Vielä se isköö – ikävä

 
Eikä toisinansa voi muuta ku rääkyä… Nykki pala kurkus ja tippa linssis ku ajattelej jotta ku saiski vielä kerran halata isoasiskoa…
 

VIIMEINEN HALAUS

 

Minä niin toivon,

että vielä kerran

saisin sinua halata.

 

Mutta sen jälkeen

en enää päästäisi

sinua pois.

 

Ja jos kuitenkin tietäisin,

että sinun on mentävä,

olisi se halaus vain

entistä kipeämpi.

Paistaas nyv vain aurinko!

 

Lauantaiaamulla kannoon ensimmääseksi taas petivaattehet tuulettumahan.

 

Ja ennen kaupungille lähtyä teir ruaaj jottei nuoren herran tartte priuteerata. Mutt ei kelevannu sekää. Samammoinen präisket oli vastas ku tultihin kotia. Enkä eres tierä, mistä ny oltihin pahalla päällä. Kasvaako tuo kakara koskaa aikuuseksi?!

 

Sain sitte ne kauan orotetut aurinkoklasit. Vähä oli kehykset venähtäny linssiel laitos eikä istunu kovin hyvin päähän. Yrittivät tietysti vääntää niitä, mutta se nainen sanooki, jotta muovikehyksellä on taipumus palata takaasi vanhoohin muotoohinsa. (Eipä sitte muistettu mainita kehyksiä valites!) No on ne ny kumminki paremmat ku ei aurinkolasia ollenkaa. Tänään niiton saanu käyttää, mutta huomiselle povasivat jo kunnov vesisaretta.

 

Löysin ittelleni Espiritil laukunki Aleksi 13:n alennuskorista. Hintaa sille jäi silti n. 42,-. Haloselta ostiv’ valakoosen perustopin. Siel olis ollu yks pitsimekkoo joka jäi mua vähä kaihertamahan. Solis ollu kiva flikav valamistujaasihin. Mutta ei sitä kannata yhtä kertaa varte tanttua laittaa, ku ei mulla sille sitte olsi kumminkaa muuta käyttyä. Yhyret häät on kyllä tulos, mutta häihin ei saa laittaa valakoosta muiren ku morsiamen. Olis niitä toki ollu mustanaki, joka tietysti olis tämän kokooselle ihimiselle erulliseet färi, mutta joinki tuntuu nys siltä, jottem mä halua mustia vaattehia kesäksi.

 

Kotomatkalla piipahrettihir ruokakaupas ja äitejä kattomas. Saatihij jopa ruisleipää kaupasta. Lihatiski oli vähä tyhyjäm moinem mutta possunsuikalehia otettihin soosivärkiksi.

 

Kotia tultua pistin lakanapyykin peseentymähän.

 

Pyhäaamulla tein ensi siman ja sitte rinkulataikinan. Ja joka välis pesin pyykkiä ja vein narulle kuivamahan.

 

Tänään on ollu aurinkoonen päivä, mutta tuuloo niim maharottomasti jottev viittiny lähtiä pyöräälemähäv vaikka sitä vähä suunnittelinki.

 

Sen sijahan käyn käärimäs pyykit pois narulta, ku huomiseksi ol luvattu vesisaretta. Sitte laitoon flikan sänkyhyn puhtahat petivaattehet ja pullotin siman. Tiskikones hoitaa omaa hommaansa.

 

Horviv verran täs selaalen konehella ennen kum meen vahtaamahan televisiota.

 

Ei palijo mitää

 

Oho! Onko täs tosiaam menny melekeev viikko iliman päivityksiä?

 

No eipä täs nym mitää ihimeellistä oo tietysti sattunukkaa. Maanantai ei mittää, tiistai ei mittää…

 

Keskiviikkoehtoolla mentihir Raijan kans sinne syöpööttelyreissulle. Yritettihin ensi Matadorihin, mutta siel oli parkkipaikka ihan täynnä ja salakkumiehiä (mm. Harry Wallin) meni tupaa kohti, niin ajateltihij jotta mehän ei sinne maharuta joukkohon. Niim päätettihin sitte siirtyä Fransmannihin.

 

Tilattihin Kir Royalit alakudrinksuuksi ja ennen ku saatihin niitä juotua, tuli jo ruoka. Mull oli kermaasta kanaruukkua + uuniperuna ja jäläkiruaakso valakosuklaamoussea. Lisäksi mä otiv vielä Amareton sen kans. Namskis!

 

Torstaiehtoolla oli sitte Pännäringiv viimmeenen kokoontuminen tänä keväänä. Kovasti siinä lupaaltihin pitää yhteyttä, mutta saa nähärä, kuinka käy. Itte oon ainaki huono pitämähän kehenkää yhteyksiä.

 

Töis on ollu rauhallista teherä rästihommia pois, ku ”terävä pää” on ollu palaveeraamas pääkonttorilla. Meit ei ollu tänäänkää kuv viis töis.

 

Huomenna mull olis tarkootus mennä hakohon ne aurinkolasit, jokka viis viikkua sitte luvattihin kahares viikos… Samalla ajattelin kattella uutta käsilaukkua. Muv vanha alakaa olla niin kulunu, jotta melekeen hävetti kulijettaa sitä joukos ravintolahan. Toki mull olis muita laukkuja, mutt ei niin hyviä ku tuo nykyynen.

Hörskötystä ja herkuttelua

 

Tänään oon aamusta jo saanu pyykit pestyksi ja ruaanki tein niin aijoos, jotta saatoon ehtoopäivällä lähtiä kaverin synttäriille. Varsinaanen syntymäpäivä oli jo eileen, mutta kaverin vuorotyön takia tänääv vasta kaffiteltihin.

 

Siel oli myöski Raijan siskoo ja muj jäläkihin tuli vielä Raijav velii vaimonsa ja poikansa kans. Olipa kiva nähärä niitäki pitkästä aikaa. Juttu lensi ja höväättihin niitä näitä.

 

Ja syötihin kaikkia hyvää… Se kuuluu aina asiahan. Ja jottei vain pääsisi laihtumahan, sovittihin Raijan kans, jotta meemmä keskiviikkoehtoolla ulos syömähän. Ku ny ei pystytty oikeen toimittelemahan kaharenkeskisiä asioota, niin sitte keskiviikkona voirahan paikata seki asia.

 

Kotona on kahakat tällä erää ohi ja poika oli taas niinku ei mitää.

 

Huomenna mum pitää kuskata isäntää, kus sen ”uusi”, ”hieno” auto takkuaa aina vain. Nys se vierähän sitte autosähköliikkeehin hoitohon. Ja mun pitää kuskata isäntä sieltä sitte pois. Myöhästyn töistä. Laitooj jo työkaverille ja pomolle viestiä, jotta käytän ”liukumaa” (vaikka meillä ei varsinaasesti sellaasta ookkaa) ja päivystän sitte ehtoolla, jotta saan sen poissaolon saman tien kuitattua.

 

Itkua ja hammasten kiristystä

 

Isännän katkes eileen silimälasiista sanka ja niitä lähärettihin tänään sitte korijoottamahan. Mutta kus se pisti vanhat silimälasit päähän, se havaatti, jotta niis on linssikki pilalla. Ja niin ne oliki, kum mäki kattoon.

 

Siispä se pisti hankintahan uuret klasit ja kaupam päälle aurinkolasit vahavuuksilla. Ja aina vain vahavistuu se käsitys, jotta se hinta, mikä optikkoliikkehem mainokses on, ei torellakaa pirä paikkaansa. Isäntä otti nuo lasinsa SpecSaversilta ja nehän mainostaa, kuinka sieltä lasit saa melekeen ilimaaseksi. Katin paskat! Myijä laski ensi lasiille hinnaksi 519,-. No se oli halavempi ku Instrun tarijous ja niinpä isäntä sitte päätyy ottamahan ne sieltä. Mutta sitte ku ruvettihin teköhöl laskua, niin yhtäkkiä se hinta oliki 694,-! Ja tämon ny muka se halapa hinta. Okei, aurinkolasien linssit ja sangat tuli hintahan 0,-, mutta kaikesta muusta saat maksaa: ohennuksesta, färistä (Mitä? Eikö aurinkolasit ookkaa valamihiksi färilliset?), kovapinnasta… Ja sama juttu silimälasiis. Kaikel lisäksi sielä oli näöntarkastus maksullinen. Joka paikas muolla se on ilimaanej jos kerran ottaa lasit. Isäntähäm meinas repiä pelihousunsa. Mä yritin pysyä soffalla Anna-leheren takana lymys…

 

No sitte se halus syömähän Piikkihin. S’on sellaanen ähkysyömispaikka, mihinä 8,90 euron hintahan saa syörä niim palijo ku lystää. Mä yritin täyttää lautaseni salaattipöyrästä, mutta otin sitte lämpööser ruaan pöyrästä maistiaasia kolomesta sortista. Ja maha tuli taas aiva liika täytehen.

 

Sitte käytihin kaupas ja ajeltihin takaasi kotia. Täälä poika orotti näläkääsenä, jotta saako mitää ruokaa. Kum mä sanooj jottei oo keitetty mitää, ku käyymmä sielä Piikis syömäs, niin tämähän sai raivarin. Se painuu pihalle ovet präiskyej ja otti sielä vielä yhtehen isänsä kans. Sitte se häipyy autolla kaasu pohojas ja kynti mennesnänsä melekooset jälijet pihahaj ja tielle.

 

Ja lähetti mulle sitte tekstarij jotta kyllä on kiva ku täälä orottaa ruokaa ja sitte ei ookkaa mitää. Siitä viestistä alakoo sitte pitkä viestiev vaihto. Mä rääjyyn täälä kun naputtelin sille vastauksia, mutta toisaalta se oli hyvä juttu. Me ei olla poijan kans pitkähän aikahan puhuttu niistä asioosta, mitä niis viestiis käytihil läpi. Viimmeesimpähän viestihin se ei enää vastannu, kum mä siinä heittäyryyn hempiäksi ja sanooj, jotta kaikista riiroosta huolimata mä rakastan sitä aina. Ja jotta son luonnol laki, jotta vanhemmat rakastaa lapsiansa.

Kiukusta pihaaten

 

”Jostain syystä” ei tänään(kää) huvittanu lähtiä pyöräälemähän. Sen sijahan otin päivän liikuntasuorituksen imuroomalla pyhkimällä pölyt. Siis molempia vähä päällisin puolin.

 

Tulin tuon isännänki kehuneheksi ennenaikaasesti, kuinka se pruukaa tarttua toisehen imurihin kum mä alakaan siivuamahan. Tänään herra istuu tv:n äärehen eikä himmahtanu siitä ennen seittemää. ”Auttoo” se sev verraj jotta nosti jalaat jalakarahilta, jotta sain imurootua tuolin alustat.

 

Mieliala vaihteloo kiukkuusesta alakuloosehej ja välillä melekeen epätoivoosehen.

 

Huomenna vissihin kaupunkireissu tieros. Isännältä nimittään katkes silimälasista sanka. Täytyy käyrä vaihrattamas. Eikä mun aurinkolasiista oo kuulunu vieläkää mitää. Siit’ on ny nelijä viikkua, kun ne tilasin. Kahares viikos luvattihin. Viimme lauantaina käytihin kyselemäs ja silloon ne oli kuulemma reunahionnas ja sanoovat, jotta siit ei mee enää kauaa. Mikä nys sitte on kenenkäki kauan? Mum mielestä viikko on aika kauan.

 

Ja sen saatanan Sulkuturvan kans takutahan taas. Tuli uus lasku, jonka eräpäivä oli ennel laskun päiväystä! Ja laskun summat jotaki iham mitä sattuu. Eikä mihinää oo mainintaa, monesko maksuerä on kysees. Kum mä sitte kyselij jotta mikä helevetil lasku tämä on niin sieltä tuli vaiv vastaus, jottei mun aikaasempaa suoritusta näy heillä ollenkaa. Jotta voinko mä lähärättää heille kuitin. No, hain kuitin pankista ja muistij jotta siinä oli vielä sellaanev vika, jottei ohojelma hyväksyny niirel laskuviitettä. Tämä on niin hämärähommaa ku ikänä. Eikä siitä pääse eres erohon, ku kaupan purkuaika om menny umpehen. Äläkää mihinää nimes vaim menkö samahan halapahan kum mä!