Karin Mäkelä: Valkea voima – huumeäidin tarina

Tämä on taas niitä Raijan lahajakortilla ostettuja synttärilahajakirijoja. Kirija on omaelämäkerrallinen ja mielettömän raskahasta aiheesta.

Huumevanhemmilla on kolome lasta, jokka kaikki joutuu huostahanotetuuksi. Elämä oli kaikista hyvistä päätöksistä huolimata huumehuuruusta.

Niin monta kertaa nousi kiukku kertojaa kohtahan, jotta eikö sitä muka voi ajatella mukulootansa ja lopettaa huumeetten kans sekoolua. Ilimeesesti ei voi.

Kirijas kerrotahan enimmäksensä poijista, tytär jää aiva sivuosahan. Varmahan siksi, jotta tyttären kans välit oli kai kaikkeen huonoommat. Muksuullaki on ongelmansa ja vanhin poika päätyy ittemurhahan vain 16-vuotiahana.

Kun ei kukaa ikänä joutuusi siihen koukkuhun, mutta se taitaa olla maharotoon toive. Huumehet on tullu jo aiva jokahisen kotinurkille ja aina joku sortuu kokeelemahan ja jää sille tiellensä.

Mainokset

Tiistaijumpat

Viimme maanantaina alakoo kansalaasopiston ilimoottautumiset. Sovittihin Tuijan kans, jotta otetahan kaks jumppaa, jokka ny sattuu olemahan tiistaiehtoosin perätysten. Viireltä alakaa step-aeropikki ja kuurelta kehon huolto. Kattotahan sitte kuinka akkaan käy.

Lisäksi mä ilimoottauruun tietysti Pännärinkihin.

Orottelua

Meillä oli tiistaina kolomas ja viimmeenen yt-neuvottelu. Ens viikolla ehkä vois ruveta orottelohon työnantajan päätöksiä. Tai en tierä, voiko. Ei olla nimittään saatu vielä eres pöytäkirijaa luettavaksemma. Enkä tierä, saako ne teherä päätöstä (tai ainakaa kertua sitä meille) ennen ku oomma allekirijoottanu sen pöytäkirijan.

Ei oo palijo ollu ylimääräästä virtaa tai intua näinä päivinä. Tänään on masentanu ajatus siitä, jotta Sirkka kuoli tasan kolome vuotta sitte. Sirkan enkelipäivä, niinku Ninnu sanoo. Kaunihisti sanottu. Ei oo menny varmasti päivääkää, jotten olsi puhunu Sirkasta tai ainaki ajatellu sitä. Isoo ikävä on vieläki. Tuumasinki, jotta mahtookohan se olla Sirkka, joka käyy mun herättämäs tänä aamuna vähä ennen viittä. Sirkan kuolinaikahan. Tosin mä oon viimme aikoona nukkunu muutenki huonosti ja heräälly läpi yön. Monena aamuna oon noussu ylähä jo viiren ja kuuren välillä.

Silloonki – kolome vuotta sitte – meillä oli lomautukset menos. Sirkan kuoleman rinnalla ne oli yks paskanhailee, mutta nyt tilanne on toinen. Tää on palijo rankempaa, kun tää koskoo vain Pirjoa ja mua. Silloon lomautettihin melekeen koko henkilökunta joksiki aikaa.

Yks myönteenenki asia tälle viikolle mahtuu, nimittään ensimmäänen inhimillisyyren osootus firman puolelta. Meirän uus henkilöstöpäällikkö soitti meille kummallekki eriksensä ja kysyy, kuinka me jaksetahan, mikä on mieliala ja sanoo, jotta hänen puolehensa voi kääntyä jos on jotaki sellaasta, mihinä hän vois auttaa.

En mahtanu mitää, rääkymähän piti ruveta. On tää ollu niin rankkaa aikaa ja jotenki tuntuu, jotta ollahan oltu tämän asian kans niin kovin yksin. Erellisis neuvotteluus oli luottamusmies työntekijöötä erustamas. Nyt meillä ei oo eres luottamusmiestä. Eikä uutta hr-päällikkyä otettu vielä neuvotteluuhin mukahan, ku hän on aloottanu vasta tämän kuun aluus.

No, huomiseksi on ohojelmaa. Mennähän Tuijan kans Ruokamessuulle. En oo ikänä ollu eikä mua itte asias ruoka eres kiinnosta niin palijo, mutta sielä on käsitöitä ja muuta sellaasta, joka mua kiinnostaas. Ja saarahampa viettää vähä naisten päivää keskenämmä.

Ku mikää ei huvita!

M’oon ny päästäny itteni siihen laihin, jotta mikää ei huvita. Mä tierän kyllä, jotta se johtuu tästä työtilantehesta ja vaikka kuinka yritän ittiäni komentaa, jottei se murehtimalla miksikää muutu, niin johonaki alitajunnas se koko aijan kaihertaa.

Oon pahantuulinen, nukun huonosti, syön huonosti (tai sitte aiva liikaa), en löyrä mistää mitää hyvää. Töis mä pärijään joinki, ku on koko aijan jotaki tekemistä ja tietää, jotta ne on vain hoirettava, huvitti tai ei, mutta kotona mä oon heittäytyny aiva vetämättömäksi.

Liikkuminenki on jääny vähille, ei käyty tänäänkää salilla. Mutta eipä oo isäntäkää eheroottanu sinne menemistä. Taitaa seki olla väsyksis. Sen verran sain ittestäni äsköön irti, jotta muutaman selekälihasliikkehen tein.

Käytihin isännän kans aamupäivällä kaupoos. Mä oon päättäny, jotta mun musta kausi ainaki vaattehis saa luvan loppua ja yritin kattella ittelleni teepaitaa ja hamesta, mutta mikää ei miellyttäny. Toisaalta ajattelin, jotta nyt ei passaasi muutenkaa törsätä, ku ei tierä, kuinka täs vielä käyrähän.

Syntymäpäivälahajarahoja oli vielä jälijellä ja niillä ostin Sonata Arctican uuren levyn. Sitä kuunnelles sentäs pääsin hetkeksi irti vähä ajatuksistani. Musiikilla on ihimeellinen voimma. Mutta nyt ei taas huvita kuunnella eres musiikkiakaa. On mukaveet vain murijottaa.

Mol:n sivuullaki käyyn äsköön ja aika lohorutoonta oli: tasan yks osa-aikaanen toimistotyöntekijän paikka olis ollu. Eikä mulla ollu siihenkää riittäviä taitoja. Olis pitäny osata tilinpäätöksen teko, enkä mä oo teheny ku tuota pientä ammattiosaston kirijanpitua, johonka ei palijo taitua vaarita.

Orotan ku kuuta nousevaa ens viikon tiistain viimmeestä neuvottelua. Vaikka ei se piina siihenkää vielä lopu. Sitte jourutahan orottamahan firman päätöstä. Mä en oikiasti etukätehen tajunnu, kuinka raskahaksi tämä tuloo. Mä oon vahava ihiminen, mutta tämä alakaa olla pian liikaa.

Leena Lehtolainen: Rivo Satakieli

Lehtolaisen Maria Kallio -dekkari kertoo rankoosta jutuusta. Ensi löyretähän pahoon viilleltynä nuori nainen, jolla ei oo yllä ku turkki ja saappahat. Seuraavaksi kuoloo kuuluusa prostituootu suoran televisiolähetyksen aikana, kun hänet oli pyyretty mukahan ohojelmahan, johona oli tarkootus keskustella prostituutiosta ja siitä, pitääskö myyminen vai ostaminen kieltää vai teherä bordelliista sallittu elinkeino.

Sen jäläkihin kuoloo vielä kaks ihimistä ennen ku torelliset syyt alakaa vähitellen selevitä. Ja kirijan lopus on yllätys.

Kari Kiianmaa: Kirjeitä rakkaudessa petetyille

Joopa. Kiianmaa on itte kirijoottanu kirijas olevat 43 kirijettä suojellaksensa asiakkahiensa yksityysyyttä.

Aika monesta kirijehestä kyllä paistaa läpi, jotta kirijoottaja on parisuhurekouluuttaja. Yks sun toinen tahtoo parisuhureterapiahan puolisonsa kans ja haluaa jatkaa liittuansa. Nää oli mun mielestä aika teoreettisia.

Kuitenki se pisti pohtimahan omaa avioliittuansa, jotta ei se aiva hukkahan menny.

Kirijootusvirheestä sapiskaa!