Joulukäsitöitä

Meillä äitee on pruukannu teherä palatossuja, mutta viimme aikoona niitä ei enää oo syntyny. Niimpä flikka tuumas, jotta mun pitää ny opetella sitte niiren tekeminen. Ja minähän kilttinä äiteenä tottelin ja rupesin heti kokeelemahan.

Sain joulun pyhinä tehtyä flikalle tossut ja sitte yhyret pikkutossut, jokka se lupas vierä kaverinsa flikalle. (Niistä tuli tosin liika isoot, mutta pistäköhöt jemmahansa, kylläpä tuo vauveli siitä kasvaa.)

Tein Nalle-langasta ja totesin, että oli liika ohkaasta aikuusten tossuuhin. Niistä tuli turhan vetelät. Seuraavat tossut teherähänki sitte Seittemästä velijeksestä. Ainaki aikuusille. Lapsen tossuus tuo Nalle-lankaki menetteli.

 

Mainokset

Joululahajoja

Tuolle mustalle kaulahuiville tein pariksi piponki, mutta se jäi kuvaamata.

Joulukortit 2011

Kuvat ei ny oikeen onnistunu…

Herkullinen päivä

 

Tää päivä on menny aiva herkutelles. Ensi aamukaffettunnille työkaveri toi puolalaasen tavarantoimittajan lähettämiä suklaakonvehtia ja -leivoksia. Hyviä olivat.

Päivällä meillä oli firman tarijuama jouluateria Krouvis. Hyvää oli seki, paitti jotta söin itteni ihan liika täytehen.

Ja ehtoopäivän kaffettunnilla jatkettihin erelleenki puolalaasilla herkuulla nautiskelua.

Mutta eipä ollu sitte näläkä ku tulin töistä kotia 🙂

Hyvä mieli

 

Eileen ehtoolla kotia tullesnani kuulin, jotta poika tyttöystävinensä oli ruvennu teköhön poijan puolella joulusiivoja. Se sai munki innostumahan ja niin rupesin järijestelemähän työhuonehesnani ”sitte joskus -kasoja”. Niistä löytyy jopa helemikuisia paperia, jokka oli vain jääny mapittamata.

Poijalle piti kattella matto, karteekit (= verhot), tuuki (= pöytäliina) ja päiväpeitto. Sielä oikeen tosisnansa pistettihin kämppää ihimisasumuksen näkööseksi. Mun tuli siitä niin hyvä mieli, jotta aiva pakkas vain hymyylyttämähän 🙂

Selekä oli jo oikeen hyväs mallis ehtoolla, mutta tänään sitte on taas ollu tuskaaseet päivä. Mutta ei tää oo enää mitää siihen toissaviikonloppuusehen, ku tuntuu, jotta hengittämistäki piti varua.

Sitä paitti olin hemmoteltavana töiren jäläkihin: kävin kampaajalla värijäyttämäs pääni. Pyysin pistämähän niin punaaseksi ku ilikiää – näin joulun kunniaksi 😀

Voi tuska!

Selekä ei oikeen tykänny eilisistä kotitöistä, mutta ajattelin, jotta pakko mun on ny jotaki yrittää, muuten loppuu aika kesken. Pistin ensi pyykkikonehen töihin ja tein sitte kaneliässätaikinan. Kun sain pyykättyä ja leivottua, silitin joululiinat ja laittelin vähä koristehia esille. Niin joo, ja kattelin joulumukit ja muut jouluuset astiat esille ja pistin neki peseentymähän.

Laattioota pitää vielä vähä pyhkiä, mutta muuten en meinaa tällä erää suurempia rävehtiä. Poikaki tuumas keittiöhän tullesnansa, jotta ompas täälä ny jouluusta 🙂

Nuorekkaa ei oo ku perijantaiehtoosta tiistaihin täälä.

Jotaki yritystä

 

Tänään olin aamusta niin pröhteväs kunnos, jotta sain petivaattehet tuuletettua ja lakanat vaihrettua. Kaupasta tultua tein ruaan ja tein lanttuloorat. Sitte laitoon lakanat peseentymähän ja pyhiin vielä pölyt päällisin puolin. Mutta selekä ei oikeen tykänny tuosta auseeraamisesta niin jotta päätin jättää joululiinojen silittämisen ja maharollisen leipomisen huomiselle. Kattotahan sitte huomenna, mikä on olotila.

Takuuaika ummes

Täälä huushollis rupiaa yks sun toinen juttu tulemahan näköjänsä tiensä päähän. Mä oon rotunu selekääni lauantaista asti.

Eileen sitte totesin, jotta kuivausrumpu ei enää toimi kunnolla. Ilimeesesti puhallinyksikkö sökönä.

Ja näppis rupes krenaamahan. Ei kirijoottanu enää aata, ässää, ykköstä, kakkosta ja numeronäppäämistön puolelta kahareksaasta.

Tänään menin töihin, vaikka liikkuminen on vielä vaikiaa. En kuitenkaa oikeen voinu olla poiskaa, ku meitä ei oo ku kolome tuos taloushallinnon puolella ja kaks muuta oli tänään pois.

Menihän se päivä siinä, mutta autohon istues tuli sitte melekeen huuto. Tuli niin he****tin kipiää. Huomenna toinen työkaveri tuloo töihin. Jos tää olo on yhtä onnetoon, niin yritän sitte soitella terkkarille. Alakaa yläselekäki jo jumittaa, ku jännittää lihaksia liikkues.

Armi Toivola: Silmät

Joonas ja Teresa asuuvat kehitysvammaasen Jasu-poikansa kans vähä syrijäs luonnonkaunihilla paikalla, johonka ei juuri vierahia eksyny.

Kunnes sitte yhtenä päivänä Teresalle soitettihin ja kysyttihin, onko Jasu kipiänä, ku ei oo tullu kouluhun. Selevis, jotta koulutaksi oli käyny hakemas poikaa, mutta sitä ei ollu orottelusta huolimata kuulunu kyyttihin ja taksi oli lähteny pois.

Pian vanhemmat saa lunnaspyynnön – Jasu on siepattu. Vähitellen sieppaajien henkilöllisyys palijastuu ja sitä myötä purkaantuu aikamoinen vyyhti.

Kirija on poikkeuksellinen sikäli, jotta siinä nähärähän myös rikolliset ihimisinä ja tunnetahan jopa myötätuntua heitä kohtahan.

Väsymyksestä uupumuksehen

 

Nyt on viimme viikot ollu niin kiirusta, jotta ei oo keriinny kissiäkää sanua ku pitkähäntääseksi eläämeksi.

Töis piisaa höpinää, ku työkaveri on ollu palijo pois. Tänäänki tuli sitte sellaasia juttuja, joita en yksinkertaasesti osannu teherä. Ne stressaa enämmän ku uskooskaa. Lisäksi työmaalla on ollu muitaki stressaavia juttuja.

Ja ehtoosinki pitääs jotaki saara äntihin, jos jouluksi meinaas keriitä. Joka ehtoolle on ollu jotaki ohojelmaa. Paitti tänään en oo teheny muuta ku kääriny pyykit pois narulta.

Äsköön tein tuos plörön ittelleni, ku on vähinsä vilutellu koko viikon ja ihan ku olis lenssua pukkaamas päälle. Jospa se tuolla tujauksella sitte pyörtääs… (Kossua, Pisang Ambonia ja kokista)

Onneksi on perijantai!