Shaali ja baskeri

Sain vihiroonki silitettyä nuo flikan shaalin ja baskerin. Tosin tuota baskeria ei hyvällä taharollakaa voi sanua onnistuneheksi. Oli liika pökälestä (= paksua) lankaa tuohon mallihin.

Niin joo – on tuo päiväpeittoki omaa käsialaa, mutta jo yli 30 vuoren takaa…

Kyllikki Villa: Koipitoipilas

Ensimmäänen kerta ku tutustuun Kyllikki Villan runoohin. Ja ihastuun! Ja ihimettelin. Hän on ollu varsin nuorekas ja aijas kiinni. Runot on ihastuttavia proosarunoja. Selekeetä, lyhkääsiä ja pelekistettyjä ja heleppotajuusia. Tällääsiä mäki haluaasin osata kirijoottaa!

Täs malliksi yksi:

Vanhuus

miten hehkuu syksyllä
villiviini

Repaleisin siivin

Viimeiset siiveniskut
Meistä tuskin kukaan
ehjin siivin

selviää perille saakka.

22.11.2010

***

Kuvasin tämän neitoperhosen 12.11., justihin vähä ennen ensilunta. Oli surullista kattua, kuinka siiveniskut harveni harvenemistansa sitä mukaa ku voimmat hupeni. Seuraavana aamuna jälijellä oli enää linnun jätöksiä, jokka kertoo, jotta tää perhonen lensi viimmeesen lentonsa linnun mahas. Sitähän se on, luonnon kiertokuluku.

Eira Pättikangas: Kirkas taivas, jäinen maa

Mä sitte tykkään Pättikankahan tyylistä kirijoottaa. Ja nautin suunnattomasti siitä rikkahasta etelä-pohojalaasesta murtehesta, mitä hän kirijoosnansa käyttää.

Saipa tämä kirija mun niin uteliahaksi sivistämähän ittiäni, jotta piti oikeen netistä tarkastaa, mihinkä aikakaurelle nää tapahtumat sijoottuu. Nimittään täs puhuttihin Vaasan palosta ja nyt tierän senki, jotta Vaasa on palanu 1852 ja palon jäläkihin se rakennettihin nykyyselle paikallensa. Vanha Vaasa oli jääny kauas merestä. Niin, eikä se jälleenrakentamisen jäläkihin ollu Vaasa vaan Nikolainkaupunki.