Merja Toppi: Rakkaatta ruapimassa

Tämä kirija sen sijahan kolahti muhun ihan kympillä. Kerta kaikkiansa hersyviä runoja savon murtehella. Poonuksena kirijan joukos oli cd, johona oli runoolijan ittensä lausumana kirijan runot.

Voisin ottaa tähän ihan minkä tahansa kirijan runoosta, mutta ehkä tää oli omakohtaanen ja siksi nousi yhyreksi suosikikseni:

Minun rinnat on ruvenna tuas kasvammaan.
Pittuutta.
On tullu ikänäkö ja männy ulukonäkö.
Van kyllä se aekusennii naesen iho silityksestä kiittää.
Huokassoo hilijoo
ja sitte sitä tuas jaksaa rakastoo
ihteesä ja muita.
 
Mainokset

Joan Didion: Iltojen sinessä

Muistaakseni Me Naiset -leheres tätä kirijaa kehuttihin. On se varmasti ihan hyvin kirijootettu, mutta jäi mulle aika etääseksi.

Kirijas muistellahan kuollutta tytärtä. Valitettavasti tämä ei koskettanu mua millää lailla. Ei johtunu aiheesta vaan kirijootustyylistä. Ehkä mä oon liika tavallinen ymmärtääkseni yhtää hienompaa tekstiä.

Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa

Sain tämän kirijan poijalta ja miniänaluulta julukkarilahajaksi, mutta vasta ny kerekesin lukemahan:

Marion on muuttanu Uutehen-Seelantihin osittaan menneesyyttä pakohon, osittaan säilyttääksensä jotaki siitä.

Marionin hilijaaselo muuttuu, kun hän rannalla kulukiesnansa tapaa Ikan, pienen maoripoijan. Vähitellen heille muotoutuu omia tapoja, omia juttuja ja Ikasta tuloo Marionille hyvin tärkiä.

Ikan kohtaloa pohtiesnansa Marion käy läpi myös omaa menneesyyttänsä, joka ei torellakaa oo mitenkää tavanomaanen, vaan järkyttävä.

Nelijäkymmentä vuotta heinälaron alla

… ja aina vain näin hyväs kunnos! (Ennen tehtihin kaikki paremmin.)

Isäntä on purkinu vanhaa heinälaron laattiaa, ku siinä rupes olemahan lahovikaa. Sieltä laattian alta löytyy mun vanha pallo. Se oli vähä menny moikuliaaseksi, ku oli ollu sielä puristuksis, mutta ilimat oli sisällä. Sen on täytyny joskus aikoonansa pyöriä laron alle ja sinne se on jääny vuosikymmeniksi. Siitä täytyy olla ainaki nelijäkymmentä vuotta aikaa. En usko, jotta oon kovin vanhaksi asti pallootellu.

 

Auringonlasku

Viimme tiistaina oli aiva upia, punaanen auringonlasku, mutta eihän se sitte kuvis näyttäny yhtää sellaaselta…

 

Rauhallinen päivä

Tänään oli töis rauhallinen päivä. Meilläki oli vain kolome ihimistä kymmenestä paikalla. Ja taisipa aika moni asiakaski pitää vapaapäivän, ku tuntuu niin hilijaaselta. Ei se mitää, kerkesin taas teherä jonku verran rästitöitä pois.

Sain keskiviikkona personal trainerilta ohojeet niin syömishen ku liikkumishenki, mutta en oo pääsny niitä vielä toteuttamahan. Liikkumista on kyllä ollu, ku tänä ehtoonaki olin uimakoulus. Ja huomennaki vielä.

Mutta syöminen meni vähä pielehen, ku eileen oli poijan syntymäpäivä ja tein pienen kakun sen kunniaksi. Eikä muutenkaa kaapiis ollu oikeen sellaasta ruokaa, mitä se suositteli. Piti tyytyä siihen mitä oli – eli kiellettyhyn makaroonihin ja leipähän… Ja oon ny yrittäny opetella juomahan vettä. Tuloohan siitäki liikuntaa, ku saa sitte hypäätä vessas lopun lakkaamata.

Huomenna vielä viimmeenen uimakoulu ja sen jäläkihin pitääs yrittää omin nokkinensa räpiköörä. Vähä tuntuu kyllä vielä epävarmalta enkä tärkiää mensi yksin altahasehen. Pitää kysellä josko isännästä olis mulle uimakaveriksi jatkos.

Uimakoululaanen

Nyt on ehtoot menny tivihisti tuola uimakoulus. Maanantaina alakoo ja mä olin aiva eufoorises tilas, ku tunsin, jotta pääsin ihan kerralla vesikauhustani. Tiistaiki meni vielä ihan hyvin, mutta eileen sitte tuli takapakkia. Mä olin hätäänen, räpikööttin enkä onnistunu likikää kaikis annetuus tehtävis. Eufooria katos.

Sentäs menin alakeesselekäuintia isoon altahan mitallisen eli 25 metriä. Ja sitte kokeeltihin myyräuintia ja samaa alakeesselekäuintia ja uimalautojen kans menemistä räpylät jalaas. Ku me polskuteltihin räpylööllä, saatihin melekoonen poreallas aikaaseksi 😀 Kyllä tuli kummasti vauhtia menohon. Ja jaloos tuntuu ku tulin kotia.

Ei musta uimaria tuu täs aijas, mutta toivottavasti eres joskus tohorin mennä tämänki jäläkihin vetehen. Huomenna ja lauantaina vielä on kokoontumiset.

Henry Denker: Ystävyyden paikka

Samuel Horowitz on leskeksi jääny mies, joka halavautuu ja saa kuntouttajaksensa tarkkasilimääsen rouva Washingtonin. Rouva Washington huomaa Horowitzin alakavan masennuksen ja järkkää tämän vapaaehtoostyöhön vastasyntynehien osastolle.

Tyyppinä Horowitz on maharottoman ärsyttävä besserwisser enkä tosielämäs tulsi sellaasen faarin kans toimehen. Eikä kaikki kirijankaa henkilöt tuu sen kans heti toimehen. Vapaaehtoostyöstäki hän saa potkut, mutta rouva Washington alakaa taas järijestelemähän asioota…

Tulihan tuo lujettua, mutta ei menny kyllä eres top-100 -luettelohon.

Hyvää äitienpäivää!

Sovittihin miehen kans, jottei ny äitienpäivää eikä sitä hääpäivääkää juhulisteta sen kummemmin, ku on kerran rahasta tiukkaa. Mutta kakun isännyys käyy eileen hakemas, vaikka mä yritin esmennellä. Sen kuulemma teki mieli…

Ja olihan sille kakulle toinenki tilaus: miniänalaku täyttää tänään 18. 🙂

Muuten päivä on menny ku muukki pyhäpäivät: pyykkäystä ja kokkausta ja silittämistä. Äiteen työnä käytihin. Vein vain santpaulian, ku en muuta keksiny.

Poijalta sain Fazerin sinisiä rasiallisen ja ihanan mukin, jonka teksti sai mun rääkymähän… Flikka soitti onnittelusoiton ja sanoo, jotta kortti on matkalla 🙂

Mukin teksti menöö näin: Olet aina tukenani kun tarvitsen sinua, tuot iloa ja turvallisuutta elämääni. Sinun seurassasi minun on hyvä olla. Minun pitäisi useammin muistaa sanoa kuinka paljon rakastan ja arvostan sinua. Kiitos siitä, että olet minun äitini.

Raskas viikko

Viikko on ollu melekoosen uuvuttava niin henkisesti ku fyysisestikki. Töis asiat retajaa vielä auki – kuka teköö jatkos mitäki. Kaks viikkua aikaa nuon niinku kalenterin mukahan, mutta S. on töis enää 5 työpäivää. Mutta mitäs näistä pienten ihimisten murehista ku on palijo isoompia projektia työn alla…

Mutta yritän olla murehtimata tuota asiaa sen enämpää, koska mä en sille mitää voi.

Liikuntaa oon yrittäny harrastaa niin jotta jalaat on ny ku jäliistä puohon pökätyt. Aiva jumis. Maanantaina en liikkunu, ku tulin sieltä trainerilta. Tiistaina käytihin kuntosalilla, keskiviikkona kävelylenkillä. Torstaina satoo enkä viittiny lähtiä lenkille, niin hypiin narua vaivaaset viis minuuttia ja mun jalaat meni ihan tukkohon. Niitä poltti niin helekutisti, jotta yhtää enempää en olsi pystyny hyppimähän. Eileen ehtoolla lähärin sitte kokeelemahan intervallia: kävelin – hölökkäsin – kävelin 45 minuuttia. Ja pohkehet tukos erelleen. Tänään oltihin sitte taas kuntosalilla. Tein hyvin vähä jaloolla, enemmän sitte käsiä ja keskikroppaa. Kotia tultua venyttelin vielä parikymmentä minuuttia.

Huomenna on äitienpäivä – ja lepopäivä liikunnasta.

Ens viikolla meen sitte viitenä päivänä hukuttautumahan uimahallihin. Se mun uimakouluni alakaa. Saas nähärä, mitä siitä tuloo! En kuvittelekkaa, jotta oppisin viires päiväs uimahan, mutta jos lakkaasin eres pelekäämästä vettä.