Uurev’ vuorel’ lupaus

 

Tähän aikahav’ vuoresta pruukatahan teherä jos jonkil’laasia lupauksia ja päätöksiä.

 

Min’ en oo harrastanu sitä enää vuosihin, ku oon tienny, jotta loppiaasej’ jäläkihij’ jo alakaa repsahtelohol’ lupauksistansa.

 

Nyk’ kumminki teen hyvin perinteesel’ lupauksen: huomenaamulla käyn puntaris ja siitä lukemasta on ens jouluhum’ mennes viis kilua pois. Sehän ei oo isoo lupaus, vajaat sata krammaa per viikko. Pitääs onnistua näin heikkoluonteeseltaki ihimiseltä.

 

Mull’ ei tunnu toimivan mikää muu ku joka suupalan ylähäkirijaaminen. Saan syörä maksimisnansa 1200 kcal/päivä ja jos jonaki päivänä lipsahtaa ylitte, niin se täytyy sitte vähentää heti seuraavan päivän kaloriista.

 

Liikuntaa el’ lupaa lisätä. Päiv’ vastoon oon harkinnu lopettaa sen tanssijumpanki, ku en oo siitä nauttinu tähänkää asti. Sikäli sääli, kus’ se ryhymä om’ muutenki pieni, jos se nys’ sitte loppuu sen takia, jotta mäki sieltä jään pois. Mietiij’ jotta jos yrittääs kysyä, pääsiskö aeropikkihim’ mutt’ ooj’ jotenki niiv’ väsyksis, jott’ ei sekää ny oikeen innosta.

 

Pitää vissihin yrittää käyrä kävelyllä. Raitis ilima ei tekisi tällääselle sisäkissille ollenkaa pahaa.

 

Oikeen hyvää uutta vuotta kaikille!

 

Loppuu se pireekki joulu aikanansa

 

Jaahas. Siit’ on aika pitkä ku oon oikeen keriinny tänne kirijootella.

 

Nyt on kumminki huusholli hilijenny jouluj’ jäläkihij’ ja mulla pyykkikones ja kuivausrumpu on hommis, niij’ jouran itte kirijoottohor’ raporttia joulun aijasta.

 

Perijantaina, 18. päivä me siis saimma jouluvierahat ja siitä asti on sitte joulua vietetty.  Tänä aamuna flikka lähti koiruuksinensa kotua kohti. Vävykokelas lähti jo jouluviikolla tiistaina. Ser’ raukan ku piti olla hommis joulun aijan.

 

Meill’ on ollu kiireetööj’ joulu, ku periaattees kaikki tehtihiv’ valamihiksi siihen 18. päivähäm’ mennes. Mitä nyp’ piti vielä toinen pikkukinkku paistaa, ku ensimmäänej’ jo syötihij’ jouluhum’ mennes. Tosin tämä toinen kierros alakas jo tympääsemähän niij’, jott’ ei eileen enää kellekkää maistunu jouluruoka, vaan hajettihin hampurilaasateriat.

 

Lahajakki jaoomma jo pyhänä, 20. päivä, ku torettihij’ jotta muutoon ei vävykokelas saa olla siinä mukana ollenkaa. Vielä toki tuli lahajoja senki jäläkihij’ ja viimmeeset aukaastihiv’ vasta eileen.

 

Piti aattona ihar’ rääkyäkki, ku siskoom’poika kävääsi täs perheenensä ja toi vielä viimmeeset Sirkav’ valittemat joululahajat.. Se oli oikia jouluihiminej’ ja alootti lahajojen hankkimisenki aijoos.

 

Tänä jouluna ei varsinaasia kommelluksia sattunu eres koiran kans paitti jotta se päätti ruveta juoksulle justihin täälä. Oon siis siivonnu niitä jäläkiä eileej’ ja tänään. Ja sitte ser’ repeeli kynnet tuola pihalla kurvaalles niij’ jotta niistäki vuoti verta.

 

Meill’ on ollu sikäliki harvinaanej’ joulu, jotta meill’ on käyny tavallista enämmäv’ vierahia. Niin flikav’ vierahia ku meirän omiaki. Mutta mukavaa s’on ollu J

 

Ikävän itkua vain tryykäs tulohon, ku flikka ja koira lähti. Taloo on nyn’ niin hilijaanej’ ja tyhyjän tuntuunen.

 

Oikeen hyviä välipäiviä ja rauhallista uutta vuotta kaikille (nuon niin ku varooksi, jos ei tuu ennen sitä mitää kirijootettua).

Ylityövapaalla

 

Kyllä on palijo kovempaa olla kotona ku töis. Oomma saanu tänään huushollin siivohoj’ ja jääkaapin täyteher’ ruokaa. Isäntä lähtöö aamulla suhaamahan flikan työ. Hakoo nuoret tänne jouluv’ viettohon.

 

Mä pistän heti aamusta kinkum’ paistumahaj’ ja teen muukki jouluruaat valamihiksi siihem’ mennes kuv’ väki kotiintuu.

 

Sail’ ”lapsel’lapsestani” kuvia. Mitenkä sitä ov’ voinu unohtaakkaa, kuinka pikkuusia vauvat on! Siit’ on niin pitkä ku omat oli tuon kokoosia. Tippa pakkaa tulla linssihin ku katteloo ja kuunteloo tuorehen äireen tunnelmia. Oon niin onnellinen heirän onnestansa. Tää syksy on ollu muuten niin raskasta aikaa.

 

Räkätauti ei tunnu olovan helepottamahan päin vielä. Tänään oli tosi tukkoonen olo ja siivotes pakkas tulla tuskan hiki. Kaupasta tultua mua sitte paleli niij’ jotta päätim’ mitata, onko mulla kuumetta. Ei ollu ku pari pykälää normaalia korkieet lämpö. Muhun ei kuumet yleensä nouse kovin heleposti.

 

Eileen olis ollu äireen nimipäivä, mutt’ ev’ viittiny mennä sinne viemähän tätä tautiani. Niimpä nakitiv’ velipoijan käymähäj’ ja viemähän kukkia ja terveesiä. Toivottavasti en anna tätä flunssaa nuorille kotia viemisiksi..

 

 

Varamuoriksi korootettu

 

Jouluvalamistelut on nyj’ jollaki mallilla. Tänään hajen kinkun. Se saa sulaa jääkaapis ja perijantaiaamulla pistän sen uunihin. Torstaij’ ja perijantain pirän ylityövapaata, jotta saan siivota ja teherä loput askarehet kaikes rauhas. Lahajat on hankittu ja paketootu ja kortit ol’ lähteny matkahan. Ai niin, pari käsityötä ov’ vielä ”vaihees”, mutta enkähäm’ mä neki saa perijantaiksi pakettihin.

 

Ostin uuren ruokaaluryhymän keittiöhöv’ veronpalautusrahoolla. Saa olla sellaanen koko perheen yhtöhöönel’ lahaja.

 

 

Lisäksi ostin enkelij’ joka toi mulle heti mielehen Sirkan. Sirkka on nym’ meirän oma hopiaenkeli.

 

 

Perijantaiehtoolla musta tuli nyv’ varamumma. Siskoonflikka sai pienen poijan. J Syntymäaika on klo 21.33 ja ratekiset mitat 50 cm ja 3336 g. Kaikki oli menny hyvin.

 

Eileen ehtoolla siskoom’poika tuli perheenensä käymähäj’ ja toi varamuorille onnittelukukkia. Komian asetelman, mihin’oli sypressi, hyasintti ja valakoonen tulilatva. Hyasintiv’ färist’ ei oo vielä tietua.

 

Mutta aina sitte hyväv’ vastapainoksi tuloo täyslairallinen paskaa niskahan. Poika taas tempaasi jotaki. Ev’ viitti eres kirijoottaa mitä, kuv’ vituttaa niil’ lujaa. Kus’ se eres oppiis tyhymyykistänsä, mutta ei. Aina vaij’ jotaki. Kuinka kauam’ mun pitää sietää? Koska mä saisin nauttia elämästä? Päästäkää mun pois täältä!

 

Kaikel’ lisäksi tuntuu, jotta ku isäntä oli viimme viikon kipiänä, niin nys’ se pöpö yrittää päästä mun kimppuhun. Kurkum’pääs tuntuu olovan sisällissota menos. Kuumetta ei kumminkaa oo ollu, jotta töihin oli tultava. Enkä mä ny kerkiääsikkää ruveta sairastohon. Pitää teherä se joulu eikä olsi mukavaa, jotta tartuttaasin sitte vielä jouluvierahakki. Eileel’ litkiin klökiä (raakana) ja otin sitte tujauksem’ mustaviinimarijalikööriäki, mutta ei se oikeen hellittäny. Yöllä paleli ja varmahav’ vähä murehekki valavotti, jotta tuli nukuttua aika huonosti.

 

Aamull’ oli oikeen talaven tuntua pakkaasen puolesta. 23 astetta näytti mittari kul’ lähärin töihin. Lunta vain ei oo kuv’ vähä näytteeksi.

Pikkujoulu numero 2

 

Hyvää ittenääsyyspäivää kaikille!

 

Kävääsin sitte Helsingis firman pikkujoulus. Perijantaiaamulla lähärettihin kahareksam’ mais. Pääkonttorilla oltihij’ joskus puoli kaharen tienoolla. Matkalla pysähryttihin syömähän. Pomo ei ollukkaa paikalla ja mä kulutin sitte aikaani hallinnon naisten kans hövääten.

 

Pomoki tuli JO peräti puoli nelijältä. Keriittihin sentäs teherä mulle ne käyttäjätunnukset, joirenka takia mun sinne piti mennä. Hotellille lähärettihin nelijäm’ mais ja pikkujoulu alakoo kuurelta, joten turhia aikoja mull’ ei jääny itteni tälläämisehen. Mutta olin toki valalmis sovittuhun aikahan.

 

Oj’ joka kerta mukaveet mennä, kus’ siel’ on aina vain enämmäj’ ja enämmän tuttuja. Nykki sain taas kasvot yhyrelle puhelinäänelle, jonka kans on palijoki oltu tekemisis. Ja kehuja saij’ joka puolelta, niij’ jotta melekeen hävetti. Ei toki ulukonäöstä vaan työstä ja palaveluhenkisyyrestä. Parahalta tuntuu kehut, jokka annettihin tj:n kuullen. J Toki se taisi tietääkki jo etukätehen, kus’ sanooki jotaki siihen suuntahan, jott’ on ”poijat” kehunu hyvästä yhteestyöstä.

 

Kotia lähärimmä lauantaiaamulla kymmenem’ pintahan. Kotona oltihin vissihin puoli kolomen aikoohin. Tääl’ oli isäntä sillä välin saanu räkätaurin. Vaihroon ensi petivaattehet ja sitte piti lähtiä kauppahan ruokaostoksille. Kotia tultua tein piparkakkutaikinan. Ripustelin keittiön ikkunalle puisen tähärej’ ja työhuonehen ikkunalle muovitähären. Muuta jouluusta ev’ vielä oo laittanu esille.

 

Tänä aamuna sitte pistin ensi pyykkikonehen käyntihij’ ja rupesil’ leipomahan piparia. Tein tavallista pienemmän taikinan, niij’ jottei tullu ku vajaat 90 piparia. No, kai ne piisaa. Jos ei, niin sitte loppuu kesken tai ostetahan kaupasta lisää.

 

Kus’ sain piparit paistettua, lähärin käymähän äireen työnä. Vein sillekki puisen tähären kämpän ikkunalauralle.

 

Kotia tulij’ justihin ku Tuntematoon sotilas oli alaannu. Istuun sen kattomas ja ei voi ku toreta, jotta joka vuosi ihaalej’ ja kunniootan entistä enämmän niitä miehiä ja naisia, jokk’ on soran kauhut joutunu kokemahan. Ja yhä hartahammin toivoo, jott’ ei kukaa enää ikänä joutuusi tarttumahan aseehin tätä maata puolustaaksensa.

 

3

 
3
 
Kävääsin synnytyslaitoksella.
Heleppua sei ollu.
Mutta ny on mullaki
sanani sanottavana
kahavikutsuulla.
 
 
Marja-Leena Mäkelä
kirjasta Elämän nopia kaari