Uuren vuoren kynnyksellä

Vuoren viimmeesinä tuntiina on hyvä hetki kattua hetki taaksepäin ja pohtia tulevaa.

Vuotehen on mahtunu palijo niin hyvää ku huonompaaki. Eherottomaksi kohokohoraksi nousoo flikan kans maaliskuus tehty Kanarian reissu. Se oli ensimmäänen etelän matka meille kummallekki. Ei taharo löytyä oikeeta sanoja kuvaalemahan sitä ilua, minkä sielä koin. Lämpö, kiireettömyys, kaiken erilaasuus… Nautiin suunnattomasti kaikesta – ja oli hienua jakaa se just flikan kans.

Ensinäkymä parvekkeelta

Heti sieltä tultua oli sitte vuoros runokirijan julukaasu. Siitäki tuli mahtava fiilis: mä tein sen! Samalla siinä sitte meni ne viiskymppiset, mitä en halunnu sen suuremmin juhulistaa.

2012-03-30 Neljä elementtiä 001

Huhtikuus flikka antoo rengastaa ittensä. Kihilaus oli oikeen mukava yllätys 8 vuoren seurustelun jäläkihin.

Toukokuus ylitin itteni ja ilimoottauruun aikuusten uimakouluhun ja pääsin vesikauhustani ainaki osittaan. Valitettavasti ne viis päivää olivakki sitte ainuat, ku oon plutannu altahas. Yrityksistäni huolimata en oo saanu isäntää uimakaveriksi ja yksin hirvittää mennä ku tietää, jottei osaa ku vähä alakeeta.

Kuntoremonttiki alakoo personal trainerin kans. Valitettavasti hyvä alaku hukuttautuu kesän sateehin ja lupaavat tulokset on enää haalistunu muisto.

Toukokuus pitkäaikaanen työkaveri jäi ensi lomille ja sitte eläkkehelle ja siitä asti onki työmaalla piisannu yhtä sun toista muutosta.

Kesäkuus kihilapari liittyy asuntovelaallisten isoohin joukkohon ja ostivat oman tuvan.  

Flikan piirtämä kirijan kansikuva nakutettihin mun nahkahani tikrun kaveriksi.

Vanha ja uusi

Heinäkuus lomaalin. Kuunvaihtehes oltihin kesäloman alakajaasiksi Oulus runomiitis ja tavattihin ihania runoystäviä. Siitä jatkettihin nuorenparin työ auttamahan remppahommis. Se oliki koko kesälomani paras viikko niin säiren puolesta ku siitäki syystä, jotta tuolla konstilla pääsi kerralla irroottautumahan työasioosta, vaikka justihin ennen lomalle jäämistä saimmaki työkaverin kans tieron, jotta lomien jäläkihin meitä kahta orottaa yt-neuvottelut ja torennäköösesti toinen meistä joutuu pois.

Muurikello ja syysasteri

Elokuu neuvoteltihin, syyskuus tuli tieto, jotta työkaveri irtisanotahan mutta mä saan jatkaa. Tuskin olin keriinny siitä neuvottelukierroksesta toipua, ku ilimootettihin uusista neuvotteluusta, jokka koski melekeen koko henkilökuntaa.

Toisistaki neuvotteluusta selevisin ”vähääsin vammoon” eli lomautuksilla, vaikka nykki irtisanottihin väkiä. Sen kunniaksi tehtihin uurelleenjärijestelyjä työmaalla ja pistettihin työpistehet kiertohon. Mulla on pitkästä aikaa oma koppero.

Joulu oli taas justihin niin ihana ku vain olla voi. Tärkeentä kaikista, jotta nuoret on siinä ympärillä eikä kellää oo kiirus mihinkää.

Nyt ku ilotulitusraketit paukkuu pihalla, voin toreta, että kulunu vuosi on ollu rikas ja raskas.

Mitä orottaa tulevalta? Ainaki toivoosin, jotta myllerrykset työmaalla olis omalta osalta hetkeksi aikaa täs. Tosin sielä on tulos muutoksia, jokka vaikuttaa ainaki välillisesti omihinki töihin. Onneksi kuitenki on vielä lomautustenki jäläkihin työpaikka, mihinkä palata, varsinki ny, ku meillä ei muitakaa työs käyviä tällä hetkellä oo.

Entä oma elämä? Sain vetää yli jo aika monta ”En oo koskaa” –listaltani. Oikiastansa hieman harmittaaki, ku nyt ei oo mitää sellaasta konkreettista tavootetta, jonka etehen teherä töitä.

Mietiin uuren vuoren lupauksiaki. Ensi ajattelin, jotta jos lupaasin olla murehtimata niin palijo. Mutta se ajatus vesitti jo itte ittensä, ku rupesin heti murehtimahan, jotta kuinkahan mä pystyn pitämähän sen lupauksen… Laihruttamisesta ja liikunnan lisäämisestä mun on pareet olla tästämisin hilijaa. Ne lupaukset on jo niin nähty.

Mainokset

Jotaki ittetehtyä

Nämä kuvat on vielä vanhalla kameralla otettuja, joten sen ovat näköösiäki.

Eripariraitasukat Waldemarille Eripariraitasukat Waldemarille

Kaulahuivi vävypojalle Kaulahuivi vävypoijalle

Sukat Ninnulle Sukat Ninnulle

Sukat vävypojalle Sukat vävypoijalle

Säärystimet tyttärelle Säärystimet flikalle

Tuubihuivi tyttärelle Tuupihuivi flikalle

Kaulahuivi Waldemarille Kaulahuivi Waldemarille

Villasukat pojalle  Sukat poijalle

Jotaki joulun aijasta

Lauantai 22.12. Olin koko päivän ku häjy kersa, joka orotti joulupukkia ku orotin nuoria – ja tietysti Metkua – tulevaksi. Olivat ehtoonsuus täälä. Syötihin tortilloja ja me vanhukset käytihin saunas.

Sunnuntai 23.12. Pakkaasmittari näytti ”parahimmillansa” -31,5. Ehtoopäivällä isäntä kantoo kuusen tupahan ja nuoret koristeli sen.

Maanantai 24.12. Auttuna oli höpinää omiksi tarpehiksi, jotta sain kaikki ruaat suunnilleen yhtä aikaa valamihiksi. Siitä se ähky sitte alakoo.

Ruaan jäläkihin kaffiteltihin ja syötihin ensimmääset joulutortut. Vai pitääskö sanua, jotta joulutontut, ku hillo oli vaihtunu ruskiasta punaaseksi. Flikan pyynnöstä tehtihin tortut varelmahillolla.

Hetken huilin jäläkihin lähärettihin äitejä kattomahan ja sieltä sitte vielä hauroolle. Poikaki kunnostautuu ja tuli muorin työ. Se ei liika useen sielä käy.

Kotia tultua saunoottihin ja ehtoon mittahan jaettihin lahajat. Sain aiva ihania lahajoja: isännältä hopiaaset korvakorut, poijalta komian kynttilälyhyryn, suklaata tuli tietysti ja flikalta ja vävypoijan aluulta sain jotaki sellaasta, mitä en ollu osannu eres kuvitella, nimittään uuren pokkarikameran! Sain mä uuret komiat saksekki, ku nuoret oli lahajoja paketooresnansa tullu siihen tuloksehen, jotta mä tartten sellaaset 😀 Ninnulta saatihin Pentikin suloonen voiveitti.

Flikan paras lahaja oli varmahan sulhon ostama järijestelmäkamera. Niin jotta meillä oli varsin kuvauksellinen joulu.

Tiistai 25.12. Joulupäivä on meillä perinteenen pyjamapäivä, jolloonka ei lähäretä mihinkää. Ollahan vain ja syörähän. Erkki meillä kävääsi ja samoon naapurin nuoriväki. Saatihin kummipoijalta ja sen morsiamelta hauskat kiemuraaset kynttilät. Ähky jatkuu…

Keskiviikko 26.12. Tapaninpäiväajelulla ei käyty. Tai nuoret kävi – ne kävi treffaamas kaveriparia kylillä. Mä pysyyn visusti kotona.

Torstai 27.12. Nuoret lähti alennusmyynniille. Mun mökkiintyminen oli erenny jo niin pitkälle, jotten halunnu lähtiä eres kauppahan. Pistin isännän hakemahan täyrennystä jääkaappihin.

Jouluruaat oli mitootettu täsmälleen oikeen ja suunnillensa kaikki meni joulun aikana. Tosin ei oikeen olsi enää kenellekkää eres maistunu. Nuoret haki tullesnansa Kotipizzasta evästä koko porukalle.

Mun lenkkikaveri muutti naapurikaupunkihin 😦

Pakkaanen laski niin palijo, jotta lumet tuli ryminällä alaha katolta. Metku-raukka aiva täräji, kun se pelijästyy parihin otteehin sitä ryminää ihan kunnolla.

Ehtoolla nuorille tuli kaveripari kyläälemähän. Me yritettihin isännän kans pysyä pois tieltä, jotta saivat rauhas toimitella.

Perijantai 28.12. Nuorten kotialähtöpäivä. Haikiaa 😦 Huusholli tuntuu niin kovin hilijaaselta ku oomma täälä isännän kans enimmäksensä kaharestansa.

Joulun aikahan isäntä kävi Metkun kans ensi aamulenkillä ja mä sitte päivän mittahan peuhaamas lumihanges. Ei tarvinnu kauaa kerrallansa olla ku oltihin jo kumpiki hengästyksis juoksemisesta ja minä lumipallojen heittelystä ja Metku niiren tavoottelemisesta.

Eroaharistus oli sitä luokkaa, jotta oli päästävä ihimisten ilimoolle (= ruokakauppahan ja Tokmannille). Tokmannilla treffasin Raijan, jonka kans sovittihin, jotta meen maanantaina kylähän.

Muistin pistää velijen flikalle nimipäiväonnittelut.

Yhyren konehellisen pesin poijan vaattehia.

Lauantai 29.12. Tänäänki oli kotopäivä. Otin aamusta lakanat petiistä ja vaihroon puhtahat tilalle. Pesin ja rummutin vanhat lakanat saman tien kaappiihin/petiihin takaasi.

Siitähän sitä sitte jo väsähtiki niin, jotta kävin ottamas pikaaset tunnin torkut.

Kaiken kaikkiansa mitä mahtavin joulun aika! Oon syöny eherottoman hyvin miettimätä painua (tähän aamuhun mennes +1,2 kg…), oon kutonu, lukenu ja ennen kaikkia nauttinu nuorten seurasta.

Pirkko Arhippa: Kipunuora

Oon pitkästä aikaa innostunu dekkariista. Pirkko Arhippa oli sillä saraalla mulle uus tuttavuus.

Turuun yliopiston professori, intiaanikulttuurin tutkija Marko Korpela löyretähän yliopistolta työhuonehestansa quipunuoralla (kipunuoralla) kuristettuna.

Monella olis ollu syytä päästää ilimat pihalle siitä miehestä, sen verran ylimieliseksi paskiaaseksi se osoottautuu. Tekijää en kuitenkaa osannu arvata.

4. lomautuspäivä

Tänään unta piisas kahtakymmentä vaille yhyreksähän asti. Näin unta, joka olis voinu olla painajaanen, jonsei se olsi ollu niin hauska: meille tuli kolome tehomyyjää, jokka olis halunnu teherä A4-kokoosen elämänkertakirijootuksen mun elämästäni. Olivat selevästi huijaria, sillä yks meni heti eri huonehesehen, yks puhuu ku Ruuneperi ja kolomas istuu kynän ja paperin kans valamihina tenttaamahan mun elämästäni. Mä kumminki olin tietoonen, mihinä mennähän ja suunnilleen huusin ne pihalle. 😀 (Kiukkuenerkiaa riitti siis vielä unehen asti vaikka eileen en enää ollukkaa pahalla päällä.)

Aamu oli taas rauhallinen: aamupalaa ja lujeskelua.

Jouluvalamistelut on niin hyvällä mallilla, jottei ollu varsinaasesti mitää tekemistä enää tälle päivälle. Jotaki pientä sitte puuhastelin: tarkastin, jotta kuusen kynttilät toimii, tiskasin jouluastiaston, laittelin kynttilöötä, pyykkäsin korit tyhyjiksi, tein ostoslistaa huomiseksi ja lopuuksi – kun en enää muuta keksiny – niin leivoon vaaleeta piparkakkuja.

Ehtoopäivästä istuun kutimella ja vahtasin televisiota.

Soittelin vävypoijan äireellekki, ku häneltä tuli kortti enkä mä ollu hoksannu laittaa hänelle…

Huomenna nuoripari on tulos tänne ja mä pysyttelen varmahan pois konehelta niin kauan kun on maharollista viettää aikaa heirän kans. Sen takia toivotan teille kaikille oikeen hyvää ja mieluusaa joulua!

Joulutervehdys 2012007

3. lomautuspäivä

Tänään oli tarkootus nukkua maharollisimman pitkähän, mutta ei onnistunu ku puoli yhyreksähän asti. Sitte rupes tulemahan pää kipiäksi niin jotta oli pakko nousta ylähä.

Nautiin aamupalan kaikes rauhas ja lueskelin päivän postin. Sen jäläkihin pistin joulusiivouksen käyntihin.

Isäntä oli fiksu ja tarttuu toisehen imurihin. Mä imuroottin alakerran, isäntä yläkerran.

Pesin laattiat ja vaihroon eteisehen ja keittiöhön puhtahat matot.

Siinä vaihees oli jo sen verran näläkä, jotta torettihin tarpehelliseksi lähtiä kaupasta hakemahan ruokavärkkiä. Syötihin hyvin arkisesti makkarasoppaa.

Ruaan jäläkihin siivous jatkuu pölyjen pyhkimisellä, joululiinojen silityksellä ja joulukoristehien laitolla.

Kello tikutti sen verran vinkiää, jotta koristelu jäi vähä puolimoohin, kun päätin käyrä pikaasesti suihkus ennen parturihin menua. Mulla ei ollu parturihin mennes mitää muuta mieles ku jotta jotaki vaihtelua ja piristystä pitääs saara. Annoon Elinalle vapaat käret ja nyt mun tukka on vähä lyhkääseet takaa ja pitenöö loivasti etehen. Väriksi valikootuu tumma violetti. Elina sai tukan näyttämähän vahavalta ja väri antoo hyvän kiillon. Kiharoota se ei luvannu mulle teherä kun hiukset on nyt hyväs kunnos.

Työvuosi paketis

Tänään oli tämän vuoren viimmeenen työpäivä.

Verin sen kunniaksi kilarit… Kävi nimittään ilimi, jotta pääkonttorilla oli oletettu mun tuuraavan reskontranhoitajaa, mutta kukaa ei ollu havaannu kertua sitä mulle!

Sitä paitti taloushallinto ei luvannu tuurata mua, niin minkä takia mun tarttis sitte tuurata heitä? Se reskontrahan siirrettihin sinne sillä perusteella, jotta se pystytähän sielä olevalla henkilöstöllä hoitamahan.

Lupasin ny vielä tänään sitte avittaa, mutta muistutin jotta huomisesta etehenpäin saavat kattella tuuraajaksi jonku toisen.

Ja kun kyselin omien hommieni sijaastajaa, niin sellaastapa ei sitte löytynykkää. Pomo vain tuumas, jotta ”ne on välipäiviä, annetaan olla”. Just! Mun työt ei kai sitte ookkaa niin tärkeetä? No, kattotahan, onko ne yhtää tärkiempiä kaharen viikon päästä.

Nyt en sitte parihin viikkohon suostu eres ajattelemahan työasioota. Huomenna rupian siivuamahan ja ehtoopäivällä mulla on varattuna parturi. Vähä niinku palakaksi siivousurakasta…

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

Yks Finlandia-eherokkahista. Kirijan nimen perusteella en olsi siihen tarttunu, sillä se ei mun mielestäni kuvaa sisältyä, vaikka Normandian maihinnousu ja vertaukset siihen onki oleellinen osa tarinaa.

Enkä olsi tarttunu senkää takia, kun mulla on ennakkoluuloja. Mun mielestäni nimittään useemmat palakitut tai eherolla ollehet kirijat on lukukelevottomia. Mun järki ei useemmiten piisaa niiren ymmärtämisehen.

Onneksi olin kuitenki lukenu etukätehen, mistä tämä kirija oikiasti kertoo. Kirijahan kertoo 41-vuotiahasta normandialaasesta Juliesta, joka on saanu tietää miehensä pitkähän kestänehestä suhteesta ja ikään ku se ei olsi riittäny, heirän 8-vuotias Emma-tyttärensä sairastuu leukemiahan.

Maihinnousu puolestansa liittyy kirijahan siten, jotta Julie opastaa turistiryhymiä ja kertoo heille historiatietoa Normandian maihinnousun tapahtumista. Emman sairastuttua Julie vertaa syövän hoitoa sotana, joka on voitettava.

Pyrypäivän puuhasteluja

Tänään oli heti aamusta ilikiä viima ja tuuli lennätti lunta. Päätin kuitenki vierä petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan. Isäntäki kunnostautuu ja kantoo aluuspatjat tuuletustelinehelle ja tamppas ne ja nosti sitte terassille vähä pyryltä suojahan.

Lähärettihin ensi ruokakauppahan. Sielä juututtihin pitkäksi aikaa suustamma kiinni yhyren tuttavapariskunnan kans.

Sitte kävääsin Hoplaas (lastenvaateliike) hakemas työkaverille vauvalahajan. Sielä oli aiva ihastuttavia vaattehia!

Sen jäläkihin poikettihin Tokmannille. Katteltihin poijan kämppähän kattovalaasinta, mutta ei löytyny ku yks malli ja hintaa sillä oli liki viiskymppiä. Niimpä päätettihin, jotta vierähän ruokaostokset kotia, syörähän ja lähäretähän Seinäjoelle lamppukaupoolle.

Minimanista löytyy komia metallinen, musta ja krominfärinen koopa. Kaiken lisäksi siinä oli kangaspäällystäänen johto niinku ennen vanhaa! Hintaa silläki oli toki liki nelijäkymppiä. Sillä reissulla näin isännän siskoon miehinensä ja entisen työkaverin vaimoonensa.

Kotia tultua isäntä pisti lampun poijan kämpän kattohon kiinni (komialta näyttää) ja minä kannoon petivaattehet kuivamahan tuvan puolelle. Olivat sittekki saanehet vähä lumipesua. Pistin lakanapyykin koneehin, paketoottin äiteen nimipäivälahajan ja nyt orottelen, jotta saan pistää saunan lämpiämähän, ku Avara luonto alakaa. Kun se loppuu, onki sauna jo lämpöönen ja päästähän pesuulle.

Ja taas on jo perijantai!

Mun katuaa viikot kynsistä niin, jotten saa tänne enää kirijootettua mitää. Mitähän täs ny olis mainittemisen arvoosta tapahtunu…

Viimme pyhänä oltihin kattomas Nuorisoseuran näytelmä Pastori Liimataisen maalliset murheet. Olis voinu olla farssi, mutta ei ollu. Ei yltäny likellekkää heirän parahia esityksiänsä. Mutta näimpä sielä sentäs pikkuserkkuni, jonka kans oli mukava toimitella ennen näytöstä ja väliaijalla 🙂

Maanantaina meillä oli töis klökitilaasuus, johonka oli kuttuttu myös kaks firman eläkeläästä. Heirän osallistumisprosenttinsa oli 50. Samas tilaasuures saatihin firman joululahaja, joka säästösyistä oli kutistunu kahtehen 7,50 €:n elokuvalippuhun + leffa-ateriahan (0,5 l juoma ja 1,3 l popkornia). Aikaasempina vuosina ollahan saatu hervotoon loorallinen ruokaa. No, eipä oo tullu käytyäkää elokuvis monehen, monehen vuotehen. Nyt tuloo varmasti mentyä ku nuukana ihimisenä ei voi tietenkää jättää lippuja käyttämätä.

Tiistaina käytihin salilla. Pistin taas vähä kokeellen rajojani. Ne löytyy – ja tuntuu  keskiviikkona vähä joka puolella kroppaa.

Keskiviikkoehtoolla käytihin Tuijan kans oikeen hikilenkillä. Se normi viiren kilometrin lenkki tuntuu tavallista raskahammalta, ku alla oli kerros pöperölunta, mihinä piti kahalata. Viima otti vähä toisehen poskehen, sen havaatti torstaiaamuna punaasista laikuusta.

Eileen isäntä oli saanu poijan kämpän remontin valamihiksi ja oli ystävällisesti jättäny mulle loppusiivouksen. Siinä meniki se eilisehtoo. Piti pestä kaapit ja kipot ja klasit ja laattiat. Tänä ehtoona silitin sinne vielä karteekit ja ripustin ne paikoollensa. Muutapa en oo tehenykkää.

Isäntä oli ollu tänään sangen tuhulaavaasella päällä. Oli ostanu uuren tiskikonehen ja ittellensä 42″ television… Tiskikonehesta on puhuttu jo pitkähän, kun vanhas oli ohojelmat ihan sekaasin. Se pesi välillä pitkän ohojelman esipesulla eikä koskaa voinu tietää, kuinka kauan se kulloonki haluaa tiskata. Isäntä perusteli uuren hankkimista sillä, jotta ”kumminki se hajuaa justihin joulun aikana ja mitäs sitte”. Mä eherootin, jotta jos vaikka ihan vanhanaikaasesti tiskattaas käsin. Mutta se varmahan pelekäs, jotta napsahtaa sillekki tiskivuoro ja niin se kattoo helepoommaksi hankkia uuren konehen.

Television hankkimiselle mä en saanu mitää järkiseliitystä. Ja se maksooki yhtä palijo ku tiskikones.

Mun mielestä ny ei olsi ollu varaa yhtää tuhulata ylimäärääsiä. Tämän ja ens kuun tilit tuloo mulla olemahan lomautusten takia melekoosen pienet eikä isännällekkää oo vielä alaannu päivärahat juoksemahan. Rahaa kumminki menöö laskuuhin ihan sama summa ku ennenki – tai enämmänki, ku kaikki hinnat vain nousoo.

Mulla on ens viikolla enää kolome päivää töitä, sitte alakaa lomautukset ja joulu-/uuren vuoren vapaat.