Terveesiä korttipajalta

 

Eileen ehtoolla yks Pännärinkiläänen soitti, jotta ku olin teheny siihem meirän opettajalle annettuhun surukimppuhun kortij, jotta jos mä tekisin hänellekki, ku heitä on kutsuttu lohisopalle ja hän tietää, jotta kutsujalle tuloo tänä vuonna pyöreetä täytehen, niin hän veis sille lahajaj ja sitte kortin. Kyseliv vähä kiinnostuksen kohteeta ja taustoja. Selekis, jotta päivänsankarin syntymäpäivänä on istutettu sembramänty, joka ilimeesesti vieläki on olemas hänen synnyynkyläsnänsä ja hän itte kasvattaa atsaleoja. No sillä idealla tein yhyren kortij ja varooksi kolome muutaki.

 

Tänä aamuna lähärin sitte pyöräälemähän ja viemähän niitä korttia. Eeva osti toisenki kortin ittellensä. Tykkäs kuulemma kaikistaki. Laitan tuonne valokuvakansiohon kuvat niistä.

 

Eevan tykyä vaihroon tien toiselle puolelle ja kävääsin pikipäinsä äiteen työnä. Niill oli justihir ruoka-aika, jotta en kauaa viipyny. Sieltä sitte ajelin hautausmaalle ja kävin kastelemas kukat Sirkan hauralla. Siinä vaihees mulla alakoo jo olla vessahätä ja piipahrin ABC:lle ensisijaasesti vessahan, mutta join sitte kupillisen teetä ja söin karijalanpiirakan. ABC:ltä. Ne evästeltyäni jatkoon tien toiselle puolelle ruokaostoksille.

 

Pian pitää ruveta ainoomahar ruokaa, jotta työr raskahar raataja saa lämpöösen aterian ku tuloo kotia.

Mainokset

Tuulinen sunnuntai

 

Aurinkoonem päivä on ollu, mutta tuuli pohojoosesta, jotta aika vilipoosta on ollu tuola tuulen kieles. Eherootin isännälle, jotta jos mentääs pyörillä äireen työ, mutta se sanoo, jott ei hän lähäre, ku on niin kylymä tuuli… Niimpä sitte mentihin autolla. Torettihij, jotta veliiki on käymäs. Huonehes ei ollu kuitenkaa ketää ja niinpä mä soitiv velijelle ja kysyym mihinä kaukana ovat. Olivat tätiläs menos justihin kaffittelohon. Me torettihin sitte, jotta tuumma joskus toiste ja kaffitelkaa kaikes rauhas.

 

Kotia tultua jatkoon aamulla aloottamaani pyykkäystä. Ensimmääsen konehellisen sai kääriä pois narulta jo siinä vaihees, ku toisev vei. On tuosta tuulesta jotaki hyvääki. Muuten en oo palijo pihalla ollu ku aina välillä käyny vähä johonaki tuulensuojaases paikas lukemas.

Juhannuspäivä

 

Tänääl lähärettihir ruaaj jäläkihin ajelohov Vaasahan isännäv velijej ja sev vaimon työ. On aika pitkä, ku ollahav viimmeeksi käyty. On se aina mukavaa, kus saa vain ittensä liikkeelle. Tehtihin pieni kierros ja käytihir Raippaluoron sillalla. Harmitti vain suunnattomasti, ku en ottanu kameraa joukkohon!

 

Aamun saret vaihtuu nimittään ihanahan auringonpaisteehin eikä eres tuuli ollu maharottoman kylymä.

 

Kotia tultua kattottihin Avara luonto ja nys sitte menöö taas täs nyhyjätes loppuehtoo.

 

Huomiselle ei oo muuta ohojelmaa ku pyykimpesua ja äiteen työnä käyminen. Jos menis eres pyörällä sinne, jotta sais vähä liikuntaa. Oli nimittään tänään niim palijo herkkuja tarijolla, jotta nyt housulliirinki kiristää…

”Hauskaa” juhannusta

 

Käytihir ruokakaupas vasta tänä aamuna. Aika moni muuki oli yhtä aikaa. Tosi palijo nähtihin tuttuja, joita ei oo muuten nähty aikoohin. Oli tarkootus teherä jonaki päivänä sinihomejuustolla ryyritettyä kukkakaalikeittua, mutta kaupan ainuat kaks kukkakaalia oli mustis pilikuus ja totesij jotta se homes piti olla juustos eikä kaalis, enkä sitte ottanu niitä värkkiä. Piti sitte kehitellä uus suunnitelma. No, viinilleikkehet oli puolehen hintahan. Niitä sitte laitettihij ja riisiä ja pippurikastiketta ja vihersalaattia.

 

Päivä om menny täs vain hoinaalles. Ei mitää ohojelmaa… Ei näköjään sekää oo mukavaa. Tullu tosi pitkäksi tää päivä. Raijan kans sentäs puhuttihim pitkähän (toista tuntia). Ja heti piti isännän tierustella, jotta kuka sielä soitti. Ja mitä asiaa sillä oli. Voi he***tti! Mitä se sille kuuluu! No, sille tuli sitte hetkem päästä viesti ja mä heti kysyyj jotta keltäs sä sait viestin. (Yleensä en ikänä itte kysele, koska mua ärsyttää sen tyyli, kus sem mielestä kaikki mun asiat kuuluu sille.)

 

Saunal lämmitin, ku ei tällä viikolla oo saunoottu ollenkaa. Johtuen siitä, jotta MINÄ en ollu lämmittäny saunaa. Ihan niinku ei meillä aikuuset miehet osaasi itte laittaa kiuasta päälle, jos niiren teköö mieli saunahan.

 

Niinku huomaatta, mua ärsyttää suunnattomasti. Ei meill oo mitää yhteestä tekemistä tai puhumista. Isäntä istuu teeveen ääres ja minä täälä konehella. Ja seki om pahasta. Pitääs vissihin istua sev vieres vahtaamas televisiota, vaikka mua ei yhtää pätkää kiinnosta.

 

Tälläästäkö tämä tuloo sitte olemahan, ku poikaki lähtöö? Em minä tätä kestä!

Vaihteeksi shoppaalemas

 

Tänä aamuna oli aikaanen herätys. Poijan piti olla keskustas autokoulus puoli kahareksaksi ja kus se ov vielä huonoot käynnistymähän aamuusin kum minä, niir rupesin herättelöhön sitä jo kuurelta. Nippa nappa keriittihin aijoos perille, mutta inssi meni läpi ja nyt on poijalla taas ajokortti plakkaris.

 

Isäntä totes, jottei pysty töihin kärellänsä. Sai aijal lääkärihin yhyreksäksi. Ei onneksi ollu murtunu mitää. Sai särkylääkkehiä ja tulehruskipulääkkehiä ja tämäv viikon sairaslomaa.

 

Ku olin hakenu poijan autokoululta, rupesin siivuamahan autuani sisältä. En keriinny ku imuroomahan, ku isäntä tuli lääkäristä. Kello oli siinä vaihees liki ykstoista ja mä rupesin paistamahav vanhoja keitinpernoja vair ruaaksi. Poika oli siinä vaihees jo kylillä kurvaalemas ja hakemas evästä juhannukseksi. Menivät kaveriporukalla Kalajoelle.

 

Ruaaj jäläkihin isäntä eherootti, jotta lähärettääs Keskiselle. Mikäs siinä. Poikaki tuli kotia ja kerkes syörä ja mä kattelin sille makuualustaj ja makuupussij joukkohon ennen kus se lähti.

 

Kävij jatkamas auton siivouksel loppuhun. Imuroottin, pesin kummimatot ja pesin tuulilasin sisäpuolelta. Siitä tuliki mieleheni, jotta ne matot ov vieläki kuivamas tamppaustelinehellä… Pitää muistaa vierä ne autohon.

  

Isäntä istuu jo autos, kum mä muistij, jotta piti kysyä niitä verikokeetten tuloksia. Ne oli kaikki ok. Hb 124, kilipirauhasarvot kohorallansa. Ainut, mikä oli vähä pieles oli kolesterooli. Se oli vuoren takaasesta nousnu 0,3. Ei kuulemma ollu paha vieläkää, mutta pitääs saara sitä vähä alaha. Samoon ku häjyn kolesteroolin osuutta. Hyvä kolesterooli oli kuulemma oikeen hyvä. Työterveyshoitaja lupas lähettää mulle aiheesta prosyyriä, kus sanooj jotta haluaasin puuttua siihen heti enkä hetken päästä.

 

Toimitin sille myös eilisen ”kohtaukseni”. Se arveli, jotta siin oli monen tekijän summa: paasto ennev verikokeeta, pyörääly laprahan, verenpainetlääke paastoj jäläkihin ja auringonpaistehes viivytty aika. Olis toki antanu lääkärillekki aikaa, jos olsin tahtonu. Mä sanoon kumminki, jotta ku ei kerran enää oo mikää, niin kattotaham mihinkä tuo olo tuosta kääntyy. Lupas vaikka henkilökohtaasta ravintoneuvontaa, jos haluan. Oikeem mukava ja asialtaanen hoitaja.

 

Sitte päästihim matkahan. Käytihiv vain ensi kirijastos hakemas juhannukseksi mulle lujettavaa. Oon ny ihastunu niin nuohin Hilkka Ravilon kirijoohij jotta otin niitä peräti nelijä nyl luettavaksi.

 

Tuuris mentihin ensi Mikko Keskiselle. Löysin sieltä ittelleni söpön kaulakorun.

 

 

Sitte vaihrettihin Velijekset Keskisem puolelle. Sieltä ostin kototantuuksi kaks maksimekkua ittelleni á 9,95 €.

 

 

Ristikkoleheren ostij ja deodoranttia ja shampoota. Isäntä oli tietysti jo ennemmin keriinny pois kaupan puolelta ja oli jo törpötelly kaffeekki orotelles. (Ei siis malttanu orottaa mua.) No, jätskit se sitte vielä osti meille. Ostosten takia ei olsi kannattanu lähtiä sinne asti, mutta olihan nyv vaikka meiräj juhannusajelu sitte siinä.

 

Autos oli vain tukahruttavan kuuma ja takaasi tulles isäntä keksii, minkä takia: sill oli lämpö päällä! Rupes se roskooppi vähä viilenemähän, ku käänsi kylymälle. Mutta aurinko lämmitti kyllä mahtavasti tänä päivänä. Varsinki sinne autohon.

 

Flikka soitti ku oltihin sielä Keskisellä. Ovat tulos ens keskiviikkona tänne. Viipyvät täs muutamam päiväj ja lähtevät sitten johonki kaverien työ. Koira jää muorilahan siksi aikaa. Sitte taas takaasi tulles viipyvät täs jonku aikaa ennen kuj jatkavat takaasi kotia.

 

Me oltihin isännän kans kumpiki aika nuutunehia kotia tulles ja ku isäntä alakoo soffalla hornaamaham, menim mäki flikan sängyn päälle ja nukuuv varmahan toista tuntia.

 

Huomenna vasta käyrähär ruokaostoksilla. Eipä me ny kovin kummoosia evähiä tarvita, ku kaharestansa ollahan kotona koko juhannus… Ehkä ny nuotten kolesterolien takia pitääs kumminki vähä miettiä, mitä tuonne kitahansa pistää. Ja painonki. Mä paisuv vain ku pullataikina, vaikka mum piti laihtua tänä vuonna…

 

Kolomannel lomapäivän kurijuutta (?)

 

Mum piti tänä aamuna sinne laprahan syömätä ja juomata ja ilimal lääkkeetä. Lapra aukee puoli kahareksalta, mutta kum mua nukutti niir rakkahasti, niin ajattelij jotta meev vähä myöhemmin, niin om mummat keriinny pois jonosta. Ja joskus varttia vaille yhyreksäm mä sitte lähärin pyöräälemähän. Eikä muuten ollu ensimmäästäkää ihimistä jonos ennem mua. Sain mennä suoraa sisälle. Sillä välin oli tullu kaks mummaa jonottamahan. Huomenna pitääs tulla tulokset.

 

Pyöräälin vielä postilooran kautta ja pistin pari synttärikorttia matkahan.

 

Kotia tultua tein ittelleni voileiväj ja join teetä. Sitte menin herättelöhön poikaa, ku oli puhet, jotta meemmä Seinäjoelle kattelemahan sille vaattehia. No, eihän se heti saanu sänkyä irti selijästänsä ja se halus käyrä suihkus ja syörä ensi jotaki ennen ku lähäretähän.

 

No, mikäs kiirus meillä, lomalaasilla. Niimpä otin kirijan joukkohoni ja menin orottamahan sitä pihalle. Tais mennä toista tuntia, ennen kus se tuli pihalle ja oli valamis lähtöhön.

 

Silloom mulle tuli yhtäkkiä huono olo. Oksetti ja mä mietiij jotta onkaham mulla nyj joku vattatauti. Poijalle sanoov vaij jotta meev viemähän sen kirijan tupahaj ja käyn samalla vessas. Mutta kum mä nousin siitä penkiltä, mun alakoo mennä taju vähä kankahalle. Ei kokonansa, mutta en esim. kuullu kunnolla, mitä poika toimitti. Sitte mun alakas mennä jalaat feltkooksihij ja käveleminen taisi olla aika häjyn näkööstä, ku poika tuli kauhialla härällä pitelöhöm mua pystys. Se olis jo tilannu ampulanssia, mutta mä tuumasij jotta kyllä tämä tästä. Se nimittään vähä heleppas ku olin kaksinkerroon pää poloviev välis.

 

Kuv vähä vielä helepotti lisää, lähärin tupaa kohti ja hoksasin kyllä ittekki jott em mä vieläkää oikeen kävele suorahan. Poika tuli peräs varmistamahaj jotta pääsen kunnialla ylähä. Paiskasin hetkeksi selijälleni maata keittiöl laattialle ja nostij jalaat ilimahan. Siinä alakoo sitte antaa periksi. Poika sanoo, jotta molin ihan kalapia. Se tälläs mulle vielä klasillisen kolaa, kum mä arvelij jotta jos se ov vaikka verensokerista, ku om pitäny olla syömätä (vaikka olinki jo syöny oman aamupalani). 

 

Hetken siinä makoolij ja hikoolij ja sitte join sen kolan pois. Käsi tutaji aika reippahasti vielä siinä vaihees. Poika sanoo, jotta mä melekeen hypiij ja käret vispas siinä aluus.

 

Tohorittihin kuitenki lähtiä sinne kaupungille, ku häjy olo antoo periksi. Lupasin poijalle, jotta jos mä sielä alakaav vispaamahan, niin saa tilata ampulanssin.

 

Mutt ei mun sen koommin oo ollu mikää. Käytihin ensi tekemäs mun ostokset. Sielä sovituskopis sitte huomasij jotta olin siinä hoippurooresnani kraapinu olokapäätäni johonki. Havaattin sen, ku rintsikoorer raksila osuu siihen kraapooksehen.

 

Kum mä sain omat ostokseni tehtyä (rintsikat ja paitapusero), niin sitte jatkettihin poijan ostoksille. Ensimmääsehen kauppahaj jo meni 250,-. (Huppari, 2 housut ja kengät.) Sej jäläkihil lakkasinki räknäämästä. Löyrettihin sille vielä toinen huppari, 2 t-paitaa, 2 boxerit, sukkia, aurinkolasit ja lippis, deodoranttia ja suihkukeeliä. Lippiksen kans sill on se ongelma, jotta sill on niin pieni pää, jotta lakit pitää melekeen kattella lasten osastolta. (Ei kelevannu Hello Kitty –lippis. Kumma juttu.)

 

No, eipä sille oo aikoohin ostettukaa uusia rettuja, jotta nyt on taas pitkäksi aikaa eres vähä siistimpiä vaattehia. Kus se vain muistaas, jottei nuota uusia tartte heti laittaa autoremonttihin…

 

Käyyn väännättämäs niin aurinkolasien ku silimälasienki sankoja. Aurinkolasit oli ihan kieros ja optikkoliikkehen täti sanoo mulle hyvim moittivahan sävyhyj, jotta mitä ikänä oot näille tehenykki, niin älä tee enää. Mä olin silimät ympyriääsinä ja tuumasij jotta em moo niille teheny muuta ku käyttäny ja silloon ku en oo käyttäny, ne on ollu kotelos. Tosin autos, joka kuulemma on liika kuuma paikka niille. Mitä helevettiä mä teen sellaasilla aurinkolasiilla, joita mä tartten ajaes, muttev voi säilyttää autos? Nehän on aina vääräs paikas, kum mä niitä tarttisin! Oli sitte tasan tarkkahav viimmeeset muovisangat, mikkä ikänä ostan.

 

Syömäs käymmä Hespurkeris ja täytyy sanua, jotta kylläpä oli kallista. Kana-ateria 7,10 €! Herrij jee! Eikä ny eres kovin hyvää. Mutta sai sillä mahansa täytehen. Oikiastansa tuli vähä liikaki täytehen.

 

Kotomatkalla poika kumminki vielä tahtoo pehemistä. Min en siitä piittaa, niij jotta jätiv välihin.

 

Kotona oltihiv vasta joskus viirem mais. Isäntä nukkuu soffalla eikä heti kuullu, ku huikiin porstuasta. Silläki oli ollu epätervehellinem päivä: se oli tuonu jotaki levympalaa työmaalla tuvasta pihalle ja kompuroonu portahis. Soli lentäny selijällensä ja ny on käsi kipiä. Soli itte laittanu siihev vain särkyvoiretta ja kääriny ireaalisirettä päälle. Toivoo pääsevänsä huomenna töihim mutta mä vähä epäälen, jottei sillä kärellä teherä mitää vielä huomenna. Vaikk olis vain tärskähtäny, niin kipiähän se oj joka tapaukses.

 

Jotta tälläästä meirän sakille tänään.

Toinel lomapäivä

 

Tämäki päivä om menny hyppööllä. Ensi aamulla kuskasin poikaa autokouluhun, ja kävin itte kukkakaupas ja ruokakaupas sillä välin.

 

Kotia tultua pistelin ruokaostokset kaappiihij ja menin kiiruhulla suihkuhun. Sitte lähärin pyöräälemähän kukkapuskan kans Leenan työ. Viis pännäläästä meit oli paikalla. Kaikki ei ollu pääsny tai ei ehkä muistanukkaa.

 

Ehtoo om menny pääasias parvekkehella. Oon istunu auringonpaistehes ja lukenu. Ihana ilima, mutta kylymä tuo tuuli on erelleenki.

 

Huomenna meen heti aamusta laprahan. Huomaakko, Marjatta, mä otin sen ny asiakseni. Otetahan se kilipirauhaskoe, pieni verenkuva ja kolesterolit. Ja sitte lääkärihij jos sielä jotaki häikkää on.

 

Voihan se olla, jotta tuo knuppi ov vair raskahav vuorej jäläkihin vähä ylirasittunu. Jospa se täs loman aikana kerkiää tasaantua.