Pyhän touhuuluja

 

Joku on nyv vissihin päättäny, jotta mun ei passaa nukkua pitkähän. Tänä aamuna isännäl lähärettyä makuukamarista, alakoo kärpäänen häiriköörä mua. Aikani yritin huitoja sitä pois, mutta se ei antanu pahaaser rauhaa ennenku otil lätkän käteheni ja listiin sen. Mutta enhäm mä sitte enää saanu nukuttua.

 

Niimpä nousin ylähä ja aamupalaj jäläkihin pistin pyykkärin hommihin.

 

Ruokana oli oikeen slow foodia: lihapataa, jota haurutettihin uunis kolomisen tuntia. Meinas keriitä tulohon näläkä sitä orotelles.

 

Ruaaj jäläkihin pesaasin ne kuistin klasit ja kus saiv vielä pyykit kuivausrummusta ja konehesta, niil lähärettihin äitejä kattomahan. Käytettihin sitä pienellä lenkillä.

 

Flikka soitteli ja kyseli, oommako menos torstaina vai perijantaina. Torstaina, jos vain on vastahanotto… Oli kuulemma laskeskellu toristuksensa keskiarvua ja päätyny lukemahan 2,91 (asteekolla yhyrestä kolomehen). On se vain eri flikka! Välillä pelekäsij jotta se vetää ittensä ihan piippuhun ku on kuitenki teheny töitäki kaiken aikaa koulun ohella.

 

 

Mainokset

Yritystä teherä jotaki

 

Tänä aamuna oli tarkootus nukkua pitkähän, mutta mun hätyytettihin ylähä ennen aikojansa (kahareksalta 😉 ku ensi poijan puolella alakas palohälyytin huutamahan uutta patteria ja hetkem päästä isäntä rupes pöräjyttämän klasin alla trimmerin kans.

 

Niimpä mä sitte kiskoon sängyn selijästäni ja nousin ylähä. Se oli oikiastansa hyvä, sillä tänä päivänä moon saanu monta pikkujuttua teheryksi. Putsasin liesituulettimen suorattimen (kuka sinne aina laittaa rasvaasta pölyä?) ja siivosin hellan taustan.

 

Sitte käytihin ruokaostoksilla ja kotia tultua laitoor ruaaksi paistettua kaalia ja jauhelihaa. Namskis! Oli unkarilaasta varhaaskaalia myinnis. Sitte funtsasin hetkej ja päätin ottaa härkää sarvista kii: pesin makuukamarin klasit ja vaihroon verhot. Se sai piisata klasiempesun osalta tälle päivää. Pitää aloottaa varovaasesti. Seuraavalla kerralla sitte kuistin klasit. Sitte lakaasin terassin. Sinne kerääntyy aina kaikki kuivettunehet leheret ja irtotomu. Ja ainaki sata kuivettunutta onkimatua, jokka jostaki syystä yrittää päästä kivijalaan koloohin.

 

 

Aamuitkut

 

Siskoonflikka lähetti mulle kaks seeree-levyä. Toises oli kuvia Sirkasta ja pari vireota Waldemarista. Toises oli pelekästänsä Waldemarista kuvattuja vireoota.

 

Sirkan kuvien näkeminen sai taas tuluvan aikahan. Moon rääkyny täs konehen ääres ensimmääsestä kuvasta alakaen. Ihan kipiää teköö ajatella, kuinka kova ikävä mulla onkaa. Eikä mulla yksiv vaam meillä kaikilla. Sirkka on niin nauravaanen ja hyväntuulisen näköönen useemmis kuvis. Sellaanenhan se oliki. Valoosa ihiminen, joka osas ilostuttaa ja valaasta muirenki elämää.

 

Onneksi oli ne vireot Waldemarista. Ej jääny koko päiväksi rääkymähän. Piti jo välillä ihan hymyylläkki. Paitti jotta nyp piti sitte taas pillittää kur rupesin tätä kirijoottamahan.

 

Flikka on kyllä tullu äiteehinsä. Se osaa ajatella toisia ja ilahruttaa olemasolollansa. Kiitos Ninnu ja Waldemar! Te ootta mulle tärkeetä!

 

 

Kiiruhusia hellepäiviä

 

Tiistaiehtoolla meinas tulla hätä, kus sauna oli jo lämpöösnä, mutta kraanasta ei tullu ku kylymää vettä. Isäntä siitä sitte kietaasi saunatakin niskahansa ja lähti pannuhuonehesehen. Joku takaiskuventtiili sielt oli vissihin sökönä. Saatihin kumminki sitte lämpööstä vettäki.

 

Tiistaina mulle soitti se ihiminej jonka työtä moon hakenu. Kuuli vissihin mun äänestä, jotta melekeen pelijästyyn. Kyset ei vielä ollu työpaikasta, vaan hän oli muistanu mun tekstausharrastukseni, ku oli nähäny mun hakemuksen. Hän pyysi mua tekstaamahan yhyren kyläkoulun 150-vuotisjuhulahan onnittelut vanhempaantoimikunnalta. Antavat Oltermannin sauvan ja se onnittelu tulis sitte sinne sisälle. Ehtoolla tein pari harijootusversiota, jokka sitte skannasij ja lähärätin kommentootaviksi.

 

Eileen sitte tuli lopullinev versio heiltä ja mä tein sitte sen valamihiksi. Sej jäläkihil lähärin pyöräälemähän. Otiv vähä liika pitkär reitij ja meinas vähä puolevvälij jäläkihin usko loppua, ku pohkehet rupes jumittamahaj ja persusta väsyy. Mutt eihän se auttanu, ku polokia kotia asti, ku kerran oli lähteny.

 

Työviikko om menny vinkiää, ku on ollu koko aijan vähä niinku kiiruski. Huomenna voi olla vielä kiiruheet, kup pitää keriitä teköhör reskontraki. Mutta em mä nys sillä sitte stressaa. Sen teen, minkä kerkiän. Kaikki työt ei oo yhtä kiiruhusia.

 

Pikkuvauva 20 vee

 

Tänäänki on ollu aurinkoonej ja kuuma päivä. Työmaalla mittari näytti johonaki vaihees 28,8 astetta. Saattoo olla myöhemmin enemmänki, mutt en keriinny kattelemahan. Työkaveri jäi saikulle kahareksi viikoksi ja mull oli vähä paniikkia hommaan kans. Tuntuu, jotten saanu mitää kunnolla valamihiksi ja koko aijan pelekäsin unohtaneheni jotaki. No, erestänsä löytää tekemättömät työt ja teheryt virheet.

 

Kotia tultua syötihin, pistin tiskikonehen päälle ja ku isäntä tuli kattomahan Emmentaalia – vai mitä se ny oli – jätin sen tiskikonehev vahariksi ja kävääsin pyöräälemäs 8 km. Suihkuhun tietysti piti sej jäläkihin. Sillä välin velii oli tullu käymähän. Ei ollu tienny poijan syntymäpäivästä mitää, mutta tällättihin kakku pöytähäj ja törsättihin.

 

Uskomatoonta, kuinka nopiaa kaikki ny tuloo viheriäksi ja rentukat tuola lammer rannalla ov valehtelemata viikollopun aikana kasvanu 20 senttiä korkeutta ja lykkäävät kukkaa joka puska. Aiva mahtavaa!

 

Hyvä ruoka, parempi mieli

 

Päivä alakoo aurinkoosena ja lämpöösenä, mutta ehtoopäivällä alakas kolajamahan. Näytti pysty tulovan sieltä ainuasta suunnasta, mistä se pääsöö tähän päälle. Ei onneksi ainakaa tällä kertaa tullu ihan kohoralle. Vettä purotti hetken aikaa oikeer reippahasti. Onneksi sain pyykit narulta ennen ku kerkesivät kastua. Loput pyykit ripustinki sitte terassin naruulle.

 

Ensimmääset konehelliset kuivuu niij, jotta ne sai kerätä sitä mukaa pois kuv vei uusia kuivamahan.

 

Tänään oon istunu välillä parvekkehella, välillä ulukoterassilla ja joskus tuvan terassilla lukemas ja päiväteenki käyyn nauttimas ulukoterassilla. Ihanaa istua sielä ja kuunnella pääskyysiä! Punainen sydän

 

Aamulla isäntä päätti ottaa stokerin pois pannuhuonehesta ja lämmittää puilla toistaaseksi. Sieltä kuuluu sempäiväänem manaaminej jotta ihan ittesuojeluvaisto käski pysymähän kaukana. Stokeri oli kuulemma jumittunu pannuhuonehen oviaukkohon eikä ollu himmahtanukkaa mihinkää. Isännän oli pitäny kaahia sen yli pannuhuonehen puolelle pönkäämähän se pihalle. Ei ihime, jotta kirmuseeras.

 

Sitä sarattamista kuunnellesnani muistin Atrian mainoksen ”Hyvä ruoka, parempi mieli” ja otin jääkaapista vilijapossun sisäfileej jonka sitte leikoon viipalehiksi. Paineliv vähä nuijalla ohkaasemmiksi, ruskistin pannus ja pistin fondiliemes uunihin hautumahan. Sitte kuoriin pernavoipernat. Lopuuksi tein soosin. Kyllä se tuntuu toimivan. Niin isäntä ku poikaki kehuu ruokaa. Ei mun tosin sovi ottaa siitä kunniaa ittelleni, kul liha oli valamihiksi marinootua. Mä vain kypsensin sen.

28. hääpäivä

 

32 vuotta on nys sitte isännän kans kaikkiansa takuttu.

 

Ehtoolla kello oli keriinny jo lauantain puolelle ja nukkumaham mennesnäni toivotin hyvää hääpäivää. ”Jaa, onko nys sellaanen. Em moo yhtää muistanu.” No ei olsi vissihin sitte tarvinnu munkaa muistuttaa. Mutta olij jo hengesnäni päättäny, jotta ostetaham meille uuret tyynyt ”hääpäivälahajaa” kuv vanhat om menny niin kluttuusiksi.

 

Aamulla nukuun yhyreksähäj ja vissihij jo kymmenem mais hypättihin autohoj ja lähärettihin kaupungille. Ensimmääseksi mentihin kattomahan Haloselta sitä tanttua, mikä mulle jäi joskus ”kummittelemahan”. Se oli sellaanen ihana 20-luvum mallia muistuttava: suora, pitsimekkoo, johonoli helemas rimpsuja. Ei vain sitte passannu mulle. Ku tantum malli oli suora, niin se sai mun kropan näyttämähän entistä enemmän alahappäil levenevältä pötkylältä. (Mitä se tietysti onki, mutta ei sitä ny tarvitte retuulla sen enempää korostaa.)

 

Sitte mä sovitin yhtä mustavalakoruutuusta puuvillamekkua, mutta se taas oli rinnuksista niin kapia, jotta veti ne vähäkki kikit littiäksi. Ei hyvä!

 

Ja vielä mä sovitin yhtä leiskuvav väristä tanttua, vaikka tiesij, jotta son mulle väärän färinen (sellaanen tomaatinoranssi). Niit oli kyllä toisenki färisenä, mutta se ei mua yhtää innostanu. Se oli kyllä kivan näköönen yllä ja sellaasta materiaalia, jokei mee kruttuhunkaa (heleppo ottaa joukkohon). Loppujel lopuuksi mä kumminki sovitin sitä harmaapohojaasta ja totesij jottei se ookkaa kovin paha. Alennuskupongilla sille tantulle jäi hintaa vähä vajaat 50 eurua. Kaula-aukkohom mun pitää pistää muutama pisto, kus soli niin syväätte auki, jotta kikkiliivikki näkyy. Nyt on flikav valamistujaasihin äireelläki uus tanttu. Flikka on jo kuulemma omansa ostanu.

 

Seuraavaksi käytihin H&M:ltä hakemas poijalle synttärilahajaksi t-paita ja aluushousuja. Loppu lahajaa annetahar rahana. Isäntäki löysi ittellensä työpairan.

 

Sitte käytihin hakemas flikan lahaja, jota en nyt täs palijasta, jos se sattuus vaikka käyrä tätä lukemas.

 

Sej jäläkihin isäntä oliki jo näläkäänej ja halus syömähän. Yllätys, yllätys, mentihin taas Piikkihin. Mä pirin itteni nyt tällä kertaa aisoos ja kasasin lautaselleni ¾ salaattipöyrästä ja otil lisäksi vain yhyrel lusikallisen kermaperunoota. Ja täytehen tuli! Isäntä santsas pariki kertaa ja valitteli sitte täysinäästä oluansa. Tosin ähky olo oli mullaki, muttei kovin kauaa.

 

Ruaaj jäläkihin käytihiv vielä Anttilas hakemas ne tyynyt, sarevvesimittari ja isännälle hiatoon paita.

 

Kaupungilta suhattihin sitte äitejä kattomahan. Muorit oli kärrätty pihalle ku on niin kertakaikkisen mahtava ilima. Lämpyä pitkältä kolomattakymmentä astetta. No me napattihin äitee siitä pienelle lenkille ja vietihin takaasi päiväkaffeen aijaksi.

 

Sitte vielä ruokakauppahaj ja sieltä kotia. Ei ku shortsit ylle ja pihalle istumahan kylymän limukaj ja kirijan kans. Sielä moon käyny vähä väliä istumas, meirän uurella terassilla. Juhannusruusuj juures lepää meirän ensimmäänen kani, Suklaa-Tassu. Kiviki oli vielä tallella, mutta teksti oli jo haalistunu.

 

Taustalla velipoijan huusholli.

Tieltä päin kattottuna. Terassij ja autotalliv välihij jää kasvimaa.

Velijen tuvalta päin kuvattuna. Oma tupa taustalla.

Isäntä laittoo lammikon äärehem "majakan".

 

Helatorstaita

 

Tänä aamuna nukuun taas pitkähän. Ylähä noustua nautiskelin kaikes rauhas aamupalaj ja meniv vasta sej jäläkihin petaamahan sängyn.

 

Ruaaksi tein fettucinea ja Mitä-kaapista-sattuu- löytymähän –soosia. Olsin teheny Lean herkkukastiketta, mutta ei ollu sen enämpää herkkusieniä ku paprikaakaa. Niimpä pistin pannuhun paistumahan pehemiän pippuriset broilerisuikalehet, kippasin perähän tölökillisen tomaattimurskaa, juustoraastetta ja ruokakermaa. Ja hyvää tuli J

 

Oli puhet mennä pyöräälemähän, ku aurinko paistoo ja mittari näytti kahtakymmentä. Oli kumminki niim maha täynnä, jotta piti hetken sulatella. Isäntä paiskas soffalle maata ja alakas pian hornaamahan. Mä menin flikan sängylle ja nukahrin ittekki.

 

Torkuulta herättyä lähärettihin pyöräälemähän. Tehtihin ”Liinaniemel lenkki” ja matkav varrella poikettihin jäätelökioskille, millä varmahan mitätöötihin kyllä koko pyörääly. Mutta kyllä kesän ensimmääsenä lämpöösenä päivänä pitää saara tötteröjäätelyä. Sitäpaitti takaasi tulles oli niin kova vastatuuli, jotta sai oikeen tosisnansa polokia.

 

Siinä tuliki niin hiki, jotta piti käyrä suihkus viruttelemas enimpiä. Ehtoo om menny täs konehella ja tv:n ääres.

 

Kuvaalin pihalla viimmekesäästen orvokkien poikaasta. Oli lykänny kukkaa nurmikolla. Ja tuluppaanit alakaa hilijoollensa aukeemahan. Ja sitte se oikia kesäm merkki: haarapääskyyset on tullu!

 

 

Viimmevuotisten orvokkiem poikaanen.

 

 

Eteläseinustalla tuluppaanit om pian kukas

 

Paska haisoo ja panjot soi!

 

Ihan ev vielä saanu ittiäni puhuttua lenkille, mutta menin sentäs vähä puutarhahan kravaamahan. Katkoov viimmevuotiset rontot pois ja haravoottin terijoen salavista puronnehet oksat. Reviin kuivia heiniä pois puskaaj juurilta ja nypiin heinää ja rönsyleinikkiä pois kukkapenkiistä. Ajattelij jotta sais vähä raitista ilimaa.

 

Toisin kuitenki käyy, alakas happi loppumahan, ku kartanon taakse ajettihil lietettä. Vaikka ikänsä om maalla asunu, ei tuohon hajuhun totu. Onneksi son niil lyhytaikaasta täs kevähällä, jotta eikähän sen kestä.

 

Toinen naapuri näyttää olovaj jo kylyvöhommis.

 

Pian saan mennä pahonon saunal lämpiämähän. Saa tuon sonnanhajun pois hiuksistansa.

Hyvää äitiempäivää!

 
 
Sain Waldemarilta jo vähä etuaijas tuollaasen söpön piener rasian ja huovutetun syrämmen. Ehkä Ninnu-äitee oli ihav vähä joutunu auttamahan täs hommas, kuv Waldemar ov vasta viiren kuukauren.
 
Tänä aamuna sain nukkua kaikes rauhas niin kauan kuv väsytti. Ja muahav väsytti ihan yli puoli kymmenehen asti. Kun nousin ylähä, ei tuvas ollu ketää. Poijan puolelta kuuluu yskimistä (flikan yskimistä – siel oli uus morsmaikku ensimmäästä kertaa yökyläs).
 
Sain ihan itte teherä aamupalan ja söinki sen kaikes rauhas ja luin leheren ennen kum menin pistöhön pyykkikonehen päälle. Vieläkää ei näkyny ketää (= isäntää).
 
Laitoon työvaattehet valamihiksi huomista varte ja siinä vaihees isäntä vasta tuli tupahan. Kai soli kartanolla ollu johonaki nassarehtimas.
 
Se krillas tänääj, jotta mä vältyyr ruaallaitolta. Poikaki tuli siinä vaihees kotia. Oli käyny viemäs morsmaikun kotia, kus soli kuulemma kuumees. Se tuli ovesta ja toivotti isoolla äänellä HYVÄÄ ÄITIEMPÄIVÄÄ. Sitte se tuli halaamahaj ja totes, jottei hänell oo mitää lahajaa. Mä totesij, jotta siinä halaukses oli yks parahista lahajoosta.
 
Päivällä käytihin äireen työnä. Ninnu pyysi viemähän sille vaalianpunaaser ruusun Waldemarilta. Lisäksi vein kimpun, johon oli 2 oranssia kerpeeraa ja valakoosta eustomaa ja heinää ja jotaki muuta viheriää. Sanoon sen antaesnani, jotta son Sirkalta ja multa.  Velii oli sielä kans.
 
Flikkaki soitti sielä olles ja toivotti hyvää äitiempäivää. Aika palijo vaisummin kup poika. Oli kuulemma ollu eileen ehtoolla oopperaporukan kans ensi-iltapilees ja kotiutunu aamulla puoli viireltä… Sanoo jotta on ollu niin kiirus, jottei oo korttia tai lahajaakaa saanu laitetuksi. Mulle piisaa, kun soitti. Muisti Hymy
 
Käski toivottaa äireellekki hyvää äitiempäivää. Ja kus sitte pois lähties halasin äitejä ja sanooj, jotta se on äitiempäivähalaus flikalta, niin äitee ihal liikuttuu.
 
Kotia tultua jatkoon vielä pyykkäämistä niij, jotta sain pyykkikopat tyhyjiksi.
 
Ehtoo on kulunu konehella. Ninnuki soitti kiittääksensä kukista. Lähärätin kukkavälityksen kautta sille äitiempäiväkimpun. Ensimmäänen äitiempäivä, mutta samalla ensimmäänen äitiempäivä iliman omaa äitejä. Katkeransuloosta. Onneksi mies oli hemmotellu sitä niij, jotta oli enämmän ollu ilua täs päiväs ku surua.
 
Yhyreksältä alakaa Helppo elämä. Siihen asti kattelen, mitä mukavaa täältä löytyy.