Sammalenpehmeää

SAMMALENPEHMEÄÄ

Sammalen hehku auringossa
puun uurteisella rungolla.
 
Elämä,
anna sieluuni
sammalen pehmeyttä
 
korjaamaan
näitä rosoja
minussa.
 
30.10.2011 Anne Saari
Mainokset

Satu Hassi: Tukka hattuhyllyllä

Tämä oli taas omasta kirijahyllystä, lujettu siis aikaasemminki.

Vaikka kirija periaattees kertoo rintasyöpähän sairastumisesta ja sen hoiroosta, oli täs palijo muutaki. Kiireesen ministerin työkuvioosta selekokielellä kerrottuna niin jotta tälläänen politiikasta tai ympäristöasioosta mitää ymmärtämätöönki pysyy kärryyllä.

Oli mm. vääntöä viirennen yrinvoimalan perustamisesta ja Kioton ilimastosopimuksesta. En silloon aikaasemmin lukiesnani ehkä kiinnittänykkää näihin niin palijo huomiota kun nyt. Etenki Fukushiman kosahroksen jäläkihin ihan hirvittää tuo yrinvoimma. Hassilla on ollu tarijota järkeviä vaihtoehtoja, mutta ei. Yrinvoimala piti saara ku kaikilla muillaki on….

Takaasi koulunpenkille

Meillä on huomenna eres paluu koulunpenkille. Poijan koululla on tutustumispäivä ja ku poika on tällä kertaa osoottanu olevansa tosisnansa koulunkäynnin kans, niin meki halutahan osoottaa, jotta ollahan oikiasti kiinnostunehia sen asioosta. Väliarvioonnis kaikki arvosanat oli kiitettäviä ja poissaoloja oli vain 8 tuntia (jokka neki se on jo korvannu). Koko luokan poissaolojen keskiarvo oli 30 tuntia. Erellisellä yrityksellä poika oli kasvattamas sitä luokan poissaolojen keskiarvoa…

Onneksi eilinen huono olo meni ohitte pitkillä yöunilla. Menin nukkumahan jo vissihin yhyreksältä. Pistin pyjaman päälle villatakin ja jalakoohin paksut sukat. Puoli kolomelta sitte heräsin, ku oli kuuma. Siitä aamuhun uni oli sitte pätkittäästä, mutta tänään on ollu aiva toisemmoinen olo.

Väsyny, halutoon, kipiä?

Mitää ei oo tapahtunu sitte viimme päivityksen. Elämä on tasaasen harmaata ja kulukoo akselilla koti – työ.

Eileesen päivän präiskiin (aivastelin) töis. Tänään oli tosi vaikiaa pysyä hereellä – ihan tajutoon väsymys. Ja vilu. Työkaveri kärsii kuumasta ja pitää vähä väliä auki klasia. Sieltä puhaltaa kylymää suoraa mun jaloolle niin jotta mun tänäänki oikeen paleli jalakoja.

Nyt tuntuu olo vähä kipiältä. Kurkkua karvasteloo ja viluttaa. Ei huvittaasi mennä nukkumahankaa, ku sitä varte pitääs riisua nämä kaikki kolome paitaa, jokka mulla on yllä ja joista huolimata mun on silti kylymä…

Laiskotutti

Tänään mua on lahajakkahasti laiskotuttanu. Aamusta oli sen verran tihkusateesta, jotta en viittiny petivaattehia vierä pihalle kostumahan. Vaihroon vain lakanat ja sitte lähärettihin kauppahan.

Sieltä tultua tein ruaan ja pistin tiskikonehen ja pyykkikonehen töihin. Itte otin kirijan kourahan ja luin niin kauan, jotta rupes väsyttämähän. No, mikäs siinä, menin flikan kämppähän ja verin filtin niskahani ja rupesin hornaamahan. Nukuunki sitte niin sikiästi, jotta en ollu kuullu eres puhelimen hälyytystä…

Suunnittelin vähä kirijan kantta ja sitte vaharattihin televisiota ja käytihin välillä saunas. Nyt on aika istua konehen ääres.

Ai niin, ei päästä toristamahan ens keväänä perhosen kuoriutumista. Joku on käyny nappaamas sen kotelon tuolta terassin oven pielestä. Harmi.

 

Kynttiläkutsut

Oltihin velijen naisystävän kans tuos krannis kynttiläkutsuulla. Sielä oli tupa täynnä väkiä. Syksyn pimiät ehtoot saa ihimiset sytyttelemähän kynttilöötä. Mutta mitää niin ihanaa sielä ei ollu, jotta mun olis tarvinnu välttämätä saara. Otin tuoksuvan tuikkiva-lajitelman – 15 kpl (5 tuoksua, 3 kutaki), hinta 12,90 €. Sillä rahalla saa kaupasta aika palijo enämmän tuikkuja. Tosin eihän nuo pellikuoriset oo ollenkaa niin nättiä kun nuo lapivärijätyt läpinäkyväs kipos. Mutta sittekki… raha on muutenki niin tiukas, jotta pitää tarkkahan harkita, mihinkä se piisaa. En keherannu kumminkaa olla tilaamata mitää.