Keskiviikos taas jo mennähän

Täälä on tällä viikolla hiihtoloma, joten meillä ei ollu ny jumppaa. Sen sijahan Tuija tuli meille ja käytihin sellaanen 7 km lenkki. Että oli takajalaat kipiät jo ehtoolla. Oon niin laiskasti itte lontinu lenkiillä ja ny Tuija vei mua ku paikkarasaa.

Töis on ollu hilijaasta – erelleenki meitä on vain 3 töis. Meillä ei oo parihin kuukautehen ollu siivoojaa mutta tänään kävi meirän uus siivooja tutustumas paikkoohin. Lupas aloottaa jo perijantaina. Pomo on saikulla ja pyysi mua esittelemähän heille paikat.

Oli luvannu, jotta mä annan heille avaamet, mutta nehän on pomon huonehes lukitus kaapis, joten ei mulla ollu sinne mitää asiaa. Sovittihin, jotta annan heille oman avaameni. Mutta siinä kohtaa käviki vähä hullusti: ku kotia lähties vasta tajusin, jotta milläs mä meen sitte huomenna sisälle… Timollakaa ei käsittääkseni oo uluko-oven avaanta. Jourutahan orottamahan, jotta Pasi tuloo töihin. Ja se tuloo yleensä myöhemmin kun me muut…

Iltarusko 001

Näin komia taivas oli tänä ehtoona.

Mainokset

Vähäväkinen maanantai

Meitä oli kokonaasta kolome ihimistä tänään töis. Loput nelijä oli talavilomalla, sairaslomalla tai pakkolomalla. Ilimeesesti Helsingin päästäki oli palijo väkiä pois, ku oli kaiken kaikkiansa niin hilijaasta ja yks erustaja soitti ja valitti ku ei ketää saa kiinni, jotta sais asioota hoirettua etehenpäin. Onneksi sillä oli sellaanen asia, jotta mä osasin auttaa.

Lämpötila on ollu plussan puolella, mutta enimmäksensä on ollu vielä harmaata, mitä ny ehtoopäivällä ihan hetken paistoo aurinko.

HPn testailua 001

Shoppaalua

 

Päätin, jotta tänään käyn törsäämäs oikeen vaatekaupas, ku en muista koska viimmeeksi olsin ostanu ittelleni vaatetta muolta ku kirpputorilta tai halapakauppojen alerekiiltä. – Ja ennen ku kukaa muu kerkiää taas käyttää mun tilini. 

Otin oikeen färikartan mukahan (oon joskus ollu färianalyysis), jotta osaan ostaa oikian färisiä rettuja. Ja kuinkas sitte kävikää? Tulin kotia kaharen mustan tunikan/mekon kans! Ja mustaahan siinä mun färikartas ei tietysti oo ollenkaa.

Haloselta ostin mekkomaisen pitsineulehen (vajaat viiskymppiä) ja KappAhlista mustan tunikatopin (n. 15,-). Clas Ohlsonilta löytyy sarija kallikrafiatussia, johona on 8 färiä. Joka kynä on kakspäinen, toinen pää on 2 mm terällä, toinen 3,5 mm terällä, jotta oikiastansa siinä tuli 16 kynää. Ne maksoo jotaki kympin pintahan.

Isäntä tälläs ittensä joukkohon, vaikkei se suostu eres makutuomariksi, mutta sillä taisiki olla mieles, jotta pääsöö Piikkihin syömähän. Ja kyllä me syötihinki! Siinä vaihees ku vaatekaupat oli koluttu, oli jo niin kilijuva näläkä, jotta mun oli pääki kipiä. Syönnin jäläkihin ei sitte enää tarvinnu kuvitellakkaa, jotta olis vaattehia jaksanu sovitella.

Intua täynnä

 

Niin vain meni taas viikko vikkelästi ja ollahan perijantais. Toissapäivänä aurinko näyttäytyy hetken aikaa, mutta yöllä pakkaanen paukkuu yli kahareskymmenes astehes. Tänään oli päivällä jo plussan puolella. Keskiviikkona oli tarkootus mennä lenkille, mutta ku ehtookuurelta oli pakkaanen kiristyny jo viitehentoista asteehin, niin pirin ittelleni vain kahavakuulasulukeeset. Oli muuten pitkästä aikaa oikeen rankkaa. Reiret on vieläki tönköt ja perslihakset oli eileen hyvinki kipiät. Mutta se on tervestä kipua!

Tänään mulle tuli kummallinen vaiva. Yhtäkkiä havaattin, jotta mun oikian silimän näkökentäs on jotaki. Aluuksi ajattelin, jotta olin kattonu suoraa lamppuhun tai jotain, mutta ei se oo häipyny koko päivänä. Se on ku nekatiivikuva: valakoosta hankia vaste se näyttää mustalta, hämärämmäs se on ku lampun heijastus. Onneksi miehellä oli heti riaknoosi valamihina: MS-tauti. Ihanaa, ku mulla on nuon kannustava puoliso!

Nyt voin kertua myös siitä projektista, josta aiemmin vähä vihijaalin, mutta joka ei siinä vaihees ollu vielä varmaa. Nyt on. Nimittään Pännärinkiläästen oma lehti, jonka mä oon luvannu laittaa painokuntohon.

Saimma kunnan, yrittäjään ja paikallisleheren järjijestämästä keskustan kehittämisireoontikilipaalusta 300 euron lahajakortin. Se ei tullu erinomaasista ireoosta, vaan silikalla tuurilla, arpoomalla.

Lahajakortti käy paikallisihin liikkeehin ja me päätimmä pistää sen leheren tekohon. Tuo voitto ei kata koko painatusta, mutta on hyvä apu ja oma osuus jää muutamahan kymppihin.

Jokahisella tuloo olemahan muutama sivu tilaa omille tekstiillensä. Mä vain kasaan ne sitte painettavaksi. Oon ihan intopinkiänä sen rojektin kans 😀

Vähä meillä oli vääntyä siitä, kuinka suuri painos otetahan. Yks olis halunnu, jotta sitä otettaas niin palijo, jotta voitaas myiräkki, mutta enemmistön päätöksellä otetahan pieneet painos ihan vain omaksi iloksi.

HPn testailua 093

Aurinkoosta!

Mä oon aina kuvitellu, jotta liikunnan pitääs nostaa kuntoa eikä laskia sitä. Olin eileen kumminki jumppaan jäläkihin aiva raato. Saunas en meinannu jaksaa pitää silimiäni auki ja jos ei olsi ollu pakko pestä hikiä pois, olsin voinu mennä sieltä suoraa peittojen välihin ja nukkua vaikka 16 tuntia.

Tänään kumminki aurinkoonen päivä piristi ja antoo sen verran potkua, jotta päätin mennä lenkille. Se suunnitelma kumminki meni sitte myttyhyn, ku kattoon kuuren aikahan pakkaasmittaria: -17. Jätin lenkkeelyn ja pirin kahavakuulasulukeeset ittelleni. Ny reiret ja persus huutaa hoosiannaa ja oon yhtä notkia ku rautakanki.

HPn testailua 090

Käytihin kaupungis

Aamusta pistin pyykkikonehen töihin ja kerkesin pestä kaks konehellista ennen ku lähärimmä Vaasaa kohti. En eres muista, koska ollahan viimmeeksi käyty isännän velijen ja vaimonsa työnä kyläälemäs…

Meille oli ruaat valamihina ja kaffetpöytä notkuu herkuusta. Olikahan meitä orotettu? Sitä on vain niin mökkiintyny, jottei saa lähäretyksi, vaikkei tuon pireet matka oo. Oltihin kyllä sitte oikeen kunnolla ku kerran lähärettihin. Tairettihin istua ainaki 5 tuntia. Mukava toimitella kaikes rauhas.

HPn testailua 089

Laiskalauantai

Tänään suunnittelin tekeväni vaikka ja mitä, mutta täs tää päivä on menny ihan haahuulles. Laiskottaa ja väsyttää niin, jottei oikeen mitää tähärellistä oo saanu aikahan. Suunnittelin käyväni äiteen työnä jo tänään, ku meemmä huomenna Vaasahan isännän velijen työ kyläälemähän, mutta en vain saanu lähäretyksi. Enkä käytyä lenkillä vaikka sitäki suunnittelin…

HPn testailua 088

 

Tein pari testiä

Tänään oli leheren välis tullu Oppi-niminen lehti, joka on tarkootettu nuorille, jokka miettii jatko-opintoja. Innostuun kumminki lukemahan sitä ja tein pari testiä:

Ensimmäänen testi kysyy ”Miten sinä opit?” Sain tulokseksi, jotta mulle tärkeen aisti oppimises on kuulo elikkä oon auditiivinen oppija. Se pitää varmahan paikkaansa, sillä kouluaikoona mä luin läksyjä äänehen, ku musta tuntuu, jotta parahite muistan niin.

Toises testis kehootettihin testaamahan tuleva ammatti. Sain tulokseksi, jotta oon ittenäänen, teoreettinen ja luova/ohojeesta pitävä työntekijä, joka sopiis copywriteriksi, kriitikoksi, kustannustoimittajaksi, kemistiksi, tilastotieteelijäksi tai tutkijaksi. 😀

HPn testailua 087

Kirijootushommia

 

Töis oli sellaanen hyvä kiirus koko päivän. Välillä oli töitä jonos ja kun ne sai teheryksi, oli uusia jo orottamas. Pari näytti jäävän vielä sähköpostihin orottamahan huomisaamua.

Ehtoolla mulla ei ollu meininkiäkää harrastaa muuta ku aivojumppaa. Tein muutaman runon pätkän yhtä kilipaalua silimällä pitäen, kattelin tietoja parista muusta kirijootuskilipaalusta Pännälääsiä varte, laitoon yhyren kilipaalun kirijootukset kuorehen. Tää kevät saa vissihin tuon kilipaaluvietinki heräämähän.

Oikeen hyvää ystävänpäivää 🙂

HPn testailua 086

Tityy, tityy, tityy

Töistä lähtiesnäni kuulin ensimmääsen hätääsen tintin. Se ei keriinny koko värssyä laulaa, vaan päästeli hengästyttävän nopian sarijan tityytä. Mutta kevättä se tietää! Tänään oliki taas suojakeli ja saret oli vetensekaasta räntää. Kantatiellä jo rapa roiskuu.

Sain tänään työttömyyskassalta päivärahapäätöksen. Ja kyllä – se tuli korootettuna. Korootus teki melekeen 8 €/päivä. Vaikka kyse ei oo ku viirestä päivästä, niin nelijälläkympillä käy jo hyvinki ruokakaupas. Jos joulukuusta asti onki ollu vähä tiukempaa, niin ihan kiva, jotta tuo raha tuloo eres nyt. Maksupäivä on huomenna. Tuli kylläki samas postis autoverolappo ja nettimaksu, jotta ne rahat on jo oikiastansa kuitattu…

Ruaan jäläkihin olis laiskottanu ja arvoon pitkähän, viittinkö vai enkö viitti lähtiä lenkille. Sitte kumminki päätin nostaa lyijynraskahan ruhoni pystyhyn ja käyrä eres happihyppelyllä ku sarekki oli lakannu. Tunnin verran talsiin ja kolomisen kertaa yritin vähä hyssytelläkki muutaman askelehen, jotta olis vähä hengästyttäny ja hikoottanu.

Mä tuos räknäälin nuota kilometriä, mitä on tullu pistettyä ylähä. 8.2.2012 mulla on ensimmäänen merkintä ja nyt voin toreta, jotta vuoren mittahan on tullu käveltyä vähä yli 300 km. Himokuntoolija vetää sen verran varmahan kuukaures, mutta tällääselle soffapotaatille se on saavutus ja paree ku ei mitää.

HPn testailua 085