Kirottu ladyshaver?

Meillä oli ehtoolla toiminnantarkastaja tarkastamas tuota  isännän ammattiosaston kirijanpitua. Mä menin sillä välillä ottamahan pyykkiä pois konehesta. Yhtäkkiä alakas kuulua kauhia pörinä. Mä ihimettelin, jotta mitähän ne miehet ny rupes teköhön enkä hoksannu, jotta se ääni tuli makuukamarista. Ennenku sitte vasta, ku sieltä kuuluu kolahrus.

Menin sitte sinne kattomahan. Mun ladysheiveri oli sielä menny itteksensä päälle ja väristelly ittensä kampauspöyrältä laattialle. Yritin painaa sen sammuksihin, mutta mitää ei tapahtunu. Ei vaikka kuinka painelin.

Lopuuksi menin yläkertahan ja seliitin, mitä oli tapahtunu. Isäntä fiksuna miehenä käski, jotta ota siitä patteri pois. Vaan kun se on larattava malli, niin siinä ei tietenkää oo patteria.. Virtanappulasta ei erelleenkää tapahtunu mitää. Mutta sitte johonaki vaihees isäntä painoo varren sivusta ja johan hilijeni…

Se putos multa joku aika takaperin laattialle. Se sai silloon varmahan siipehensä ja kostaa nyt mulle kun on tarpeeksi toipunu…

Mainokset

Hilkka Ravilo: Muovikassimies

Luulin lukeneheni itteni kerralla irti Ravilon kirijoosta, mutta satuun sitte kumminki nappaamahan tämän kirijastosta ja sen jäläkihin joku sitä mulle suositteliki.

Ihan oli luettava, vaikka täs toistuu se sama kuvio, mikä kaikis Ravilon kirijoos: petturi mies ja petetty, kostonhimoonen nainen.

Ei niin palijo pahaa, jottei jotaki hyvääki

Oltihin tänään Marjatan ja Tapion työnä kyläälemäs. Olipa mukava nähärä!

Kotia tultua pistin heti pyykkikonehen pyörimähän ja kun sitte menin ripustamahan pyykkiä narulle, totesin, jotta olin taas kerran unohtanu tarkastaa taskut ja hiat ja niinpä sielä oli ollu paperinenäliina mustan pyykin joukos… Ei auttanu ku laittaa kones uurestansa päälle…

Isännän työnantaja soitti äsköön ja ilimootti, jotta huomenna ei sitte tartte tulla töihin. Isäntä on ollu heiltä ”vuokralla” toisella firmalla, ku ei varsinaasella työnantajalla oo ollu ny töitä. Nyt tämä vuokraajafirma on sitte ruvennu laittamahan miehiä pois ja tietysti meirän isäntä oli ensimmäästen lähtijöötten joukos, ku ei oo omaa väkiä. Pistävät omaaki väkiä pois ja töihin jää vain kaks miestä.

On täs tietysti se hyvä puoli, että nyt isäntä joutuu käymähän työvoimatoimistos ja sillä on maharollisuus karhata poika joukkohonsa. Olin jo valamistautunu ottamahan ylityövapaata, jotta voin hoitaa senki asian. Saavat samalla käyrä vakuutusyhtiös ja hoitaa poijan vakuutukset oikiahan laihin. Sitte saavat kattella poijan autohon tuulilasin. Se pitääs vaihtaa viikon kulues, ku siitä tuli merkintä katsastukses.

Tietysti tämä tarkoottaa kyllä sitä, jotta raha-asiat on pian taas entisehen mallihin kuralla ku vain minä käyn tienaamas…

Haista sinäki ämmä vittu!

Jaahas – ja taas on aikaa kulunu iliman jotta olsin saanu tänne riviäkää. Ei sen puolehen, jotta mitää mullistavaa olis sattunukkaa. 

Keskiviikkona oli työkaverin läksiääset. Kerkes olla melekeen 39 vuotta firman palavelukses ennen eläkkehelle jäämistänsä. Meill oli oikeen hauskat pippalot. Yritettihin vähä koristella työpaikkaa eri näkööseksi ku tavallisena työpäivänä. Pihalla oli roihukuja tieltä porraspäähän asti ja päivänsankarin kuvia ja kuolemattomia lausahruksia seinillä.

Päivänsankari hajettihin kotua seriffiautolla ja pistettihin käsirautoohin matkan aijaksi. Pillit ja vilikut päällä ajoovat työmaan pihalle. Sisällä otettihin tunnistuskuvat siinä vaihees ku seriffi otti raurat pois. 

Sitte mentihin syömähän. Ruaat oli tilattu Krouvista. Oli silliä ja silakkaa ja lohta ja salaattia, fetajuustua, punasipulirenkahia, mustia oliivia. Oli kermaperunoota ja lihaa kastikkehes, oli leipiä, levittehiä, punajuuri- ja lanttukuutioota, maitua ja kotikalijaa ja vettä. Jäläkiruaaksi aiva syntisen hyvää mansikkarahkaa.

Myyntijohtaja oli huolehtinu prosentillisista juomista: tervetuliaasmalijoona kilisteltihin kuohuviiniä, myöhemmin oli tarijolla oli kalijaa ja valakoviiniä ja punaviiniä. Ja koko ehtoon se piti huolta, jotta naisten klasit on täynnä. Siinä sitte käytihinki vähä hullusti. En tierä, montako klasillista tuli sitä valakoviiniä juotua, mutta aamulla oli aika siukka olo… Ei kaikin aijoon tienny, kummanko pään tällääs ensi pytylle.

No, päivän mittahan olo alakoo kohentua ja ruoka taas maistua ja pysyä sisälläki. Mutta ku myyntijohtaja tarijos ostettavaksi ylijäänyttä täyttä valakoviinilekkeriä, niin jostaki syystä mun ei yhtää teheny mieli sitä ostaa…

En itte tullu ajatelleheksi, mutta joku hoksas, jotta saatoon pistää överiksi senki takia, kun tuon poijan kans pitää erelleen takuta. Yhyren yön valavoon ja mietiin, mikä neuvoksi. Aamuyöllä nousin sitte kirijoottamahan ajatuksiani ylähä ja laitoon sen poijan lujettavaksi. Töistä tultuani löysin viestini krututtuna laattialta. Siinä kohoras päätin justihinki pistää lompsan tiukasti kii.

Eipä oo palijoosin poikaa näkynykkää. Se lähtöö ennen ku me tuumma töistä ja kotiutuu kun me ollahan jo nukkumas. Tänään se sitte kumminki päätti lähestyä mua. Se ku muistaa ihimeen hyvin, koska mulla on palakkapäivä. Pyysi tietysti rahaa. Mä kysyyn, jotta muistakko, mitä mun viestilleni tapahtuu. Jotta kun sinä et ollu halukas tekemähän mitää niistä, mitä mä pyysin (työvoimmas käynti ja toisen auton vakuutuksen lopettaminen), niin en minäkää oo halukas antamahan rahaa.

Seliitti, jotta hän on kyllä MEINANNU käyrä tällä viikolla työkkäris, mutta kun hän ei oo heränny aijoos. Mä vastasin vain siihen, jotta mulle ei enää meinaamiset piisaa. Nyt pitää saara näyttöä, jotta hän on tosisnansa järijestämäs elämäänsä. Sitte se ruinas rahaa puhelinliittymähän, ku saldo on menny kiinni. Mä vain vastasin, jotta ”Valitan”. Sen jäläkihin tuliki loppukaneetti: ”Haista sinäki ämmä vittu” – ja yhteys poikki.

Poika varmahan nyt luuloo, jotta mä oikeen mielelläni tuon jäläkihin rahootan hänen tempauksiansa… Eipä oo herraa sitte näkyny taas tänä ehtoona. Feispuukkihin näytti päivittänehen, jotta rahaa pitääs saara, jotta pääsis pois tästä rotanloukusta.

 Voi voi, mistähän sitä rahaa nuon vain otetahan ku ei enää äireen lompsasta saakkaa. Kova on koulu, mutta kovakalloonen on oppilaski.

No, onneksi eres pyhälle on jotaki muuta ajateltavaa. Meemmä Marjatan ja Tapion työ kylähän.

Hampahitoonta…

… tämä mun touhuni, kun en saa eres tänne enää kirijootettua.

On tapahtunu palijo kaikenmoista. Mukavaa ja vähemmän mukavaa, mutta siitä tulis pitkä juttu, jos kaikki tänne kirijoottaasin.

Mukavaa oli se, jotta flikka oli viimme pyhän aikana taas käymäs.

Vähemmän mukavaa on se, jotta poika on armeijasta kotiuruttuansa pistäny taas aiva lekkeriksi. Me ei saara sitä työvoimmatoimistohon, mutta rahaa pitääs jakaa molemmin käsin. Min en tierä, mikä sen kans neuvoksi. Yöt kukutahan ja päivät nukutahan (puhelin äänettömällä, jottei äitee vain pääse häirittemähän) ja häivytähän justihin vähä ennen ku me tuumma töistä, jottei tartte kuunnella motkotusta…

Levotoon yö

Vähänkö on ollu zombie-olo tänään! Ei vissihinkää. Heräsin nimittään yhyreltä yöllä ku meirän nuori herra kotiutuu. Eikä se suinkaa tullu yksin. Sillä oli ainaki 2-3 kaveria joukos. Tultihin vissihin kalijoottelemahan. Sen päiväänen pulina kuuluu, vaikka pistin toisenki välioven kiinni. Ja sitte hypäättihin erestakaasi pihalle tupakille ja taas takaasi tupahan. Sielä puolella rupes hilijenemähän vasta siinä vaihees kun meirän piti nousta jo ylähä. Iesus, jotta olin kiukus aamulla. Mutta en keherannu mennä yöllä yöpaitaasillani sinne äkseeraamahan ku ei kerran isäntäkää kunahtanu, vaikka seki herääli.

Aion pistää eheroksi kotia tulon jäläkihin, jotta tälläästä ei enää tapahru. Jos herra kerran kuvitteloo meirän kukkarosta elävänsä, niin saa sitte kunnioottaa meirän yöunia sen verran, jotta ollahan eres työkykyysiä arkipäivänä. Minkämoista se poijan kaveriporukkaki on, ku keskellä viikkua pystytähän kalijaa ottamahan!

Aamulla toivoon, jotta armeija kestääski kaks vuotta, jotta kerkiääs tuoki vielä aikuustua. Ei yhtää piitata ottaa muita huomiohon, kun vain ittellä on kivaa.

Nyt kyllä ymmärrän sen, minkä takia väsymystä verratahan humalahan. Oon ollu aika toistaitoonen tänään. Hoksottimet ei oo pelannu sitäkää vähää ku normaalisti, muisti on pätkiny, päätä on särkeny, ärsytyskynnys oli tosi matala.

Yritin aamulla suorittaa kostotoimenpiteetä tekemällä kaikki aamutoimet maharollisimman kovaäänisesti, präiskimällä ovia ja kaasuttamalla autolla klasin alta ajaesnani. Mutta tuskin nuo nuoret on mihinkää sellaasehen heränny. Kun ne nukkuu, niiren ympäriltä saa vaikka tuvan hajottaa.

Yleensähän mä oon hyvä nukkumahan enkä puoliksikaa aikaa tierä, koska poika tuloo kotia. Se osaa yksin ollesnansa liikkua hilijaa. Siis jos mun uni häiriintyy, niin silloon on torellaki meteliä.

No, tänään on käyty salilla ja saunoottu ja poika on lähteny Kajaanihin, jotta eikähän ens yönä nukuta!