Kallista lystiä

Sain ensimmääseltä painofirmalta tarijouksen. Täytyy sanua, jotta en ollu varautunu nuon suurehen summahan… Tokihan meirän erellisestä kirijasta on jo aikaa ja hinnat on varmasti noussu, mutta nuon palijo?

Ja lisää hintaa tuloo, jos ei aineisto oo painovalamis.

Kattotahan, minkämoisen tarijouksen ja apuja saan tuosta lähipainosta. Alakaa näyttää vähä siltä, jotta pitääki ehkä vielä jatkaa säästämistä…

Mainokset

Petteri Paksuniemi: Jouten

Ainaki tämä novellikokoelma oli palijo sujuvampaa lujettavaa kun ne Omakuvat. Mutta ei tästäkää jääny mulle oikeen mitää mielehen. Paitti hoon päälle puhuminen 😀 Sitä oli hauska yrittää lausua.

Kirijan takakannes sanotahan, jotta ”karun eleetön kieli vie lukijan kuin huomaamatta kuvaamiensa ihmisten iholle”. No minen pääsny kenenkää iholle enkä oikiastansa olsi halunnukkaa.

Pikkuunen innon pyrährys

Torstaina alakoo Pännärinki ja sielä tuli puhetta tuosta mun kirijahaavehestani. Opettaja kehootti ottamahan yhteyttä paikallisehen kirijapainohon. No, eileen ehtoolla sitte laitoon sähköpostia ja tänään sieltä jo soitettihin ja kehootettihin sopimahan tapaamista.

Hetkeksi ihan innostuun asiasta, mutta ku rupesin sitte muokkaamahan nuota sivuja, tuli taas sellaanen tunnet, jotta nämon ihan paskoja. Mitä ihimettä mä oikeen kuvittelen!

Syntisen hyvää syötävää

… vaikka itte kehunki.

Tämä eväs sopii karppaajille, mutta maistuu varmasti muillekki:

Pilikoon keltaasen paprikan kuutiooksi, pistin sen paistinpannulle voihin kuullottumahan ja puristin joukkohon pari valakosipulin kynttä. Kippasin paprikat ja sipulit uunivuoan pohojalle. Käänsin uunin 175 asteehin ja uunin lämpiämisen aijan paistelin valamihiksi maustettuja kassleria pannulla tiuhahan tahtihin käännellen.

Samalla pistin 2 dl vispikermaa vatkaantumahan yleiskoneehin ja kun se oli vaahrottunu, lisäsin teelusikallisen Sambal Oelek -tahanaa ja pari teelusikallista tomaattipyrettä ja sekootin varovasti.

Ku uuni oli lämmin, nostin pintakypsät kasslerit paprikapalojen päälle, kaaroon kermavaahron niiren päälle ja vielä paksulta juustoraastetta pinnalle. Paistoon uunin keskitasolla puolisen tuntia.

Lisukkeheksi keitin pussillisen kruunuvihanneksia. Lihojen joukosta ku lippas juustoosta ja kermaasta kastiketta paprikanpaloonensa kasvisten päälle, niin aiva meinas kieli mennä joukos.

Ja joka ei pelekää hiilihydraattia, voi kiehauttaa vaikka perunat lisäksi. Silloon kannattaa ehkä kermaa käyttää enemmän, jotta saa kunnolla soosia.

 

Jani Nieminen: Kodittomille koirille

Alavutelaaslähtöösen Niemisen runoja. Otin ehkä justihin tuon pohojalaastaustan takia tämän kirijan lujettavakseni.

Taisi parahaksi jäärä mielehen heti kirijan alootusruno:

 

Kun teet lähtöä
 
muistele satuttavia asioita:
kuinka hän jätti sinut yksin
kuinka hän hävitti lapsuudesta asti säästetyn Ässä-pipon
kuinka hän syyllisti: olisit ollut mies, niin nyt ei oltaisi tässä.
 
Älä mieti hänen tuoksuaan
                                            käsiä
                                            huulia
                                            silmiä
                                            rintoja
           älä mieti miltä tuntuu.
 
Ota sateenvarjo
tarkista, että kello näyttää oikeaa aikaa.
 
Älä katso eteiseen jäävää koiraa silmiin.

Pakkaasyö

Viimme yönä mittari oli käyny kolomisen astetta pakkaasen puolella. Aamupäivällä oli kuuraa nurmikolla varijon puolella vielä yhyrentoista mais. Aurinko kuitenki on paistanu koko päivän ja oon nyt eilisen laiskottelun korvannu olemalla ahkera.

Oon pesny monta konehellista pyykkiä, silittäny, kokannu, haravoonu pari kottikärrykuormallista lehtiä ja käyny äiteen työnä. Tehtihin äiteen kans pieni lenkki ku oli vielä hyvä sää eikä liika kylymä.

Sillä lenkillä isännälle soitti tämä yks osakas, jonka kans se oli selevittämäs asioota. Ovat kuulemma kokoustanehet osakkahien kesken, mutta yllättäen eivät ookkaa tavoottanehet tätä kyseestä pomoa… Saa nähärä, mikä sotku siitä vielä tuloo. No, huomenna isäntä menöö puolilta päivin tään soittajan kotia kattoa tekemähän. Kai se maksaa sen sitte omistansa, jos ei firmalla oo rahaa…

Kavallus?

Jos alakaas torstaista tämän tarinansa. Isännällä oli ”vapaapäivä” ku erellinen työmaa loppuu ja uutta ei vielä ollu. Pomo oli sanonu, jottei vielä pääse seuraavalle työmaalle, ku sieltä on isäntäväki reissus. No, yllättäen tämä ”reissus ollu” mies sitte soitti ja pyysi isäntää käymähän. Tämä kyseenen herra on osakkahana siinä firmas, jolla mies on töis. Sillä visiitillä oli ilimenny, jotta firman kassa taitaa olla kuiva. Mies sitä jo ihimetteli ennemmin, ku palakat on ollu koko aijan myöhäs ja elokuun palakasta pomo oli sanonu suoraan, jotta se maksetahan vasta sitte ku asiakas on maksanu laskunsa. Ku erellinen kohoret kuitenki myitihin liki 150.000 eurolla. Ja johonaki vaihees mies ihimetteli sitä, jotta rautakaupas oli monta listaa firmalle, vaikka hän ei oo hakenu ku pari kertaa sieltä tavaraa, eikä niillä pitäny olla muita kohteeta eikä muita työntekijöötäkää ku hän.

Vissihin on ny pääsny käymähän niin, jotta pomolla on menny puurot ja vellit sekaasin. Sen oma nimi on ollu meleko tiuhahan tahtihin Kauppaleheren protestilistoolla ja ilimeesesti se on ajatellu vähä paikata omaa vajettansa firman kassasta…

Tämä toinen osakas oli miehelle sanonu, jotta ainaki ny nokkamies vaihtuu, mutta maharollista on, jotta lopetetahan koko firma. Siinä sitte onki taas naurus pitelemistä, jos mies jää työttömäksi.

No se siitä, ja loput kirijees.

Eileen ehtoolla tein suurinpiirteen-siivouksen eli menin truihojen vähä sieltä, mihinä näytti olevan sotkua. Lähinnä keittiös ja pesuhuonehes. Menin kloriitin ja karhunkielen kans hinkaten saippuajäämiä pesuhuonehen kaakeliista. Lähtihän ne, mutta huusholli haisi koko ehtoon kloriitilta.

Perhostelua

Pongasin tänään työmaan pihalta isoon perhosen toukan, jonka pistin kertakäyttömukihin ja marssiin perhosia harrastavan myyntijohtajan työ kysymähän, mikä se on. Eipä osannu Anttikaa suoralta käreltä sanua muuta ku, jotta joku kiitäjä se on. Kattelin nyt nuota kiitäjien toukkakuvia ja tulin siihen tuloksehen, jotta se on mäntykiitäjän toukka.

http://kuvablogi.com/nayta/3169111/

Harmi, ku en havaannu ottaa siitä kuvaa. Toukka jäi Antille, joka lupas kasvattaa sen aikuuseksi ja kattua, mitä siitä tuloo.

Kotona meillä on perhostoukan kotelo roikkumas terassin oven pieles ikkunalauran alapuolella. Sen luulen olevan suruvaipan kotelo. Näin kyllä sen toukanki, mutta empä tullu ottaneheksi siitä kuvaa. Kotelosta kävin ottamas ja se näyttää ihan käpristyneheltä lehereltä, mutta siinä on ihanat kultapilikut pinnas…