajien ja open kans läpi. Ja joka torstai tästä kesäkuun alakuhun on varattu tuon leheren tekstien tarkastamisehen. Otamma aina kaks kirijoottajaa kerrallansa, jotta saarahan rauhas kattella tekstit, niiren vaatimat muutokset ja maharolliset kuvitukset.

Perijantaille pyysin pomolta lupaa jatkaa ruokatuntia ylityövapaalla, jotta kerkiän käyrä sielä syömäreissulla. Puolen tunnin ruokatauko ei piisaa, ku lähtöö kylille asti.

Lauantaina pitääs käyrä täyrentämäs kummasti huvennehia tarvikevarastoja. Kaikki rupiaa olemahan lopus tai ainaki vähis, mutta ku rahan kans teköö tiukkaa, niin pitää aina orotella tiliä ennen ku lähtöö kaupoolle.

Pyhä menöö normaalisti pyykätes ja äireen työnä käyres. Niin jotta tää viikko on valamihiksi suunniteltu.

Outi Pakkanen: Muistivirhe

Irenttisten kaksoosten Merin ja Tuulin irenttisyys jää ulukonäköhön. Ihimisinä he on ihan erilaasia. Melekeen kaikki asiakki he muistaa eri lailla.

Meri asuu Helsingis, on eronnu miehestänsä ja hänellä on aikuunen tytär. Meri on koulutukseltansa juristi, mutta jättäytyny pois ansiotyöstä ja pitää omaa ”toimistuansa” kotona. Syy kotitoimistolle on hänen alakoholiongelmansa.

Tuuli puolestansa muutti jo nuorena Berliinihin aviooruttuansa saksalaasen miehen kans. Hänki alootti oikeustieteellises, mutta koulu jäi kesken ja hän on ollu kotirouvana. Tuuli on jääny leskeksi eikä heillä ollu lapsia.

Kaksoosten äitee Ella on hallitteva ja äitinä etäänen. Perhe ei muutenkaa oo kovin hyvis ja läheesis väliis, vaan pitävät yhteyttä lähinnä pakon erestä.

Tuuli ei oo kolomehen vuotehen käyny Suomes, mutta nyt, kun hän tuli käymähän, niin äitee-Ella tahtoo järijestää perhelounahan. Ja siinä kohtaa perheesehen lasketahan myös Merin ex-mies.

Lounahan jäläkihin Tuuli katuaa ja menneesyyrestä alakaa selevitä asioota, joita on yritetty pimitellä vuosikymmeniä.

Ei palijo mitää

Ei palijo mitää kerrottavaa, mutta silti piti taas tulla tänne kertomahan eres se…

Jäi vissihin tuon viimme viikon jäläkihin kroppa sen verran ylikierroksille, jottei oikeen oo saanu nukuttua. Viimme yö meni viiren tunnin unilla. Onneksi isäntä nousi pian mun jäläkihin, niin pääsin aloottamahan kototyöt.

Tai emmä muuta teheny ku kannoon petivaattehet tuuleentumahan ja pesin lakanat.

Kauppareissun yhteyres käytihin kirijastos kun nyt tapahtuu sellaanen harvinaasuus, jotta jätin yhyren lainaamani kirijan puolimoohin ja kun muut oli jo lujettuna, niin piti saara pyhänaijaksi uutta lukemista. Se lukematta jääny kirija oli Anneli Pääkkösen Tahdon, haluan. Oliskahan tämä ollu kolomas kirija elääsnäni, jonka jätin kesken.

Kirijas oli kaunihia, lyyrisiä lausehia, mutta mun mielestäni se justihin teki siitä raskahan lujettavan, kun se oli kuitenki tarkootettu romaaniksi. Mä tykkään romaaniis selekiästä, proosatekstistä. Seki voi olla kuvaalevaa. No joo – se siitä. Tää on vain mun mielipiteeni. Joku muu voi olla aiva ihastuksisnansa.

Muuten päivä on kulunu lähinnä kirijoja ja lehtiä lujeskelles.

Sitte rupesin käymähän omia tekstimappiani läpi kattellakseni jutut Pännän lehtehen. Siinä meniki yhtäkkiä monta tuntia. Sieltä löytyy nimittään monta tarinaa, joita en enää eres muistanu.

Jätin asian vielä hautumahan, ku en osannu heti yhyreltä istumalta päättää, mikkä ottaasin mukahan. Mutta mun jutut onki vasta viimmeesenä tarkastusvuoros – kesäkuun aluus. Silloon ne pitääs olla mietittynä.

Viikon varrelta

Oon teheny Waldemarille äiteensä pyynnöstä ja langoosta lappuhaalaria ja villatakkia jo pitkän aikaa. Viimme viikolla sain palat kasaamista vaille valamihiksi. Pyhän aikana päätin kasata ja päätellä ne ja pistää paketin postihin torstaina olevaksi nimipäiväksi. Lauantaina ehtoopäivällä rupesin neulomahan saumoja ja olin saanu villatakin jo hyvälle mallille ku toista sivusaumaa neuloesnani hoksasin virheen etukappalehes. Ensi mietiin, jotta antaa olla, mutta ei mun luontoni antanu periksi lähettää niitä sellaasena. Niimpä jouruun purkamahan napituslistat, pääntien joustimen, toisen hian (kun se oli kurottu ”nurinkurisesti” olokapäältä hiansuuhun), olokapään sauman ja sen viallisen etukappalehen heleman joustimehen asti. Tätä tulemusta mä sitte paikkasin koko pyhänaijan yötä myöte kutomalla ja kutomalla ja neulomalla ja päättelemällä.. Maanantaita vaste yölläki meni vielä puoli kahtehen asti. Sen verran pirin välillä taukua, jotta pyhänä käytihin kattomas yks näytelmä ja sen jäläkihin äiteen työnä. Mutta sain ku sainki ne kasattua ja pistettyä maanantaina matkahan. Kuvat on otettu silloon maanantain vastaasena yönä ja ihan siltä ne näyttääki, jotta oon ollu vähä väsyynen…

001 002 004

Maanantain ja tiistain välisenä yönä meni puoli kahtehen Pännän leheren kans. Hoksasin nimittään, jotta mun on pakko taittaa pyhän aikana tullehet jutut ja tuloostaa ne joukkohini viimmeesehen Pännän kokoontumisehen.

Keskiviikkona en keriinny niitä tekemähän, ku kävimmä kattomas taas yhyren näytelmän. Näytelmä oli Markku Hyvösen kirijoottama Vain elämää. Ja kyllä kannatti mennä! En muista, koska mulla olis ollu viimmeeksi niin hauskaa. Näytelmäs on mukana yks kohta entinen työkaveri. Se on toises pääosas. Kaikki roolivalinnat oli osunu aiva nappihin ja näyttelijät oli tosi luontevia ja ne jokka ylinäytteli, niin se sitte sopii justihin niihin roolihin.

Torstaina ehtoopäivällä vietettihin kakkukaffien merkiis tuon näyttelijä-työkaverin läksiääsiä. Sen työsuhure päättyy vasta tämän kuun viimmeenen päivä, mutta ku väki on liikkuvaasta sorttia, niin piti kattella allakasta sellaanen hetki, jotta eres suurin osa on paikkakunnalla.

Ehtoolla oli viimmeenen virallinen Pännän kokoontuminen, mutta leheren merkiis mulla ja opella piisaa vielä joka viikko treffiä pännäläästen kans aina kesäkuun alakupuolelle asti. Kun kaikkien tekstit on käyty läpi ja kirijoottaja on ne kelepuuttanu, mä saan ruveta pistämähän lehtä lopullisehen kuosihin.

Tänään poltin hiojani työmaalla. Meiltähän siirrettihin taloushallinnon tehtävät pääkonttorille viimme syksynä ja Pirjo irtisanottihin sillä perusteella, jotta meille ei oo enää tarijota niitä töitä, kun ne pystytähän hoitamahan pääkonttoris olevalla väellä. Mutta tänään tuli pyyntö, jotta kerkiääsinkö tuurata reskontranhoitajaa, kun se on ens viikon lomalla. Siinä kohtaa mä näin niin punaasta, jotta mun oli pakko ottaa aikalisä ja lähtiä kävelemähän.

Mä oon tuurannu ennenki sitä ja viimmeeksi kysyyn talouspäälliköltä, jotta onko tämä nyt pysyvä käytäntö, jotta mä teen aina nää hommat Raijan lomien aikana ja silloon talouspäällikkö vakuutti, jotta ei toki, he kyllä hoitaa ne jatkos. Mutta niin vain napsahti taas avunpyyntö. Toisin päin ei oo tarvinnu apuja pyyrellä. Ku kyseltihin mulle sijaasta sieltä, niin talouspäällikkö ilimootti ykskantahan, jotta se on asiakaspalavelun ongelma, miten ne sijaasuuret järijestetähän. He eivät pysty auttamahan.

Loppujen lopuuksi tulin siihen tuloksehen, jotta työntekijänä mulla ei oo varaa kieltäytyä töistä. Ilimootin, jotta pitkin hampahin otan homman vastahan, vaikka mulle on luvattu, jottei niitä enää tänne tuu. Sen jäläkihin oli pitkähän hilijaasta ja lopuuksi Raija vastas, jotta kassanhoitaja lupas teherä sen homman. – Tuun muuten ihan varmasti saamahan tämän joskus kintuulleni, mikäli yhtää tunnen pääkonttorin väkiä…

Tää ehtoo on menny ihan vain hoinaalles. Mua viluttaa eikä oikeen mikää huvita. Jospa pyhänaijaksi luvatut aurinkooset säät piristääs…

 

Määräaika

Alakaa hilijoollensa nuo harrastuksekki loppua. Jumpat on vielä kaks kertaa, eileen oli toiseksi viimmeenen Pännän kokoontuminen.

Sielä päätettihin, jotta lehtehen tulevat jutut on oltava mulla kesäkuun loppuhun mennes ja mun pitää saara ne painohon heinäkuun aikana.

Vielä ei oo kaikilta tullu ensimmäästäkää juttua ja joirenki pitää kattella lisää. Joku taas halus kirijoottaa kokonansa uusia…

Ennen painohon laittamista me käyrähän Leenan kans vielä jokahisen kirijoottajan kans yhyres läpi heirän juttunsa ja korijatahan, jos he niistä korijattavaa löytää.

Omakki jutut on vielä kattelemata. Suutarin lapset ja niin pois päin…