Regina Rask: Hyvä naapuri

Vappu jättää työnsä Norijas ja kiiruhtaa kotikylähänsä auttamahan auto-onnettomuures loukkaantunehia vanhempiansa. Vanhemmat kuitenki toipuu hyvin ja loppujen lopuksi ne on enemmän menos ku tyttärensä.

Vanhempien kuntouruttua Vappu muuttaa siskoonsa tyhyjäksi jääneesehen taloohin. Siskoo on miehinensä muuttanu Rovaniemelle.

Vappua ärsyttää, ku yks toisensa jäläkihin kysyy, onko hän muuttanu takaasi ja hän joutuu seliittämähän, jotta tilapäisesti vain. Mutta kuinkas sitte kävikää?

Pikkuhilijaa kotokylän hyvät puolet alakaa nousta esille ja toimittajan töitähän voi teherä myös freelancerina.

Oon lukenu niin Raskin kolumnia ku muitaki kirijoja. Tykkään mutkattoman heleposta luettavuuresta, vaikka täs kirijas oli vähä ennalta arvattava loppu. Se ei kuitenkaa haitannu lukunautintoa.

Mainokset

Kiirusta piti

 

Töis nimittään. Sähköpostis oli 77 viestiä orottamas, jotta niille tehtääs jotaki. Ja pari paperia oli tuotu ihan pöyrälle asti.

En ottanu ressiä, vaan alakasin siitä järijestykses purkimahan kunnes tuli ensimmäänen soitto vähä ennen yhyreksää: ”Ookko havaannu, kerkiääsikkö…” ja sitte alakas tulla samammoisia viestiä sähköpostihin. Ihan niin ku ne työt tulis teheryksi vain sillä, jotta mä oon paikalla. Ei se ny aiva niinkää mee…

Kakkoskyselyn jäläkihin pistin työt tärkeysjärijestyksehen ja jatkoon purkimista siinä järijestykses. Aika palijo sain teheryksi, mutta kyllä sinne vielä melekoonen nivaska jäi orottamahanki.

Olihan se tietysti ihan kiva, jotta oli kaivattu. Jonsei mua niin ainaki mun työpanostani.

Ehtoopäivällä kuulin sitte vähemmän mieltä ylentäviä uutisia: yks mukavimmista työkaveriista on sanonu ittensä irti. Oli saanu paremmin palakatun homman muolta. Ikävää, jotta hän lähtöö, mutta toivotan kaikkia hyvää jatkos! Onneksi kuuluu feispuukkikaveriihin, jotta voin aina joskus eres kurkata kuulumisia 😀

HPn testailua 012

Tänään ei oo ollu näin komia keli. Aamulla pyryytti niin jottei kaikin paikoon tahtonu tietä nähärä. Koko päivän on tuullu kylymää ja aina välillä on tullu lunta. Tai rännäksihän tuo tais ehtoopuolehen muuttua, ku lämpötila meni plussan puolelle.

Arkisia juttuja pyhäpäivänä

 

Mä marmatin etukätehen, kun mun pitää lomautusviikollaki pistää kello soimahan aamuusin, jotta herään potkimahan poikaa kouluhun. Ja kuinkas käytihin eileen, ku olsin saanu nukkua? Heräsin puoli seittemältä! Että mun pisti vihakseni. Tänään sentäs nukuun kahareksahan asti.

Huomenna onki taas työpäivä ja herätys kuurelta. Tää päivä on menny vähä taas laiskanlaasesti. Pyykkiä oon pesny, kutonu ja lukenu. Siinäpä ne tärkeemmät. Niin ja äiteen työnä käytihin.

Tänään muuten olis ollu pareet lintujenpongauspäivä. Näin punatulukkuja ja urpiaasia, jokka eileen loisti poissaolollansa.

HPn testailua 011

Pihapongausta

Valittin vissihinki huonon päivän ja siitä huonon kellonaijan pongaukselle. Lintuja kyllä oli, mutta enimmäksensä pikkuvarpuusia.

Yritin klasin läpi niitä kuvaalla, jotta olis helepompi laskia. Yhtää urpiaasta tai viherpeippua en nähäny, mustarastahasta, punatulukuusta tai käpytikasta puhumattakaa. Tintikki oli aika vähis, on niitä ny pruukannu tuos olla. Keltasirkkuja oli vähä ja muutama viherpeippo. Niin ja harakka ja fasaani 😀 

Pihabongaus 007

Oon tänään miettiny sitä, kuinka elämäs on aina asioota, jokka kumoaa toisensa. Nyt olis ollu aikaa tällä viikolla teherä vaikka mitä, mutta sitte on rahasta pulaa. Menot ku ei oo tälläkää kuulla yhtää tavallista pienemmät, vaikka palakka onki. Jotenki on koko viikko menny vähä mieli alamais.

Viimmeenen lomautuspäivä

 

Tää viikko on menny ihan ”hiahan” – en oo teheny yhtää mitää järkevää, jos ei Waldemarin haalarien kutomista oteta lukuhun.

Kotona oleminen ei sovi mulle ollenkaa. Jos tätä olis vielä jatkunu muutaman viikon, niin mä olsin keriinny syömähän itteni hengiltä. Mä oon taas hakenu lohtua ruaasta ja se tuntuu kropas. Nahkaki jo kinnaa, vaattehista puhumattakaa. Pakko ryhyristäytyä ja ruveta pistämähän tossua toisen etehen ja kattomahan, mitä tuosta leipälävestä pistelöö menemähän.

Tänään olin kattomas Tuijan uutta kämppää. Olipa viehättävä asunto! Ja vaikka se oli aiva puuronsilimäs, sielä ei kaupungin menosta ja melusta tienny mitää. Erityysen ihastuttava oli isoo, lasitettu terassi. Ai että, mikä paikka viettää aikaa kesällä.

HPn testailua 010

Camilla Läckberg: Jääprinsessa

 

Vanhempiensa kuoltua auto-onnettomuures Erica on palannu Tukholmasta kotikaupunkihinsa Fjällbackahan siivuamahan ja tyhyjäämähän lapsuurenkotiansa.

Yhtenä aamuna Erica lähtöö jaloottelemahan ja sillä reissulla Erican ja monen fjällbackalaasen elämä muuttuu.

Erican lapsuurenystävän Alexandran kototaloo on ollu enimmäkseen tyhyjillänsä ja vanha Eilert on käyny sielä kattelemas jotta paikat on kunnos. Sinä aamuna taloo on jääkylymä ja Eilert löytää Alexin alastomana umpehen jäätynehestä ammehesta, rantehet auki viillettyynä. Eilert huutaa Ericaa avuksi.

Tutkimusten eretes alakaa löytyä luurankoja yhyren sun toisen kaapista, jotkut nelijännesvuosisaran takaa. Pikkuhilijaa palat loksahteloo paikoollensa ja Alexin murhaaja löytyy.

Tämä oli hyvä kirija, ei mässäälly liikaa kuolemalla. Ja vaikka kirijas kerrottihin aharistavistaki asioosta, mukana oli myös elämää ja romantiikkaaki.

Pännärinkipäivä

Tänään laiskotti niin, jotten eres lenkille saanu lähärettyä. Aamusta oli kylymä viima ja sitte ku sain keitettyä, oli aurinko jo menny pilivehen. Päätin pitää lepopäivän. Tein muuten sitte elämäni ensimmääsen – ja viimmeesen – kerran soijarouheesta soosia. Sehän oli ku lesepuurua! Ei tuu syrijäyttämähän meirän huushollis jauhelihaa.

Ehtoolla oli Pännärinki. Tänään oli monella aika tunteehin vetuavat tekstit ja rankkojaki aiheeta käsiteltihin. Silti on joinki hyvä olo. Tuntuu mahtavalta, että sielä pystytähän avautumahan ja uskalletahan puhua. Eikä ne jutut oo ikänä tullu kylillä vastahan. Se on hieno porukka.

Mun oma tekstini sai alakunsa annetusta vihijelausehesta: Särkynyt sydän helisi lattialla:

 

Särkynyt sydän
 
Särkynyt sydän
helisi lattialla
 
Surun viillot
repivät sisintä auki.
 
Silmät puhuivat
kuumia kyyneleitä.
 
Särkynyt sydän
helisi lattialla
lasinkirkasta tuskaa.
 
Iholla vielä muisto
kosketuksesta
 
Kyyneleet haalenevat
poskipäille.
 
Särkynyt sydän
lakkaa helisemästä.

 

Anne Saari 17.1.2013

 

HPn testailua 008