Viikolloppu meni vinkiää

 

Käytihin perijantaiehtoolla tsemppaamas siskool leskiä, kus se joutuu huomenna isoohin leikkauksehen. Erellinen leikkaus meni pahasti pielehej ja tietysti ny hirvittää tämä uus leikkaus.

 

Lähärettihin sieltä puoli yhyreksäm mais ku poika soitti linija-auton tullehej jo. Normaalisti tuloo vasta yhyreksäm mais. Olivat ilimeesesti ajaneet hyvää kyyttiä. Käytihin Kotipizzas hakemas ”kevyet” iltapalat ja tultihin kotia syömähän. Poika oli vaihteeksi taas kipiänä. Oli viluunej ja kuumeesen oloonen. Mutta se ei tietystikkää estäny lähtemästä vielä kylille ja lauantaina kisoohin.

 

Tänään oltihin aijoos linija-autollaki, niij jottei tarvinnu kenenkää hermoolla. Me jatkettihin siitä vielä äireen työö. Veliiki oli sielä. Äitee ei osallistu millää lailla keskusteluhun, ku ov vähäki enemmän porukkaa. Ja tuntuu, jottei se kuuntelekkaa. Sille pitää toimittaa tavallistaki lujempaa. Aiva kus se havahtuus kuuntelemahav vasta, kus sille sanoo jotaki. Sitte se kysyy jotta mitä.

Ihana viikko!

 

Nyt ei tierä mistä alakaas, ku on ollu niin ihana viikko!

Maanantai ja tiistai ny oli tavallisia päiviä, mutta keskiviikkoehtoolla menin Seinäjoelle trookaamahan Ninnua ja Waldemaria. Olivat päässehet iskäj joukos työmatkalle. Käytihiv vähä vaunuuttelemas torilla ja sitte rantauruttihin Amarillohon syömähän. Sitte käytihiv vielä heirän hotellihuonehes kattastamas, kuinka Waldemar jo istuu ja ryömii. Oi, mikä ihana mukula se on. Kiltti hymypoika. Nyt tosin hampahien tulo meinas vähä teherä syömisestä hankalaa.

Torstaina Ninnu ja Waldemar oli tullu tyhyjäämähän Sirkav vaatekaappia. Ninnu laittoo viestiä, jotta jos haluan kattua niistä ittelleni, niin hän on pakannu ne valamihiksi. Tuotihin kaikki sitte meille ja mä löysin aika palijoki ittelleni, vaikka Sirkka oli niim palijo pieneet kum minä.

Perijantai mull oli lomapäivä.  Auseerasin täs kotona sitä valareissulle lähtyä. Kerijäsin nimittään flikalta yökyläpaikan jottei tarvinnu saman päivän aikana ajaa erestakaasi Vaalahaj ja kotia. Olis tullu taas pitkä reissu. Ajettihin perijantaiehtoolla Ouluhun. Perillä oltihij joskus puoli kymmenem mais. Otij joukkohoni Sirkav vaattehista ne, joita arvelil Leav voivan käyttää. Ja kenkiä. Palijo kenkiä. Ku nuorill oli lauantaina kaverin häät ja Lea sanoo, jottei hänellä oo sopivia kenkiä sinne. Niimpä pakkasij joukkohon omia kenkiäni ja Sirkan kenkiä ja flikka otti kaharet mun kengät ja kolomet Sirkan kengät. Ja ulukooluvaattehia se löysi ittellensä niistä Sirkav vaattehista. Siinä höpöteltihim puolille öin, mutta pakko oli mennä nukkumahan, ku aamulla oli aikaanen herätys.

Puoli seittemältä nousin ylähä. Vaalaa kohti lähärettihin kahareksam mais. Olihan se vähä pikavisiitti, mutta ihanaa oli taas nähärä nuoria.

Oltihij jo puoli kymmenem mais perillä  Vaalas ja saatihin orotella siis kohtuullisen kauan, ku valatilaasuus alakooki vasta yhyreltätoista. Mä muistij jotta kymmeneltä… Olil lukenu kutsukirijehev väärin. No, olipa komia ilima.

Hämmästytin itteniki, ku hoksasin kuinka isämmaallisia tuntehia omam poijav valatilaasuus mus herätti. Ja äireen rakkautta ja ylypeyttä ryhyrikkähästä poijastansa. Jääkäristä J

Valaj jäläkihin orotettihin Akia ja mentihin sitte hernesrokalle. Hyvää oli! Siinä syöres poika kertooli tämäv viikkoosesta mettäleiristä ja siitä, jotta ens viikoll on ampumaleiri. Kuulemma kovat piipus.

Kus saatihin rokat tuulensuojahal, lähärettihin ajelohon kotiappäin. Mä ajoon alakumatkaj ja ku Sievis pysähryttihin kaffeelle, niiv vaihrettihin kuskia. Aki jatkoo siitä kotia. Teerijärven kohoralla alakoo ukkooskuurot ja vettä purotti välillä niil lujaa, jotta ei pyhkijät eres nopeemmallakaa vauhrilla tahtonu keriitä. Eikä tiestä eroottanu kaikin aijoom muuta ku valakooser reunaviivan. Niitä kuuroja riitti sitte ihan kotia asti.

Kotia tultua vaihroon petivaatteet, mutta sattunehesta syystä ev viittiny lähtiä niitä nyt tuulettelohon. Poika ei keriinny eres saunahav, vaan kävääsi vain suihkus ja lähti sitte kaverien kans.

Syrämmentykytystä

 

Poika aiheutti syrämmentykytyksiä aiva lomansa lopulla: linija-auto lähtöö viireltä ehtoopäivällä tuosta pysäkiltä ja kello rupes olohon kakskymmentä vaille viis, kum mä rupesin soittelohon perähän. ”Moov vielä Seinäjoella.” Ai saakuri! Äkkiä komento kotia. Kymmenes minuutis se tuliki. Kolomia minuuttia vaille viis kurvattihin Tokmannim pihahaj ja torettihij jotta linija-auto oj jo pysäkillä. Ei ku poika juosten autohoj – ja kerkes. Mutta voin sanua, jotta isällä ja äiteellä meinas hermo pettää… Isäntä jo ilimootti, jotta häl lähtöö sitte jatkos aina kotua pois, kup poijam pitää lähtiä. (Sehän se onki ratkaasu. Miehen on niin heleppo vetäytyä vastuusta, ku om puhet perheestä.) No, ehkä se laski leikkiä, mutta on se sitä harrastanu oikiastikki. Ei ku auto paanalle ja karkuhun hankalia tilantehia. Jääköhön akka selevittämähän.

 

Eileen ehtoolla ukkoonen taas koluutteli ympärihinsä. En tohtinu auaasta konestakaa muuta ku sev verraj jotta sail laskut maksettua. Enkä tohtinu mennä maata ennen ku vaikutti siltä, jotta pahim präisket on ohi. Kymmenem milliä oli satanu vettä sen kuuron aikana.

Lunki lauantai

 

Niin se taas viikko meni, jotta napsahti. Enämmäj ja vähemmän takkuunen on ollu ainaki töis. Perijantai varsinki. Mutta nys son lusittuna seki päivä.

 

Poika tuli lomille taas yhyreksäm mais ehtoolla. Kauhia karoonyskä sill on. Ei oo vielä viimme viikkoosesta parantunu. Päiv vastoon, pahentunu. Jopa niij jotta on kuulemma heränny yskimähän yöllä. Ja jotaki kertoo seki, jotta otti vapaaehtoosesti yskällääkettä. Sit ei oo tainnu ennen tapahtua. Sanooj jotta sem pitää mennä lääkärihim, mutta tuumas vaij jottei ens viikolla kerkiä, ku heill on mettäleiri.

 

Tääl lauantain oon ottanu oikeel lunkisti, ku eileej jo kävin töistä tullesnani ruokakaupas ja syönnij jäläkihin siivosij ja pesin konehellisen pyykkiä.

 

Isäntäki lähti aamulla kalahan naapurim miehen kans ja mä sain muutaman tunnin olla aiva omas ylyhääses yksinääsyyresnäni. Mä pirän sitä ylellisyytenä. Mulle on aina vain tärkiempää saara olla omis oloosnani.

 

Poika on ollu liesus koko aijan. Jos sitä näil lyhkääsenä lomaviikolloppuna näköö yhtehensä pari tuntia, niin ei ainakaa enämpää.

Sarijasnamma ”Hullut suomalaaset”

 

Voi vihiliäänem, mikä tuuri poijalla. Flunssa (jota koko komppania oli sairastanu) tuntuu olovaj jo menos ohi, mutta eikähäl lauantaiehtoolla sille nousnu 38,5 asteen kuumet. Lauantai meni sitte siinä. Tai kävi se aamupäivällä kisaamas Maxboom-kisoos ja sanoo, jotta hävis omas sarijasnansa. Kolomesta osanottajasta oli se kolomas. Pyhänä kumminki tunsi olonsa niim palijo paremmaksi, jotta lähti kylille ja oli sitte kaverilla yötäki. Mä kerkesin sen kumminki nähärä vielä ennen kus se lähti. Olivat justihin tulos linija-autopysäkille isännän kans, ku tulin töistä. Saiv vielä halata solttupoijan J

 

Pyhäehtoolla me oltihir Raijan kans kattomas se Semmarien konsertti. Voi että oli mahtava!! Täyret propsit poijille. Show oli aiva loistava ja kuntoki piti olla kohorallansa, kum melekeen koko aijal liikkuuvat.

 

Äiteen työnä jäi käymätä..

 

Maanantaiehtoolla, ku poika oli lähteny ja olimma evästelly, päätil lähtiä pyöräälemähän. Isäntä halus joukkohon. Sitä siinä orotellesnani totesij, jotta vähä piskotteloo. Päätimmä kumminki sitte kiertää Poijalluomal lenkin. Se on sellaanel liki 18 kilometriä. Kolomen kilometrin kohoralla tihku alakas muuttua piskotteluksi ja seittemän kilometrin kohoras oltihij jo aika märkiä. Isäntä kysyy, jotta pyörretähänkö. Mä vain tuumasij jotta ei me nyt tämän enämpää kastuta ja melekeen olis ollu sama matka takaasikki päin. Niimpä me jatkettihim matkaa vesisatehes ja täytyy sanua, jotta melekeen nauratti: hullut suomalaaset vain lähtöö eheroon taharoov vesisateehim pyöräälemähän.

 

Kotia päästyä ei vaattehista löytyny sitte hakemallakaa kuivaa paikkaa. Ei eres aluusvaattehista. Kengiski vain flosaji, ku kävelin niillä tupahan. Ja sukista jäi märijät jälijet terassin sementtihin. Onneksi oli lämpöönen keli.

 

Tänä päivänä soffa kuttuu mua ruaaj jäläkihin niij jotta otin tunnin tirsat. En tierä, mikä nyn niiv väsytti.