Nissaniratsuni lähti kotia

 

Flikka tuli eileen ehtoolla junalla auton hakuhun. Voi olsitta nähäny sen naaman! Harvoon näköö enää niin onnellista ilimettä kus’ sill’ oli koko ehtoon. Oikeen syräntä lämmitti. Flikka rallatteli koko ehtoon (isäänsä härnätäksensä) "Datsuni on mun ratsuni."

 

Ehtooll’ ei olsi millää malttanu mennä maatakkaa ku oli niin mukava taas toimitella. Mutta pakkohan se oli, ku aamulla piti töihin. Mä vannotin flikkaa, jotta laittaa sitte viestiä ku on pääsny perille. Ja ehtoopäivällä tuli viesti, jotta matka oli sujunu hyvij’ ja auto oli hyvä ajaa ja nopia kiihtymähän.

 

S’oli sellaanem’ pikavisiitti. Mutta jospa ny olis sitte jatkos heleppoot lähtiä, ku on oma auto ja voi lähtiä miettimätä junien aikatauluja. Niill’ on molemmilla lomaa samalla viikolla ku mullaki, jotta varmahan sitte tuloovat käymähän. Mukavaa!

 

Pari sanaa pyhänaijasta

 

Käytihin eileen heti aamusta hakemas se flikaj’ ja vävynaluun auto tänne meille. Flikka tuloo huomenna tänne junalla ja lähtöö tiistaina takaasi kotia autolla.

 

Päivemmällä käytihin äitejä kattomas ja samalla kaupoos. Sillä reissulla käyyn hakemas sikapiikinki. Vähä on käsi ollu kipiä. Yöllä heräs aina ku kääntyy sem’ päälle. Mitää muuta min’ en oo havaannu. Ärtyysyyttä ja päänsärkyähäm’ mull’ on aina muutenki 😉

 

Tänään oon pesny loput pyykit (eileen pesil’ lakanat), laitoor’ ristiääslahajat pakettihij’ ja pari kilipaalutekstiä lähetyskuntohon. Niij’ ja äireen tuloosta piti teherä selevitys, jotta tietävät vierä kaikel’ liikenevän siltä hoitomaksuuna. Jopa pankkitilille kertynehen koroonki ne tahtoo tietää! S’om’ mum’ mielestä aika häpeemätööntä. Äitee on pienistä rahoostansa haalinu vähä säästöjä ja niistäki sitte rokotetaas.

Melekeel’ lomaviikko

 

Tää viikko on tuntunu melekeel’ lomalta, ku koko väki on taas töis ja itte on saanu keskittyä vain omihin hommihinsa.

 

Mietin tätä viikkua ja voin rallatella Hectoril’ laulun sanoon:

          maanantai ei mittää,

          tiistai ei mittää,

          keskiviikko, torstai – ei mittää (paitti jotta isäntä teki autokaupat flikaj’ ja vävykokelahan puolesta ja mulla Pännärinki torstaina)

          perjantai ei mittää

          lauantai ja sunnuntai ei mittää (paitti sikapiikki lauantaina)

Huiloota ja teatteria

 

Perijantaina tunsin itteni aiva kuolemav’ väsyneheksi. Mutta kun nukuun kymmenen tunnin yöunet, olo oli ku uurestisyntynehellä. Tai jos ei nyn’ niin freesi niin kumminki huomattavasti pareet eikä kaikki enää ketuttanu niinku sitä ennen.

 

Käytihin äitejä kattomas ja kaupas ja kotia tultua laitettihin pizzaa ja ruaaj’ jäläkihin napsahutin saunan lämpenemähän.

 

Kuurej’ jäläkihil’ lähärettihin teatterille. Näytelmä oli siis Sofi Oksasen kirijan pohojalta tehty Puhdistus. Näytelmän aihehan oli rankka, mutta minimaalinen lavastus ja pari vahavaa roolisuoritusta piti kyllä otteesnansa tiukasti. Isäntä tosin ei tykänny, ku sillä pitääs olla komeriaa tai farssia, jotta se viihtyys.

 

Tultihin suoraa kotia ja mä haukkasiv’ voileipää ja join teetä ennen ku menin sänkyhyl’ lukemahan. Nyt ei unta piisannu enää ku kahareksaksi tunniksi, jotta väsymys ov’ vissihin tältä erää selijätetty. Taas jaksaa lähtiä uutta viikkua kohti.

 

Tuota väsymystä miettiesnäni oon ajatellu sitä, jotta jäi se Sirkanki sureminev’ vähä työkiiruhien alle. Silloon oli lomautukset vielä menos ja piti vaiv’ venyä ja jaksaa. Nyk’ ku lomautukset on ohi, mä olsin toivonu vähä enemmän aikaa ittelleni ja ajatuksilleni. Kirijoottaminenki on ihal’ lamas. Ei vain tuu tekstiä.

 

No, kai seki aikanansa tuloo takaasi jos on tullaksensa. Tänään oon yhyren kilipaalutekstin muokannu ja teheny hyvil’ lyhkääsesti kotitehtävän Pännärinkihin. Sitte kirijootin puhtahaksi Pännäs viimme viikolla kirijoottamani pikatehtävän.

Yks’silimääsiä ja ihan pimeetä

 

Tänä aamuna ajelin töihiv’ varsinaasel’ liikentehev’ vaarantajan peräs: siinä Pösös ei pelannu takana muut ku vilikku ja jarruvalot. Kaikki muut takavalot oli ihan pimiänä. Se tosin ajeli niil’ likellä erellänsä menevää, jotta se joutuu jarruttelemahan vähä väliä. Jarruvalojem’ pilikahtelusta aina näki, mihinä se meni. Muuten sit’ ei olsi havaannu.

 

Ja mun peräs tuli auto, johona toimii vain apukuskin puolohoonen ajovalo. Kuskim’ puoli oli ihan pimiänä. Sit’ olis voinu luulla mopoksi (joka kylläki tuli aika lujaa peräs).

 

Sää ol’ lauhtunu niij’ jotta ehtoolla töistä lähties autom’ mittari näytti enää -1. Tietää liukkahia ajokeliä.

 

”Varalapsel’ lapsen” ristiääset on 30 päivä tätä kuuta ja meirät on kuttuttu mukahan. J Pitää vain kysellä vähä kortteeria jostaki siitä läheltä, jott’ ei tartte kovin pitkältä kävellä tai autoolla. M’ei varmahan kumpikaa piittaa kauhiasti ajella Helsingin pääs. Tai ei sitä nyv’ viel’ oo päätetty, jotta mennähänkö omalla autolla vai junalla. Pitää vähä kysellä isännänki mielipirettä.

 

Lauantaina me meemmä kattomahan Sofi Oksasen Puhdistus –kirijan perusteella teheryn näytelmän. Ov’ varmahan aika raskas, mutta s’on ny kumminki varattuna.

Työs jaksamisesta

 

Tämä päivä oli töis jo heleppoot, ku reskontranhoitaja tuli eläkepäiviltänsä eikä mun tarvinnu sitä teherä. Meill’ oli nys’ se psykolookil’ luento työs jaksamisesta. Ei sielä oikiastansa mitää sellaasta tullu, mit’ ei olsi ennestänsä jo tienny tai osannu itte järkeellä, mutta pisti se vähä miettimähän omia rajojansa. Onko joskus lupa sanua ei, jos ei torellakaa kerkiä tai jaksa? Ja tuolla jaksamisella en tarkoota sitä, jottei nyj’ justihin satu huvittamahan. Vaan ihan oikiasti sitä, jos ei oo enää paukkuja, mistä ottaa. Kilttinä (?) ja velevollisuurentuntoosena ihimisenä sitä yrittää teherä kaikki, mitä etehen tuorahaj’ ja tuloo heleposti luvattu enemmänki ku mitä pystyy. Kyllä mun työpöyrälläni on ainaki sellaasia ikuusuustöitä, joist’ ei tunnu koskaa pääsevän aijan tasalle. Niitä vain siirtää ja siirtää kiiruhusempien töiren tieltä.

 

Päivä oli taas komeesta komeen. Meillä työmaan klasista ei tienny vaarasta mitää, ku aurinko paistaa helotti siniseltä taivahalta. Mutta vajaan kymmenen kilometrim’ pääs on niin sankka sumu, jotta siel’ oli yhyreksän autua pistetty solomuhun kahares eri kolaris saram’ metrin matkalla ja kymmenem’ minuutiv’ väliin.

 

En sitte tänääm’ menny enää sinne tanssijumppahan. Ej’ jaksanu enkä enää piitannu. Loppukohov’ vaikka koko ryhymä mum’ puolestani. Ei se mun varas ollu. Eihäm’ meit’ ollu sielä joulun alla viimmeesellä kertaa enää kun nelijä paikalla. Ja aluum’ perin on kumminki ollu toistakymmentä. Ei oo muukkaa sielä pysyny.

 

Ai niin – meillä täälä Pohojam’maalla on kaikki vähä suurempaa. Niinku jäälyhyrykki…

 

 

Täm’ on syntyny vähä vahingos.. Korveehin (= saaviin) oli jääny vettä ja s’ oli jäätyny näin komiaksi jäälyhyryksi. Hymy

Yks päivä taas takana

 

selevittihin taas vain tästäki päivästä. puhelimet meinas pirrata aamupäivästä hyvinki ahkerasti enkä kaikkia puheluja keriinny eres ottaa. Mulla ku oli rivis kolome puhelinta ja parahillansa soivat yks toisensa perähän ku puhuuv’ vielä erellistä puhelua. onneksi ei kuitenkaa tullu niim’ palijo karhuusta puheluja ku olin etukätehen pelijänny. eikä kukaa ollu polttanu hiojansa ihan totaalisesti. oli ihan seleviteltäviä tai seleviä asioota vain.

 

meill’ oli kaikel’ lisäksi vielä takkuja yhteyksis aamulla. pistij’ jo virustarkistuksenki pyörimähän, mutt’ ei sieltä onneksi mitää löytyny ja sitte kuulij’ jotta kaikkiem’ muirenki yhteyret pätkii. toki jotaki selevitettävää jäi vielä reskontranhoitajalle. Tai itte asias aika palijoki, ku oli sellaasia juttuja, joit’ en yksinkertaasesti osannu teherä.

 

huomenna meill’ on psykolookil’ luento työs jaksamisesta. Tuntuu tulovan ny aiva oikiahan paikkahan. tuntuu nimittääj’ jotta täs oj’ jo pitkähäj’ joutunu venymähän aika lailla äärirajoollensa. sirkan kuolemaki verootti syksyllä jaksamista eikä oo oikeen sellaasta hengährystaukua tullu sej’ jäläkihin, jott’ olis kunnolla saanu palautua.

 

mutt’ eikähän se niim’ mee, jott’ ei kellekkää anneta isoompaa taakkaa kum’ minkä jaksaa kantaa. Mä kai oon sittekki aika vahava.

 

päivä ainaki on ollu niin komia, jott’ ei paremmasta väliä. maisema on ku postikortista, ku aurinko paistaa. ja ehtoolla mua ilahrutti viikol’lopun aikana sytyttämäni lyhyryt omalla pihamaalla. Näyttää mukavalta.