Sampo Kontunen: Iloosta elämää

Ainaki nää kirijat saa hymyylemähän ja teköö elämästä hetkeksi iloosempaa 🙂

Mainokset

Sampo Kontunen: Riemunkirjavaa

Oikiasti se pitääs olla riemunkirijavaa, mutta menköhön nyt. Tämän kerran. Ku muuten on niin hervottoman mainioota.

Sampo Kontunen: Naurun pyörtehis (Eteläpohjalainen murrekirja)

Kontunen on maanmainio piirtäjä, joka on kuvittanu eteläpohojalaasia sanontoja ja sananparsia.

Täs taas näytteeksi. Toivottavasti mä en loukkaa tekijänoikeuksia näillä jutuullani… Jourun vielä käräjille. Mutta toisaalta mä pirän näitä vähä ku mainoksena tekijöölle. En mä niitä tänne pistääsi, jos ei ne mun mielestä olsi hyviä. Enkä mä yleensä ota ku yhyren, kaks juttua kirijasta.

Sitä paitti mä oon aika huono täs – havaattin, jotta tähän skannattuhun kuvahan tuli meleko hurijan näköönen pikselöönti. Ei oo alakuperääses tuollaasta jäläkiä…

Tero Lepola: Hajatelmat

Nää oli sen verran heleppotajuusia, jotta mäki sain näistä kii.

Kustannustoimittajalle antaasin kuitenki sapiskaa paino- ja kielioppivirheestä:

”eikö lopulta ole
aivan sama mitä muut
ajattelee meistä”

Mun kielioppini mukahan pitääs olla ”mitä muut/ajattelevat meistä”.

”korkean paikankammoa”

Korkeanpaikankammo on käsittääkseni yhyryssana.

”laskevan aurinko kajo” 

Aurinkoki taipuu, vaikkei uskoosi…

”elä usko”

Voi olla ihan tehokeino käyttää älä-sanan sijasta elä-sanaa, mutta muuten kirijakielises tekstis sen lukoo heleposti ensi elää-sanan imperatiivimuoroksi. (Mun piti tarkastaa tuo imperatiivi netistä. Äläkää (eläkee) luulkokkaa, jotta mä osaasin kielioppia enää. Mutta korva kertoo joskus, jos joku on hassusti tai väärin.

Välimerkkien ja isojen kirijaanten puuttumista en moiti, niitä on moniki käyttäny tehokeinona. Lukijalta se vaatii vähä enemmän, jotta osaa rytmittää oikeen.

Täs kumminki pari hajatelmaa maistiaasiksi. Näis en havaannu virheetä ja tällääsiä on tullu kyllä ittekki pohorittua:

sekava pää

miten sekavasta
olotilasta voisi
tulla mitään
hulluutta vähempää
ei sieltä ainakaan
tule mitään järkevää
ehkä jonkun järkevän
olisi järkevä aika
ottaa minulta
kynät pois
 
***

en vaan osaa

kun en osaa puhua
niin kirjoitan
kun en osaa kuunnella
niin kirjoitan
kun en osaa näytellä
niin kirjoitan
olethan varmasti
tietoinen
kun en osaa jotain
kirjoitan
toivottavasti kukaan
ei sano totuutta
etten osaa sitäkään
mitä sitten teen
olisin teille
pelkkä taakka

Åke Edwardson: Huone numero 10

Kirija oli puolehen välihin asti mun mielestäni meleko tylsä ja hirastempoonen, mutta parani onneksi loppua kohoren. Mun mielestä siinä olis ollu palijo karsittavaa, turhaa pähkäälyä ja jahkaalua. Lisäksi en aina hoksannu, jotta kesken kappalehen saattoo olla takauma liki kaharenkymmenen vuoren päähän. Yleensä se selevis mulle vasta siinä vaihees, ku siirryttihin takaasi nykyhetkehen.

Lisäksi täs kirijas oli justihin niis pohorintakohoris käytetty sellaasta toistoa, joka ärsytti mua. Esim. Erik Winter pohtii itteksensä: ”Hän halusi olla siellä jo nyt. Ei. Kyllä. Ei.” Tätä oli käytetty tosi palijo ja mua se yksinkertaasesti häiritti.

Juhannus

Ompa ollu komiat juhannussäät!

Oltihin eileen päivällä isännän kans veneelemäs Kyrönjoella.

Kylän kohoralla tontit on hoirettu komiasti jokirantahan asti, mutta sielä, mihinä ei oo tupia jokirannas, ne on tihiän puskikon ja puuston peitos. Siitä huolimata rantapenkerehet on monin paikoon sortunu jokehen jopa niin, jotta niistä on tullu pieniä ”saaria” joen keskelle. Kaikuluotaamen mukahan vettä oli venehen alla vaihrellen alle metristä kuutehen metrihin.

Keskustas on nämä nämä kaks siltaa lähekkäin. Uus silta etualalla ja vanha silta takana. Vanha silta on ny sulijettu autoolta, ku se rupiaa olohon niin huonokuntoonen.

Täs on Ilmajoen Musiikkijuhlien näyttämö Ilkanranta. Taustalla näkyy museo, joka on aikoonansa rakennettu vanhan kirkon piirrustuksilla. Nuo eiliset pilivet oli muuten hienoja!

Täs on reissun koko kalansaalis. Onkimatohon voi hyvin verrata, minkä kokoosesta salakasta on kysymys. Mä tämän sain mato-ongella. Isäntä ei saanu virvelillänsä mitää.

 

Onneksi on juhannus!

On ollu sellaanen viikko töis, jotta pistin tänään puoli viireltä kiittimet kyynärpäitä myöte ristihin ja huokaasin helepotuksesta.

Koko aijan on enemmän tekemistä ku mitä kerkiää ja omaki loma painaa päälle. Pitääs keriitä omakki työt selevittää, mutta nyt mun on menny kaikki aika reskontran tekemises. Eihän se niiltä vie niin kauaa aikaa, jokka sitä työksensä teköö, mutta mun menöö varmistelemisehen hirmu palijo aikaa. Ja sittekki tein yhtenä päivänä oikeen perustyhymän virheen, jonka kirijanpitäjä sitte onneksi ystävällisesti korijas…

Eilinen ja tää päivä on menny maksukehootuksia laitelles. Ne olis pitäny saara matkahan jo maanantaina, mutta en vain kerta kaikkiaan keriinny ennemmin.

Mitää en meinaa juhannuksen aikana rävehtiä. Oon vain ja kerään voimmia ens viikkua varte.

Eppu Nuotio: Varjo

Kolomen euron tarijouskirija Hong Kongista. Ei menny rahat hukkahan!

Muksut löytää päiväkorin retkellänsä morsiuspukuhun puetun nuoren naisen ruumihin, jolta puuttuu vasen nimetöön ja suu on ommeltu kiinni.

Karmiva ja jännittävä ja kirijan lopus jäi pari asiaa sen verran keskenerääsiksi, jotta jäivät askarruttamahan ja mietityttämähän, jotta olisko kirijalle maharollisesti jatkoa.

Minna Andersson: Seitsemän tytärtä – Äidiksi tulon tunnelmia 1840-luvulta nykypäivään

Täs kirijas kuvatahan yhyren kuvitteellisen suvun naisia äitien ja heirän syntyvien tyttäriensä kautta. Kirijan ensimmäänen tytär syntyy v. 1840 ja seittemäs v. 2003.

Kirija on sen verran ohkaanen, jotta aika pintapuolisiksi jäi mulle nuo henkilökuvaukset. Välillä piti ottaa takapakkia ja kattua erellisestä luvusta, jotta kehenkäs täs ny viitattihinkaa. Tottahan siinä oli mielenkiintoosta se, kuinka syntymä on siirtyny hämärästä saunasta kirkkahasti valaastuhun synnytyssalihin ja kaikki siltä väliltä. Joitaki lauseeta jäin miettimähän, jotta ei oo varmahan tuohon aikahan puhuttu nuon tai tieretty tuollaasta sanaa, mutta en antanu sen suuremmin häiritä.

Hauskaa täs kirijas oli se, jotta jokaasen tyttären syntymäkorosta oli pohojapiirros kappalehen aluus 🙂 Siitäki näki, kuinka palijo elämä on muuttunu tuona aikana.

Kuntotestit

Ensimmääset kuntotestit ja mittaukset tehtihin 7.5. Toinen testaus oli 14.6.

 

7.5.:

 

Paino 68,1 kg

BMI 25,9 (hieman koholla)

Rasva% 40,4 (selvästi koholla)

Lihas% 24,8 (normaali)

Sisäelinrasva 7 (normaali)

 

Mitat:

– reisi 59 cm

– lantio 106,7 cm

– vyötärö 91 cm

– rinnan ympärys 87

 

Kuntotestit (kuntoluokat 1-5):

– jalkakyykky 20 (kuntoluokka 3)

– vatsalihakset 10 (kuntoluokka 2)

– käsipainotoistotesti 25 (kuntoluokka 4)

– selkälihakset 18 (kuntoluokka 3)

 

14.6.:

Paino 67,7 kg

BMI 25,8 (hieman koholla)

Rasva% 38,3 (hieman koholla)

Lihas% 26,2 (normaali)

Sisäelinrasva 7 (normaali)

 

Mitat:

– reisi 58 cm

– lantio 105 cm

– vyötärö 86 cm

– rinnan ympärys 82

 

Kuntotestit:

– jalkakyykky 25 (kuntoluokka 3)

– vatsalihakset 15 (kuntoluokka 3)

– käsipainotoistotesti 30 (kuntoluokka 5)

– selkälihakset 26 (kuntoluokka 3)