Ensimmäänen pikkujoulu

 

Eileen aamulla lähärettihin kahareksam’ mais kohti Mikkeliä. Hajettihin ensi Maire joukkohoj’ ja sitte alaattihin posottelohon. Meinas tuntua Ähtäri-Valkeala –väli toooorella pitkältä, ku ei huoltsikan huoltsikkaa ollu. Pelekkää mettää vain. Ja kupla rupes nousohon ottahan. Valkealan ABC toi sitte helepotuksen hätää kärsiville.

 

Siitä sitte ei tuntunu enää pitkältä Mikkelihin. Ensimmääseksi mentihin tutustumahan aiva ihanahan puotihin, Awonawilonahan. (www.awonawilona.fi). Sielä meirät otettihin niil’ lämpöösesti vastahaj, jott’ ei tottakaa. Sieltä löytyy myöski pari ”pakko saara” –juttua. Sekä ittelle että lahajaksi.

 

Sej’ jäläkihim’ meill’ oli pari tuntia kulutettavana ennen pikkujoulun avausta. Käytihin Carlsonin ostoskeskukses. Sieltä tarttuu taas vähä joululahajaa joukkohon…

 

Ja ku ei enää muuta keksitty, niin ajettihir’ ravintola Tallim’ markille. Sielä kuruulimma sitte ensi autos ja lopuuksi eteises orotellen syyskokouksen päättymistä. Sej’ jäläkihin nimittään alakoo se yhteener’ ruokaalu. Ravintola Talli on opetuskeittiö ja täytyy sanua, jotta hyvin olivat opettanehet, sillä ruoka oli aiva mainiota.

 

Aina välillä laulettihij’ joululauluja tai joku luki runoja tai esitti musiikkia. Ja jaettihij’ joululahajat. Mä sain komian punaasen syränkynttiläj’ johon’ oli kultakoristelua. Isäntä sai kaks ledituikkua; sinisej’ ja punaasen.

 

 

Ruaaj’ jäläkihin suunnattihin Hotelli Uusikuuhun. S’on nettihotelli, johon’ ei oo henkilökuntaa, vaan varausta teheres saarahan numerokoorit, joilla sitte päästähän ovista kulukemahan. Huone oli mukava ja melekoosen tilavaki. Vessa suihkuunensa oli kiitettävän kokoonen. Parahimmillansa sinne voi majoottua nelijä ihimistä, ku siel’ on kaks sänkyä ja vuoresoffa, johonka mahtuu toiset kaks.

 

Varsinaanen illav’ vietto oli sitte hotellin saunatuvalla. Justihij’ ja justihin oli istumatila kaikille. Sieläki oli ohojelmas musiikkiesityksiä ja pikkujoulurunokilipaalu. Siinä kilipaalus piti teherä runo, joka sisältää seuraavat nelijä sanaa: lämpöaalto, rantapallo, uimahousut ja Mikkeli. Ne sai sitte käyrä jokahinel’ lukemas ja pisteyttämäs asteekolla 1-5. Nelijä parasta lujettihin sitte äänehej’ ja ne tuloo näkyvihin seuraavahan yhyristyksel’ lehtehen. Voin sanua, jott’ en sijoottunu, sillä mä menin siitä, mistä aita om’ matalin:

 

PIKKUJOULUA PÄIN

 

Lämpöaallon harjalla

minä matkaan hymyillen

kohti Mikkeliä.

 

Ylläni kirjavankukertavat

uimahousut ja

sylissäni kalpea rantapallo.

 

Oli ihanaa taas nähärä näitä ihimisiä. Joitaki toista tai jo kolomatta tai usiampaaki kertaa, joitaki vasta ensimmäästä kertaa. Joirenki kans on tullu kirijooteltua tietämättä mitää ihimisestä nimimerkin takaa, joirenki runoja ol’ lukenu, mutt’ ei oo tavannu. Mukana on aiva valloottavan ihania persoonia, välittömiä, huumorintajuusia ja aitoja. Herkkiä ja hauskoja, taitavia ja taiteellisia. Upeeta ihimisiä!

 

Yhyristys oli järijestäny saunatuvalle iltapalaaki; oli salaattia, ruisleipää, nakkia, lihapullia, sipsiä, dippiä… Juomat piti olla omasta takaa.

 

Nukkumaham’ menimmä joskus puoli kaharen aikoohin. Heräsimmä kahareksam’ mais. Aamupalalle sai mennä saunatuvalle. Siel’ oli yhyristyksej’ järijestämiä aamupalatarpehia. Siel’ oli meiräl’ lähäröj’ jäläkihin pistetty sotkien oikeen kunnolla. Eikä siivousvehkehiä mihinää. Lopuuksi löytyy jostaki komerosta surkiaaki surkiempi vanha harija, jolla Maire sitte veteli laattiasta vähä enimpiä moskia.

 

Aamupalaj’ jäläkihin käyymmä vielä kamamma kokuamas ja lähärimmä ajelohon kotua kohti. Nyk’ ku tiesimmä, kuinka pitkä mettätaival siel’ on eres, päätimmä, jotta syömmä Valkealas. Ja tankkaamma auton. No joo, niinhän siinä sitte käytihij’ jotta ittemmä muistimma tankata, mutta arvakkaa, muistimmako autua? No ei!

 

Multian kohoralla syttyy pensavalo ja siinä sitte jännättihij’ jotta päästähänkö sillä Ähtärihin asti.. Päästihin, onneksi! Ja saatihim’ menovettä tankki täytehen. Kotona oltihij’ joskus puoli viirem’ mais. Kotia tultua oon pesny pari konehellista pyykkiä. Kyllä tämä tästä taas kohta arijeksi muuttuu.

 

Mutta näillä mukavilla muistoolla mennähän taas pitkältä etehem’päin. Ja ens perijantaina onki sitte jo firman pikkujoulu…

 

 

Hajanaasia ajatuksia

 
Joinki tuntuu, jott’ ei ny osaa kirijoottaa taas mitää, mutta täs jotaki viimme päiviltä:
 
– Oon ollu kirijaston asiakas yli 40 vuotta ja nys’ sain ensimmääsen krävöökirijehen sieltä. Ihimettelin kyllä, ku yhtä kirijaa vain karhuttihin, mutta siinä sanottihij’ jotta sill’ ov’ varaus. Otin kumminki lainauskuitin käteheni ja rupesin kattohon: olin kirijal’ lainannu 13.11. (perijantai!) ja palautuspäiväksi oli merkitty 14.11. No mä tietysti soittamahan kirijastohoj’ jotta kuinka täm’ om’ maharollista. Selevis, jotta s’oli käsikirijaston kirija, eikä sit’ olsi kuulunu antaa laihnalle ollenkaa. Sovittihij’ jotta mä palautan sen viimmeestään ens viikolla eikä tuu sakkua (kirijastom’ moka). Mä sen nys’ sitte urakoottil’ läpi ja aiov’ vierä sen tänään pois.
 
– Siskoom’ mies kävääsi kyläs eileen ehtoolla. Puhuttihin tietysti palijo Sirkasta ja vaikka mä luulin pääsneheni jo pahimman yli, niin sitte ehtoolla maata mennes m’oor’ rääkyny tyynyni märijäksi. "Ku en saanu eres hyvästellä." (Olisko se muka ollu pareet, jott’ olsin tienny viimmeesellä kertaa, jott’ en sitä enää elävänä näje?)
 
– Tän’ ehtoona pitää käyrä äireen työnä, kaupas ja saunas. Ja pakata jotaki rettua joukkohon Mikkelir’ reissua varte. Huomenna lähäremmä puoli kahareksam’ mais aamulla ajelohon. Pyhänä sitte takaasi.
 
Hyvää viikol’loppua!

Tulis eres lunta

 
Ei olsi uskonu, jotta mum’ moinev’ vilukissi vielä joskus kaipaa oikiaa talavia! Mutta kyllä tämä vesisaret on niin ankiaa. Päivät om’ pimeetä, niinku pussin perällä asuus. Tuloo syötyäki aiva lopul’ lakkaamata, ku ei muka oo muutakaa tekemistä. Miten niin ei oo muuta tekemistä? Joulukortit pitääs askarrella, ostetut lahajat pitääs pistää pakettihin, leipomuksia vois hilijoollensa ruveta teköhön pakkaasehen, samool’ laatikoota. Mutta ku… on niim’ palijo mukaveet vair’ röhönöttää tympäännyksis ja pistellä kalorin toisensa perähän leipäluukusta alaha.

Kokonaanen kotopäivä

 

Tänään on ollu ihav’ vain kotopäivä. Ihanaa, jotta eres kerrav’ viikos on sellaanen päivä, jott’ ei tartte lähtiä mihinkää. Päätin nimittääj’ jott’ emmä mee kattomahan äitejäkää ny, ku oon viikolla käyny sen työnä kahareesti. Käymmä sitte viikolla joku ehtoo, ku ens pyhänaikana ollahan sielä Mikkelir’ reissulla, niin ei päästä silloon käymähän.

 

Pyykkiä pestes ja kototöishän tää päivä om’ menny. Pyykkikonehen kans meinas tulla trykommia (vahinkua), ku rupesin aukaasemahan nukkasihtiä. S’ei suostunu tulohon konehesta pihalle. Ajattelij’ jotta siel’ on syrppääntyneheneä kilo karonnehia sukkia. Isäntä sitte sai pihiriillä verettyä sen pihalle. Siel’ ei ollu ku kaks hiuspinnaa, mutta n’oli sillä lailla pahimmooksi pitkällä sieltä sihiristä, jott’ ei se pääsny tulohon pois. Em’ m’olsi varmahan muuten hoksannukkaa, mutta kur’ rupes konehev’ vierehel’ laattialle ilimestymähän pesun aikana likavettä. No, toivottavasti se nyt tuolla korijaantuu, jott’ ei tartte mitää suurempaa remonttia ruveta teköhön.

 

Yöllä oli vissihin ollu nollan pinnas, kun nurmikko näytti kuuraaselta aamulla. Mukavaa, kuivahtaa vähä piha ja tiet. Meirän tie onki varsinaasta savivelliä märijällä kelillä.

Kaupoos käppäälyä

 

Harvinaasev’ väsynyttä sakkia oli täälä huushollis tänä aamuna. Kello oli melekeen puoli yhyreksän, kun nousin ylähä. Ja silloonki oikiastansa vain sen takia, jotta rupes tulohon pää kipiäksi.

 

Isäntä nousi ylähä vasta ku kaffet oli valamista. Aamupalat siinä nautittihij’ ja kannettihin petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan. Sitte lähärettihin jouluostoksille. Sain iham’ mukavasti jo hankittua kaikem’moista. Ja ittelleni sain sen hupparinki, jot’ ooj’ jo pitkähän kattellu. Se löytyy Sittarin poistorekistä viirellätoista eurolla. Ja samalla löysin mustan pitsineuletakin, 15 eurua seki. Isäntä ne maksoo, sanoo jott’ ovat sitte nimipäivälahajaa J Se vain passaa. Mä nimittään ostin sille nimipäivälahajaksi collegepuseron, jota se itte piti kallihina. S’oli vähä vajaat nelijäkymppiä, mutta kum’ mull’ oli kympin etuseteli, niin se meni samoohin hintoohin J

 

Ruokakaupastakaa ei tarvinnu tuora palijo mitää. Tänään syötihiv’ vanhoja ruaal’ loppuja ja huomenna lupasin teherä pernavoita, kum’ meill’ on kypsää uunilihaa jääkaapis lisukkeheksi.

 

Syönnij’ jäläkihin käyyn sytyttelemäs kynttilöötä pihalle. Tänään on ollu ihana ilima, ku aurinko om’ paistanu ja vaikka tuuli, s’oli lämpööstä tuulta. Heti om’ mielialaki toisem’moinen, ku on kirkas ilima. Jotta jos aamulla vähä väsyttiki, niin s’on kyllä karonnu päiväm’ mittahan.

Hyvää syntymäpäivää!

 

Eileen töistä tullesnani käyyn korijoottamas äireen silimäklasit ja vein ne sille Lintulahan, johonka s’oli jo siirretty takaasi. Pissatulehrus sielt’ oli taas löytyny, mutta muuten ei mitää. Paitti se hiras syket. Sen takia ei enää anneta verenpainetlääkitystä. Ehtooll’ oli tämäv’ vuoren toiseksi viimmeenen Pännärinki.

 

Tänään o flikan syntymäpäivä. Pistin sille päivällä viestiä siihen aikahan kus’ s’on syntyny. Viettävät synttäriä kaverien kans.

 

Meiltä lähti töistä työkaveri pitkälle sairaslomalle. Saa 4 x 3 viikoj’ jakson solumyrkkyjä. Jos kaikki menöö hyvin, niin helemikuun puolev’välin tietämillä voirahar’ ruveta orottohon sitä takaasi töihin.

Äitee ei oo kipiä – omasta mielestänsä

 

Käyyn töistä tullesnani kattomas äitejä terveyskeskukses. Se itte kielsi, jotta hänell’ olis ollu mitää hengenaharistusta tai oksentelua eikä hänell’ oo kuumettakaa. Vähä lämpyä vaij’ ja tuota mahaa ne kuunteloo.. Mum’ mielestä se kyllä hengitti aika vaikiasti ja poskekki oli punaaset ja lämpööset.

 

No hyvä oli kumminki, ku tuli käytyä. Havaattij’ jotta sen silimälasit or’ rikki. Käyn huomenna töistä tullesnani korijoottamas ne. Sangast’ oli muovi hajonnu niij’ jotta rauta vain pilikisti esihin. Ei ihime, jos on tullu korvan taa kipiää!

 

Ilimootin isännän ja itteni sitte Mikkelin pikkujouluhun. Ja maksoonki saman tien. Nyt ei voi enää perua. Tai tietysti voi, mutta rahat meni jo 😉