Milläs sitte lämmitetähän?

Isäntä meinas hakia talaven lämmitysturpehet tällä viikolla, mutta Vapo myi ei-oota. On ollu niin märkä kesä, jotta ei oo saatu nostettua turvetta tarpeheksi. 

Puupelletti taas on aika helekkarin palijo kallihimpaa. Tuon turvepelletinki hinta on ollu kipurajoolla. Eikä polttopuukkaa piisaa talaven yli.

Kaiken lisäksi näin johonaki jutun, johona povattihin oikeen arktisen kylymää talavia… Kyllä ny käy kateheksi muuttolintuja, jokka pääsöö pois täältä talaveksi!

Pirjo Hassinen: Sano että haluat

Musta on vissihin tullu kronkeli lukemisteni suhtehen, ku tääki piti lukia melekeen väkisin läpi. En vain oikeen saanu tästä otetta. Oli mun mielestäni jotenki niin kummallinen tarina. Tai ne ihimissuhteet.

Laura ja Jimi on aviopari. Laura on psykolooki ja Jimi kokki. Jimillä on työkaverina Essi, joka jakaa Jimin intohimon ruaanlaittohon. Sitte Essi katuaa ja Lauran ja Jimin elämä menöö kerta heitolla sekaasin.

Annos kulttuuria

Tänään kannoon ensi töikseni petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan. Sitte käytihin ruokakaupas ja keitettihin.

Ruaan jäläkihin petasin puhahat lakanat petiihin ja ruvettihin valamistautumahan päivän kulttuuriannoksehen, johonka velii ja Tuija meitä haastoovat.

Ensi ajeltihin velijen liikkeehin kattomahan Pentti Koivikon tairenäyttely ja sieltä jatkettihin Jurvahan Sisustuskeskus Sellahan. Sielä oli mm. koristeveistonäytöksiä. Väkiä vain oli harmittavan vähä. Itte rakennus oli jo mielenkiintoonen ja olihan sitä mukava kattella kärentaitajien töitä.

Taas on viikko menny

… enkä oo muka tännekkää keriinny kirijoottelemahan. Ehtoot vain katuaa kynsistä eikä mitää saa aikahan.

Maanantaita vaste yöllä heräsin kolomen aikahan ku rappuset naskuu isännän alla sen kiivetes yläkertahan. Meinasin jatkaa uniani, mutta jonku aijan päästä mä havahruun, ku isäntä kuluki erestakaasi ja kuuluu kuinka se puhalteli. Ajattelin, jotta nyt ei oo kaikki kunnos. Lähärin kattomahan, mikä on tilanne ja se oli keittiön laattialla kontillansa.

Kun se havaatti mun tulevan, se nousi ylähä ja lähti vaeltamahan. Sanoo, jotta maha on kipiä eikä mihinää asennos oo hyvä. (Se rutaji jo ehtoolla mahaansa.) Se oli kylymänhikinen ja selevästi tuskaanen. Ei kaikin aijoon saanu mulle vastattuakaa ku mä yritin kysellä, mikä on.

Se istahti nojatuolihin ja piteli rinnan alta. Mä tietysti pelijästyyn, jotta se on syränkohtaus ja päätin, jotta nyt tilatahan ampulanssi. Hätäkeskuksesta kyselivät oireet ja sanoovat, jotta ensivaste tuloo ensiksi. Sieltä tuliki kolome miestä. Kattoovat happiarvot ja verenpainehet ja sykkehet. Ne oli ihan kunnos.

Mä kyselin, jotta voisko se olla sappivaivaa, ku anopilta oli sappi leikattu aikoonansa. Sanoovat vain, jotta oirehet sopii niin monehen, jottei tierä sanua. Sitte tuli Kurikan ampulanssi ja sieltä kaks flikkaa. Ne otti syränfilimin ja siinä vaihees isäntä tuumas, jotta nyt alakaa jo helepottaa.

Ampulanssiflikat kumminki päätti, jotta käytetähän varmuuren vuoksi sairaalas. Niin ne nelijän mais lähti kohti Seinäjokia. Sanoovat, jotta puolentoista-parin tunnin päästä varmahan saa jo soittaa.

Arvaatta vissihin, jotten mä enää menny maata sen jäläkihin. Orottelin, jotta kello tulis kuus, jotta saisin ruveta kyselemähän kuulumisia ja jos pääsöö kotia, niin meen hakemahan. Varmahan kymmenen minuuttia meni ku yritin soittaa ja aina vain tuuttas varattua. Sitte ku lopuuksi sain yhteyren, niin sanoovat, jotta vaikuttaas sappikohtaukselta. Isäntä oli kotiutettu 20 vaille kuus ja tulos jo kotia. Minä siinä haavi auki, jotta millä se kotia tuloo.. Taksilla.

Samas kääntyy auto pihahan ja mä menin isännän lompsan kans vastooksille ku ei sillä tietysti rahaa ollu joukos.

Se oli sellaanen viikon alootus meillä. Olin varma, jotta en jaksa töis mitää, mutta ihimeesti se päivä meni sillä pelijästyksen adrenaliinilla. Ehtoolla tein vielä pari omenapiirakkaaki. Tiistaina vein sitä maistiaasiksi töihin. Hyvin näytti kelepaavan. Saa kuulemma vierä toistekki.

Tiistaiehtoo meni taas jumpas ja saunoes, keskiviikkoehtoo lenkillä, eilisehtoo Pännäringis…

Tänä ehtoona olis pitäny siivota ja lähtiä lenkille, ku oli komia ilima, mutta oon ny kyllä niin rössööksis, jotta en eres tosisnani harkinnu kumpaakaa.

Huomenna meemmä velijen ja avovaimonsa kans Jurvahan Sisustuskeskus Sellahan kattomahan puunveistonäytöksiä. Ja jos ylenmääräänen virtapiikki pääsis vahingos iskemähän, niin aamusta pitääs hoitaa ensi ruokaostokset ja käyrä salilla. (Huom, konritionaalimuoto pitääs…)

Pitkästä aikaa sain jotaki teheryksi

Oon oikeen tyytyväänen tämän viikonlopun aikahansaannoksihini.

Perjiantaina siivosin huushollin. Tosin vain nuon päällisin puolin, mutta kumminki.

Eileen oltihin salilla ja tänään tein heti aamusta pari pellillistä omenapiirakkaa. Samahan aikahan pyykkäri hoiti hommiansa. Mä autoon sitä vain täyttö- ja ripustusvaihees.

Ruaaksi tein pernavoita ja jauhelihasoosia. Se on ruokaa, joka maistuu perheen molemmille miehille.

Ehtoopäivällä kävin puutarhas katkoomas kuollehet kukanrontot pois ja kun sain viimmeesekki pyykit narulle, lähärin äireen työnä käymähän. Käytin sitä vajaan tunnin verran pihalla. Oliskahan ollu joku kolomen-nelijän kilometrin lenkki.

Ja huomasin, jotta työn ilo on tullu takaasi. Ei enää aharista ajatella huomista töihin lähtyä, ku tierän, jotta saan keskittyä omihin töihini. Niihin, jokka parahite osaan.

Karteeki

… elikkä ikkunaverho vissihin nuon suomennettuna…

Tää näyttää täs kuvas melekeen valakooselta, vaikka se on oikiasti viheriä, niin ku seuraavasta kuvasta näkyy.

Täs se roikkuu flikan kämpän klasilla.

Aina vain puhun flikan kämpästä, vaikka se on ollu pois kotua jo toistakymmentä vuotta.