Ajatuksia vuoren vaihtues

Täälä präiskyy ja paukkuu ja välähtelöö ku sota olis syttyny. Ihimisillä on vielä ylimääräästä rahaa ammuttavaksi taivahan tuulihin.

Luettuani niin Sarin ku Tepunki ajatuksia kulunehesta vuoresta, rupesin kelaamahan omaa vuottani.

Alakuvuotta sävytti suru Sirkan kuolemasta ja toisaalta ilo Waldemarin syntymästä. Kaks asiaa, jokka oli ristiriiras toistensa kans. Eniten surin sitä, jottei Sirkka ehtiny nähärä Waldemaria, jota niin kovasti orotti ja josta oli niin innoosnansa… Ja sitä, jottei Waldemar ehtiny oppia tuntemahan mummaansa, joka olis ollu niin ihana mumma.

Kesäkuun aluus matkustettihin flikan valamistujaasihin Ouluhun. Ja oli niin hyytävän kylymä sää, jottei tullu mielehenkää, kuinka kuuma kesä voi olla eres. Flikka valamistuu niin hyvin paperiin, jotta en voinu ku olla ylypiä tyttärestäni.

Heinäkuus oli eres poijan lähtö Suomen puolustusvoimien palaveluksehen. Mä olin melekeen varma, jotta se ei sielä pysy. Vielä valan lähestyes epärööttin pyytää vapaapäivää, ku ajattelin, jotta se tuloo sieltä pois jo ennen sitä. Mutta poikaki on antanu aihetta ylypeytehen. Se on kohta suorittanu asepalaveluksensa ja 7.1. koittaa siviili. Tuntuu hienolta olla vääräs täs kohtaa.

Positiivista on seki, jotta mies on saanu olla koko vuoren töis. Vimme vuosi oli justihin päin vastoon.

En tierä, johtuuko sitte siitä, jottei oo muuta murehrittavaa, niin kerkiää miettiä liikaa omaa olemistansa. On välillä ollu torella paha ja aharistunu olo. Vaikka kaiken pitääs olla periaattees ihan hyvin. Mutta kaikki ei oo niin ku mä tahtoosin. Pitääskö olla? Kenenkä tahto on tärkeen? Meillä se on aina ollu miehen tahto. Ja mä oon siihen alistunu.

No niin – mä arvasin. Ei olsi pitäny ruveta tähän väsynehenä. Mä jään silloon liika heleposti kiinni ikävihin asioohin, vaikka kaiken kaikkiansa vuosi on plussan puolella.

Onnellisempaa uutta vuotta toivon teille kaikille!

Mainokset

Masentaauuvuttaa

Kyllä se niin näyttää täs elämäs menövän, jotta jos yhtenä päivänä uskaltaa olla vähinsä tyytyväänen tai jopa onnellinen, niin seuraavana päivänä tuloo sitte paskaa niskahan sankookaupalla.

Ei mitää kamalan kamalaa oo tapahtunu, mutta kun on valamihiksi väsyksis, niin kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Töis tuli etehen yks juttu, jonka olin unohtanu hoitaa. Tai olin omalta osaltani hoitanu, mutta en ollu havaannu vahtia, jotta se, jollekka olin sen laittanu, olis hoitanu loppuhun. Eikä asiakas ollu eres pahalla päällä ja anteeksipyynnöllä taisin selevitä, mutta tuli ittelle sellaanen tunne, jotta oon huonosti hoitanu hommani. Nyt on muutenki niin palijo töitä kaatumas päälle, jotta pakkaa välillä iskiä paniikki.

Hirviän uupunu olo taas yhtäkkiä…

Ja ehtoolla poika soitti, jotta sen autosta oli joku vesiputki halijennu. Ja huomenna pitääs päästä Kajaanista kotia… Auto oli jääny Kajaanin keskustahan jonku varaosaliikkehen pihahan. Onneksi hajos vasta sielä eikä matkalla Kajaanihin. Silti… murehruttaa seki. Ja mitä taas vain maksaa.

Joulu meni jo

Poika tuli lomille vaiheekkahan matkan jäläkihin keskiviikkoehtoolla. Olivat myöhästynehet junan vaihrosta Oulus. Niimpä olivat soittanehet flikalle ja ollehet sielä orottamas seuraavaa junaa muutaman tunnin. Kotona se oli vasta joskus puoli kaharen mais yöllä.

Flikka tuli poikakaverinsa ja koiran kans torstaina ehtoonsuus.

Aattona käytihin liki kolomenkymmenen asteen pakkaases hauroolla. Sieltä tultihin välillä kotia lämmittelöhön ja syömähän jouluateria. Ruaan jäläkihin lähärettihin äitejä kattomahan ja viemähän lahajat.

Kotia tultua tuli velijenflikka käymähän ja samoon siskoovainaan mies. Erkki kertoo, jotta on pistäny Sirkan asiaa etehenpäin potilaslautakunnalle. Sirkan riaknoosi oli ollu aivoinfarkti ja kuolinsyy aortan repiämä. Lääkärit oli myöntäny, jotta riaknoosi oli väärä. Mikäänhän ei tuo Sirkkaa enää takaasi, mutta Erkki sanoo, jotta asia on häntä vaivannu…

Vierahien lähärettyä mentihin saunoomahan ja lahajoja ruvettihin jakamahan joskus puoli kymmenen mais ehtoolla. Sain kaks kirijaa, palijo (liika palijo) suklaata, kynsilakkoja ja lampahankarvaasen niskatyynyn. Se lämmittää ihanasti hartioota!

Joulupäivä oli tarkootus pitää pyjamapäivää, mutta flikalle ja sulhollensa tuli vierahia, jotta oli pakko pukia. Nuoret kävi velijen työnäki kyläälemäs, mutta me vanhukset jäätihin kotia huilaalemahan.

Tänään nuoret sitte lähti jo ennen kahta ajelemahan kohti Oulua. Täälä alakas pyryyttää heti niitten lähärettyä, mutta ne oli selevinny pyryn alta pois ja turvallisesti takaasi kotia.

Poika pisti joululahajarahansa autonromuhun, jolla se meinaa huomenna lähtiä Kajaanihin. Aiva hirvittää ajatuski!

Stressaajasta nautiskelijaksi

Olenko stressaaja, joka tekee joulun alusta loppuun itse, ”kun niin kuuluu tehdä”? Vai olenko nautiskelija, joka osaa ottaa lähestyvän joulun rennosti? Kysymys tuli mieleeni, kun yllätin itseni tutkimassa otsa rypyssä joulun tehtävälistaa, jonka olin laatinut vuosia sitten. Lista oli pitkä kuin nälkävuosi ja ehtiäkseni tekemään kaikki listan asiat, minun olisi pitänyt aloittaa valmistelut jo viimeistään lokakuussa.

Pohdinnoissani päädyin siihen, että entisestä stressaajasta on vähitellen kehkeytynyt nautiskelija. Joulu on minulle vuoden paras juhla ja valmistelen sen nykyisin niin, että voin nauttia siitä ilman kiirettä ja pakkoa. Olen antanut itselleni luvan tehdä ensisijaisesti niitä asioita, joista itse saan joulutunnelman, enkä ota paineita niistä, jotka jäävät tekemättä. Joulu tulee joka tapauksessa aina ajallaan.

Aloitan valmistelut useimmiten korttien askartelusta, koska nautin siitä. Jos jonain vuonna askartelukärpänen ei iske, tai ideoita ei synny, haen kortit kaupasta.

Ensimmäisenä adventtina laitan kyntteliköt ja kuuntelen joululevyä. Ainoata, jonka omistan. Kiitos, Arvo, laulat joulun ajan alkaneeksi meille joka vuosi.

Itsenäisyyspäivän aikoihin annan joululle tuoksun. Teen piparit. Leipomispäivänä niitä on lupa maistella vähän enemmänkin.

Lanttu- ja porkkanalaatikoiden teko on vaivatonta valmiista soseista. Muut laatikot ja rosollin ostan valmiina. Eikä kukaan ole vielä purnannut, ettei tunnu oikealta joululta, kun eivät ole itse tehtyjä.

Olen luopunut suursiivouksesta ja ottanut onkeeni Marttojen kaikkien aikojen parhaan siivousvinkin: ”Siivoa komerot jouluksi vain siinä tapauksessa, että aiot viettää joulusi siellä.” Tavallista paremmat viikkosiivot saavat luvan riittää. Joululiinat ja rakkaimmat koristeet tuovat tunnelmaa.

Jouluna vietämme muutenkin paljon aikaa kuusen kynttilöiden valossa ja nautiskelemme hämäristä, kiireettömistä päivistä.

Itselleni on tärkeää, että saan perheen koolle saman pöydän ääreen. Joulu on yltäkylläisyyden aikaa. Silloin hemmottelen rakkaitani hyvällä, perinteisellä ruoalla ja makeilla herkuilla.

Lahjoja saatan tehdä tai ostaa jo pitkin vuotta, kun sopivaa tai tarpeellista osuu kohdalle. Pyrin suunnittelemaan lahjaostokset etukäteen ja varaan vähintään yhden päivän vain niiden hankkimiseen.
Joululahjavalvojaiset järjestän ihan itsekseni. Lahjojen paketoiminen on hauskaa puuhaa musiikkia kuunnellen ja kynttilöitä poltellen. Lahjojakaan ei enää tarvitse olla ylen määrin aikuisille ihmisille. Jotain pientä kuitenkin aina.

Haluan antaa perheelleni joulun, jossa kaikilla on hyvä mieli eikä äidinkään pipo turhia kiristä ja jossa ehdin itsekin istahtaa seuraan tai uppoutua hyvään kirjaan.

Nautinnollista joulun aikaa kaikille!

Julukkisten pongausta

Harvinaasta, jotta tällääses tuppukyläs pongaa kaks julukimoa samana päivänä tähän aikahan vuoresta (Musiikkijuhulien aikahan voi varmemmin nähärä julukisuuresta tuttuja). Ensi jouluaterialla nähtihin Nina af Enehjelm, joka sielä Kestikartanos kerääli likaasia astioota pöyristä. – Itte ruaasta ei sen enämpää.

Ehtoolla salille mentäes oltihin yhtä aikaa Ilmajoki-hallin kassalla Hannu-Pekka Björkmanin kans.

Tervetuloa joulu

Eileen lähärettihin isännän kans heti aamusta lahajaostoksille. Siitäpä tuliki sitte ihan työpäivän mittaanen reissu, ku osa lahajoosta oli vähä lujan takana. Tiesin kyllä, mitä ettiin, mutta ei meinannu löytyä. Jos tuo rahan tienaaminen tuntuu joskus raskahalta, niin työstä se käy tuo törsääminenki. Selekä oli poikki ja jalaat kipiänä kaupungilla plesuamisesta.

Mutta nyt on yhtä lahajaa vaille kaikki hankittuna. Sitä yhtä ei saatu, ku kauppa ei ollu auki. Mutta sen saan huomenna, kun se on tuosta kyliltä vain.

Tänään on sitte siivottu ja laitettu joululiinat ja -koristehet.

Kinkku hajetahan huomenna ja samoon ne ruaat jokka säilyy jo jouluhun asti. Ompahan aatonaattona sitte vähemmän kannettavaa.

Firma tarijuaa meille jouluruaan tiistaina Kestikartanos. Onkahan Nina ja Tapani paikalla… (Nina af Enehjelm ja Tapani Kansa pyörittää tuota Kestikartanua nykyään.)

Poika tuloo lomille tiistaiehtoolla. Flikka ja vävypoijan alaku tuloovat vasta torstaiehtoolla, ku vävykokelahalla on torstaina vielä työpäivä. Ja joutuvat lähtemähän jo sunnuntaina takaasi ku ei oo ylimäärääsiä lomia siinä. Poika lähtöö takaasi Kajaanihin maanantaina.