Viivinhoitoa

Tänään Viivi tuli meille hoitohon siksi aikaa ku emäntänsä oli mattopyykillä. Oli ihanaa saara koirahoitoa, ku Metkuterapiasta on niin pitkä aika!

* * *

Gummerus puolestansa lähestyy hylykäyskirijehellä: ”Ikävä kyllä on todettava, että emme voi tarjoutua julkaisemaan.”

Maharollisuuret sen ku vähenöö…

Mainokset

Kirijapostia

Tänään oli tullu postis Runoja leipälaatikosta -kirijan tekijänkappales. 🙂 En oo vielä perehtyny siihen sen enämpää ku omani sieltä tietysti heti kattelin…

Kotikuntoolua

Arkiaamuusin yritän ylähänoustuani, ennen aamupalaa teherä 100 vattalihasliikettä, 40 selekälihasliikettä + 20 liikettä vaihrellen reisille, pakaroolle, selijälle, keskivartalolle jne.. ja sitte niin monta dippipunnerrusta ku jaksan. En muuten jaksa (= ei huvita) teherä kovin montaa.

Rahan tuloa ei voi estää…

Tänään tuli tieto, jotta viirestä lähettämästäni kännykästä (Nokialaaset 5100, 5140i, 6170, 3310 ja 3100) maksetahan yhtehensä huikiat 0,60 €! Kaikki ne oli toki jollaki lailla rikkinääsiä tai huonokuntoosia, mutta kyllähän se firma niistä nettuaa enemmän ku tuon kuuskytä senttiä. Aiva naurettavaa! Tästälähin nakkaan hylijätyt kännykät surutta roskiksehen.

Rahan menohon kuulemma pystyys vaikuttamahan, mutta tänäänki hurahti käsistä ”vähä” enämmän ku tuo netottu reilut puoli euroa. Kauppahan meni yli 12 €, poijalle jarrupaloohin 50 € ja parturihin 60 €. Että silleen…

Keheno kalaonni

Viimme yönä sai univelaat kurottua kiinni ja tänään on ollu jo ihan pirtiä olo 🙂

Ruaan jäläkihin lähärettihin käymähän äireen työnä ja samalla reissulla päätettihin poiketa Herralan rantahan ongelle. Kotua lähties oli katteltu jo marot valamihiksi. Samalla tuli peraattua kasvimaataki, ku haran kans sielä kravasin.

Kalakalenterin mukahan kalan olis pitäny olla syönnillä, mutta Kyrönjoen kalat ei oo tainnu sitä kalenteria lukia. Isäntä sai yhyren alta kymmensenttisen affenenpoikaasen. Se oli niin näpäräätte kiinni, jotta pääsi rannas itte irti. Mun marosta ei kukaa käyny eres maistiaasia ottamas…

Lepopäivä

Sain eileen ehtoolla houkuteltua isännän kemuuhin pitkästä aikaa. En muista, koska oltaas viimmeeksi käyty tanssimas… Erellisistä juhannustanssiista on ainaki kuus tai seittemän vuotta.

Lupauruun heti kuskiksi, ku ajattelin, jotta isännän tanssijalaat olis notkiemmat, jos se sais ottaa vähä lääkitystä.

Oltihin Lusan hallilla joskus kymmenen pintahan ja sielä oli jo piha täynnä autoja. Isäntä oikeen hämmästyy, kun se oli kuvitellu, jottei juhannuksena kukaa mee kemuuhin. Sielä oli oikeen kaks orkesteria: Wähäkosket ja In The Mood.

Isoo plussa myös siitä, jotta musiikki ei soinu liika lujaa, sielä pystyy ihan toimittelemahanki ja silti kuuli musiikin. Wähäkosket soitti perinteesempää tanssimusiikkia ja In The Moodilla oli välillä vähä jatsahtavampaa ja beat-kappalehia, joita oli kiva tanssia.

Ja kyllä me tanssittihinki! En muista, jotta olis koskaa tanssittu nuon palijo. Jalaat tuli kipiäksi oikiastansa vasta viimmeesten humppaan aikana.

Oli sielä tuttujaki, vaikka isäntä ensi meinas, jottei ketää. Joirenki kans vaihrettihin muutama sana, joillaki oli niin vauhti päällä, jotteivat eres nähänehet meitä 😀 Nähtihin sielä isoonvelijen kaveriki, joka kysyy isännältä, jotta onko tämä Sulin siskoo. Mä kattoon varmahan vähä hölömön näköösenä ennen ku  lamppu syttyy ja muistin, jotta isoonvelijen lempinimi on kloppiaikoona ollu Suli 😀

Tää päivä onki sitte menny toipues, vaikka en viinan tippaa ottanu, mutta valavominen käy näin vanhemmiten yhä raskahammaksi. Pyykit oon nyt kumminki saanu tänään pestyä. Tai koneshan ne pesöö. Ja ku on väsyynen olo, teköö mieli syörä koko aijan. Valitettavasti oon syönykki… Päikkäriilläki yritin käyrä, mutta ku pyykkikones kerkes lopettaa ennen ku nukahrin, niin päätin sitte nousta saman tien ylähä.

Huomenna pitääs käyrä äitejä kattomas.

Raija Oranen: Isorintainen nainen

Kun olin tutustunu Raija Orasehen tuotantohon vain tv:n kautta (Ruusun aika ja Puhtaat, valkeat lakanat), oli tämä kirija suorastaan järkytys.

Täs mässäältihin kaikenlaasilla seksuaalisilla perversioolla insestistä lähtien. Otti oikiasti lujahan lukia tää läpi ja luulempa, jotta Orasen kirijat jää jatkos multa lukemata.