Joy Fielding: Valheita ja kuiskauksia

Taas omasta kirijahyllystä kaivettu kirija, kun en ehtiny heti kirijastohon. Mutta sehän ei haittaa kun mä en koskaa kumminkaa muista lukemaani.

Tämäki yllätti ihan totaalisesti lopus. Kammottavaa ja jännittävää. Terry on nelikymppinen sairaanhoitaja, joka päättää vuokrata pihamökkinsä nuorelle Alisonille. Kaikkia kummallista alakaa tapahtua ja loppujen lopuksi mikää ei ookkaa sitä, miltä näyttää…

Mainokset

Uus tupa

Hankiin ihan ittelleni silimäniloksi ja tirpoolle muuten vain iloksi tällääsen ruokintapöntön. On niin mukava kattella, ku ruokintapaikalla käy yks kuhina ja pyrähtely. Tietystikkää näis kuvis ei oo yhtää lintua. Nehän säikkyy heti ku oven aukaasoo.

Lintulauta 001 Lintulauta 002 Lintulauta 003

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

Mun on vissihin viisahinta jättää hyllyhyn kaikki kirijat, jokka on saanu hyviä arvosteluja tai jokka on palakittu. Min’ oon niihin aiva liika tyhymä…

Tätä kirijaalijaa on kehuttu yhyreksi Amerikan lahajakkahimmista kirijaliijoosta ja yhyreksi sukupolovensa hienoommista kirijaalijoosta. Anteeksi ny, jotta minä en sitä ymmärtäny. Vängällä (= väkisin) luin tämän läpi.

Kirija kertoo Miasta, jonka mies haluaa pitää paussin avioliitosta 30 vuoren jäläkihin ihastuttuansa ranskalaasehen, nuorehen kolleekahansa. Mia sekuaa ja joutuu ensi mielisairaalan sulijetulle osastolle. Sen jäläkihin hän muuttaa kesäksi likelle äitejänsä, joka asuu palavelutaloos ja päätyy pitämähän runokerhoa varhaasteini-ikääsille flikoolle.

Tarina haahuuloo mun mielestäni joskus johonaki ihan epäoleellises ja mulle ainaki tuli tunne, jotta nää henkilöt jäi loppujen lopuuksi aika pinnallisiksi. No, mä en ny vain kerta kaikkiaan ymmärtäny tämän kirijan hienoutta.

Robert Åsbacka: Keräilijä

Tämänki kirijan pohojalla on tositapahtumat ruottalaasesta pikkukaupungista.

Tapahtumat sijoottuu vuotehen 1969. Tarinan kertojaminä on nuori poika, jonka naapuris mies tappaa avovaimonsa. Aikuusena tuo poika lukoo poliisipöytäkirijoosta mitä sinne on surmasta kirijattu. Kirijas on mukana otteeta poliisiraportiista ja oikeurenkäyntipöytäkirijoosta.

Tosin niis oli mun mielestä sen verran ristiriitaasuuksia, jotta ittelle jäi epäälys, jotta oliko se tuomittu sittekkää syyllinen… Tai jos oli, niin oliko se ruumis avovaimon..

Latifa: Kätketyt kasvot – Neljä vuotta talibanien ikeen alla

Tämä kirija perustuu tositapahtumihin.

Latifa on 16-vuotias vuonna 1996 ku talibanit valtaa hänen kotikaupunkinsa Kabulin.  Afganistan on ollu koko hänen elämänsä aijan sotatilas, mutta talibanien valtahannousu oli kaikkeen hirvittävin kokemus. Sen myötä naiset lakkas suurin piirteen olemasta ja heirän ihimisarvonsa kiellettihin. Naiset ei saanu teherä töitä ja näin ollen naiset ei myöskää saanu tarvittemaansa hoitua, koska mieslääkäri ei voi naista hoitaa.

Rariosta kuuluu vain talibanien hallittema kanava ja sieltä kielto tai määräys toisensa jäläkihin: Kaikilla naisilla pitää ulukona liikues olla seuranansa miespuolinen sukulaanen (isä, velii tai puoliso), miesten on annettava parran kasvaa, puvun ja kravatin käyttö on kielletty, naisten pitää käyttää burqaa eikä sen alla saa käyttää värikkähiä vaattehia, meikkaaminen on kielletty, valokuvia ei saa olla näkyvillä, kotieläämiä ei saa pitää, flikat ei saa jutella poikaan kans ja jos niin käy, ”lainrikkojat” vihiitähän välittömästi keskenänsä, musiikin kuuntelu on kielletty, valokuvia tai vireoota ei saa ottaa eres perheenjäsenistä, lapsille ei saa antaa epäislamilaasia nimiä, ei-muslimien on käytettävä keltaasia vaattehia, kukaa kauppias ei saa myirä naisten aluusvaattehia jne… Aiva mielettömiä määräyksiä ja kieltoja.

Naiset on käytännös kattoen vankiina kotonansa. Latifan äiti oli toiminu lääkärinä, mutta ei voinu enää teherä töitä. Joskus kuitenki joku tuli salaa kotikäynnille. Yhyren kerran oven takana on nelijä naista, joista kolome on suunnilleen viirentoista-kuurentoista vuoren ikääsiä flikkoja. Talibanit oli vanginnu heirät ja viirentoista miehen joukko oli raiskannu heirät ja silipoonu ja repiny sukupuolielimet. Latifan äiti haetti avuksi toisen lääkärin ja he ompeli kuus tuntia flikkoja kasahan…

Latifa ja kaks ystäväänsä puolestansa pitivät välillä salaasta koulua ittiänsä nuoremmille lapsille. Varotoimet oli monimutkaaset, jottei he olsi palijastunu. 

Välillä Latifa uskoo, jotta koko muu maailma on unohtanu heirät ja hyväksyny talibanit. Tunnustan, jotta en ainakaa itte oo jaksanu kiinnittää huomiota nuohin uutisihin. Torennu vain, jotta ainahan ne tappeloo… En oo tullu ajatelleheksi minkälaasta yksittäästen ihimisten elämä on voinu olla.

Lopulta Latifa kutsutahan Ranskahan Elle-leheren haastatteluhun, mutta matkustaminen ei oo yksinkertaasta. Mutkien kautta Latifa kuitenki pääsöö perille osan perheensä kans ja Ranskas hän on kirijoottanu tämän kirijan omista kokemuksistansa. Järkyttävää, silimiä aukaasevaa lujettavaa.

Pistä hyvä kiertämähän

Saara on ilahruttanu mua löytämällä plokini ettiesnänsä sanaa karteekit (= verhot), kommentoomalla tänne ja kirijoottamalla omaa, ihastuttavaa plokiansa Puutarha ja nurkat. Sitä käyn lukemas säännöllisesti.

Nyt hän oli antanu omas plokisnansa mulle tunnustuksen, jonka haluan antaa etehenpäin Tillariinan fotoboxille

Teille kaharelle suosittelen tutustumista toinen toistenna ihastuttavihin kuvihin. Tunnustus kuuluus tietysti yhtä palijo Saaralle – ja kaikille ihanille plokiystävilleni. Sartsan viisahia pohoriskeluja kaipaalen erityysesti…

Muutto

Meillä ku on töis käyny ny kato työntekijöös, niin torettihin, jotta meillä on sielä kolome tyhyjää työpistettä.

Tero ja Timo on ollu monta vuotta ahtahas kämpäs, johona on kaiken lisäksi vielä kaffetautomaatti, niin jotta se on hyvinki levotoon työpiste.

Mä eherootin, jotta muuttaasin Siskon/Pirjon vanhahan työhuonehesehen ja poijat sais muuttaa siihen aulahan, mihinä mä oon aikaasemmin työskennelly ensi Siskon kans, sitte Pirjon kans. Siinä on tilaa ja välijyyttä. Toki seki on vähä levotoon paikka, ku siitä on läpikuluku pihalle ja Leenan kämppähän ja mun uutehen kämppähäni.

Mutta ainaki siinä on isoot klasit, valua riittää. Poikaan kämpäs on ollu vain pari matalaa klasia katon rajas.

Eherootin myös, jotta siitä poikaan vanhasta kämpästä tehtääs taukopaikka. Nyt me ollahan vietetty tauot Leenan huonehes.

Eheroksi tuolle muutolle laitoon, jotta joko sen mun uuren kämpän takana olevan arkistohuonehen ovi höylätähän niin, jotta sen saa kiinni ja/tai saan lisälämpöpatterin, sillä tuo huone sattuu olemahan Leenan huonehen lisäksi yks taloon kylymimpiä ja mä oon vilukissi.

Pomo jo kävi kattomas, mikä siinä oves on vikana ja antoo Erkille määräyksen laittaa sen kuntohon.

Mittaalin viimme viikolla sielä lämpötiloja. Laattian rajas oli alimmillansa alle 20 astetta ja kirijahyllyn päällä oli ylimmillänsä yli 23 astetta. Huone on korkia ja lämpö karkaa katonrajahan.  

Täs on pari suttuusta kuvaa mun uuresta työhuonehestani.

 

Kynnykseltä. Pitääs vielä keksiä, mihinkä tuo Siskon vanha kones vierähän.

Ovelta kattottuna.

Arkistohuonehen suunnalta.

Joy Fielding: Syrjähyppy

Mattien perheesehen kuuluu mies Jake ja teini-ikäänen tytär Kim. Mattie saa seleville, jotta Jake on pettäny häntä koko heirän avioliittonsa aijan. Tai oikiastansa hän on tienny sen mutta yrittäny kieltää totuuren itteltänsäkki. Nyt kuitenki Jake on löytäny sellaasen naisen, jonka takia hän jättää Mattien.

Pian sen jäläkihin Mattiella toretahan parantumatoon sairaus, ALS ja elinaikaa annetahan vain pari vuotta. Jake joutuu kamppaalemahan omantuntonsa kans ja päättää palata Mattien tueksi. Kuinka se onnistuu? Se seleviää lukemalla…

Nuoremman konstaapelin kihilajaaset

Oltihin eileen isännän velijenpoijan yhyristetyys valamistujaasis ja kihilajaasis. Olipa poika komia univormusnansa! Morsiamen näimmä nyt vasta ensimmäästä kertaa.

Olin vain jotenki taas niin väsyny, jotta en jaksanu olla kovin sosiaalinen. Väsymys oli ehtoolla niin kova, jotta oon menny maata jo yhyreksän aikana. Nukuun tosi huonosti, heräsin varmahan ainaki viis kertaa yön aikana. Aamulla pyöriin sängys ku alakoo pää tulla kipiäksi, mutta en viittiny vielä nousta ku isäntäki nukkuu.

Sitte vasta ponkaasin seittelmältä ylähä, ku isäntäki nousi. Toivotin ensimmääseksi hyvää isänpäivää ja lupasin keittää kaffeet. Lahajaksi annoon pampukerraston. Niitä se on ittekki ostanu ja ne on torella mukavan tuntuusta materiaalia. Pehemoosia.

Päivällä käytihin äiteen työnä.

Vettä on satanu taas kaatamalla ja tämä pimeys on kerta kaikkisen masentavaa!

Yt-neuvottelut – muoti-ilmiö?

Tällä kertaa tieto yt-neuvotteluista yllätti minut täysin. Olihan edellisten neuvotteluiden päättymisestä vain reilu kuukausi. Kolmannet neuvottelut kolmen vuoden sisään. Pelko ja epätietoisuus asettuivat jälleen tutusti mielen syrjään odottamaan neuvotteluiden jälkeisiä päätöksiä.

Kun yhteistoimintalaki v. 2007 säädettiin, se tehtiin varmaan hyvässä tarkoituksessa. Tavoitteena oli saattaa työnantaja- ja työntekijäpuoli yhteisen pöydän ääreen kehittämään yrityksen toimintaa.

Käytännössä kirjainyhdistelmä yt liittyy tänä päivänä leimallisimmin nimenomaan niihin tilanteisiin, joissa puhutaan lomautuksista ja irtisanomisista.

Viime kuukausina ei ole voinut avata lehteä tai televisiota törmäämättä uusiin uutisiin aloitettavista yt-neuvotteluista.

Vaikka taloustilanne ei ole yhtä paha kuin vuonna 2008 eikä likimainkaan niin huono kuin 1990-luvun alussa, ovat uutiset eurokriisistä ja viennin hiipumisesta saaneet yritysjohtajat kouraisemaan kukkaroaan ja painamaan paniikkinappulaa. Jopa voittoa tuottanut, valtiollinen yhtiö on vähentänyt ainakin 380 työntekijää tänä vuonna samaan aikaan kun yrityksen johdolle on maksettu miljoonabonukset, että he pysyisivät töissä. Onko kyse joukkohysteriasta, muoti-ilmiöstä vai silkasta ahneudesta?

Kuluvana vuonna yt-neuvotteluiden piiriin on joutunut 57 000 ihmistä, joista irtisanomisuhan alla on ollut jo lähes 20 000 työntekijää ja irtisanottuja on yli 12 000 kun koko viime vuoden irtisanottujen luku oli 10 600.

Miten helposti sitä turtuukaan uutisissa lueteltuihin lukuihin: Nokian 3 700 irtisanottavaa kohahdutti, samoin puolustusvoimien luku 1 200. Turtumuksen piikkiin alkavat mennä Metson 630, Stora Enson reilut 500, Keskon 370…

Trendinä näyttävät olevan nyt nimenomaan irtisanomiset lomautusten sijaan. Edellisen talouskriisin aikaan vuosina 2008-2009 lomautettuna oli enimmillään 90 000 työntekijää, kun nyt pakkolomalla on ”vain” 19 000 henkilöä.

Liian helposti unohtuu, että jokaisen numeron takana on sama määrä ihmisiä, joille se uhka on todellinen. Sen epätietoisuuden kanssa eläminen syö tavattomasti voimia, mutta tiukassa tilanteessa työnantaja vaatii yhä suurempaa tehokkuutta.

Konekaan ei kestä jatkuvan paineen alla, saati sitten ihminen. Yt-neuvotteluiden aikana työntekijä käy läpi työhistoriansa, miettii toimeentulonsa, murehtii uuden työn löytymistä… Pienistä palkoista ei ole mahdollista kerätä suuria säästöjä, joilla elää huonompien aikojen yli. Lainat ja laskut lankeavat maksettaviksi samaan tahtiin, oli tuloja tai ei. Jo nyt moni pienituloinen elää ns. kädestä suuhun.

Onneksemme Suomessa on vielä työttömyysturva, mutta missä vaiheessa sen ylläpitäminen käy ylivoimaiseksi, kun työttömien määrä kasvaa tätä vauhtia?

Entä työnantaja? Esitteleekö yritys toimenpiteillä aikaan saadut säästöt lukuina työntekijöilleen? Todennäköisesti ei. Todennäköisempää on, että työntekijöille kerrotaan, ettei tavoitteisiin päästy, joten joudutaan aloittamaan uudet neuvottelut.

Ehkä joskus kannattaisi kuitenkin muistaa vanha sanonta: ”Ahneella on paskainen loppu.”

Anne Saari 3.11.2012

***

Harijooteltihin Pännäringis kolumnia ja ”yllättään” mä sain aiheeksi yt-neuvottelut…