Merja Toppi: Rakkaatta ruapimassa

Tämä kirija sen sijahan kolahti muhun ihan kympillä. Kerta kaikkiansa hersyviä runoja savon murtehella. Poonuksena kirijan joukos oli cd, johona oli runoolijan ittensä lausumana kirijan runot.

Voisin ottaa tähän ihan minkä tahansa kirijan runoosta, mutta ehkä tää oli omakohtaanen ja siksi nousi yhyreksi suosikikseni:

Minun rinnat on ruvenna tuas kasvammaan.
Pittuutta.
On tullu ikänäkö ja männy ulukonäkö.
Van kyllä se aekusennii naesen iho silityksestä kiittää.
Huokassoo hilijoo
ja sitte sitä tuas jaksaa rakastoo
ihteesä ja muita.
 
Mainokset

Joan Didion: Iltojen sinessä

Muistaakseni Me Naiset -leheres tätä kirijaa kehuttihin. On se varmasti ihan hyvin kirijootettu, mutta jäi mulle aika etääseksi.

Kirijas muistellahan kuollutta tytärtä. Valitettavasti tämä ei koskettanu mua millää lailla. Ei johtunu aiheesta vaan kirijootustyylistä. Ehkä mä oon liika tavallinen ymmärtääkseni yhtää hienompaa tekstiä.

Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa

Sain tämän kirijan poijalta ja miniänaluulta julukkarilahajaksi, mutta vasta ny kerekesin lukemahan:

Marion on muuttanu Uutehen-Seelantihin osittaan menneesyyttä pakohon, osittaan säilyttääksensä jotaki siitä.

Marionin hilijaaselo muuttuu, kun hän rannalla kulukiesnansa tapaa Ikan, pienen maoripoijan. Vähitellen heille muotoutuu omia tapoja, omia juttuja ja Ikasta tuloo Marionille hyvin tärkiä.

Ikan kohtaloa pohtiesnansa Marion käy läpi myös omaa menneesyyttänsä, joka ei torellakaa oo mitenkää tavanomaanen, vaan järkyttävä.

Nelijäkymmentä vuotta heinälaron alla

… ja aina vain näin hyväs kunnos! (Ennen tehtihin kaikki paremmin.)

Isäntä on purkinu vanhaa heinälaron laattiaa, ku siinä rupes olemahan lahovikaa. Sieltä laattian alta löytyy mun vanha pallo. Se oli vähä menny moikuliaaseksi, ku oli ollu sielä puristuksis, mutta ilimat oli sisällä. Sen on täytyny joskus aikoonansa pyöriä laron alle ja sinne se on jääny vuosikymmeniksi. Siitä täytyy olla ainaki nelijäkymmentä vuotta aikaa. En usko, jotta oon kovin vanhaksi asti pallootellu.

 

Rauhallinen päivä

Tänään oli töis rauhallinen päivä. Meilläki oli vain kolome ihimistä kymmenestä paikalla. Ja taisipa aika moni asiakaski pitää vapaapäivän, ku tuntuu niin hilijaaselta. Ei se mitää, kerkesin taas teherä jonku verran rästitöitä pois.

Sain keskiviikkona personal trainerilta ohojeet niin syömishen ku liikkumishenki, mutta en oo pääsny niitä vielä toteuttamahan. Liikkumista on kyllä ollu, ku tänä ehtoonaki olin uimakoulus. Ja huomennaki vielä.

Mutta syöminen meni vähä pielehen, ku eileen oli poijan syntymäpäivä ja tein pienen kakun sen kunniaksi. Eikä muutenkaa kaapiis ollu oikeen sellaasta ruokaa, mitä se suositteli. Piti tyytyä siihen mitä oli – eli kiellettyhyn makaroonihin ja leipähän… Ja oon ny yrittäny opetella juomahan vettä. Tuloohan siitäki liikuntaa, ku saa sitte hypäätä vessas lopun lakkaamata.

Huomenna vielä viimmeenen uimakoulu ja sen jäläkihin pitääs yrittää omin nokkinensa räpiköörä. Vähä tuntuu kyllä vielä epävarmalta enkä tärkiää mensi yksin altahasehen. Pitää kysellä josko isännästä olis mulle uimakaveriksi jatkos.

Uimakoululaanen

Nyt on ehtoot menny tivihisti tuola uimakoulus. Maanantaina alakoo ja mä olin aiva eufoorises tilas, ku tunsin, jotta pääsin ihan kerralla vesikauhustani. Tiistaiki meni vielä ihan hyvin, mutta eileen sitte tuli takapakkia. Mä olin hätäänen, räpikööttin enkä onnistunu likikää kaikis annetuus tehtävis. Eufooria katos.

Sentäs menin alakeesselekäuintia isoon altahan mitallisen eli 25 metriä. Ja sitte kokeeltihin myyräuintia ja samaa alakeesselekäuintia ja uimalautojen kans menemistä räpylät jalaas. Ku me polskuteltihin räpylööllä, saatihin melekoonen poreallas aikaaseksi 😀 Kyllä tuli kummasti vauhtia menohon. Ja jaloos tuntuu ku tulin kotia.

Ei musta uimaria tuu täs aijas, mutta toivottavasti eres joskus tohorin mennä tämänki jäläkihin vetehen. Huomenna ja lauantaina vielä on kokoontumiset.