Kurkkusalaattimies kotona

 

Torstaiv vastaasena yönä täälä raivos sellaanen ukonilima, jott em muista koska viimmeeksi. Se alakas puoli kymmenej jäläkihin ehtoolla ja yhtämittaanen salamoonti ja jyrinä jatkuu puolille öin. Mä ku oon kersana säikähtäny ukkoosta oikeen kunnolla, pelekään sitä iham maharottomasti enkä tohtinu mennä nukkumahan ennen ku oliv varma, jottei se tuu enää päälle. Ihan päällä sei käyny, mutta tarpeeksi likillä kumminki. Yhyren kerran präiskääsi oikeen kunnolla melekeen kohoralla. Pelijätti kattella, mutta ei tohtinu olla seuraamattakaa.

 

Vähä ennem puolta nelijää mä pelijästyyn hereelle, ku taas präiskähti johonaki ihal likellä. Taas piti nousta vahtaamahan klasiista. Onneksi se meni puoles tunnis ohitte.

 

Torstaiaamulla olin sitte ku nukkuneher rukous ja kum menin hakohon postia loorasta, keräälin samalla kaikemmoista roskaa pihasta, mitä myräkkä oli heitelly: monta sylystä puiren oksia, Metkun vesikippo, jonka soli lennättäny terassim pöyrältä laattialle ja Metkum molemmat jalakapallot maitorenkusta (se telines, mihinkä ennel laitettihin maitotonkat pesuj jäläkihin kuivamahan). Ehtoolla isäntä sitte vielä havaatti, jotta tuuli or riepoottanu hajalle sellaasem metallisen köynnöskaarej joka meill on ollu tuos terassin sisähänkäynnillä. Siin on kasvanu humala.

 

Torstai oli muutenki tukala päivä, kus soli niin kuuma. Toimistoski nousi lämpötila liki 32 asteehiv, vaikka mull oli ilimajjähärytim päällä koko päiväj ja markiisit alahalla. Ehtoopäivällä alakoo olla jo torella hapetoon olotila.

 

Perijantaiv vastaasen yön nukuun sitte ku tukki. En tierä tästä maailmasta mitää ennem puolta viittä. Ja senki jäläkihin nukahriv vielä uurestansa ja nukuun kellonsoittohon asti.

 

Eilinen oliki sitte oikeen takkupäivä töis. Kaikkia maharollista, joittenka selevittelys paloo tuhottomam palijo aikaa. No, takana on ny seki päivä eikä tainnu jäärä mitää selevittämätä.

 

Puoli nelijän aikana tuli poijalta viesti, jotta linija-auto ol lähteny kasarmilta. Kotona se oli jo puoli yhyreksäj jäläkihij, jotta linija-auto oli ajanu aika reipasta vauhtia. Paistoon pitsaa, ku arvelij jotta poijan on näläkä, ku ei oo saanu ku aamupäivällä ruokaa. Se hotkaasi pizzanpalansa ja totes, jotta armeijas oppii syömähän nopiaa, ku useer ruokaaluhun on aikaa vaiv varttitunti. Ruaaj jäläkihin se jo sitte meniki nettihin kattomaham, moneltako tämän päivän maxboom-kisat alakaa. Se vannotti meitä herättämähän hänet aijoos.

 

Johonaki välis se kävi ihimettelemäs, mitä varte hänen kämppänsä laattialla ov vettä. Syyki selevis: isäntä oli aukaasnu sen kämpästä klasin ja soli ollu auki sen ukkoosmyräkän aikana. Laattialla oli ainaki puoli sangoollista vettä. Onneksi om muovimatto laattias. Mä kävääsin sen sitte sieltä kuivaamas pois. Ikävää vaij jotta sielä veten seas makas jatkojohto. No, ei kai se ollu sitte kastunu ku ei mikää poksahtanu eikä kärynny, vaikka poika oli pistäny konehet päälle.

 

Ehtoolla poika lähti ensi kylille, hetkem päästä takaasi kaverien kans ja niiren kyytis vielä uurestansa kylille. En oo eres kuullu, koska se on tullu takaasi.

 

Aamulla se heräs omia aikojansa (oliskahan armeijar rytmillä tämänki asian kans jotaki tekemistä?) ja vähä limukkaa juotuansa lähti kisapaikalle.

 

Minä kannoon petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan, pistin lakanat konehesehen ja latasin tiskikonehen. Tein siis tehokkahasti töitä kaharella konehella 😉 Sillä aikaa mä sair rauhas lukia päiväl leheren.

 

Nyt petivaatteet on kannettu takaasi paikoollensa, puhtahat lakanat laitettu petihij ja pestyt lakanat pyörii kuivausrummus. Tämäm päivän työt on siinä. – Tai kyllä töitä olis, mutta ei nyj justihin huvita teherä muuta.

 

Ruaan kans pääsöö ny helepolla ku on uusiapernoja omasta maasta. Jos ei ne kelepaa poijalle, niin siel on sille sitä eilistä pizzaa.

 

Huomenna pitää käyrä äiteen työnä ja ehtoolla meemmä Raijan kans Semmarien konserttihin.

 

Ai niin – tuo kurkkusalaattimies on tietysti tuo meirän alokas. Armeijav vihireetä maastokuvioota kuttutahan kuulemma kurkkusalaatiiksi.

 

Mainokset

Fällyteatteris

Jaahas. Ensimmääsestä työviikosta seliittihin iliman suurempia vaurioota. Mitä ny yhyren asiakkahar rahtilaskutukses vähä töpeksiin…

Ilimat on ollu viikolla ihan kohtuulämpöösiä vieläki. Työmaalla oon laskenu markiisit alaha jo heti aamusta ja pistäny jäähryttimen päälle. Siitä huolimata lämpötila on pakannu olemahan 25-28 asteev välillä. Ja ens viikoksi luvattihiv vielä lämpöösempää. Viikolloppuna on kumminki ollu niin kylymää, jotta kuvittelil laittavani farkut töihin. En sitte vissihitäkkää laita. Pitää silittää vielä jokku kaprit tai kattella joku hamonen.

Perijantaina siivosin töirej jäläkihiv vähä päällisim puolin. Lauantaina isäntä meni aamusta hetkeksi töihij ja mä kävääsir ruokakaupas. Ei oo palijo ostettavaa nyk ku ollahan kaharen.

Eilises leheres oli juttua Jalasjärven Fällyteatterin esityksestä Saapismi on sairaus. Työkaveri sitä kehuu, niim päätimmä varata liput,. Katsomopaikkoja ei katosalla enää ollu jälijellä, mutta ku oli viimmeenen esitys, niim päätimmä ottaa liput, vaikka tälle päivää vähä lupaaltihin saretta. Isäntä vain tuumas, jotta otetahan sarevaattehet joukkohon.

No me tälläsimmä sarettakkia joukkohoj ja monta kerrosta renttaa ylle, kum mittari näytti vaiv viittätoista astetta ja yöllä oli satanu reippahasti. Ku istuumma paikoollemma, totesimma jotta jos sitä vettä alakaa tulla, niin oomma justihin katokser rästäsvuoros. Mutta ennem puoliaikaa alakoo aurinko paistaa ja meirän oli lopuuksi oikeen kuumaki jo. Näytelmä oli hauska, kannatti lähtiä. Eikä me olla tuola ennen käytykää. Nyk ku tietää paikav, voi mennä toistekki, jos tuloo mielenkiintoosia näytelmiä.

Sieltä päin koukattihiv vielä kaffittelohon Tepoilille ja jatkettihin siitä äireen työ. Velii oli sitä käyny jo päivällä kattomas ja oli kuulemma kulijettanu sitä pitkäl lenkin. Olivat käynehet hautuumaalla ja kylilläki pyörimäs.

Kotia tultua pistin pyykkikonehen pörräämähän. Aamulla pesij jo hantuukit, mutta vielä jäi pari konehellista, jokka ajattelin täs ehtoom mittahan pesaasta pois.

Niij – ja parturin kans soviimma, jotta mä meenki jo huomenna sinne. Aika mull oli varattuna viikom päähän, mutta se kerkiää ottaa muj jo huomenna. Jipii!!

 

 

Töihim paluu

 

Ensimmäänen työpäivä lomaj jäläkihin om paketis. Meillä alootetahanki sitte täysillä eikä mitää pehemoosta laskua. No ei vaiskaa. Mä vain olin tänään puoli viitehen töis, ku ei ollu muitakaa päivystämähän.

 

Yhtäkkiä ajatellel luulen selevinneheni kohtalaasen kunnialla tästä päivästä. (Varmahaj joku Murphyl laki ny hihittelöö johonaki nurkas ja nauraa partoohinsa, jotta ”Niinhän sä luulet”.) No, erestänsä löytää, jos jotaki tuli töpeksittyä.

 

Päivä ei ollu yhtä kuuma kuv vielä viimme viikolla. Pistin kuitenki heti ensimmääseksi aamulla ilimajjäähryttimem päälle ja markiisit alaha. Silti lämpö nousi liki 26 asteehin.

 

Töistä tullesnani poikkesin Tokmannille. Oli tarkootus ostaa caprilegginsit, kum mull on nys sellaanen pitkä tunika, jonka kans vois käyttää pelekkiä legginsiä. Oli nimittään kangascaprit aika hiostavat. Mutta katin kontit: ei ainuutakaa mustia! Pääryyn sitte härisnäni ostamahan kaharet valakooset, kus sai 5,-/2 kpl. No joo… kotona sitte sovitin niitä ja totesij, jotta valakoonen saa jalaat näyttämähän koivupölökyyltä ja muutenki ne muistuttaa enämmän pitkäpulttuusia aluushousuja… En tierä, tulooko niitä käytettyä ainakaa siinä tarkootukses, mihinkä mä ne ostin. Menööhän ne sitte talavella pitkien housujen alla.

 

Samalla tarttuu käteheni kaikellaasia tukkahärpäkkehiä, jokka oli puolehen hintaham myinnis. Kun tuo mun tukkani on nys sev verran kasvanu, jotta häjynä tukkapäivänä saa joinki tamilootua kiinni. Mutta kum mul ei oo ollu kuj joku kansakouluaikaanem puupampula ja pinniä, niin ei niillä oikeen oo tehty kampauksia.

 

Niij ja kaffeja mun tuloo otettua joka kerta, ku Saludo maksaa Tokmannilla vain 1,89/pkt ja niitä saa kaks pakettia/talous. Nauroonki isännälle, jotta kyllä mä aina vain enämmär rupian muistuttamahan äitejä. Hamstraan kaffejaki niin kus se aikoonansa faarin kans. (Enkä mä muuten eres juo kaffeja.)

Solttupoikaa treffaamas

 

Käytihin poikkeuksellisesti jo perijantaiehtoolla saunas, oli sitte mukaveet lauantaiaamulla lähtiä ajelemahan. Mulla oli lauantaina kello soimas nelijän aikana. Jotain vartin yli viis päästihim matkahan kohti Kajaania. Kauhia sumu oli liki puolehem matkahan. Mä ajoon alakumatkasta ja sej jäläkihin kup pysähryttihin Kärsämäellä kaffeella, vaihrettihin kuskia. Mulla oli vääräm moiset kengät ja kaasujalaan nilikka meni aiva tönköksi ajaes. Se on Corollan ainua huono puoli, jotta polokuumet on niin pystyasennos, jotta muv väsyy jalaat, jos ei oo koroollisia kenkiä.

 

Mä yritiv vähä torkahtaa, ku isäntä ajoo, mutta pian heräsin kauhiahan pamahroksehen: oltihin ajettu kolari. Korpin kans. Se oli tullu siihen apukuskin puolelle tuulilasihin. Ei hajonnu lasi, mutta korppi oli entistä lintua. Soli lentäny katon yli ja autom peräski oli vielä siipisulukien kuvia.

 

Siitä vähä matkaa etehem päin nähtihin auto vasemmalla puolen tietä katollansa. Ei pysährytty, kus siin oli jo väkiä. Ei tosiv vielä poliisia eikä ampulanssia eikä palokuntaa. Auto oli haukannu ensi oikiam puolen piennarta ja siitä sitte menny vasemmalle puolelle ojahaj ja kierähtäny katollensa.

 

Perillä selevis, jotta siin oli ollu yhyren alokkahan flikkakaveri tulos sitä kattomahan. Ei ollu vissihin onneksi pahemmin käyny, mutta Ouluhun oli viety sairaalahan. Poijalle oli luvattu, jotta saa käyrä sielä kattomas flikkaa. Siis inhimillisyyttäki löytyy armeijasta.

 

Oltihin hyvis aijoos perillä ja katteltihin oikiaa rakennusta, kup poijalta tuli viesti, jotta hän näki meirät jo pihalla. Me – aikuuset ihimiset – oltihin niin ajattelemattomia, jotta oletettihiv vain tulovan yhtä komia ja helteenen päivä ku mitä täs ny on ollukki. Mutta Kajaanis oli KYLYMÄ! Siinä me sitte värijöttelimmä t-pairoos ja sortsiis sielä tuulenkieles niin kauaj jotta päästihin yhyreltätoista sisälle. Kumpikaa ei ollu ottanu pitkähiaasta tai takkia joukkohon..

 

Sisällä meille tarijooltihin hyvää hernesrokkaa, mutta niin surkian pieni nokko, jottei sillä näläkä lähteny. Tosim me käytihiv vielä sotkus munkkikaffeella ku oltihin ensi katteltu kalustoesittely. (Täytyy sanua, jottei niistä sotkum munkiista turhaa puhuta. Olihal limpun kokoosia munkkia ja niin tosi hyviä!)

 

Nähtihin sielä tuttujaki: serkum poika oli samas komppanias kum meirän poikaki. Eri ryhymäs vain. Jos oltaas tuo tieretty, oltaas voitu mennä kimppakyyrillä. No, jospa valalle sitte.

 

Oli mukavaa havaata, jotta ei poika ainakaa kovin pahana pitäny olemistansa sielä. Sanoo, jotta hänellä on hyvä ryhymä, johonka hän on pääsny heti mukahan. Ainuat huonot puolet on kuulemma ruoka, kuumat kelit kup pitää olla täyres varustukses ja se, jotta ku ei oo tottunu seisomahan asennos, niin selekä väsyy.

 

Ens viikolla niill on lääkärintarkastus. Se lupas mainita siitä selijästänsä, mutta mä luulej jotta se johtuu ihav vain siitä, jottei oo selijän lihankset kunnos. Aikaa myötev varmahan helepottuu seki vaiva.

 

Ovat nyt kolome viikkua kiinni ennen ku pääsevät ensimmääselle lomalle. Ei tuo tuntunu pitävän sitäkää erityysen pahana. Oon oikeen iloosesti yllättyny. Ja kyllä olovanans ryhtiki oli heti toisemmoinen ku oli armeijav vaatteet yllä. Vaikka oliki lomapuku, mutta kumminki.

 

Kaharem mais me lähärettihin sitte ajelemahan kotiappäin. Isännälle oli sen hernesrokkanokoj jäläkihij jääny niin näläkä, jotta pysähryttihin heti ensimmääseher ruokapaikkahan syömähän…

 

Mä ajoon alakumatkan niim pitkältä jotta pysähryttihin tankkaamahan. Ja taas oli nilikka ihaj jumis. Niimpä vaihrettihin kuskia ja isäntä ajoo siitä kotia. Yli 760 km tuli matkaa kaikkiansa.

 

Kotia päästihin seittemäm mais ehtoolla. Isännän olis teheny mieli vielä lähtiä sinne häihin, mutta mä olin ku tapettu mato ja sanooj jotta mua ei kyllä yhtää huvittaasi. Multa olis kumminki menny vähintään tunti saara itteni lähtökuntohoj ja sitte kello olis ollu liki yhyreksän ennen ku oltaas oltu hääpaikalla. Mum mielestä siinä ei ollu mitää järkiä, mutta isäntä tietysti möksähti mulle. Enkä havaannu sanua, jotta lähtis yksin.

 

Yhyreksältä olin aiva kypsä petihin. Nukahrin saman tiej ja nukuun 11 tuntia, vaikka poijam puolelta kuuluu vähä väliä palohälyyttimen piippaus. Ilimeesesti son hajalla koko hälyytin, kus siihej justihiv vaihrettihin uus patteriki ja silti se piippaali.

 

Pyykkiä om pestäväksi nyp palijo vähemmän, ku ei poika oo kotona. Kaks vajaata konehellista pesin. Sitte lähärettihin äireen työnä käymähän. Se halus hautausmaalle. Siitä tuli varmahaj joku kolomen kilometril lenkki. Isäntä oli taatusti väsyksis kus se lykkäs äitejä mennen tullen.

 

Kotona menin pihalle lukemahan. Siinä lukiesnani tunsij jotta joku ötökkä ryömii mum pairan alla selijäs. Rupesin sitte sitä hätistelemähän ja sain piston. Ampiaanen! Paitti tuvas selevis, jottei ollukkaa. Oliki vissihim mötiäänen (= kimalaanen). Sellaanen nimittään mönkii pukuhuonehel laattialla puolipökerryksis.

 

Vähä on haikia olo, kul loma ol loppu ja tuntuu, jotta on ollu niin täys ohojelmaa koko nelijä viikkua, jottei oo oikeen ollu omaa aikaa ollenkaa. Vaikka kaikkia mieluusaa tekemistä on ollu, ei sem puolehen.

 

Ja kut tuos äskööm maksool laskut ja tarkastin tiliotteen, niim mä muistin, minkä takia on oikiastansa aika kiva päästä takaasi töihin…

Waldemaria treffaamas :)

 

Eileen oli taas komian aurinkoonej ja kuuma päivä. En enää yritäkkää teherä mitää tähärellistä näinä viimmeesinä lomapäivinä.

 

Paitti jotta ehtoolla meillä oli hyvin tähärellinem meno: meiräv varalapsellapsi tuli paappalahaj ja me saatihin kyläälykutsu. Minä nappasiv Waldemarin heti äireeltänsä kun ne tuli ja melekeen koko ehtoon sain pirellä sylisnäni sitä ihanaa pikkumiestä.

 

Häpiämättömästi kuvasim myös sen, ku hänet kylyvetettihin.

 

Paappalas oli toinenki lapsellapsi – Erkin poika vaimoonensa Ruottista. ja heillä ov vähä toisella vuorella oleva flikka. Pikkuunen, keskoosena syntyny pirpana, jolla oli aiva valloottaval leviä hymy.

 

Meille  tarijooltihin sielä herkkuja: oli salaattia, uunivihanneksia, lohkoperunoota, grillattuja minitomaattia ja grillivartahia. Oltihin kyllä syöty jo muutama tunti aikaasemmin pernasoppaa, mutta ihimeesti maistuu nuo herkut syömisem päällekki.

 

Tippa llinssis ja suurella syrämmellä ajattelen heitä kaikkia, joittenka kans saimma eilisehtoov viettää. Vain yhtä puuttuu: Sirkkaa ei ollu sielä. (Nym mä jo sitte rääjynki…)

 

Makupaloja Lemmen leimahruksista

Sain Arto Juurakolta itteltänsä luvan laihnata häner runojansa tänne. Ne ov vain niin hyviä, jottev voi ku hykerrellä niitä lukiesnani.

 

Täs siis lainauksia Arto Juurakon kirijasta Lemmen leimahruksia:

 

Maharotoonta?

 

Ookko ikää

koittanu niiata istualtas?

Taikka kumartaa

mahallas maaten?

 

Jos oot,

niin tiärät,

miltä tällääsestä

önkköösestä tuntuu,

ku pitääs ilimaasta

kiintymyksen tuntehia

sille yhyrelle.

 

* * *

 

Jonset tuu

 

Niinku lokakuus

jäätynehet lätäköt

on silimäni,

jonset tuu.

 

Niinku hallan rankaasema

puolukankukka

on miäleni,

jonset tuu.

 

Ja niinku jääkauren

kulijettama,

pohojatuulen tukistama

siirtolohkares minoon,

jonset tuu.

 

* * *

 

Kärsimätöön

 

Kukaa ei mua kaipaa!

Pilivekki taivahalla

yhtä yksistänsä.

 

Mutta niillon sentäs

joku virka:

varijostavat heltehes,

välillä truikkaavat

vesipisaroota janoosille.

 

Kukaa ei mua kaipaa!

Sun erellisestä viästistä

on jo

viistoista minuuttia.

 

* * *

 

Avaankoori

 

Monellaki akalla

saattaas olla

sellaanen kortti,

joka sopis

mun automaattihin.

 

Mutta ainuastansa sulle

oon antanu

salaasen tunnusluvun,

jolla pääsöö käsiksi

luattotiatoohinki.

 

* * *

 

Viäreesen tyynyn ihime

 

Siinä se taas on

het ku silimäni avaan.

Hämäräs kattelen

kaikista ihimeellisintä olentua

maan päällä,

kuinka se nukkuu

suu vähä ravollansa.

 

Ihimittelen, kuinka mun rintalasta

kestää halakeematta,

syrän halapaantumatta

tälläästä onnia.

 

Sitte vähä säälin niitä,

jokkei saa

nukkuvaa armastansa kattella.

 

* * *

 

Rementiikkaa

 

Tänäänki

on sellaanen päivä,

jolloon voin karottaa

itteni ja arvokkuuteni

sua ihaallesnani.

 

Saatan unohtua

kylätiälle tihkusateesehen

miälesnäni kuva

susta ja kesästä.

 

Saatan unohtua

tähän tunteesehen

niinku muari hetekalle.