Diane Chamberlain: Äidin heijastus

Kirija kertoo Laceysta, joka kolometoistavuotiahana joutuu toristamahan, kuinka naisten turvakoris vapaaehtoostyötä tekevä äiteensä ammutahan. Laceylle seleviää, jottei äitee ollukka ihan niin hyvä ihiminen ku mitä ihimiset luuli. Näiren äitinsä hyvien ja huonojen puolien takia äitin heijastus seuraa Laceyn koko nuoruusikää ja hän yrittää ittesnänsä päästä niistä erohon.

Lisäksi äiteen ampuja hakoo eheronalaasehen ja perhe haluaa estää sen. Siinäki kohoren Lacey joutuu kamppaalemahan äitinsä muiston kans, sen hyvän ja sen ikävämmän.

Kaiken lisäksi Lacey saa huollettavaksensa nuoruusaikaasen ystävänsä tyttären, kun ystävä kuoli auto-onnettomuures, johona myös tämä tytär oli mukana.

Kirijan henkilöt nivoutuu monimutkaasesti toisihinsa ja on ihan hyvää ja viihryttävää lujettavaa. Mutta niinku aina tämän tyyppisis kirijoos, mennähän vaikeuksien kautta voittohon.

Mainokset

Anneli Kivelä: Uusia tuulia Katajamäellä

Tämä kirija on kirijaalijan kolomas Katajamäki-sarijan kirija, mutta oli ihan luettavis vaikka ei aikaasempia ollukkaa lukenu. Peruskauraa, suomalaasromanttista, ennalta arvattavaa, mutta ihan viihryttävä, ku ei ny raskahampaakaa olsi jaksanu lukia.

Eija-Leena Hietalahti palaa parin poisolovuoren jäläkihin Katajamäen kyläkouluhun opettajaksi. Tietysti nuori ja kaunis opettajaneiti saa ihaalijoota joka sormelle, mutta hän itte ei halua sitoutua syystä, jota hän ei halua palijastaa eres omille vanhemmillensa.

Kunnes tuloo yks nuori mies, johonka hän haluaa sitoutua lopuksi elämäänsä, vaikka ensi sekää ei oo ollenkaa ittestänsä selevää.

Kones tilttas

Eileen ehtoolla meinasin ruveta maksamahan laskuja, ku tietokones sammutti itte ittensä ja ilimootti sitte, jotta Windows ei käynnity, koska systeemitierosto puuttuu tai on vioottunu. Viittaa kuulemma kovalevyn hajuamisehen.

Toistaaseksi oon ny sitte yhteyksis vain työkonehelta, vaikka tämä on tietysti ihan luvatoonta… 

Tein nukenpairan

Tosin tää ei ihan ny menny niinku Strömsöös. Mulla ei mikää hälyytyskello kilikattanu vähimmäskää määrin, ku pökkäsin tunikani pyykkikonehesehen normaalihin nelijänkympin ohojelmahan. Villatunikan…

No tulos oli nukenpairaksi kissahtanu (= kutistunut) tunika, jota olis voinu turnajaasis käyttää haarniskana. Oli sitte kankia ku pellipaita…

Ei voi muuta ku toreta, jotta aikoonansa se oli lämmin… Mitäs rutajin justihin viimme pyhän aikana äiteelle, jotta se on liika isoo, ku tein L-kokoosen. Ämmäki olis piisannu. Pienensin sitte kerralla oikeen reippahasti. Jotakuinki kokohon 130 cm…

Ensi meinasin pimahtaa, mutta lopuuksi en voinu ku nauraa aiva vesis silimin. 😀

Rajaa Alsanea: Riadin tytöt

Kirijan kannes on lainaus The Daily Telegraphin arvostelusta: Sinkkuelämää-bestseller Saudi-Arabiasta.

Kirijan juonena on, jotta tuntemattomaksi jäävä nuori nainen lähettää kerran viikos sähköpostia lähestulukohon kaikille Saudi-Arabian netinkäyttäjille. Sähköpostiis hän kertoo nelijän flikkakaverinsa elämästä, lähinnä miesrintamalla.

Siihen kuuluu järijestettyjä avioliittoja, suvun määräälemiä poikakaveria ja sulhasia, jokka tahtoo hääyön etukätehen ja kun saa, mitä tahtoo, on sitä mieltä, jotta morsian on löyhämoraalinen, eikä sitte huolikkaa sitä.

En tierä Saudi-Arabian kulttuurista justihin mitää ja varmahan mulla on palijo ennakkoluuloja. Sen takia tämä kirija oli ihan hyvä, pieni kurkistus siihen mailmahan. Jokku asiat hämmästytti, jokku kauhistutti, jokku sai kihajamahan kiukusta.

Tokihan tämä oli romaani, mutta kyllä sielä varmahan niitä ihan torellisiaki asioota oli joukos.