Lunta!

 

Hurvittelin eileesen päivän kaupungilla joululahajaostoksilla. Aikaa kuluu monta tuntia ja rahaaki oikeen mallikkahasti. Melekeen kaikki lahajat sain kuitenki hankittua.

Trookasin sielä palijo tuttujaki: nykyysen työkaverin miehinensä, entisen työkaverin miehinensä ja kouluaikaasen kaverin, jonka kans piipahrettihin kaffittelohonki.

Lisäksi sain oikeen hyvän mielen, ku vein suutarille vyöni, jotta se flaskaas siihen pari uutta reikää. Sain vyön saman tien – eikä maksanu mitää. En meinannu oikiasti korviani uskua, jotta jotaki sais tänä päivänä vielä ilimaaseksiki. Laitoon sitte äsköön Positiivarien sivuulle kiitokset 🙂

Käytihin päivällä äitejä kattomas. Velii antoo kynttelikön sille vietäväksi. Oli kuulemma testattu ja toimivaksi havaattu. Mutta arvakkaa, toimiiko äiteen työnä? No ei, niinku ei mikää aikaasempikaa kynttelikkö. Ens kerralla kokeelemma vierä tuon puisen arventtitähären, jos se sielä suostuus toimimahan.

Samalla mulle pistettihin kourahan lappo, joka pitääs täyttää ja vierä apteekkihin. Sielä siirrytähän koneellisehen lääkkeetten jakohon. Lääkkeet tuloo jatkos apteekista kaharen viikon satsiina annospussiis. Ei siinä mitää, mutta tämä haisoo rahastukselta. Alootusmaksu oli vajaat 33,- ja jatkos ”palavelumaksu” 8,99 €/vko. Siis liki nelijäkymppiä kuukaures! Mä justihin tuumasin isännälle, jotta äiteelle jää n. 100,-/kk ”törsöörahaa”, ku siitä menöö vuokra ja lääkkehet. Nyt siitäki siis apteekki havertaa liki puolet jatkos. Kysyyn, jotta onko tähän pakko lähtiä mukahan, niin vastaus oli, jotta ei kai pakko, mutta suositeltavaa… Tähän astihan hoitajat on hakenu lääkkehet apteekista, mutta jos ei tuohon systeemihin lähäre mukahan, niin varmahan pitääs itte jatkos sitte huolehtia, jotta niillä on sielä aina kaikkia lääkkehiä riittävästi.

Joulukorttipaja on käynnistyny. Tosin vasta ensimmääset 10 kappalesta on 1. vaihees. Yritän teherä aina vaihe kerrallansa vähintään tuon 10 korttia. Tosin tulevalla viikolla on ihan kiitettävästi ohojelmaa: tiistaina kuntosali, keskiviikkona Waldemarin 2-vuotispäivät ja torstaina tämän vuoren viimmeenen pännnärinki. Mutta eikähän nuo johonaki välis tuu tehtyä, ku en tee mitää monimutkaasia.

Joululahajapajaki on toiminnas. Yks lahaja on valamihina, 4 vielä tekemätä. Voi olla, jotta aika loppuu kesken, mutta teen sen, minkä kerkiän.

Paketoomahanki ajattelin pikkuhilijaa ruveta, ku kerran lahajat on tuos valamihina. Ei jäisi sekää sitte viimme tippahan. Eikä tarttisi varijella, jotta joku näköö lahajansa etukätehen.

Mainokset

Krooninen rahapula

Pohoriin eileen sitä, kuinka rahat riittää nykyään yhä vähempähän. Minkä tähäre? Mihinkä ne rahat katuaa?

Pitääs ostaa uus soffakalusto, ku vanhasta on kankahat menny puhki. Mutta ei oo varaa. Ennen olis vain päätetty, jotta seuraavasta tilistä hajetahan. No, silloon oli kyllä kaks tiliä. Nyt ei oo enää ku mun rahat. Isännän päivärahat ei niin kovin kaksiset oo.

Tekis mieli uusia silimälasia, muttei oo varaa. Veronpalautuksekki menöö joulun valamisteluhun.

Lainakki on suurimmaksi osaksi jo maksettu. Mä maksan enää poijan autolainaa. Ennen oli taloon laina ja molempien – mun ja isännän autojen lainat – ja siltiki joinki selevittihin. Mihinkä ryökälehesehen neki rahat ny menöö?

Mihinää ei käyrä, mitää ylimääräästä ei ostella… ja siltiki aina ennen tiliä mietitähän, pitääskö huomenis tyytyä syömähän vain kynsiä.

Mä oon vahavasti sitä mieltä, jotta eurohon siirtyminen on teheny elämästä kallista. Kaharella eurolla ei saa nykyään yhtää sen enempää ku ennen vanhahan kaharella markalla. Kaharellakympillä ei ruokakaupasta saa juuri mitää. Ennen sai sarallakaharellakympillä viikonlopun ruaat.

Turha mun on tietysti tästä ruraata. Pitääs vain osata suunnitella rahankäyttönsä paremmin. Kai jostaki olis vielä varaa nipistää, vaikka mä jo kertaallensa laskin, jotta oikeen mitää sellaasta ei oo. Vakuutuksia ei voi irtisanua, kämppää pitää lämmittää ja vettä ja sähkyä kuluu sen minkä kuluu.

Autoostaki olis vaikia luopua ku ei täälä kehitysalueella oo nuota julukisia, joilla pääsis kulukemahan. Tuntuu tietysti ylimitootetulta ku meiränki huushollis on jokahittella oma auto. Välillä isäntä hävitti oman autonsa, mutta jos joskus kävis vielä niin, jotta pääsis töihin, niin milläpä kulijettaas työkaluja jos ei olsi autua. Ei mun kinnerihin mahtuusi eres pitkä vatupassi, saati sirkkeli tai tikkahat.

Ja jos poijalla ei olsi omaa autua, se olis aina menos jommankumman meirän autolla. Eli sitte me oltaas jumis kotona.

Pakkaaspäivä

 

Viimme yönä oli 11 astetta pakkaasta eikä se päivän mittahankaa plussalle oo menny. Aurinko paistoo aamusta, mutta ei jaksanu sulattaa kuuraa maasta.

Tänään on flikan 25-vuotispäivä. Lahaja on vasta tilaukses… Mutta se on itte saanu sen valita ja tiesi, jottei sitä synttääriiksi saa. Lupasimma kustantaa sille uusia meikkisiveltimiä, ku erelliset varaastettihin kaverin polttariis. Samalla meni kallis kasa meikkiä…

Sellaanenki harvinaasuus sattuu tänään, jotta poika tuli mun kans äitejä kattomahan 🙂 En muista, koska olis viimmeeksi mumman työnä käyny. Ruvetahan puhumahan ennemminki vuosista ku kuukausista.

Terveesiä Helesingistä!

Eileen aamulla oli varahaanen herätys. 4.45 oli kello soimas, mutta heräsin 4.44 ja pistin kellon hilijaaseksi ennen ku se alakas soimahan.

Juna lähti 7.33, mutta mun piti pestä ja tällätä hiukset ennen lähtyä. Hyvis aijoos olin kuitenki valamihina ja kävin paikkalipun vielä hakemas asemalta. Sitte juna jo tuliki ja olin perillä Tikkurilas vähä puoli yhyrentoista jäläkihin.

Tikkurilasta jatkoon taksilla pääkonttorille. Sielä sitte orottelin pomon ilimaantumista ja orotellesnani kiertelin morijenstamas tuttuja, joita niitäki on onneksi täs vuosien mittahan tullukki yllättävän palijo.

Puolilta päivin meillä alakoo luotto-ohojelmakouluutus ja vasta sen jäläkihin pääsin syömähän läheesehen työmaaruokalahan. Sielä onki oikeen työmiehen annokset. Viininleike peitti melekeen puoli lautasta…

Sitte hortoolin taas höpöttelemäs ja häiriköömäs niitä, jokka yritti vielä teherä töitä. Orottelin nimittään meirän taloon väkiä palaverista, jotta pääsisin niiren kyytis hotellille.

Meinasivat unohtaa mun, ku olin sitte taloushallinnon puolella vielä kuuntelemas mielipiteetä tuosta uuresta luotonvalavontaohojelmasta. Olivat sitte kumminki pihas muistanehet ja tulivat hakemahan.

Hotellilla oltihin nelijän mais ja ku pikkujoulu alakoo vasta kuurelta, kerkesin hyvin tällätä itteni. Kerkesin hörpätä yhyren siirerinki siinä ennen taksin tuloa.

Pikkujoulus oli aika palijo väkiä, liki 90. Pienes tilas se oli melekoonen väkimäärä. Ruoka oli kumminki hyvää ja hauskoja tarinankertojiaki oli joukos.

Meirän porukka oli pikkujouluus niin asiallisesti, että lähärettihin jo puoli yhyreksältä aamulla ajelohon kotua kohti. Kotona olin vartin yli yks.

Ihana isäänpäiväviikonloppu!

 

Flikka tuli miehensä ja koiransa kans perijantain ja lauantain välisenä yönä puoliltaöin. Siinä ei kovin kauaa tuumaaltu, ku mentihin maata. Lauantaina nuoret lähti ostoksille ja me jäätihin Metkun kans kotomiehiksi.

Pyhänä vävynaluun piti jo lähtiä takaasi kotia ku sillä oli maanantaina töitä, mutta sitä ennen syötihin ja törsättihin vielä kakkukaffeekki. Flikka oli ostanu isällensä pipon, johona luki isä ja se ässä oli supermiehen S-kirijaan. Aikaasemmin se on ostanu isällensä jo Supermies-pyyhkeen ja piirtäny hienon Supermies-kortin. Nykki oli teheny tosi hienon kortin johona siinäki oli tuo Supermiehen S-kirijaan 😀

Pyhänä käymmä flikan kans äitejä kattomas.

Flikka lähti vasta tänään kotia. Itte asias mies lähti sitä varsin viemähän. Tuloo seki melekeen halavemmaksi ku junalla reissaaminen ku ei oo enää opiskelijalippua.

Isänpäivähän valamistautumista

 

Flikka on sulhonsa ja koiransa kans ajelemas tänne päin. Puolilta öin arvelivat olevansa täälä. Mulla on juusto-makarooniloota valamihina ja jäläkiruaaksi kermavaahto-turkkilaanen jukurtti-mustikkaherkkua.

Eileen ehtoolla oltihin Ninnua ja Waldemaria treffaamas paappalas. Sinne tuli toinenki varalapsenlapsi poikakaveriinensa. Voi, kuinka ihana mukula Waldemar onkaa! Ei ujostellu ku vähä aluuksi ja varapaapan kans ne löysi yhteesen jutun, joka jaksoo naurattaa meitä kaikkia. Oli oikeen mielelle hyvää tekevä ehtoo.

 

Jean M. Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa

 

Untinen-Auelin Maan lapset -kirijasarijan kuures kirija. Viis aiempaa löytyy omasta kirijahyllystä (kiitos anopin), mutta tää viimmeesin löytyy kirijaston hyllystä, joten tuskin tuloo sitä ostettua ittelle. 

Nämä on niitä harvoja kirijoja, joita isäntäki on ottanu kätehensä. Tosin tuskin tätä viimmeestä, sillä kirijas on yli 800 sivua.

Kirijan päähenkilö Ayla on valamistautumas Zelandoniksi (tietäjä/parantaja), mutta opiskelu vie liikaa aikaa perheeltä ja siitä tuloo sellaasia ongelmia, jotta lukies piti ihan rääkyä…