Latifa: Kätketyt kasvot – Neljä vuotta talibanien ikeen alla

Tämä kirija perustuu tositapahtumihin.

Latifa on 16-vuotias vuonna 1996 ku talibanit valtaa hänen kotikaupunkinsa Kabulin.  Afganistan on ollu koko hänen elämänsä aijan sotatilas, mutta talibanien valtahannousu oli kaikkeen hirvittävin kokemus. Sen myötä naiset lakkas suurin piirteen olemasta ja heirän ihimisarvonsa kiellettihin. Naiset ei saanu teherä töitä ja näin ollen naiset ei myöskää saanu tarvittemaansa hoitua, koska mieslääkäri ei voi naista hoitaa.

Rariosta kuuluu vain talibanien hallittema kanava ja sieltä kielto tai määräys toisensa jäläkihin: Kaikilla naisilla pitää ulukona liikues olla seuranansa miespuolinen sukulaanen (isä, velii tai puoliso), miesten on annettava parran kasvaa, puvun ja kravatin käyttö on kielletty, naisten pitää käyttää burqaa eikä sen alla saa käyttää värikkähiä vaattehia, meikkaaminen on kielletty, valokuvia ei saa olla näkyvillä, kotieläämiä ei saa pitää, flikat ei saa jutella poikaan kans ja jos niin käy, ”lainrikkojat” vihiitähän välittömästi keskenänsä, musiikin kuuntelu on kielletty, valokuvia tai vireoota ei saa ottaa eres perheenjäsenistä, lapsille ei saa antaa epäislamilaasia nimiä, ei-muslimien on käytettävä keltaasia vaattehia, kukaa kauppias ei saa myirä naisten aluusvaattehia jne… Aiva mielettömiä määräyksiä ja kieltoja.

Naiset on käytännös kattoen vankiina kotonansa. Latifan äiti oli toiminu lääkärinä, mutta ei voinu enää teherä töitä. Joskus kuitenki joku tuli salaa kotikäynnille. Yhyren kerran oven takana on nelijä naista, joista kolome on suunnilleen viirentoista-kuurentoista vuoren ikääsiä flikkoja. Talibanit oli vanginnu heirät ja viirentoista miehen joukko oli raiskannu heirät ja silipoonu ja repiny sukupuolielimet. Latifan äiti haetti avuksi toisen lääkärin ja he ompeli kuus tuntia flikkoja kasahan…

Latifa ja kaks ystäväänsä puolestansa pitivät välillä salaasta koulua ittiänsä nuoremmille lapsille. Varotoimet oli monimutkaaset, jottei he olsi palijastunu. 

Välillä Latifa uskoo, jotta koko muu maailma on unohtanu heirät ja hyväksyny talibanit. Tunnustan, jotta en ainakaa itte oo jaksanu kiinnittää huomiota nuohin uutisihin. Torennu vain, jotta ainahan ne tappeloo… En oo tullu ajatelleheksi minkälaasta yksittäästen ihimisten elämä on voinu olla.

Lopulta Latifa kutsutahan Ranskahan Elle-leheren haastatteluhun, mutta matkustaminen ei oo yksinkertaasta. Mutkien kautta Latifa kuitenki pääsöö perille osan perheensä kans ja Ranskas hän on kirijoottanu tämän kirijan omista kokemuksistansa. Järkyttävää, silimiä aukaasevaa lujettavaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.