Kuntosalipäivä

Aamulla oli melekoonen myräkkä ja tie lähes tukos, mutta onneksi puolilta päivin jo alakoo hellittämähän ja ehtoolla töistä lähties auton lämpömittari näytti jo +3.

Mun piti eileen hakia käteestä, jotta saan vierä äiteelle rahat jalakahoitua ja parturia varte, mutta tään käpykylän kaikki kaks pankkiautomaattia ilimootti, jotteivat suostu jakelemahan rahaa.

Niimpä tänään salille mennes koukattihin ensi automaatille, joka oli nyt suopiemmalla päällä ja siitä sitte pikaasesti äiteen työ.

Salilla havaatti, jotta on hiihtolomaviikko. Ei montaa noukkaa ollu meirän lisäksi. Mutta ei haitannu. Sai ihan valita millekkä laitteelle meni.

Pari naista oli sielä ensimmäästä kertaa ja niitä vähä opastettihin – ihan oven aukaasusta alaaten. Siihen ku on tullu sellaanen sähkölukko, joka aukaastahan kortilla. Munki piti ensimmääsellä kerralla kysyä, jotta kuinka sitä ajetahan.

Mainokset

Jotaki tästä viikosta

Maanantaista en muista enää mitää 😀 Silloon ei varmahan tapahtunu mitää erityystä.

Tiistaiehtoolla sen sijahan alakas tapahtumahan. Oltihin justihin lähärös kuntosalille, ku mun puhelin soi. Hakemastani työpaikasta soitettihin ja kutsuttihin 15 minuutin pikahaastatteluhun perijantaina. Totta kai lupauruun. Olin paperit lähettäny sillä mielellä, jotta ei varmasti tämän ikäästä enää eres harkita. Siksipä olo oliki ku lottovoittajalla sen puhelun jäläkihin. Ja kyllä rauta nousi!

Yöllä sitte alakoo hermooleminen ja herättyäni jäin kelaamahan asioota niin jotta uni jäi aika vähille.

Keskiviikkoehtoolla oltihin Tuijan kans lenkillä ja sain taas ajatuksia vähä muille urille, mutta yöllä sitte taas valavoon ja jännitin.

Torstaiehtoolla oli Pännärinki. Taas sai muuta ajateltavaa. Aira tarijos synttärirääppiääsiä meille, mutta mä jännitin jo niin kovaa, jotten pystyny syömähän.

Viimme yön nukuun kuitenki aika hyvin kaikesta huolimata. Maha kumminki oli aina vain kipiä. Tuntuu ku olsin nielly kerän piikkilankaa ja kurkus asti oli vielä sen piikkilangan pää.

Kaiken lisäksi havaattin aamulla, jotta mun työavaamet on karonnu. Niitä ei löytyny sitte niin mistää. Myöhästyyn töistäki vartin verran ku kattelin niitä. Aiva turhaa. Ei löytyny.

Onneksi haastattelu oli jo kymmeneltä niin jotta ei tarvinnu koko päivää hermoolla. Yhtää en osaa arvioora, kuinka se meni ja kuinka palijo puhuun läpiä päähäni. Mutta 114 hakijasta olin pääsny kymmenkunnan haastatteluhun kutsutun joukkohon, jotta kyllähän se vähä kohensi ittetuntoa ja ryhtiä.

Viitisen ihimistä otetahan jatkohaastatteluhun tämänpäivääsen perusteella. Lupasivat jo ens viikon mittahan ilimoottaa joka tapaukses, pääsi jatkohon eli ei. Ei tartte kohtuuttoman kauaa siis orotella.

Ehtoolla käymmä velijen työnä kaffittelemas. Sielä oli molemmat lapsekki paikalla. Oli oikeen mukavaa ja tarijoolut oli hyvät.

Kotia tultua tulin konehelle ja sähköpostis oli kirijapainosta viesti, jotta kansi näyttää nyt oikeen hyvältä ja ens viikon loppupuolella olis tarkootus sopia koska meen käymähän sielä. Pian varmahan saarahan painokonehet käyntihin. Jeeeeeeee! Flikka teki aiva ihanan kansikuvan mun kirijahan. Tahtoosin ittekki ostaa sen kirijan tuon kannen perusteella 😉

Nyt oon suunnitellu ketä kutsun kirijan julukaasutilaasuutehen ja mitä pistän tarijolle.

Niin – ja lähetin yhyren valokuvan ”Meirän Ilimajoki” -valokuvakilipaaluhun.

Tossumonsteri

Mä en oo viimme aikoona viittiny teherä mitää muita ku nuota tossuja. Vein kolomelle työkaverille tossut, sitte oon teheny kolomet lahajaksi ja vielä on kaharet jälijellä. Pian oon jaellu niitä kaikille niin, jotta ne lähtöö mua karkuhun, ku mainittenki sanan ”tossut”. 😀

Painajaasia ja turhautumista

Tää viikko on menny kansiasioota pyöritelles. Eipä tullu tarpeeksi aijoos ajateltua asiaa ja sitte alakoo jo hermostuttaa, jotta keriitähänkö saara valamihiksi.

Yhyren yön hikooltuani painajaasten kans, päätin, jotta ku tämä projekti on kerran venyny näin pitkälle, niin ei täs ny enää kannata hosua. Teherähän kaikes rauhas sellaanen, johonka voi olla tyytyväänen. Siirretähän mieluummin julukaasua myöhemmäksi. Silti näin painajaasia vielä toisenaki yönä.

Vasta viimme yön sain nukuttua kunnolla. Ja se tuntuu heti olos. Oon tänään pistäny rivakasti paikkoja järijestyksehen.

Ku isäntä lähti kokouksehen, ajattelin ruveta taas värkkäämähän kannen kimpus. Mutta ei! Mä en osaa toteuttaa ireaani. Joko mulla on huonot työkalut tai sitte mä en osaa käyttää niitä. Pitääs vissihin päästä johonki kurssille. Turhauttaa!!!

Päivän ilahruttaja

 

Tänä päivänä töistä tullesnani kuulin kolome tavua, jokka ilahrutti suunnattomasti, vaikka pihalla kävi kylymä viima ja päivä oli harmaa. Ne tavut oli: ti-ti-tyy.

Heti kääntyy omaki mieli astehen verran keväähin päin.

Voi varijelkohon!

 

Minen tierä mistä aloottaasin, ku on ollu niin kerta kaikkiaan ihana päivä!

Sain Raijalta joululahajaksi lupauksen yhtöhöösestä teatteri-/elokuva-/konserttielämyksestä sekä ruokaalusta. No, tänään oli sitte se päivä, ku lahaja lunastettihin. Mentihin Seinäjoen kaupunginteatterihin kattomahan Dance of the Vampires -musikaalia. Moon vieläki ihan pökerryksis, niin mahtava kokemus se oli! Oon kuullu, kuinka lavastusta ja puvustusta on kehuttu, mutta en ollu osannu kuvitellakkaa, kuinka upia esitys se on. Flikan kautta oon vähä ymmärtäny ruveta kattelemahan maskeeraustaki ja miettimähän, kuinka valtava työ tuon näytöksen etehen on tehty. Yhtää ei kolomituntinen tuntunu pitkältä. Aivan mahtavia laulajia ja tanssijoota. En voi ku ihaalla tuota esitystä. Kerta kaikkiaan upia kokemus!!

Esityksen jäläkihin mentihin syömähän Gringos Locosihin. Siinä vaihees oliki jo aika näläkä, mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli enemmän ku riittävästi. Istuttihin vielä pitkähän höpöttelemäs ja ku Raija toi mun kotia, totesin, että olin saanu viettää 9 tuntia laatuaikaa parahan ystäväni seuras. Voiko parempaa joululahajaa saarakkaa?