Pyykkäystä ja kyläälyä.

 

Tänään on ollu tavanomaanen pyykkipäivä. Kolome konehellista ja yks kuivausrummullinen on ny pestynä ja osa kuivattuna.

 

Käytihin sitte äitejä kattomas ja vietihin sille lankoja. S’oli täs viikon mittahan kutonu kaharet pikkusukat, yhyret pienet rasat ja yhyret isoommat rasat! Vietihin ne sieltä lähärettyämmä heti siskoom’ miehelle, kun nyv’ vihiroonki päästihin sinne asti kyläälemähän. Saa vierä ne sitte Waldemarille, kum’ menöö sinne ens viikol’loppuna. Vietihij’ joululahajaki nyj’ jo…

 

Erkki kertoo palakannehensa siivoojaj’ joka käy joka toinev’ viikko. S’on hyvä, kus’ s’ei saisi itte justihim’ mitää nostellakkaa. S’oli kattellu ahkerasti kisoja ja ollu Krouvis laulamas karaokeaki J

Laiskoja päiviä

 

Heh, raskahia on ollehet pari viimmeestä työpäivää ku ei oo pääsny teköhön töitä ku puoli päivää. Yhteyret rupes pelittämähäv’ vasta puolilta päivin eileen. Olin ehtoolla niiv’ väsyksis töirej’ jäläkihij’ jott’ en ajatellukkaa ruveta siivuamahan.

 

Istuuv’ vain koko ehtoon solokkaamas konehella. Niimpä siivuaminen oli sitte aamulla eres. Tosin tein oikeen pikasiivot ja meniv’ vail’ lakaastel’ laattiat päällisim’ puolin. Keittiöm’ mattua vähä purahutin parvekkehelta.

 

Lähärettihin sitte kaupoolle oikeen naapurikaupunkihin asti. Isäntä halus kattua sähköhöylän hintaa. Oli kallis kuulemma. Mä kattelin käsityölankoja niin ittelleni ku äireellekki. Ruokaostoksekki hoirettihin samalla kertaa. Treffattihin sielä serkkuflikkaki, jonka oomma viimmeeksi nähäny Sirkan hautajaasis.

 

Se kertoo isästänsä (äireev’ velijestä), jotta s’on syöny vuosikausia muistihäiriölääkkehiä ja sitte sille om’ määrätty jotaki toista lääkettä virtsankarakaaluhun, mutta nyk’ kirurki oli ollu ihan ihimeesnänsä, jotta kuinka teille tällääsiä on syötetty, kut’ tuo virtsankarkaaluhun käytettävä lääket heikentää sem’ muistilääkkehen tehua. Eino on kuulemma aiva eri lailla tolokuusnansa nyk’ kus’ se toinel’ lääket lopetettihin. Näinkö vähä meiräv’ vanhuksista välitetähän?

 

Lämpötila om’ menny plussam’ puolelle ja toiselta lappeelta ol’ lumet jo jyrissy alaha. Eikähän ne tuolta toiseltaki puolelta pian tuu. Se hyvä puoli täs jyrkäs harijakatos ja liukkahas kattopellis oj’ jotta sinne ei tartte kaahia lumia purottelohon.

 

 

Systeemi turvallansa

 

Kiitos teille, ystävät hyvät, mutta äläkää oloko musta huolisnanna. Mull’ on taipumus ramatisoora asioota. Ja tunnevuoristoraralla mä meen ihan normaalistikki hurijaa kyyttiä alaha ja ylähä. Tosin ny ov’ viimme aikoona tuntunu olovan enämmän alamäkiä.

 

Tää päivä meni töis taas aiva haaskeelle. Ohojelmat meni turvallensa puolilta päivin eikä ruvennu enää koko ehtoopäivänä toimimahan. Silti ei voinu lähtiä kotiakkaa, ”jos ne sattuus ruveta toimimahan”. Argh!

 

Työkaveri tarijos lippuja Sonata Arctican keikalle, ku oli itte kipiänä. Vähä karvasteloo, ku en sittekki ottanu niitä.. Olis tullu jotaki vaihtelua tähänki ankeutehen.

 

Töirej’ jäläkihiv’ vein pussilliser’ rettuja kierrätyskeskuksehen. N’on ollu jo kauan orottamas, mutta ku ei isäntä niitä muistanu ikänä vierä silloon, kus’ s’oli työttömänä. No vein sitte itte.

 

Kävääsin pikipäin samalla ruokakaupas.

Valavottuja öitä

 

Täs on nym’ menny pari yötä vähä huonommilla nukkumisilla. Eikä oo eres täysikuu. Vaikk’ ei sillä kyllä oo mun nukkumisihin yleensä mitää vaikutusta muutenkaa.

 

Oov’ vain heränny johonaki vaihees yötä ja sitte en ookkaa saanu enää unta. Silloon ajatukset alakaa kulukia omia teitänsä niinku Camel-miehen puutsit.

 

Toisna yönä mä rupesin tekemähän mielesnäni inventaariota kaappien sisällöstä: mikä joutaas kierrätyksehen, mikä säilyttääsin. En siltikää oo saanu tartuttua tuumasta toimehen..

 

Viimme yönä sitte kuulostelin omaa oluani ja kasvavaa aharistustani ja haluani karaata kaikesta entisestä. Yritin keksiä sille seliitystä. No sitähän ei siinä yösyrännä sitte tietystikkää löytyny. Ei syttyny lamppu pääm’ päälle niinku piirretyys.

 

Tänä aamuna tuli sitte kuitenki uus ajatus: entä jos tämä mun aharistus onki ihav’ vain sisältä, musta ittestäni tulevaa ja mä syytänki siitä kaikkia muita? Tätä ajatusta mun pitää tutkaalla vielä tarkemmin. Jotenki tuntuus, jott’ olis helepompi käyrä sitä läpi jonku ammatti-ihimisen ohojaukses. Yksin pähkäälles ei taharo tulla hullua hurskahammaksi. On täs nyj’ jo niin kauan tätä samaa levyä jauhettu ja oon varmahaj’ jumahtanu omihin ajatuskuvioohini.

 

Aina vain häjyllä hatulla

 

Oon täs tänääm’ miettiny raha-asioota. Sitä, jotta pitääs teherä henkilökohtaanen purijetti, jotta näkis, kuinka palijo sitä rahaa oikeen kuluu. Se on heleppo kattua, palijoko (tai vähäkö) sitä tuloo, ku on kuukausipalakkalaanen.

 

Mull’ on nimittään kaks haavetta, jokka molemmat vaatiis rahaa. Tosin kumpikaa ei näyttääsi olevan muutenkaa toteutumas ihan näillä näkymin. Mutta olispa jonkim’moinen kuusa jo olemas, kuv’ viittiis. Rupesin kirijaamahan Exelihin tuloja ja menoja. Katton sitte hetkem’ päästä, saako siitä mitää tolokkua.

 

Oon aina vain pahalla päällä. Pirullinej’ ja kiukkuunen. Nyt ei oo heleppua mun kans. Mutta niim’ mettä vastaa kus’ sinne huuretahan.

 

 

Häjyllä päällä

 

Meillä poika päätti pitää eileen ehtoolla mölyapinootten kokoontumisajot. Sielä rällästettihin pitkältä aamuyöhän, niij’ jott’ ei ollu puhettakaa, jott’ olis saanu nukuttua.

 

Ja aamulla joka paikas oli ällöttävä enerkiajuoman haju. Jos ei muuten oksettanu, niin se kyllä sai varmasti kyöläämähän.

 

Ehtoopäivällä, ku tulimma kauppareissulta, tuli jo porstuahan asti tupakinhaju vastahan. Mä käyyn heti tenttaamas, jotta onko polteltu sisällä. Ei kuulemma eikä he tierä, mistä se haju tuloo.

 

Voi kiesus, jotta m’olin raivoosnani! Kerta vielä tuollaasta älämölöä, niin herrasväki rupiaa kattelemahan ittellensä muolta asuntoa! Ja siivuamahan mä meinaan sen pistää. Mum’ mitta rupiaa olohon niin täynnä tätä kaikkia, jott’ ei oo tosikaa.

 

Mä pelekään, jotta mä jonku kerran repeen oikeen kunnolla eikä kukaa pysty takaamahan, mitä mä silloon sitte teen ja sanon. (Tai huuran.)

 

Päivä täynnä ikäviä asioota

 

Ov’ vissihin tullu joskus valitettua, jott’ ei tapahru mitää kertomisen arvoosta. No, tänä päivänä sitte tapahtuu kaikel’laasta. Tosin enimmäksensä ikävää.

 

Aamulla olin viemäs poikaa töihin ja yhyres loivas kurvis auto lähti luistelohov’ vaikka vauhtia ei ollu ku korkeentaan 40-50 km/tunnis. Poika jo hairaasi penkir’reunoohin kiinni. Ajatteli varmahaj’ jotta pian ollahan liikentehej’jakajas. No ei oltu, sain auton suoristettua, mutta kaasujalaka keveni vielä entisestänsä.

 

Kun sain poijan turvallisesti töihin, lähärin omalle työmaalle. En kuitenkaa keriinny kovin kauas, ku havaattin siniset vilikkuvalot erespäin. Siel’ oli poliisimaija tiev’ vieres. Muita autoja ei enää näkyny, mutta siel’ oli käyty liikentehej’jakajas ja aika reippahastikki.

 

Töis sitte vasta viimme torstaina asennettu kaffetmasiina ei suostunu toimimahan. Ensi jauhoo kaffeja yhtehen annoksehen niij’ jotta mylly meni tukkohon. Sej’ jäläkihin ei suostunu antamahan kuv’ vettä. Sen kans takkusivat varmahan kaks tuntia. Välillä soittivat asentajalta uusia ohojeeta ja taas kokeeltihin. Saivat sen lopuuksi toimimahan.

 

Mutta sitä ennen havaattihij’ jotta taloov’ viemäri ei verä. Yks työkaveri, joka asuu siinä samas ja hoitaa vähä niinku talom’miehev’ virkaa, lähti kattohon likakaivoja. Ei kuulemma ollu täynnä, joten putkistos täytyy olla tukos. Siel’ on osittaan vielä valurautaputket, jokka saattaa tukkiintua hyvinki heleposti. Viemärin aukaasus meni nelijä tuntia ja lopuuksikaa ei ne auennu likakaivon kautta vaan viemärin ilimausputken kautta. Erkki tuumaski, jotta täs taloos teherähän kaikki toisin. Paskakki imetähän katon kautta. Onneksi sentäs yks alakerrav’ vessa toimii, jotta sielä pääsi käymähän asioollansa. Muuten olis pitäny lähtiä kaffettunnilla huoltsikalle.

 

Ja vähä ennen kaffettuntia soitti yks meirän erustajista ja kysyy, ollahanko jo kuultu uutisia. Olin autuahan tietämätööm’ mistä se puhuu. Sitte se purotti pommin: yks toisen osaston myyjä oli kuollu justihin 10 minuuttia aikaasemmin. Oli ollu asiakaskäynnillä ja saanu sielä jonku kohtauksen.

 

Ehtii vasta jonku aikaa olla osa-aikaeläkkehellä ja näin sen piti sitte päättyä…