Pohorintaa

Millä sais lomaa omista ajatuksistansa?

Oon ny sotkenu samojen ajatusten kans kohta kymmenen vuotta. Soutanu ja huovannu, mutta mitää ratkaasua tai ulospääsyä en oo löytäny.

En tierä, tuunko hulluksi (hullummaksi) vai alistunko vain ja yritän opetella hyväksymähän asiat, joille en kerran mitää uskalla teherä.

On hetkiä ku tuntuu jotta kaikki kaatuu päälle. Mutta on sellaasiaki hetkiä, kun voi vähän aikaa kuvitella kaiken olevan melekeen hyvin.

Ja ulukonaasesti onki. En mä sitä voi väittää. Se on tämä oma paha olo, ku pistää oksentamahan katkeria sanoja ja myrkyttämähän mielensä.

Mainokset

Markus Nummi: Karkkipäivä

Pitkähän aikahan en oo lukenu kirijaa, joka olis koukuttanu näin. Oli pakko lukia vielä seuraava luku ja seuraava… Kirijan henkilöhahamojen tarinat kiertyy toisihinsa monella lailla ja välillä toisistansa tietämätä.

Näin tämän kirijan tapahtumat kotimaisen synkkänä elokuvana. Huonommistaki aiheesta on elokuvia tehty.

Mukava, kallis ja väsyttävä viikonloppu takana

Viikonloppu meni vinkiää, ku muksut oli kotona. Lauantaina käytihin flikan kans shoppaalemas. Se halus takin ja hyvät kengät sen jalakavaivansa takia. Löyrettihin Haloselta alennusrekistä puolehen hintahan kummallekki villakangastakit. Ja Kenkä-Salmista löyrettihin Riekerin ihanat lampahankarvafooriset talavisaappahat flikalle.

Ehtoolla flikalla oli sitte se luokkakokous ja isäntä vei sen sinne ja mun oli puhet hakia. En menny maata, vaan orottelin koska soitetahan hakemahan. Soitto tuli klo 2.40 – ja Seinäjoelta. Ei mun auttanu ku lähtiä sinne sitte. Luvattu, mikä luvattu. Ja sitte piti mennä Jerikon krillille hakemahan kasvishampurilaasta. Sielä saatihin orottaa ainaki puoli tuntia ennen ku päästihin luukulle. Kotona oltihin 4.15 ja nukkumahan oon menny joskus puoli viiren aikoohin.

Pyhänä nukuun pitkähän ja ylähä noustuani alakasin sitte pyykkäämähän. Koko päivä meni vähä ku toisen asialla. Mutta eipä ny ollu niin suuria suunnitelmiakaa. Ruaan tein, mutta lopuuksi söimmä sitte flikan kans kaharen. Isäntä ja poika söi sitte myöhemmin.

Ehtoopäivällä ku poijan piti lähtiä takaasi Kajaanihin, veimmä sen flikan kans linija-autolle ja käyymmä samalla Tokmannilta hakemas mulle langat villaliiviä varte. Ja flikka löysi paksua lankaa, josta halus kolomiohuivin. Sitä jo tuos aloottelin, mutta en oikeen tierä, kuinka sen kuvion siihen sovittaas, ku ohojees on käytetty hyvin ohkaasta lankaa ja tuo on paksua pökälestä. Isännän villapaita on vielä päättelemätä, ku oon pyytäny sitä sovittamahan, jotta tietääs voiko sen päätellä vai pitääkö korijata jotaki.

Samalla reissulla käytihin äireenki työnä. Se ei oikeen taharo kuulla ja varmahan se vaikuttaa osaltansa siihen, jottei se palijo oma-alootteesesti puhunukkaa.

Teemu Mäki: Rääkypönttö

En oo aikaasemmin tutustunu Teemu Mäen runoohin tai muuhun taiteesehen. Kirijan takakannes sanotahan, jotta Suomen kiistellyyn taiteelija. (?) Johtuuko se siitä, jotta joskus näis runoos asiat sanotahan suoraa niin kun ne on eikä kaunistellen ja sievistellen?

Ei ollu ihan heleppua lujettavaa, mutta ihan hyvä. Palijo samankaltaasta ku omaski nuoruures, vaikka Mäki on viis vuotta nuoreet. Mutta tykkäsin varsinki 3-osasta: Ihmiskuva – Lapualainen yksinpuhelu.

Sieltä jäi mielehen erityysesti lause ”Aurinko hitsaa jo horisonttia umpeen” – mun mielestäni hieno kielikuva.

Lisäksi kirijan lopus oli hyvin informatiivinen osuus viitteenensä ja lähäretierostoonensa.