Terveesiä aurinkoosesta Playa del Inglésistä

19.3. tuli matkatoimistolta viesti, jotta lento on kolomisen tuntia myöhäs. Joku älypää oli erellisellä paluulennolla tukkinu vessanpyttyhyn vaipan. Sitä varte oli pitäny teherä välilasku Madridihin.

Niimpä me oltihin perillä hotellis vasta kolomen aikoohin tiistaiaamulla. Hotelli oli aiva ihastuttava ja erityysesti tykkäsin siitä, jotta huoneesihin mentihin ulukokautta.

20.3. Aamupala oli aiva mieletöön. Flikkaki, joka ei yleensä pysty aamuusin syömähän mitää, veteli aamupalaa pois tiehensä 🙂  Lähärettihin heti ensimmääsenä päivänä marssimahan Yumbo-markettihin. Sielä kulahtiki monta tuntia. Vähä tehtihin ostoksia: flikka osti ihanan turkoosin topin, mihinkä kuuluu samansävyynen kaulakoru. Mä ostin mahtavan pehemooset nahkasandaalit 23 eurolla.

Flikan mustat hiukset ja valakoonen iho sai miehet huokaalemahan 😀 Lämpötila kaupungilla näytti +27 ja ensimmääset merkit auringosta alakoo näkyä ihollaki.

21.3. meillä oli löhöölypäivä. Aamupalan jäläkihin varattihin pari retkiä ja mentihin allasalueelle makoolemahan. Parisen tuntia paistateltihin ja välillä käytihin vähä altahas vilivoottelemas. Nyt saatihin jo aikahan rusketusrairakki 😀 Syömäski käytihin aiva hotellin kulumalla ja ehtoommalla käväästihin postilooralla viemäs kortit.

Ilta vietettihin parvekkehella niin ku joka ehtoo. Naukkaaltihin olutta ja breezeriä ja syötihin hyväskää.

22.3. oli ainua utuunen päivä, kun lähärettihin aamupalan jäläkihin delfiinisafarille. Merellä oli pirun kylymä tuuli ja melekoonen aallokko. Aika moni näytti tulevan merisairahaksi. Onneksi me ei kuuluttu siihen joukkohon. Nähtihin sentäs niitä delfiineitäki eikä vain kalapiakasvoosia maakrapuja.

Retki kesti matkoonensa ehkä vajaat viis tuntia ja ku päästihin hotellille, päätettihin ottaa kolomen vartin tirsat, jokka kesti kaks tuntia…

Ku herättihin, niin lähärettihin kattelemahan ruokapaikkaa ja löyrettihin oikeen ihana pikkuunen paikka, jonka nimi kuullosti espanjalaaselta, mutta henkilökunta puhuu ruottia! Sitä kieltä muuten kuuli varmasti kaikkista eniten tuolla reissulla. Ainaki hotellilla.

Ehtoolla pistäyryttihin hotellin lounges ottamas parit drinksut ja kuuntelemas yhyren miehen orkesteria. Mies lauloo kyllä tosi hyvin.

23.3. meillä oli herätys seittemältä, ku bussi tuli hakemahan meitä kamelisafarille Fatagan laaksohon. Maisemat oli karuja Inglésin vehereyren jäläkihin ja korkeuserot ihan päätä huimaavia. Korkeemmillansa oltihin puolen kilometrin korkeurella meren pinnasta. Kapiat tiet kiemurteli 180 asteen mutkia pitkin vuorenrintehiä.

Kamelitilalla meille tarijooltihin arabialaasta teetä ja MARIA-keksejä. Siis Marie-keksien espanjalaasia sisaruksia. Sen jäläkihin meirät tällättihin pariittaan kamelien – korijaan: dromedaarien (nää oli nimittään niitä ykskyttyrääsiä) selijäs olevihin istuumihin. Meirän kamelin nimi oli Grande ja muut kamelit sirottihin letkaksi Granden perähän.

Sillä reissulla yks Miguel hönkii mun korvahani kuumia hönkäyksiä ja pärskähytti aina välillä vähä räkää niskahan. Miguel oli siis karavaanin toinen kameli, jonka pää oli tuon tuostaki mun olokapäällä. 😀

Tilalla oli muitaki eläämiä, esim. nelikuukautinen kamelinuorukaanen Nestor, undulaattia, seeprapeippoja, aasia, kanoja, minipossu, poni – ja lisää kamelia.

Ostettihin matkamuistooksi kuvat meistä Granden selijäs.

Takaasi hotellilla oltihin jo ennen puolta päivää. Haukattihin vähä lähi-Sparista jääkaappihin varattuja evähiä ja mentihin grillaamahan ittiämmä allasalueelle pariksi tunniksi.

Suihkun jäläkehen lähärettihin taas kattelohon ruokapaikkaa. Joka päivä käytihin nimittään eri paikas syömäs ja aina ruoka oli yhtä hyvää – ja ruokalistat tietysti suomeksi.

Sillä reissulla löyrettihin yks ostoskeskus, josta osteltihin jo vähä tuliaasia. Ilta kuluu taas parvekkehella lueskellen, napostellen, olustellen ja breezeriä juoren. Yhtäkkiä siinä illan mittahan tuuli yltyy ja mä luulin, jotta alakaa satamahan, mutta ei sentäs.

24.3. lähärettihin hotellin ilimaasella rantabussilla grillautumahan rannalle. Vuokrattihin rantatuolit ja paistettihin ittiämmä nelisen tuntia. Mitä ny välillä käytihin kastautumas meres. Vesi tuntuu aika kylymältä aluuksi, mutta ei se sitte loppujen lopuksi ollukkaa, ku sinne vain uskalsi mennä.

Näläkähän siinä maateski tuli ja niimpä mentihin rantapromenadilta kattelemahan ruokapaikka. Ja taas meirät tunnistettihin suomalaasiksi vaikka ei oltu puhuttu vielä sanaakaa!

Syönnin jäläkihin kierreltihin vähä siinä promenaarin basaarialueella, mutta ku viimmeenen bussi lähti puoli kuurelta, me ei keriitty ku ihan päällisin puolin kattella muutama koju. Niimpä päätettihin, jotta sunnuntaina jatketahan shoppaalua…

Hotellilla havaattihin jo lievää punastumista iholla. Läträttihin suihkun jäläkihin reippahasti after sunia eikä kumpikaa tullu onneksi kipiäksi.

Ilta vietettihin taas parvekkehella naposteltavien ja shampanjan kera. Meri-ilima, shampanja ja lämpö teki tehtävänsä ja silimät alakoo lupsua jo yhyreksältä. Päätettihin kuitenki, jotta lomalla ei kehtaa mennä niin varahin maata. Lähärettihin taas hotellin loungehen, mihinä oli taas sama yhyren miehen pänri esiintymäs. Mukavaa, rentoa, lomafiiliksehen sopivaa musiikkia.

Otettihin parit herkulliset P2:t (vaniljavotkaa, Sourz Applea, Spritea ja limeä). Nam! Tarijoolija ihasteli flikan valakoosta ihua ja flikka yritti sanua, jotta hänhän on ny ruskettunu…

25.3. vastaasena yönä siirrettihin kelloja ja erellisehtoollisesta valavomisesta johtuen meitä väsytti aamulla niin, jotta tuli kiirus aamupalalle. Ensimmäänen kerta ku ei keriitty kaikes rauhas nauttia siitä. Henkilökunta laitteli jo lounasta varte pöytiä ja rupesivat hilijoollensa keräämähän aamupalatarpehiaki pois.

Puolilta päivin lähärettihin rantapromenaarille niitä viimmeesiä tuliaasia hakemahan. Taas hurahti päivä sielä niin, jotta vasta viimmeesellä bussilla palattihin hotellille.

Hetki siinä lepuuteltihin ja piipahrettihin vielä lähi-Sparihin hakemahan vettä ja sieltäki otettihin vähä tuliaasia. Hotellilla oli pakko ruveta pakkaamahan, vaikka koko ajatus tuntuu vastenmieliseltä. Lähtö oli kumminki jo klo 4.20 ja tierettihin, jotta yö jää lyhkääseksi. Haikialta se lähtö sieltä tuntuu. Olis voinu olla vaikka pirempähänki.

26.3. – kotialähtöpäivä. Kello soi yöllä kolomelta. Flikka ei ollu nukkunu palijo yhtää ja senki vähä aikaa se oli kattellu painajaasia. Molemmat oltihin nähty unta matkalta myöhästymisestä. Ja mä olin kuulemma häirikööny hornaamisellani… Pitkähiaasten ja -pulttuusten vaattehien pukeminen tuntuu jo ajatuksenaki aharistavalta ku oli viikon saanu olla hellevaattehis.

Bussi tuli aijallansa ja kierteli pitkin kaupunkia poimien kotimatkalaasia kyyttihinsä. Lentokentällä oli hyinen tuuli ja väsynehenä tuntuu varmasti kylymemmältä ku olikaa. Konehen lähtyä oroteltihin puolisentoista tuntia. Mä olin syöny yöllä voileipää, mutta flikka ei siihen aikahan pystyny syömähän vielä mitää. Onneksi kentältä sai ostaa evästä. Unohrettihin vesipullokki hotellin jääkaappihin, jouruttihin ostamahan neki uuret. 

Lento lähti suunnillensa aijoos, mutta jostaki syystä lentoaijaksi ilimootettihin ennakkotieroosta poiketen tuntia pirempi aika, eli 7 h 15 min. Las Palmasis oli vielä pimiää, ku lähärettihin, mutta pilivien yläpuolella oli kirkasta ja aurinkoosta. Koukkasimma lennolla Skotlannin yli ja sieltä sitte Norijan ja Ruottin yli Ouluhun.

Oulua lähestyttäes oli niin sankka pilivikerros, jotta vasta vähä puiren latvojen yläpuolella alakoo näkyä maahan. Ja sitte näkyy, jotta sielä sataa räntää ihan vaakasuorahan. Olis teheny mieli ottaa paluulento saman tien…

Flikan avomies oli kumminki orottanu meitä jo yli tunnin, kun se ei tienny lennon viivästymisestä ennen ku lentokentällä. Eihän me voitu sitä raukkaa sinne jättää. Pakko se oli marssia Suomen keväähin… Ja Metkuaki meillä oli jo ikävä. 

Irja Askola – Anja Porio: Matkaan naiset

No voi ny helevetti, jotten tuu ja paremmin sano! Mä kirijootin pitkän protoiskan ja ku päivitin niin koko teksti katos ku pieru Saharahan.

Tämä kirija osuu ihan sattumalta käsihini ku olin kirijastos kattelemas matkalukemista 🙂 Toki oon jo vuosia tykänny Askolan ja Porion runoosta ja vaikka jeesustelu ylipäänsä saa mun niskavillat nousemahan pystyhyn, niin näiren naisten runoos se tuloo jotenki niin luontevasti ja lämpöösesti, jotta mä pahemmin irvistelemätä pystyn lukemahan jopa kokonaasen opuksen.

Kirijas käyrähän läpi Raamatun naisia ja heirän nykyaikaasia vastinehiansa. Runot kannustaa ja rohkaasoo naisia eri elämänvaihees ja erilaasis tilantehis surusta ilohon.

Tämän runon ”omiin” ittelleni jaksosta Rohkeat naiset:

Sisareni
kannoit vuosia
unelmaa sydämessäsi
 
Sinapinsiemenen suuruinen oli
haaveesi kun ensimmäisen kerran
kerroit siitä, muistatko
 
Miten arka olit edes ääneen
puhumaan toiveestasi
 
Miten hämmentynyt olit
kun me ystäväsi pidimme
haavettasi haastavana ja arvokkaana
ja yllytimme sinua työskentelemään
sen puolesta
 
Katso kuinka suuri puu
tuuhea ja yhä uutta versova
kasvoi arasta ajatuksestasi
 
Kanssasi kiitämme Luojaa
sinapinsiemenen ihmeestä
rohkeudesta unelmoida
tarmostasi tarttua haasteeseen
 
AP

S’olis niinku loma ny!

 

Jännitykses pitää kirijan kans loppuhun asti. En nimittään saanu sitä vielä tänäänkää. Sielä se oli liimaukses, mutta oli tullu jotaki trykommia niin jotta menöö ens viikkohon.

Ens viikolla minen sitte oo maisemis, jotta mä näjen ne vasta reissusta tultuani…

Tänä ehtoona oon kuitenki väkertäny kutsuja ”julukkariihin” ja huomenna ne lähtöö postihin, niin jotta kirijan olis parasta olla valamis niihin mennes.

Huomenna pitää käyrä kaupas ja äireen työnä ja vierä ne kutsut samalla postihin. Sitte pitää pakata niin pitkältä ku maharollista. Ylihuomenna lähären puoliltapäivin junaalemahan flikan työ ja maanantaina s’on sitte adiós por un tiempo.

Monta asiaa päälletysten

En oo vielä kunnolla keriinny hermoolemahan reissua, ku mua jännittää ny enemmän se, kerkiääkö kirija painosta ennen sitä. Jussi lupaali, jotta voisin saara sen tällä viikolla eikä täs ny enää oo ku yks päivä…

Mun pitää huomenna saara varmistus aikataululle. Pitää keriitä lähettää kutsut ennen reissua – tai sitte unohtaa koko julukkaripileet.

Pyhänä lähären puolilta päivin junaalemahan Oulua kohti ja sieltä sitte maanantaina Kanarialle flikan kans.

Pakkaaminen on ”vaihees”. Jotaki vielä puuttuu sellaasta tavaraa, mitä tarvitten ennen lähtyä ja jotaki varmasti vielä karsin pois. Enhän mä voi ostaa sieltä mitää kivaa, jos vien täältä koko viikoksi vaattehia 😉 Ja tuliaasillekki pitää jäärä tilaa.

Päivät menöö vinkiää

Päivät menöö niin nopiaa, jottei näin hiras taharo pysyä peräs. Jotaki oon yrittäny joka päivä vähä auseerata.

Kukat on ny kaikki saanu uuret mullat.

Tiistaina oli sali- ja saunaehtoo, keskiviikkona olin Tuijan kans kävelyllä ja torstaiehtoolla Pännärinki. Eipä sitä sitte palijo muuta oo keriinnykkää.

Paitti jotta torstaina kävin hakemas kirijapainosta kannen koeveroksen. Hyvältä näyttää vaikka itte kehunki 😀 Tosin en kehu siinä ittiäni, vaan flikan piirtämää kuvaa. Valehtelemata voin sanua, jotta sen piirrokset on parasta mun kirijas.

Tuola kirijallisella puolella on ny tapahtunu vähä muutaki: ensi tuli yhyrestä leherestä yhteyrenotto, ku oon osallistunu heirän kirijootuskilipaaluhunsa. Halusivat vielä vähä taustatietoja ja mun ja kolomen muun kirijootusten ja haastattelujen perusteella teherähän sitte lehtehen juttu. Siitä en kerro sen enämpää.

Sitte eileen oli sähköpostis orottamas viesti Elisalta. Osallistuun heirän ystävänpäivärunokilipaaluhun ja mun runo on kuulemma pääsny e-kirijana julukaastavahan antolokiahan. Ens viikolla ratkee, kekkä 5 Anja Snellman kattoo palakittemisen arvoosiksi.

Mutta sitte on näiren mukavien asiooren vastapainoksi se, jotta sieltä työpaikasta, mihinä olin haastattelus ei oo sen koommin kuulunu mitää. Oon luovuttanu sen suhteen. Eihän mulla oikiasti oo eres mitää hätää ku on työpaikka alla. Mutta kun lupasivat, jotta ilimoottavat jo heti seuraavalla viikolla, vaikkei pääsisikkää jatkohon, niin olis ollu mukava, jos olsivat sen lupauksensa pitänehet.