Sain eileen ehtoolla houkuteltua isännän kemuuhin pitkästä aikaa. En muista, koska oltaas viimmeeksi käyty tanssimas… Erellisistä juhannustanssiista on ainaki kuus tai seittemän vuotta.
Lupauruun heti kuskiksi, ku ajattelin, jotta isännän tanssijalaat olis notkiemmat, jos se sais ottaa vähä lääkitystä.
Oltihin Lusan hallilla joskus kymmenen pintahan ja sielä oli jo piha täynnä autoja. Isäntä oikeen hämmästyy, kun se oli kuvitellu, jottei juhannuksena kukaa mee kemuuhin. Sielä oli oikeen kaks orkesteria: Wähäkosket ja In The Mood.
Isoo plussa myös siitä, jotta musiikki ei soinu liika lujaa, sielä pystyy ihan toimittelemahanki ja silti kuuli musiikin. Wähäkosket soitti perinteesempää tanssimusiikkia ja In The Moodilla oli välillä vähä jatsahtavampaa ja beat-kappalehia, joita oli kiva tanssia.
Ja kyllä me tanssittihinki! En muista, jotta olis koskaa tanssittu nuon palijo. Jalaat tuli kipiäksi oikiastansa vasta viimmeesten humppaan aikana.
Oli sielä tuttujaki, vaikka isäntä ensi meinas, jottei ketää. Joirenki kans vaihrettihin muutama sana, joillaki oli niin vauhti päällä, jotteivat eres nähänehet meitä 😀 Nähtihin sielä isoonvelijen kaveriki, joka kysyy isännältä, jotta onko tämä Sulin siskoo. Mä kattoon varmahan vähä hölömön näköösenä ennen ku lamppu syttyy ja muistin, jotta isoonvelijen lempinimi on kloppiaikoona ollu Suli 😀
Tää päivä onki sitte menny toipues, vaikka en viinan tippaa ottanu, mutta valavominen käy näin vanhemmiten yhä raskahammaksi. Pyykit oon nyt kumminki saanu tänään pestyä. Tai koneshan ne pesöö. Ja ku on väsyynen olo, teköö mieli syörä koko aijan. Valitettavasti oon syönykki… Päikkäriilläki yritin käyrä, mutta ku pyykkikones kerkes lopettaa ennen ku nukahrin, niin päätin sitte nousta saman tien ylähä.
Huomenna pitääs käyrä äitejä kattomas.